Kepu hanakka jatkamaan hallituksessa

Kepu ei ole asettanut missään vaiheessa kyseenalaiseksi sitoumistaan hallitusohjelmaan ja hallituskoalitioon. Tätä Kepun Kulmuni ja Kurvinen todistelevat todeistelemasta päästyään. Tyytymättömyys ja epäluottamus kohdistui vain pääministeriin. Vaikutelma jäi osin se, että Kepu on huolissaan hallituksen uskottavuudesta ja ulkokuvasta suhteessa äänestäjiin ja siitä, että oppostiolle ei pidä antaa töppäilyillä valttikortteja käteen.

Tosin tiedetään hyvin, että sipilistit ja demarivihaajat kuten Hanna-Kaisa Heikkinen haluaisivat nähdä koko hallituskumppanuuden kaatuvan.

Kepussa näyttäisi alkiolainen ja aluepoliittinen siipi olevan kuitenkin tällä haavaa voitolla. Kulmuni edustaa tätä ja niin luulen myös Kurvisen ja esim. Saarikon tekevän. Omatkin kiusaavaat nyt sipilistejä ja kaalinrouskuttajia.

Kepu haluaa jatkaa, koska se saa toiveensa parhaiten toteutettua tässä hallituksessa. Sipilistit panevat aina koko maata kuntoon samalla otteella kuin kokoomuslaisetkin. Maa ei ole koskaan niin hyvässä hapessa, että jäisi jotain jaettavaa. Ja jos onkin, niin aina kulman takana väijyy lama, mihin pitää varautua. Ei se saumatonta ole, koska jonkunhan pitää kantaa huolta myös varakkaiden eduista. Tätä perustellaan sillä, että varakkaiden motivaatio ei katoa. Pienituloisilla riittää aina motivaatiota, kun rahat on loppu.

Aina voidaan spekuloida sillä, mikä tapahtuma on ollut kaikkien sotien äiti. Luulen, että Kepun osalta se oli vuosi 2003, kun demarit painostivat Jäätteenmäkeä eroamaan. Tämä oli ehkä suurivirhe ja ajattelematon teko demareilta. Puolivasemmistolaisen Jäätteenmäen tilalle saatiin Kepuun täysioikeistolainen Vanhanen ja sen jälkeen oikeistolaisuuden ketju on jatkunut Kulmuniin saakka. Kulmunin en usko olevan Jäätteenmäen tapaan vasemmistolaisen, mutta jonkun sortin alkiolainen hän kuitenkin lienee. Onhan ollut Väyrysen opissa. Ehkä Kepussa ei olisi koettu sitä oikeistolaistumisaaltoa mikä koettiin, kun Jäätteenmäki sai kenkää.