Tupakka alkoholi ja lääkkeet

jotkut lääkkeet, lisäävät alkoholin käyttöä.
mielenterveyslääkityksillä olevat, usein menehtyvät muita ihmisryhmiä aiemmin.

en tiedä ketään n, 90 vuotiasta elossa olevaa, joka yhä "pääkopan" lääkityksellä

Päihteiden käyttö on osin sosiaalisesti opittu tapa, joka usein omaksutaan jo lapsuudessa kasvuympäristön kautta. Toisaalta se on yhteiskunnassa tarjolla oleva väline lääkkeiden tapaan turruttaa tunteita ja paeta ahdistusta olosuhteissa, jotka tuntuvat umpikujalta. Usein mielenterveydenhoito on hyvin stigmatisoivaa ja hoitodiskurssit ovat sen tyyppisiä, että potilaalle kerrotaan suoraan tai epäsuoraan, että sinulla on tietty geneettinen/biologinen sairaus, jota ei voi parantaa. Jotkut psykiatrit painottavat sanomaansa, että se on pahempi kuin syöpä, koska siihen ei ole parannuskeinoa ja se vie järkesi. Jos vaikka isäsi oli alkoholisti, joka hakkasi sinua ja äitiäsi kännissä koko lapsuutesi ajan tai jos sinua vaikka kiusattiin lapsuutesi ensimmäiset kymmenen vuotta vertaisryhmäsi toimesta, niin tuollainen medikaalinen tapa jäsentää näistä traumoista syntyviä ongelmia kyvyssä tuntea onnea ja tyytyväisyyttä ja tasapainoa voi johtaa siihen, että lopullisesti menetät täysin halusi elää esim. 100-vuotiaaksi. Sinulle saattaa tulla mieleen, että on paljon hauskempaa, mitä nopeammin tämä helvetti nimeltä elämä on ohitse.

Jotkut lääkärit, jotka hoitavat näitä ihmisiä, ovat aika vähällä järjellä varustetttuja, ja siksi kutsuvat tätä omituista käytöstä mielisairailla kognitiivisten puutosoireiden, kuten keskittymiskyvyttömyyden ja muistihäiriöiden, aiheuttamaksi. Nuo vajakit ovat jossain tieteellisissä pohdinnoissaan jopa sitä mieltä, että johtuu potilaiden yksinkertaisuudesta, kun he eivät osaa noudattaa päihteiden käytön riskirajoja eivätkä ravintosuosituksia. Täytyy olla aika vieraantunut todellisuudesta, jos ei oikeasti hahmota, miksi on ihmisiä, jotka mieluummin juovat itsensä hengiltä kuin elävät eläkeikään. Ei elämä ole täynnä mahdollisuuksia kaikille ihmisille, eivätkä kaikki tarinat pääty onnelliseen loppuun. Jos ei ole koskaan menettänyt elämänsä merkitystä, ei voi mitenkään käsittää sitä, että joku ihminen voisi olla niin välinpitämätön itsensä suhteen, että tuhoaa itsensä päihteillä. Ilmiö on kuitenkin hyvin inhimillinen ja ymmärrettävä, eikä kyse ole niinkään korrektin terveystietoisuuden puutteesta, vaan usein jo lapsuudesta alkaneesta näköalattomuudesta.

Alkoholi ja mielenterveysongelmat kulkevat aikalailla käsi kädessä.
Ihminen hakee alkoholista helpotusta oloonsa jos ahdistaa, masentaa tms.
Mutta alkoholi myös ylläpitää niitä mielenterveyteen liittyviä ongelmia koska se vain siirtää sitä pahan olon tunnetta ja kun pää selviää ja tulee krapula niin tulee entistä enemmän ahdistava olo.
Silloin kun ihmisellä on tunteita ja olotiloja jotka tuntuvat pahalta ja niitä ei osaa tai halua käsitellä niin on helppo hakea turvaa päihteistä.

Vaikka ei olisi mielenterveysongelmia niin sellaisia kyllä tulee aikanaan jos käyttää runsaasti alkoholia. Ne alkavat pikkuhiljaa, ensin krapulassa tulee morkkis, ajan myötä sitten ahdistaa ja tulee pelkotiloja, alkaa jännittää muita ihmisiä selvinpäin koska alkoholihan vapauttaa, itsetunto menee pikkuhiljaa huonoksi koska juomisen takia alkaa pitää itseään huonona ihmisenä jne.
Aiheesta saisi pitkän tekstin aikaiseksi jos haluaisi.
Tuon kaiken tiedän siitä koska itselleni kävi niin ja se jatkui vuosikausia, ei ollut kivaa.
Se on vähän niinkuin oravanpyörä, pahaan oloon juo viinaa ja viinan takia tulee taas paha olo. Eikä siitä pääse irti ennenkuin itse tekee asialle jotain, tai sanotaan näin että itse ei välttämättä tee mutta itse tajuaa tilanteen ja tarvittaessa hakeutuu avun piiriin.