Peesaileeko Keskusta jälleen Kokoomusta?

Ja porvaritkin on veljet keskenään ...

Eipä taida Kulmunin utareet mahtaa Marinin persikalle mitään. Demut kostaa kepulle sinipunalla.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006329590.html

Ei tässä elämässä joku pääasia ole keinotekoinen, median virittämä postijupakka kokoomuksen pyynnöstä.

Sipilän hallitus leikkasi koulutuksesta, lukekaapa kepulit, kun kannatitte leikkauksia, että mitä on odotettavissa tulevaisuudessa.

Sosialidemokraattien johtoportaan taholla viestitetään parasta aikaa sen suuntaisesti, että Rinteen hallituksen puolueitten kimppa jatkaa taipalettaan uuden sosialidemokraattisen pääministerin johdolla kuka hän sitten lieneekään. Sinänsähän nyt olisi tarjolla tilaisuus puoluekoostumukseltaan kokonaan uudenlaisen hallituskoalition muodostamiseen. Sitä vaihtoehtoa SDP ei ilmeisestikään tule valitsemaan. Ajan myötä pääsemme sitten havaitsemaan, miten mm. puolueitten voimasuhteet menevät. Koska nyt tätä ajatusten vaihtamista kirjoitellaan Keskustan nimikkopalstalla, niin mieleen nousee aivan itsestään kysymys: Miten käy Keskustan kannatuksen tulevan vuoden 2020 kuluessa? Yhtä kiinnostava on myös kysymys SDP:n kannatuksesta kansan keskuudessa.

Jatkanpa vielä tätä omaa jorinaani. Jos SDP valitsee Sanna Marinin pääministeriksi, niin samalla hallituksen johtoporras tulisi koostumaan yksinomaan naisväestä. Siinä asetelmassa Hjalliskin jo erottuisi puoluejohtajien joukossa toisenmoisena henkilönä, vaikka varsinaisesti kauneuskilpailuissa ei taitaisi pärjäisikään. Eipä sen puoleen, että Jussi Halla-ahokaan catwalkilla olisi parhaimmillaan, mutta olennaisinta lieneekin pärjääminen yhteisten asioitten hoitamisen kenttäkisassa.

En usko että Kulmuni on niin typerä, että haluaisi palata takaisin Kokoomuksen SoTe-yksityistämissoppaan, vanhuspalvelujen surkeaan bisnesmalliin, lastenhoidon bisnesmalliin, pakkolakeihin, kikyilyyn ja aktiivimalleihin, kenties Natoonkin, joista kaikista edellisessä hallituksessa saatiin konkreettisesti todeta kansalaisten vihaavan niitä.
Mutta täyttä varmuuttahan Kulmunin todellisesta linjasta ei vielä kellään ole, joten ei voi tietää.

Tuossa aloituksessani aprikoin semmoista mahdollisuutta, että Kokoomus olisi tosiaan työnantajaleirin visiona kehitellyt Keskustaa varten saumaa demareitten kurmuuttamiseksi ja silunhoidollista taustaahan löytyy vuoden 2003 alkukesältä, jolloin SDP toimi keskeisenä puuhastelijana, kun Anneli Jäätteenmäki joutui väistymään pääministerin paikalta. Ja nyt sitten Keskusta hotkaisi tuon Kokoomuksen syötin ja Antti Rinne luopui pääministeriydestä. Taustaksi saamme tuumailla jo vanhaa sanontaa, jonka mukaan politiikassa mikään ei olisi sattumaa. Juuri tänään (05.12.19) on uutisoitu tuoreimmasta gallupoinnista, jonka mukaan Keskustan kannatus olisi huvennut kymmenen prosentin pintaan. Eikä demareillakaan erityisen hyvin näytä menevän. Kokoomus sen sijaan porskuttaa ja Perussuomalaiset vieläkin paremmin.

Kokoomus tekee parhaansa hallituksen kaatamiseen, mutta sillä on vain yksi motiivi eli päästä muodostamaan uudestaan porvarillinen hallitus, mutta tällä kertaa taas Kokoomuksen johdolla. Keput eivät tähän hevin suostu, koska Kepun kannatushan kärsi rökäletappion nimenomaan sen vuoksi, että se harjoitti Kokoomuksen kanssa palkansaajavihamielistä politiikkaa. Talkoot koskivat vain pieni- ja keskituloisia ja muut osallistuivat vapaaehtoisuuden pohjalta kuten Sipilä asian selväsanaisesti esitti.

Jos Kepu haluaa vaikuttaa hallituksesta käsin, sillä ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin nykyinen hallitus. Sipilän hallitushan oli ylivoimaisen epäsuosittu kansalaisten keskuudessa. Kepun kärismysten tie on vaikea, valitsipa se nyt miten tahansa. Jos jonnekin kumartaa, niin samalla toisaalle pyllistää.

Luonnollisesti Kokoomusta jurppii, kun Keskusta on mukana hallituksessa, mutta kykypuolueeksi itsensä nimennyt Kokoomus ei ole. Tämän ajan asetelmassa on mukana myös porvarileirin hegemonia-asema, minkä Kokoomus mielellään omisi itselleen ja pysyväisesti, mutta nyt Perussuomalaisetkin ovat karanneet edelle, mikä tapahtui sekä viime huhtikuun vaaleissa että sen jälkeen mielipidemttauksissa vielä selkeämmin. Porvarihegemonian menettänyt Keskusta sopisi Kokoomuksen kaavailuissa mahdollisen Kokoomusjohtoisen porvarihallituksen täydennyspuolueeksi. Kovin lähellä menneisyydessä on myös Jan Vapaavuoren ja Petteri Orpon julistus, jonka mukaan Jussi Halla-ahon johtama Perussuomalaiset puolueena ei sovellu arvojensa takia laisinkaan Kokoomuksen yhteistyökumppaniksi. Ja tosiaan Katri Kulmunin puheenjohdolla Keskusta on kääntynyt punamultaisen yhteistyösuuntauksen kannalle. Silti Keskusta taisi tosiaan erehtyä kuuntelemaan liikaa Kokoomuksen ja työnantajien taholta Antti Rinteeseen kohdistunutta kritiikkiä Posti-jupakan yhteydessä. Kieltämättä Kulmuni on kokematon puoluejohtaja siinä kuin Antti Kurvinenkin noviisi eduskuntaryhmän johtajana. Tämä Itsenäisyyspäivän jälkeinen viikonloppu ja ensi viikko tuovat uutta faktatietoa tilanteeseen.