Heip.
Olen opiskelija, nuori mies. Mua on vaivannut jo vuoden ajan armoton jännittäminen, jota ilmenee erityisesti esiintymis/julkisissa ruokailutilanteissa kahvikuppineuroosina..
Olen kyllä Propralia aina välillä käyttänyt.
Mutta ei se ole ongelmaa poistanut. Yhä päivät pitkät murehdin tätä jännittämistä, joka ei millään tunnu hellittävän otettaan minusta.
Välillä on päiviä, milloin on tuntunut todella todella epätoivoiselta, välillä taas pyyhkii paremmin.
Haluaisin todellakin, että jokainen päivä olisi normaali ja ettei aina tarvitsisi jännittää ennalta jännittäviä tilanteita ja olla ahdistunut! Olen kuullut, että jostain lääkkeestä, Seroxat yms. saattaisi olla apua??
En kuitenkaan kovin herkästi haluaisi alkaa käyttää mitään lääkettä.. Propralin käytön aloittaminenkin oli kauhea isku, mutta jos sitä en olisi tehnyt, en olisi koskaan sen jälkeen uskaltanut mennä kouluruokailuun.
Olisi kuitenkin ihanaa elää elämää, jossa ei tarvitsisi suurimman osan ajasta olla ahdistunut ja jännittynyt ja pelkäävän muiden huomaavan oma jännittäminen. Tämä rajoittaa jonkin verran esimerkiksi työpaikan hakemista, kun pitää aina ennalta miettiä, missä ei joudu esiintyvään rooliin jne (vaikka tykkäänkin esiintyä, niin on pakko valita sellaisia hommia, mistä ei välttämättä tykkää...)
Olen kuullut, että näistä mielialalääkkeistä voi seurata riippuvuus ja muita kauheita sivuoireita (esim. pahoinvointi, väsymys) ja kaikista pahimpana sukupuolihaluttomuus. Mulla on aivan mahtava tyttöystävä nimittäin ja osana seurustelua, siihen kuuluu seksi. en voisi kuvitellakaan luopuvani siitä!
Auttakaa please??
Olen opiskelija, nuori mies. Mua on vaivannut jo vuoden ajan armoton jännittäminen, jota ilmenee erityisesti esiintymis/julkisissa ruokailutilanteissa kahvikuppineuroosina..
Olen kyllä Propralia aina välillä käyttänyt.
Mutta ei se ole ongelmaa poistanut. Yhä päivät pitkät murehdin tätä jännittämistä, joka ei millään tunnu hellittävän otettaan minusta.
Välillä on päiviä, milloin on tuntunut todella todella epätoivoiselta, välillä taas pyyhkii paremmin.
Haluaisin todellakin, että jokainen päivä olisi normaali ja ettei aina tarvitsisi jännittää ennalta jännittäviä tilanteita ja olla ahdistunut! Olen kuullut, että jostain lääkkeestä, Seroxat yms. saattaisi olla apua??
En kuitenkaan kovin herkästi haluaisi alkaa käyttää mitään lääkettä.. Propralin käytön aloittaminenkin oli kauhea isku, mutta jos sitä en olisi tehnyt, en olisi koskaan sen jälkeen uskaltanut mennä kouluruokailuun.
Olisi kuitenkin ihanaa elää elämää, jossa ei tarvitsisi suurimman osan ajasta olla ahdistunut ja jännittynyt ja pelkäävän muiden huomaavan oma jännittäminen. Tämä rajoittaa jonkin verran esimerkiksi työpaikan hakemista, kun pitää aina ennalta miettiä, missä ei joudu esiintyvään rooliin jne (vaikka tykkäänkin esiintyä, niin on pakko valita sellaisia hommia, mistä ei välttämättä tykkää...)
Olen kuullut, että näistä mielialalääkkeistä voi seurata riippuvuus ja muita kauheita sivuoireita (esim. pahoinvointi, väsymys) ja kaikista pahimpana sukupuolihaluttomuus. Mulla on aivan mahtava tyttöystävä nimittäin ja osana seurustelua, siihen kuuluu seksi. en voisi kuvitellakaan luopuvani siitä!
Auttakaa please??
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla oli noin 16v-22v välillä aika paha sosiaalisten tilanteiden pelko, nimenomaan ruokailutilanteissa. Esiintymiset eivät niin pahoja olleet, mutta ruokailut ja muut tilanteet joista ei päässyt pois olivat aika pahoja. Oireina kohonnut sydämen syke ja punastuminen. Myös käsien hikoilua oli ja ajatusten "puuroutuminen", ihan kuin ajatus ei enää luistanut.
Propralilla sain itsevarmuutta ja se auttoi ainakin jonkun verran tarvittaessa. Myöhemmin käytin säännöllisenä lääkityksenä Aurorixia (erityisesti sosiaalisten tilanteiden pelkoon) pari vuotta jonka avulla pääsin pahimman yli, mitään sivuvaikutuksia ei ollut. Vähitellen ongelma hävisi ja nyt olen 25v eikä ongelma enää vaivaa.
Seroxattia käytin lyhyen ajan kun ahdisti, mutta siitä tuli tosi kummallisia sivuvaikutuksia (yöhikoilu, jalkojen puutuminen haukotellessa ym) joten lopetin saman tien.
Voiko sosiaalistentilanteiden pelkoon saada lääkkeet ihan tavalliselta terveyskeskuslääkäriltä?
psykiatri voi osata paremmin sanoa, mikä juuri sinulle sopii, siis mikä lääke.
Käytittekö kuinka paljon jännityksen lieventämiseen tätä, ja pitikö ottaa monesti päivässä. Tuliko töhnäoloa tai jotain muuta siitä.
En suosittele lääkkeiden syömistä kenellekkään. Henkilökohaisesti söinseroxat 20mg päivässä noin vuoden ajan...vaikutusta sai odottaa melkein kaksi kuukautta ja ainoa vaikutus oli turta tila...ei iloa ja ei surua kaikki oli vain aivan sama. Jopa kymmenen kilon painon nousukin kun aloin lääkkeitä syömään. Seroxat sekoittaa aivojesi omat kemiat, kuinka pahasti? sitä ei lääkäritkään osaa sanoa, koska nämä ssri-lääkkeet ovat niin uusia ettei niistä ole tutkimuksia pitkältä ajalta eli jokainen joka niitä syö on koekaniini...Nyt on ensimmäisiä tutkimuksia tullut on serotiini lääkkeiden on huomattu lisäävän itsemurha riskiä lopettamisen jälkeen ja voivat lopettaa täysin oman serotiinin tuotannon eli syöt lopun elämääsi lääkkeitä... Lopetin itse tiputtamalla lääkityksen ja siitä seurasi 2 viikkoa sängyssä tuntui että kuolema tulee, en edes suihkuun kyennyt...Kyllä net lääkärit mulleekkin vakuutteli kovasti ettei vierotusoireita olleenkaan tulis, mutta eipä ne lääkärit ole yhtään lääkkeitä syöneet itse....että näin