Kepun linnoituspolitiikka

Kepu on ottanut oppia eläinmaailmasta. Ehkä se johtuu siitä luonnonläheisyydestä. Se on reviirin luomista, linnoittautumista, Aleksis Kiven muotoilemaa impivaaralaisuutta. Tämä toimikin hyvin 1900-luvun Suomessa.

Edellytykset Kepun linnoittautumispolitiikan toimivuudesta luotiin sisällisodan ilmapiiristä ja kansan kahtiajaosta. Kepu onnistui torjumaan poliittiset kilpailijat oman reviirinsä sisällä. Päävastustaja oli demarit, joista annettiin Kepun kannattajille vääristetty ja valheellinen kuva. Vielä 1980 Kepu masinoi täysillä, että kirkoissa käyminen kielletään Suomessa, jos Mauno Koivisto valitaan presidentiksi. Tällaista huuhaata pidettiin muualla Suomessa erittäin lapsellisena puheena, mutta se vetosi ilmeisesti kepulaisiin. Kepu pelkäsi, että demarien yleispoliittiset aatteet leviäisivät Kepun reviirille. Korpikommunisteja Kepu sieti, koska tiesi liikkeen rajalliset kasvumahdollisuudet. Kepun linnoittautuminen sulki ovet siltä sitten muualta Suomessa. Kepu eli ja voi hyvin tällä tavalla niin kauan kuin väkeä piisasi maakunnissa. Ongelmia alettiin nähdä muuttoliikkeen ja kaupungistumisen myötä. Niiden torjumiseksi kehitettiin aluepolitiikka. Aluepolitiikka on siis nimenomaan Kepun suosion turvaamistoimenpide.

Megatrendit eli elinkeinorakenteen muutos, kaupungistuminen ja sen mahdollisuudet, sukupolvimuutos (maaseutunuoret eivät halua olla enää turpeeseen sidottuja), koulutuksen merkityksen kasvu ja väylä parempaan elämään jne. vaikuttavat suurina taustatekijöinä, joiden voima on Kepun vastavoimia suurempi. Kepu onnistui kuitenkin reviiripolitiikassaan eli oman reviirin suojelemisessa aina viime aikoihin saakka. He onnistuivat pitämään demarit poissa tontiltaan.

Mutta Kepulle nousi uusi uhka. jota Kepu ei kyennyt kunnolla ennakoimaan eikä ole kyennyt sitä torjumaan. Uutta uhkaa ei voi enää torjua haukkumalla heitä sosialisteiksi ja punavihreiksi. Kepu ei ole keksinyt mitään myrrkyä tai asetta uutta valloittajaa vastaan. Koko tilanne on Kepulle uusi. Kepu oli tottunut siihen, että omalla reviirillä ei ole kilpailijoita. Poliittinen taistelu käydään naapurien tonteilla ja niitä yritetään vallata. Mutta persut tulivat ja yllättävät Kepun housut kintuissa ja nyt alkaa olla jo myöhäistä viholaistorjunnan kanssa.

Kepun on menossa kohti kriittistä 10 prosentin kannatusrajan alitusta. Sen jälkeen Kepu aletaan mieltään pienpuolueeksi, joka ei ole koskaan hallituksen tai opposition pääpuolue. kasvun rajat ovat sen jälkeen rajalliset. Vastaavasti persut pyrkivät kaikin tavoin vakiinnuttamaan pääpuolueen asemansa.

Nyt nähty hallituskriisi on oireellinen, Kepu kiekuttelee edelleen demareille eikä nää, että molempien päävihollinen ovat persut. Persut nakertavat näiden entisten suurten kannatusta niiden omilla kotikentillä sen minkä kerkiävät. Ja nauttii siitä, kun Kepu ja demarit tappelevat keskenään.