Mulla on mieletön ikävä sua. Mutta samaan aikaan on pelko siitä, että pääset satuttamaan mua. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Saispa jostain sitä tietoa, että mitä ajattelet/tunnet. Vaikeaa olla sivuuttamatta niitä asioita, jotka on satuttaneet, mutta tunteet pysyy ennallaan. Mulla on sellainen tuntuma, että ei tulla toimeen, vaikka tunteita onkin. Oot vissiin vähän sellanen elämää suurempi rakkaus, sitten kai.
Nähdäkö vai ei ja missä?
Anonyymi
1151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
En tiedä kenelle mutta en ikävöi ketään, en edes muista koska olen ikävöinyt. Eikö tämä kerrokin kaiken oleellisen siitä, ettei mitään enää ole.
Ikäväpalstalla voi tosiaan kuuluttaa tuollaistakin asiaa 😂
Sama juttu täällä, en ikävöi enää.
Kirjoitan enää vain itselleni: "Minä ymmärrän ja kuuntelen sinua" ... Kukaan toinen ei sitä koskaan tehnyt.
Jos hän kysyisi nyt, että nähdäänkö, vastaisin että ei.
Ikävä minullakin sinua. Anteeksi, jos olen ollut/ olen etäinen. Suojelen itseäni. En tiedä, mitä olen tehnyt, kun saan sinusta tuntuman, ettet välitä enää?
Hänelle vastaisin, että välitän liiankin kanssa. Joskus luulin, ettet välitä ja se sattui paljon. Nyt pelkään, että jos sattuu taas. Ehkä en kestäisi sinun menetystä. Yritän saada elämää vähitellen mallilleen ja kerätä hyviä kokemuksia. On kurjaa olla koko ajan näin herkillä, mutta en oikein voi sille mitään.
Uskoisin, ettet ole minun Hän. Niin monella on samanlainen tilanne. Ainakin niillä, jotka tänne kirjoittavat.....
Olisi kyllä suloista, jos Hänen kanssaan tuntisimme samoin.
En myöskään usko, että hänen kanssaan (enää) kirjoittelisin. Kokemuksen perusteella minun pitäisi hänestä irrottautua. Todellakaan, en tiedä kestäisinkö enää mitään takaiskuja sieltä päin. Olen ihan järkyttävän herkkä, vaikeuttaa todella paljon koko elämää. En halua enää, että minuun sattuu sillä tavoin. Näissä tunnejutuissa on pakko pitää järki mukana, silloin kun on tällainen kuin olen.
Taidat olla aika teini.
Ai teini, kun en ole elämän kovettama? Olen tunteellinen, en lapsellinen. Onneksi enkatkera ja kyyninen kuitenkaan.
Loppukesästä kertaalleen jätin erään naisen lähestymisensä väliin kun olin aasi vaikka häntä olin jo ajatellut paljonkin ja nyt hän on jo vahvasti sydämessäni ja nykyään nähdään onneksi useammin.
Miehelle vai naiselle?