Jumalan rauha on ymmärryksemme yläpuolella

Raamatussa rauha merkitsee tilaa, josta ei puutu mitään – ei terveyden, aineellisen hyvinvoinnin, ulkoisen eikä sisäisen rauhan suhteen. Rauha lähtee Jumalasta ja on kokonaan Jumalan lahjaa: jos Jumala ei tahdo rauhaa, sitä ei voi olla kenelläkään.
Rauha ja vanhurskaus liittyvät yhteen. Vanhurskaus merkitsee oikeaa suhdetta Jumalaan ja toisiin ihmisiin, lähimmäiseen. Rauha onkin seurausta oikeasta jumalasuhteesta, ja se vallitsee silloin, kun yhteys Jumalaan on kunnossa. Herran siunauksessakin pyydämme, että Jumala antaisi meille tuon rauhan.

Rauha varjelee uskossa

Uskovaisen uskossa saama rauha on Paavalin mukaan jotain erityistä ja käsittämätöntä rauhaa. Se ylittää ihmisymmärryksen siksi, että juuri se rauha varjelee ja suojelee kristityn sydämen ja ajatukset niin, että hän pysyy Jeesuksessa Kristuksessa (Fil. 4:7).

Tämä näkyi esimerkiksi nuoren Joosefin elämässä. Hän joutui orjaksi vieraaseen maahan, jossa ei ollut muita uskovaisia. Kaikesta huolimatta Joosef oli onnellinen mies, koska Jumala oli hänen kanssaan (1. Moos. 39:2–3). Jumalan rauha varjeli myös hänet niin, että hän säilyi Jeesuksessa Kristuksessa, vaikka ihmisen ymmärryksen mukaan se ei ollut mahdollista. Juuri siksi Jumalan rauha käy kaiken ymmärryksen yli. Jumalan rauha ei ole järjen ja ymmärryksen vastaista, vaan se ylittää sen.

Pyhän Henki vaikuttaa

Raamatussa kerrotaan, että väärät profeetat julistivat rauhaa, vaikka heillä itsellään ei ollut rauhaa eikä heidän julistuksensa voinut antaa sitä kuulijoillekaan. Julistukseen liittyi valheellisuus siitä, että kaikki on hyvin.

Jumalattomilla ei voi olla sydämessään rauhaa, sillä rauha kulkee uskon mukana. Jeesus jätti omilleen rauhansa, jota maailma ei voi antaa (Joh. 14:27), ja hänen omansa siirtävät tätä rauhaa eteenpäin. Tuo rauha valtaa ihmisen sydämen ja ylittää ihmisymmärryksen. Näin uskovaisella ihmisellä on Kristuksen takia rauha Jumalan kanssa. Kristus on korjannut synnin tähden särkyneen jumalasuhteemme (Room. 5:1).

Rauha on paljon enemmän kuin pelkkä sisäinen olotila, sillä se merkitsee samaa kuin pelastus. Rauha kuuluu Jumalan valtakunnan olemukseen yhdessä vanhurskauden ja ilon kanssa. Pyhä Henki saa ne aikaan (Room. 14:17). Kun uskovaisen ihmisen sydämessä on Kristuksen vanhurskaus, siellä on väistämättä myös rauha ja ilo.

Ilo tulee siitä, että sydämessä on rauha Jumalan kanssa. Uskovaisen sydämessä asuu Kristus, joka on täyttänyt lain. Näin uskovaisen ihmisen sydämessä laki on täytetty eikä mitään ole jäänyt täyttämättä. Siitä ei voi seurata muuta kuin iloa ja rauhaa.

Rauha ei ole muuttumaton tila, vaan se vaikuttaa. Elävä usko luo rauhaa ihmisten kanssa ja keskuuteen. Tähän liittyy myös vanha uskovaisten keskinäinen tervehdys, rauhantoivotus: kun tervehdittäessä toivotetaan toiselle rauhaa, toivotetaan sitä, että rauha vallitsisi hänellä niin suhteessa Jumalaan kuin lähimmäiseenkin.

Rauhaa saa pyytää

Uskovaisen rauha tuo levollisuuden myös ajallisiin asioihin. Paavali rohkaisee siihen, että kristityn ei tarvitse olla mistään huolissaan ja murehtia, vaan kaikki tarpeet voi saattaa Jumalan tietoon (Fil. 4:6).

Isä meidän -rukouksessa pyydämme, että Jumala antaisi meille meidän jokapäiväisen leipämme. Luther selittää Vähässä katekismuksessaan, että jokapäiväiseen leipään kuuluvat kaikki, mitä elämässämme tarvitsemme ravinnosta, vaatteista ja läheisistä ihmisistä aina hyvään hallitukseen, rauhaan, terveyteen, järjestykseen ja kunniaan asti.

Näitä me saamme Jumalalta pyytää ja saattaa kaiken, mitä tarvitsemme, hänen tietoonsa. Tämä koskee myös hengellisiä tarpeitamme, sillä ihminen ei elä yksin leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee (Matt. 4:4).

Raamatun mukaan maailmaan ei tule pysyvää poliittista rauhaa, vaan sotia tulee olemaan lopun aikaan asti. Lopullinen rauha koittaa vasta sitten, kun uusi taivas ja uusi maa luodaan (Ilm. 21:1–4). Raamatun lupaus iankaikkisesta rauhasta toteutuu vasta uudessa maassa, jossa vanhurskaus asuu (2. Piet. 3:13).

Veli-Pekka Ottman