Niin se kiintymys on kuitenkin syvällä, että se pakottaa miettimään kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Mitä olisi voinut tehdä tai jättää tekemättä. Enemmänkin sitä, mitä piti tehdä, mutta joka jäi pelkuruudesta yms. Sitäkin, että olen ollut hänen kanssaan hajuton ja mauton, minusta ei vain ole jäänyt häneen muistijälkeä. Silloin kun istuimme joskus vierekkäin, tai silloin kun halasimme, olisi pitänyt vain antaa muutakin kuin lämmintä rintaa. Suukko poskelle tai ihaileva kommentti, selvä viesti siitä, että hän merkitsee suunnattomasti enemmän, kuin mitä päältä päin voisi päätellä. Se sanojen vakuudeksi on ainakin ettei minun tarvitse yhtään liioitella tai valehdella, sillä pelkään sanoa suoraan sen, mitä ne tunteet minulla häntä kohtaan ovat. Mutta kun ei.
Mikä on, että sanat juuttuvat kurkkuun? Miksi en saa sanotuksi, miksi pelkään häntä? Puolustukseksi voin sanoa, että en ole saanut rohkaisua siihen suuntaan, omasta mielestäni en minkäänlaista. Toisaalta tulkintamahdollisuudet voivat antaa syytä ymmärtää kaikenlaista, mutta minusta selvät viestit ja sanat ovat kyllä riittäviä. Mutta kun ei.
Päätäni olen todella vaivannut hänen vuokseen. Voi sitä määrää, mitä ajatuksia ja sanoja olen hänen vuokseen tuottanut. Hän hukkuisi niiden vuon alle, jos ne ilmoille päästäisin yhdellä kertaa. Siinä menisi vuosikausia niitä kuunnellessa. Onneksi hän ei sentään saa niitä kaikkia koskaan kuulla, kyllä siinä höpöttelyä on aika ammos mukana. Vuolaus tulee siitä, että suhde jos sitä sellaiseksi voi edes kutsua, on mennyt mahdottoman monimutkaiseksi ja vaikeaksi. Kumpi tässä lienee se pahempi este? Ja jos toista ei edes kiinnosta, niin silloin peli on tietysti selvä. Muistan kyllä hyviä sanoja häneltä, mutta en ole henkilönä sellainen, että otan helposti vastaan kehuja. Kehut ovat kuitenkin toista kun romanttisessa merkityksessä sanotut sanat. Sanat sanotut ajallaan.
Mikä on, että sanat juuttuvat kurkkuun? Miksi en saa sanotuksi, miksi pelkään häntä? Puolustukseksi voin sanoa, että en ole saanut rohkaisua siihen suuntaan, omasta mielestäni en minkäänlaista. Toisaalta tulkintamahdollisuudet voivat antaa syytä ymmärtää kaikenlaista, mutta minusta selvät viestit ja sanat ovat kyllä riittäviä. Mutta kun ei.
Päätäni olen todella vaivannut hänen vuokseen. Voi sitä määrää, mitä ajatuksia ja sanoja olen hänen vuokseen tuottanut. Hän hukkuisi niiden vuon alle, jos ne ilmoille päästäisin yhdellä kertaa. Siinä menisi vuosikausia niitä kuunnellessa. Onneksi hän ei sentään saa niitä kaikkia koskaan kuulla, kyllä siinä höpöttelyä on aika ammos mukana. Vuolaus tulee siitä, että suhde jos sitä sellaiseksi voi edes kutsua, on mennyt mahdottoman monimutkaiseksi ja vaikeaksi. Kumpi tässä lienee se pahempi este? Ja jos toista ei edes kiinnosta, niin silloin peli on tietysti selvä. Muistan kyllä hyviä sanoja häneltä, mutta en ole henkilönä sellainen, että otan helposti vastaan kehuja. Kehut ovat kuitenkin toista kun romanttisessa merkityksessä sanotut sanat. Sanat sanotut ajallaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miehelle voisin melkein samoilla sanoilla,,😘