Kunnioitus kantaa kulttuurien kohtaamisessa

Jumala on viisaudessaan säätänyt niin, että maailmassa on erilaisia kieliä ja kulttuureja. Baabelin tornin rakentamisesta kertova raamatunkohta (1. Moos. 1 1:1–9) kuvaa sitä, kuinka ihmiset yrittivät rakentaa maailman korkeimman rakennuksen, taivaaseen asti ulottuvan.
Jumala esti tämän hankkeen onnistumisen sekoittamalla kielet, eikä yhteistyö enää onnistunut, kun rakentajat eivät ymmärtäneet toisiaan. ”Ja niin Herra hajotti heidät sieltä kaikkialle maailmaan, ja he lakkasivat rakentamasta kaupunkia.”

Kielten ja taustojen erilaisuudesta huolimatta on tärkeää tulla toimeen paitsi oman kansan kesken, myös muukalaisten kanssa. Kaiken aikaa paranevat kulkuyhteydet ja tietoliikenne lisäävät monikansallista yhteistyötä koulutuksessa ja työelämässä.

Erilaisissa kulttuureissa on kussakin omat rikkautensa, jotka parhaimmillaan täydentävät toisiaan ja saavat aikaan entistä parempia tuotteita ja palveluita. Matkustelu on helpompaa kuin aikaisemmin, ja sen avulla lähes kenellä tahansa on mahdollisuus tutustua muihin maihin ja niissä asuviin ihmisiin.

Tieto auttaa ymmärtämään

Uskonnot ovat syntyneet erilaisissa kulttuureissa erilaisista lähtökohdista. Kullakin uskonnolla on omat ominaispiirteensä, mutta myös yhtäläisyyksiä ja samankaltaisia perimmäisiä arvoja.

Esimerkiksi Raamatussa oleva Kultainen sääntö ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” (Matt. 7:12) sisältyy hiukan eri sanamuodoissa lähes kaikkien maailmanuskontojen pyhiin teksteihin.

Tarvitaan tietoa eri uskonnoista ja kulttuureista, jotta vältytään väärinkäsityksistä johtuvilta ristiriidoilta. Myös ystävystyminen erilaisesta taustasta tulevan ihmisen kanssa on mahdollista, kun lähestyy toista avoimin mielin ja arvostavasti.

Lähtökohtana positiivinen suhtautuminen

Kulttuurien ja eri uskontojen kirjo on laajentunut Suomessa maahanmuuttajien ja pakolaisten mukana viime vuosikymmeninä. Varsinkin suurissa kaupungeissa tai vastaanottokeskusten lähellä monet ovat joutuneet pohtimaan, miten suhtautua erilaisista taustoista tulleisiin ihmisiin.

Erilaisuus voi tuntua pelottavalta, outo uhkaavalta, vieraus omituiselta. Toisaalta asiaa voi lähestyä myös positiivisella uteliaisuudella: mitä minä voin näiltä tulijoilta oppia tai mitä voisin heille tarjota?

Keskustele, kysy, kuuntele, kerro

Kulttuurisesta tai uskonnollisesta taustasta riippumatta kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita, Luojan luomia. Jeesuksen opetuksen mukaan lähimmäinen ei ole vain sukulainen tai ystävä, vaan kuka tahansa ihminen, jonka kohtaa arkisessa elämässä.

Virsi 431 toteaa: ”Oi Herra, kaikki päällä maan loit lähimmäisiksemme, myös kieleltään ja uskoltaan niin vieraat toisillemme.” Kristillisen opetuksen mukaan meidän pitäisi rakastaa lähimmäistä niin kuin itseämme.

Meille jähmeille suomalaisille vieraan, erirotuisen tai eri uskontokuntaa edustavan ihmisen rakastaminen voi tuntua voimakkaalta ilmaukselta. Rakkauteen kuuluu kuitenkin aina kunnioitus. Vaikka en ymmärtäisi toisen ihmisen taustaa tai hänen vakaumustaan, voin kunnioittaa sitä.

Voin keskustella, kysyä, kuunnella ja kertoa omasta vakaumuksestani, jos toinen siitä haluaa kuulla. Aidon, toista kunnioittavan kohtaamisen kautta voi lähestyä sitä lämmintä tunnetta, jota lähimmäisenrakkaudeksi kutsutaan.

Kutsuvia kohtaamisia

Vaikka kunnioitamme ja arvostamme toisten ihmisten kulttuuritaustaa ja vakaumusta, se ei tarkoita, että meidän pitäisi mukautua heidän tapaansa uskoa ja elää. Raamattu opettaa, että on yksi oikea usko, jonka avulla Jumala auttaa ihmisen iankaikkiseen elämään.

”On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa.” (Ef. 4:4–6.)

Voimme rohkeasti kertoa omasta uskostamme ja Raamatun kautta tulleesta ymmärryksestä. Kuitenkaan meidän tehtävämme ei ole tuomita muita, vaan tuomiovalta kuuluu ainoastaan taivaalliselle Isälle.

”Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan.” (Luuk. 6:37.)

Kunpa osaisimme suhtautua kohtaamiimme ihmisiin niin kotimaassa kuin muualla maailmassa arvostavasti ja kunnioittavasti, mutta samalla rehellisesti ja avoimesti. Niin, että uskomme kuuluisi ja näkyisi, kutsuen heitäkin elävän uskon omistajiksi.

Maria Mäkelä