Valvoin viisiyötä ja rupes pää sekoamaan. Hakeuduin psykiatriselle, kerroin tilanteeni ja antoivat mukamas unilääkettä yöksi, aivan sama tilanne yöllä, en nukkunut, kerroin hoitsulle yöllä että mitä lääkettä annoitte, vastaus no unilääkettä, en saanut lisälääkettä. Seuraavana yönä sitten annettiin iltalääkkeet, puolituntia meni, jo rupesi olemaan tolkkupois äkkiä sänkyyn, sänkyyn päästyäni nukahdin heti ja nukuin kymmenen tuntia. tämän jälkeen neljä yötä nukuin hyvin, nyt olen kotona ja hyvät unet. Miksi siis leikitään potilaiden kustannuksilla? vastauksia peliin kiitos.
Lumelääke psykiatrisella
Anonyymi
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oot saanut ensin jotain sellaista unilääkettä joka ei ole sulle tehonnut.
Lisälääkettä ei hoitaja pysty itse antamaan koska hänen täytyy saada siihen lääkäriltä lupa. Tosin tuossa tapauksessa hoitaja olisi voinut ottaa yhteyttä päivystävään psykiatriin ja kysyä jotain muuta lääkettä josta olisi ollut apua.
Oot sitten jo seuraavana iltana saanut varmaan jotain tehokkaampaa lääkettä.
Mutta eikös se ole pääasia että vihdoin oot saanut nukuttua. Tsemppiä sulle.
Mä nukuin ekana yönä unilääkkeellä ja rauhoittavalla pari tuntia ja sitten oli kirjattu, että potilas ei nukkunut näistä huolimatta.
Aloitettiin uusi lääkitys ja tästä huolimatta meni 10 päivää, että sain vasta tokalla kotilomalla yön nukuttua.
Olin niin pihalla, että en tajunnut hakea lisälääkkeiksi rauhoittavia, joita olisin kyllä saanut. Sinänsä hyvä, että kotiutumisen ehtona oli pärjääminen ilman näitä rauhoittavia.
Olin arka ja pelokas ja pelkäsin myös huonekaveria. Hoitajilla oli niin kiire, että ei ne muistaneet ja tieneet potilaiden tilannetta ja en osannut pitää meteliä peloistani, vaan minut jopa kuvailtiin rauhalliseksi. Itse täytyy osata pitää puolensa, mutta sekin voi kääntyä vastaan.
Myöskään lääkäreiltä ennen sairaalaan hakeutumista en saanut apua yöuniin ja lopulta todellisuus katosi.
Osastojaksot on usein aika ikäviä kokemuksia. Onko sulla nyt mennyt paremmin, ootko saanut nukuttua?
Ihan hyvä jos et tarvinnut niitä rauhottavia, kannattaa yrittää pysyä erossa niin kauan kuin vain onnistuu.
Mä annoin parikymppisenä periksi ja jäin psykkapuolen rattaisiin pyörimään pitkäksi aikaa.
Nyt oon jo ylittänyt keski-iän ja elämä on aika hyvin hallinnassa, tietty jotain pientä välillä on mutta niinhän se on aina elämässä. Nukkuminenkin on ajoittain vähän sitä sun tätä. Mutta mulla on muita syitä huonoon nukkumiseen. Sitten kun olen tosi väsynyt niin nukun ihan hyvin.
Tää on sellaista tasapainoilua tää koko ihmisen elinkaari.