Mietin kaipaatko yhtään minua , niin kuin minä sinua?
Ikävä on kuin pieni kuolema , suru ja kipu ovat tuttu tunne. Mietin puuttuuko minusta jotain , mutta se olet sinä , puutut luotani..
Mikään ei tunnu miltään ilman sinua.
Ja taas kun kohtaamme on kuin sielustani nousisi aurinko ja kaikki maailman ihanimmat kukat puhkeaisivat kukkimaan ja levittäisivät ympärillämme ihanaa tuoksua.
Saat hymyni silloin😊
Ymmärrätkö ?
n>m
Ikävä on kuin pieni kuolema , suru ja kipu ovat tuttu tunne. Mietin puuttuuko minusta jotain , mutta se olet sinä , puutut luotani..
Mikään ei tunnu miltään ilman sinua.
Ja taas kun kohtaamme on kuin sielustani nousisi aurinko ja kaikki maailman ihanimmat kukat puhkeaisivat kukkimaan ja levittäisivät ympärillämme ihanaa tuoksua.
Saat hymyni silloin😊
Ymmärrätkö ?
n>m
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kutsun rakkaudeksi sitä jos nainen haluaa olla aina mun kanssa ja minä hänen kanssaan. Pelkkä tunne ei ole tarpeeksi, täytyy myöskin kummankin tahtoa. Ei naimisiin mennessä sanota, että "tunnen, siksi ollaan yhdessä" vaan "tahdon".
Hyvä vastaus. Moni kokee pieniä ihastumisia suhteessa ollessaan, mutta vain hölmöt lähtevät jokaisen "tunteen" perään.
Minusta tuntuu juuri tuolta. Kyllä luulen että se jotain on, jos ei rakkautta niin ainakin todella voimakas ihastuminen.
En tiedä, kuka olet aloittaja. Mutta tuo kuvaamasi olotila on kovin huolestuttavaa. Varsinkin, jos sitä jatkuu pitkään. Juo paljon vettä, ajattele vain itseäsi, lepää ja jos sekään ei auta, varaa heti aika Doc Martinille.
Selvästi olet rakastunut, sitä se on!
T:J.
Jos olisi minulle. Sanoisin että et ole yksin noiden tunteiden kanssa. Niin onko se rakkautta? :)
Ymmärrän. Se on juuri sitä, rakkautta mistä itsekkin uskalsin vain kuvitella. Sitä se on... ❤
Oot selvästi koukussa tohon tunteeseen. Tota on aivan helvetin kiva pyöritellä täällä mutta kannattaa herätä jossain vaiheessa kuitenkin todellisuuteen ja arkeen
Mikä tuo negatiivinen suhtautuminen kaikkeen nyt on?
Mistä se kenkä nyt puristaa???
Mitä oikein selität?
Oletko koskaan itse ollut rakastunut? Tämä miten tunteeni nyt koen , ei ole mitään hetken hurmaa vaan tämä on kestänyt jo pidemmän aikaa.
Ihan todellisuudessa elän näiden tunteideni kanssa.
.Ja emme ole nyt nähneet vähään aikaan. Mutta hittojako tätä sinulle selitän..
Tunteethan ne vasta todellisuutta ovatkin! Ja nekin kuuluvat jokaisen arkeen.
Rakkauden nälkä.
Ihmisillä on tarpeensa.
Ikävä on suurta tuskaa. Se repii ja raastaa sisintä. Ajatellessa asiaa loppuun saakka, siinä piehtarointi on ihanaa. Se tunne kun rypee ikävässä, on vaikea kuvata.
Kyllä se on riippuvuuttakin. Ehkä olen jopa rakkauden orja. Mutta olen siitä ylpeä.
Tunteeton maailma on yrittänyt sitä murskata, sadoin eri tavoin. Tunteitani on yritetty vähätellä. Mulle on annettu ymmärtää, etten ole mitään, enkä minkään arvoinen.
Mutta minulla on rakkaus. Tuo voimista vahvin. Olen onnellinen siitä ettei maailma saanut minua muutettua kaltaisekseen. Olen ollut ihastunut , olen luullut rakastavanikin. Nyt se on kuitenkin molemmin puolista.
Yli puolivuosisataa, minun täytyi odottaa, tätä tunnetta. Ensimmäisen kerran elämässäni tiedän että minua rakastetaan varauksetta. Juuri tällaisena, kaikkine vikoineni.
Suurempi asia on se että, itse saan rakastaa. Antaa rakkauttani niin paljon kuin haluan.
Kun aikanaan tulee aika ettei mun tarvitse lähteä enää pois, toivon etten unohda tätä ikävän tunnetta. Se saa minut ymmärtämään, mikä on minulle tärkeintä elämässäni.