Niin ikävä sua mies. Koko vkl mennyt kelatessa edestakaisin kaikkea tätä. Onko oikeasti niin että meidän välillä on vahva kemia joka vetää meidät kohti toisiamme... Pitkään tätä kiertelyä, katselua, huumoria, ujoilua, välttelyä, omituisia keskusteluita, pitkiä katseita ym. Ym. kestänyt. Omalta puoleltani tiedän että en enää tappele tunteitani vastaan, en jäädy, enkä vastustele, enkä mieti seurauksia. Olen kypsynyt tähän ja joo, rakastan sua mies.
Tunteet pinnassa
Anonyymi
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Samat tuntemukset täällä eräästä ihanasta naisesta. Kierrellään ja katsellaan toisiamme, lähestymme ja tutustumme hiljalleen mutta kumpikaan ei uskalla ylittää rajoja.
Tuskinpa on noin. 20 vuotta kiertelyä työpaikalla on merkki vain yksipuolisista tunteista!
Suuret tunteet purkautuu kuukaudessa altiin lähikontaktissaeikä odottele 20 vuotta! Ei edes 3 vuotta
Se rajan ylittäminen on vaikeaa aina. Joskus (kuten tässä) vielä vaikeampaa, tilanteesta johtuen. Tällä viikolla ylitin itseni eräässä tilanteessa, yllätin jopa itseni siinä tilanteessa. Nyt tuntuu etten enää pelkää ylittää rajoja.
Hienoa, jään odottelemaan jatko-osaa mielenkiinnolla. Salaperäisyytesi on kiehtovaa.
Mikähän arvoitus on kätkettynä sulkujen sisälle, taidan aavistaa.
Aivan kaikkea ei voi paljastaa myöskään jatko-osassasi, sen jo tiedän.
Odotan sitä innolla.
Olet merkityksellinen.
Hohhoijjaa vitu avuttomat paskat Onks noi pien ÄO et oikee edes takas joudut kelaa. ONNEKS Pääsin eroon. Kyllä se ruoho on vielä vihreämpää aidan toisella puolella.
Sinä se nainen saat minut joka kerta kun nähdään, jotenkin sekasin. Puhunki sulle sekavia, vissiin ne kemiat pyörähtelee siinä kohtaa. Mulla pelottaa aina se, etten vain pilaa meidän välejä. Mukava olis joskus jutustella pidempäänkin, eipä silti.