Raamatussa rauha merkitsee tilaa, josta ei puutu mitään – ei terveyden, aineellisen hyvinvoinnin, ulkoisen eikä sisäisen rauhan suhteen. Rauha lähtee Jumalasta ja on kokonaan Jumalan lahjaa: jos Jumala ei tahdo rauhaa, sitä ei voi olla kenelläkään.
Rauha ja vanhurskaus liittyvät yhteen. Vanhurskaus merkitsee oikeaa suhdetta Jumalaan ja toisiin ihmisiin, lähimmäiseen. Rauha onkin seurausta oikeasta jumalasuhteesta, ja se vallitsee silloin, kun yhteys Jumalaan on kunnossa. Herran siunauksessakin pyydämme, että Jumala antaisi meille tuon rauhan.
Rauha varjelee uskossa
Uskovaisen uskossa saama rauha on Paavalin mukaan jotain erityistä ja käsittämätöntä rauhaa. Se ylittää ihmisymmärryksen siksi, että juuri se rauha varjelee ja suojelee kristityn sydämen ja ajatukset niin, että hän pysyy Jeesuksessa Kristuksessa (Fil. 4:7).
Tämä näkyi esimerkiksi nuoren Joosefin elämässä. Hän joutui orjaksi vieraaseen maahan, jossa ei ollut muita uskovaisia. Kaikesta huolimatta Joosef oli onnellinen mies, koska Jumala oli hänen kanssaan (1. Moos. 39:2–3). Jumalan rauha varjeli myös hänet niin, että hän säilyi Jeesuksessa Kristuksessa, vaikka ihmisen ymmärryksen mukaan se ei ollut mahdollista. Juuri siksi Jumalan rauha käy kaiken ymmärryksen yli. Jumalan rauha ei ole järjen ja ymmärryksen vastaista, vaan se ylittää sen.
Pyhän Henki vaikuttaa
Raamatussa kerrotaan, että väärät profeetat julistivat rauhaa, vaikka heillä itsellään ei ollut rauhaa eikä heidän julistuksensa voinut antaa sitä kuulijoillekaan. Julistukseen liittyi valheellisuus siitä, että kaikki on hyvin.
Jumalattomilla ei voi olla sydämessään rauhaa, sillä rauha kulkee uskon mukana. Jeesus jätti omilleen rauhansa, jota maailma ei voi antaa (Joh. 14:27), ja hänen omansa siirtävät tätä rauhaa eteenpäin. Tuo rauha valtaa ihmisen sydämen ja ylittää ihmisymmärryksen. Näin uskovaisella ihmisellä on Kristuksen takia rauha Jumalan kanssa. Kristus on korjannut synnin tähden särkyneen jumalasuhteemme (Room. 5:1).
Rauha on paljon enemmän kuin pelkkä sisäinen olotila, sillä se merkitsee samaa kuin pelastus. Rauha kuuluu Jumalan valtakunnan olemukseen yhdessä vanhurskauden ja ilon kanssa. Pyhä Henki saa ne aikaan (Room. 14:17). Kun uskovaisen ihmisen sydämessä on Kristuksen vanhurskaus, siellä on väistämättä myös rauha ja ilo.
Ilo tulee siitä, että sydämessä on rauha Jumalan kanssa. Uskovaisen sydämessä asuu Kristus, joka on täyttänyt lain. Näin uskovaisen ihmisen sydämessä laki on täytetty eikä mitään ole jäänyt täyttämättä. Siitä ei voi seurata muuta kuin iloa ja rauhaa.
Rauha ei ole muuttumaton tila, vaan se vaikuttaa. Elävä usko luo rauhaa ihmisten kanssa ja keskuuteen. Tähän liittyy myös vanha uskovaisten keskinäinen tervehdys, rauhantoivotus: kun tervehdittäessä toivotetaan toiselle rauhaa, toivotetaan sitä, että rauha vallitsisi hänellä niin suhteessa Jumalaan kuin lähimmäiseenkin.
Rauhaa saa pyytää
Uskovaisen rauha tuo levollisuuden myös ajallisiin asioihin. Paavali rohkaisee siihen, että kristityn ei tarvitse olla mistään huolissaan ja murehtia, vaan kaikki tarpeet voi saattaa Jumalan tietoon (Fil. 4:6).
Isä meidän -rukouksessa pyydämme, että Jumala antaisi meille meidän jokapäiväisen leipämme. Luther selittää Vähässä katekismuksessaan, että jokapäiväiseen leipään kuuluvat kaikki, mitä elämässämme tarvitsemme ravinnosta, vaatteista ja läheisistä ihmisistä aina hyvään hallitukseen, rauhaan, terveyteen, järjestykseen ja kunniaan asti.
Näitä me saamme Jumalalta pyytää ja saattaa kaiken, mitä tarvitsemme, hänen tietoonsa. Tämä koskee myös hengellisiä tarpeitamme, sillä ihminen ei elä yksin leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee (Matt. 4:4).
Raamatun mukaan maailmaan ei tule pysyvää poliittista rauhaa, vaan sotia tulee olemaan lopun aikaan asti. Lopullinen rauha koittaa vasta sitten, kun uusi taivas ja uusi maa luodaan (Ilm. 21:1–4). Raamatun lupaus iankaikkisesta rauhasta toteutuu vasta uudessa maassa, jossa vanhurskaus asuu (2. Piet. 3:13).
Veli-Pekka Ottman
Rauha ja vanhurskaus liittyvät yhteen. Vanhurskaus merkitsee oikeaa suhdetta Jumalaan ja toisiin ihmisiin, lähimmäiseen. Rauha onkin seurausta oikeasta jumalasuhteesta, ja se vallitsee silloin, kun yhteys Jumalaan on kunnossa. Herran siunauksessakin pyydämme, että Jumala antaisi meille tuon rauhan.
Rauha varjelee uskossa
Uskovaisen uskossa saama rauha on Paavalin mukaan jotain erityistä ja käsittämätöntä rauhaa. Se ylittää ihmisymmärryksen siksi, että juuri se rauha varjelee ja suojelee kristityn sydämen ja ajatukset niin, että hän pysyy Jeesuksessa Kristuksessa (Fil. 4:7).
Tämä näkyi esimerkiksi nuoren Joosefin elämässä. Hän joutui orjaksi vieraaseen maahan, jossa ei ollut muita uskovaisia. Kaikesta huolimatta Joosef oli onnellinen mies, koska Jumala oli hänen kanssaan (1. Moos. 39:2–3). Jumalan rauha varjeli myös hänet niin, että hän säilyi Jeesuksessa Kristuksessa, vaikka ihmisen ymmärryksen mukaan se ei ollut mahdollista. Juuri siksi Jumalan rauha käy kaiken ymmärryksen yli. Jumalan rauha ei ole järjen ja ymmärryksen vastaista, vaan se ylittää sen.
Pyhän Henki vaikuttaa
Raamatussa kerrotaan, että väärät profeetat julistivat rauhaa, vaikka heillä itsellään ei ollut rauhaa eikä heidän julistuksensa voinut antaa sitä kuulijoillekaan. Julistukseen liittyi valheellisuus siitä, että kaikki on hyvin.
Jumalattomilla ei voi olla sydämessään rauhaa, sillä rauha kulkee uskon mukana. Jeesus jätti omilleen rauhansa, jota maailma ei voi antaa (Joh. 14:27), ja hänen omansa siirtävät tätä rauhaa eteenpäin. Tuo rauha valtaa ihmisen sydämen ja ylittää ihmisymmärryksen. Näin uskovaisella ihmisellä on Kristuksen takia rauha Jumalan kanssa. Kristus on korjannut synnin tähden särkyneen jumalasuhteemme (Room. 5:1).
Rauha on paljon enemmän kuin pelkkä sisäinen olotila, sillä se merkitsee samaa kuin pelastus. Rauha kuuluu Jumalan valtakunnan olemukseen yhdessä vanhurskauden ja ilon kanssa. Pyhä Henki saa ne aikaan (Room. 14:17). Kun uskovaisen ihmisen sydämessä on Kristuksen vanhurskaus, siellä on väistämättä myös rauha ja ilo.
Ilo tulee siitä, että sydämessä on rauha Jumalan kanssa. Uskovaisen sydämessä asuu Kristus, joka on täyttänyt lain. Näin uskovaisen ihmisen sydämessä laki on täytetty eikä mitään ole jäänyt täyttämättä. Siitä ei voi seurata muuta kuin iloa ja rauhaa.
Rauha ei ole muuttumaton tila, vaan se vaikuttaa. Elävä usko luo rauhaa ihmisten kanssa ja keskuuteen. Tähän liittyy myös vanha uskovaisten keskinäinen tervehdys, rauhantoivotus: kun tervehdittäessä toivotetaan toiselle rauhaa, toivotetaan sitä, että rauha vallitsisi hänellä niin suhteessa Jumalaan kuin lähimmäiseenkin.
Rauhaa saa pyytää
Uskovaisen rauha tuo levollisuuden myös ajallisiin asioihin. Paavali rohkaisee siihen, että kristityn ei tarvitse olla mistään huolissaan ja murehtia, vaan kaikki tarpeet voi saattaa Jumalan tietoon (Fil. 4:6).
Isä meidän -rukouksessa pyydämme, että Jumala antaisi meille meidän jokapäiväisen leipämme. Luther selittää Vähässä katekismuksessaan, että jokapäiväiseen leipään kuuluvat kaikki, mitä elämässämme tarvitsemme ravinnosta, vaatteista ja läheisistä ihmisistä aina hyvään hallitukseen, rauhaan, terveyteen, järjestykseen ja kunniaan asti.
Näitä me saamme Jumalalta pyytää ja saattaa kaiken, mitä tarvitsemme, hänen tietoonsa. Tämä koskee myös hengellisiä tarpeitamme, sillä ihminen ei elä yksin leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee (Matt. 4:4).
Raamatun mukaan maailmaan ei tule pysyvää poliittista rauhaa, vaan sotia tulee olemaan lopun aikaan asti. Lopullinen rauha koittaa vasta sitten, kun uusi taivas ja uusi maa luodaan (Ilm. 21:1–4). Raamatun lupaus iankaikkisesta rauhasta toteutuu vasta uudessa maassa, jossa vanhurskaus asuu (2. Piet. 3:13).
Veli-Pekka Ottman
Vastaukset 9
Vanhimmat
Avauksessa on perinteisesti käännetty paavalilainen järjestys nurinkurin: Paavali käyttää toista sataa kertaa ilmausta "Kristuksessa" ja kymmenisen kertaa ilmausta "Kristus minussa/meissä". Avaus on omistettu yksinomaan jälkimmäiselle. Tällainen mieletön epäsuhta tuottaa sitten sitä mitä se tuottaa: itsen mittaamista itsellä (tyyliin: "No onkohan minulla nyt sitten sellaista rauhaa mistä tuossa kirjoituksessa puhutaan?")
Kaikki tuollainen turha katoaa siinä silmänräpäyksessä, kun ymmärretään Paavalin pelastusoppi: se tosiasia, että me kuolimme jo kerta kaikkiaan ja peruuttamattomasti yhdessä Kristuksen kanssa ristillä ja että on Jumalan teko, että me olemme nyt Hänessä. Ja koska me olemme Hänessä, Hän on nyt meidän elämämme ja minuutemme.
"Raamatussa rauha merkitsee tilaa, josta ei puutu mitään – ei terveyden, aineellisen hyvinvoinnin, ulkoisen eikä sisäisen rauhan suhteen."
Nii just! Hyvin saarnattu
Tahdonkin siis enemmän kaikkea, koska nyt puuttuu mm. Ferrari tosta pihalta. Naapurin epäuskoisella semmonen jo on.
Sit tahdon enemmän rahaa. Paljon. paljon enemmän rahaa. Voisitteko rukoilla asian puolesta esirukouksen siellä kaikilla Suomen ja koko maailman Rauhanyhdistyksillä?
Sit saan sen rauhan.
On kiva että uskovaiset rukkoilee toistensa puolesta. Siks kannattaakin pysyä uskomassa
Missähän kohti ilmenee se, että Jumala antaa Rauhan.
Hän keskustelee vain Israelin kanssa, joka on Hänen silmäteränsä.
Kirjoittaja on sekulaari Raamatun osalta, hyvin alokasmainen.
Me kristityt sitä vastoin seuraamme Jeesusta, joka on RAUHAN ANTAJA.
Joh. 14:27"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.
Muuta antajaa ei Raamattu kerro, joten kirjoittaja on puhunut ainoastaan omasta päästään, vailla Rauhaa, sillä lestadiolaisilla ei ole Rauhaa, koska ei ole Jeesustakaan, eikä Pyhää Henkeä.
Mutta on heillä saarnaajat, jotka ovat vieneet Jeesuksen roolin, synnin anteeksi antajana. Pakanalista proosaa.
Rauhalle ja Vanhurskaudelle ei ole suoraan yhteyttä, jos olisi, Hän olisi paikan Kirjasta näyttänyt. Mutta kun ei löydä.
Hän myös höpäjää, että Rauha on Jumalan lahja, asia josta ei ole Raamatussa kirjoitettu, Rauhan on vain Jeesuksen.
Vanhurskaus Jumalaan ei pelasta ketään, vaikka JT, muslimit ja lestadiolaiset sitä palvovat. Ainoastaan Vanhurskaus Jeesuksen tuntemiseen ja seuraamiseen, tuo Pyhityksen.
Jumala ei edes kuule ihmistä, mutta kuulee Poikaansa, ja Häen valittuja. Siihen ei kirjoittajalla ole sijaa.
Fil. 4:7 tarkoittaa Jeesusta Jumalana, Hänhän myös Jumala, jota samassa luvussa alussa mainitaan Herrana, ja Jeesuksellahan oli silloin jo kaikki valta, ei Jumalalla.
Joosefin tilanne oli Israelilaisen Lain alla oleminen ja joka nyt menee lain alle, saa Jumalalta kirouksen.
Gal. 3:10
Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia. Onhan kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käskee."
On pahasti puurot ja vellit sekaisin.
Kaveri väittää, että heissä on Pyhä Henki?
Henki antaa aina armolahjoja kenelle Hän itse haluaa, ja niitä ei ole Hoitokokouksien jälkeen SRK,ssa ollut kenelläkään, ei puhuta kielillä, ei paranneta sairaita, on täysin kuiva jengi.
Milloin olet Rauhaa nähnyt VL;ien kasvoilla, ainoastaan lyhyet hiukset, sekä jatkuva tressipuna kasvoilla leimaa koko lahkoa ja tyhmyys paistaa, sillä missään ei sanota, että Rauha vie pelastukseen.
En jaksa tuota islamistia kommentoida, sillä koko kirjoituksesta ei löydä Jeesuksen nimeä.
Saattaa olla myös Jehovan Todistaja??? Ei kuitenkaan, he tuntevat Raamattunsa, lesta ei.
Koetahan Kes pysyä pois palstalta.
Tässä olisi Kempeleeen "jeesustelijalle" joitain jakeita tutkittavaksi.
Gal. 1:3
Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille -- Kristuksen,
Gal. 6:16
Tulkoon rauha ja laupeus niiden osaksi, jotka vaeltavat tämän ohjeen mukaan, koko Jumalan Israelin osaksi! [Ps. 125:4,5, Ps. 128:6]
Ef. 1:2
Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille.
Ef. 6:23
Jumala, meidän Isämme, ja Herra Jeesus Kristus antakoot teille, veljet, rauhan, rakkauden ja uskon.
Fil. 1:2
Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille.
Fil. 4:7
Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. [Joh. 14:27
Vastaan, vaikka en ole Kempeleestä, vaan Vilppulasta.
Jeesuksen Rauhan tunnen, mutta se minulle riittääkiin.
Juuri siitä kirjoitin, mutta katkeruutesi muutti jop takstisikin.
Mikä Kes. Voitko pahoin?
Miten asia liittyy avaukseen, tollo?
"Rauhan annan minä teille. En minä anna niin kuin maailma antaa" tarkoittaa, ettei Aatamissa kuolleilla ei ole rauhaa niin kuin on Kristuksessa eläväksi tulleilla.(1.Kor.15:19-).
"Aatamissa kuolleet" menevät naimisiin toisin kuin Jeesus tai Paavali(Luuk.20:34-).(Ilm.6:20).