Onko sinulla sosiaalista älykkyyttä

Mun mielestä sitä omaa pahaa oloa ei saa purkaa muihin. Vaikka ymmärrettävää on että väsyneenä tulee tuiskahdeltua ja uupuneena on kyyninen ei silti ole oikein olla vaikkapa tahallisen ilkeä. Mutta aina voi pyytää anteeksi ja ihmisiähän me kaikki ollaan. Ei voi vain tietää miten paha olo sillä toisella ihmisellä on jota kohtaan käyttäytyy huonosti . Tiedän kyllä enemmän kuin hyvin miltä uupumus tuntuu.

Ihmisiä tulee ja menee. Itse yrittää vaa elää täällä.

Luulen tunnistavani väsymyksen ihmisessä, enkä tee sen perusteella perustavanlaatuisia päätelmiä ihmisestä. Siis vaikka ihminen olisi uupunut ja kuormittunut esim. Vaikeasta elämäntilanteesta johtuen, ei se kerro vielä kokonaisuutta siitä, millainen ihminen on.

Löytyy henkilökohtaista kokemusta. Satunnaiset sammakot eivät horjuta maailmankuvaani tai mielenterveyttäni.
Ehkä sen indikoi jotain jostain. Ken tietää, Barbi vielä aprikoi.

Lopen uupuneen ihmisen tunnistamiseen ei tarvita erikoista havaintokyvyn omaamista. Sehän laahustaa, jopa hoipertelee liikkuessaan.
Tuo tilanne muistuttaa 1.5 promillen humalatilaa.

Myös joku veren sokeritilanne aiheuttaa saman kuin olisi otettu muutamia snapseja.
Kysyin mikä sen nimi on. Vaikea sana, ei pysy mielessä. Tietääkö joku tuon sanan?
, muurulain

joo. miten itset tunnet ilmoittaneesi tilanteesi, niinkuin toinen olisi mekaanokkasi. mikä on mekaanokka? miten itse tunnet vaikutuksen, mikä on aiheutunut omasta käytöksestäsi, edistävänä voimana miljonäärin huomassa? mikä on saanut kirjallisen valituksesi kirpoamaan, ellei veljekset keskinen ole tuolla, niin ei perunankaan tulispa ees räkä tähän tyhjiään lompsaan, KÄKÄ.
rauhallista illanjatkoa, esivalta on Jumalan hallinnassa.
pusu
https://www.youtube.com/watch?v=exXDrlI1B8A

tiedän, se totaalinen uupus johtaa elämänhalun kadottamiseen, olen kokenut väsymyksen tiedän mitä se omalta kohdaltani oli, kaikkien kokemukset ovat aina yksilöllisiä, ei vertailukelpoisia keskenään.

Itellä räjähtää uupuneena. Tarpeeks ku paskaa tulee niskaan ja murtumispiste saavutetaan niin hetkeksi häviää kaikki itsehillintä ja jäljellä pelkkä viha enkä kunnioita ketään joka käy vastaan. Pitäisi osata hillitä. Jos joku ei ymmärrä niin painukoot kauas v*uun.

Ajattelen aloituksen koskeneen uupunutta ihmistä, joka hoitaa velvollisuutensa kaiken ohessa, eli ei niin silmiinpistävästi uupuneen, vaan ehkä raskaassa vaiheessa elävän. Ymmärrän kysymyksen koskevan enemmän käyttäytymistä ja olemusta ja niiden arvioimista tuossa tilanteessa.

Mielestäni sellaisella ihmisellä ei ole sosiaalista älyä, jos alkaa arvostelemaan uupunutta henkilöä. Pitäisi olla inhimillisyyttä ja ymmärrystä siitä, että tilanne tai vaihe vaikuttaa kyseisellä tavalla. Mutta meitä on moneen lähtöön!

Ai sulla on noin. Mul tulee aina tunne, että toivottavasti mä en vahingoita tuota 2m 160kg maailmanmestaria tai tuota pataljoonaa siinä vieressä.
Hoen itselleni: adrenaliini, yhä uudestaan ja uudestaan..

Olen kokenut burn'outin alle 50 ikäisenä raskaan työn raataja jätkänä. Väsymys johti työtapaturmakierteeseen. Viimein kolahti niin pahasti että lantio rusentui. Peruuttavan trukin kuljettaja ei huomannut lastauslaiturilla; ehkä unitokkurossaan takana olevaa työkaveriaan.

Ei ihmiset tunnista. Elin ihan normaalisti.Nuorena tein niin etten kertonut kenellekään. Ei auttanut iski lopulla erittäinvakava masennus. Nykyisinkin vielä kun paha olla itken mieluummin salaa jossain enkä kerro kellekään. Eipähän tarvitse kenenkään muun siitä kärsiä.

En ole sosiaalisesti älykäs, mutta tunnistan tuollaisen, koska olen sairastanut masennusta. En usko, että ymmärtäisin jos ei olisi omakohtaista kokemusta.

Kyllä. Minulla on erittäin herkät tuntosarvet ja vaistoan ja luen pienistäkin merkeistä ihmistä.
Ajattelen että tämä taito on kehittynyt näin tarkaksi koska kasvoin kodissa jossa oli koko ajan oltava varpaillaan ja haistella ilmapiiriä. Piti tietää milloin voi esim. nauraa, sitä kun ei saanut tehdä joka kerta samastakaan vitsistä tai asiasta.
Itkeä ei saanut ollenkaan jne. Lapsena ja nuorena tämä oli itsesäilytysvaistoa, mutta aikuistuessa se kasvoi empatiaksi ja syväksi ymmärrykseksi. Pystyn varsin hyvin vaistoamaan ja ymmärtämään milloin toisen hankala käytös tai rumat sanat johtuvat väsymyksestä tai pahasta olosta tms.
Aina sitä ei kuitenkaan jaksa eikä tarvitse olla ymmärtävä. On pakko saada olla itsekin väsynyt eikä aina jaksa itsekään. Ihmisiä tässä ollaan.