Kaksi vertausta valvomisesta

Toisen adventtisunnuntain aihe on Kristuksen tuleminen kunniassaan aikojen lopulla. Aiheeseen liittyvät päivän evankeliumin kaksi lyhyttä Jeesuksen vertausta.

Palvelijat valmiudessa

Vertauksista ensimmäinen on luonteeltaan iloinen ja kertoo häistä palaavasta isännästä ja häntä odottavista palvelijoista. Palvelijoiden valmiudesta isännän vastaanottamiseen kertoo muun muassa se, että heidän öljylamppunsa paloivat valmiina ja he valaisivat isännälle tietä. Lisäksi he olivat pitäneet vaatteensa vyötettyinä, jotta pitkät vaatteiden liepeet eivät haittaisi työskentelyä isäntää vastaanotettaessa. Vaatteet vyötettiin itämailla myös matkalle lähdettäessä, kuten israe-lilaisten lähtiessä Egyptistä ja heidän muistellessaan tuota lähtöä pääsiäisaterioilla.

Arkielämästä poikkeavaa Jeesuksen vertauksessa on se, että isäntä kutsuukin palvelijansa pöytään ja alkaa palvella heitä. Se viittaa ennen muuta uskollisten palvelijoiden palkitsemiseen tulevassa maailmassa. Tuo palvelu toteutuu kuitenkin myös tässä ajassa silloin, kun Kristus palvelee omiaan sanalla ja sakramenteilla.

Pelokasta odotusta

Toinen vertaus painottaa ensimmäisen tavoin Jeesuksen toisen tulemisen arvaamattomuutta ja hengellistä valvomista. Sitä voisi luonnehtia pelottavaksi, kertoohan se varkaan tulemisesta ja murtautumisesta taloon pahoissa aikeissa.

Evankeliumitekstin jälkeen tulee kohta, jossa Pietari vertauksen jälkeen kysyykin Jeesukselta: ”Herra, tarkoitatko näillä vertauksilla kaikkia vai ainoastaan meitä?” Miksi Pietari kysyi tätä? Johtuiko se Herran päivän vertaamisesta epätoivottuun vieraaseen, varkaaseen, ja tuon päivän pelottavuudesta?

Apostoli Paavali muistuttaa kirjeessään tessalonikalaisille myös Jeesuksen sanoneen Herran päivän tulevan kuin varas yöllä. Sen kirjeen vastaanottajatkin tiesivät. Aikamääristä ei siis tarvitse puhua.

Uskovien ei tarvitse pelätä

Herran tulemista ei silti tarvitse pelätä. Epäuskoisille se päivä on pelottava mutta ei uskoville: ”Mutta te, ystävät, ette elä pimeydessä, eikä tuo päivä pääse yllättämään teitä kuin varas. Te kaikki olette valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle. Emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja pysyttävä raittiina.” (1. Tess. 5:4–6.)

Jeesus oli myös aiemmin käskenyt omiaan olemaan pelkäämättä. ”Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan.” (Luuk. 12:32.) Nämä Jeesuksen sanat myös tämän päivän uskovat saavat omistaa kohdalleen. Jeesuksen pieni lauma odottaa häntä uskossa valvoen.

Pauli Kivioja