Kaikki päättyy aikanaan ja varsinkin jos jättää asian vaalimatta, niin kuin meidän rakkaudelle kävi. Se kuihtui pois hoitamattomana, kuoli kosketuksen ja arvostuksen janoon ja hellyyden puutteeseen. Tyhjät sanat ja tekemättömät teot eivät riittäneet sen ravinnoksi.
En enää kulje matkassasi, seuraan kaukaa ja päivä päivältä yhä kauempaa. En enää ajattele olevani sinulle erityinen ja siksi valitsen toisen tien. Tai olen jo valinnut. Me kuljemme nyt eri suuntiin, etäämmäs toisistamme. Kiitos kaikesta ja hyvää jatkoa sinulle.
En enää kulje matkassasi, seuraan kaukaa ja päivä päivältä yhä kauempaa. En enää ajattele olevani sinulle erityinen ja siksi valitsen toisen tien. Tai olen jo valinnut. Me kuljemme nyt eri suuntiin, etäämmäs toisistamme. Kiitos kaikesta ja hyvää jatkoa sinulle.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niinhän se onkin ollut jo kauan 💔
En vaan ymmärrä miksi minulla on vaan aina ikävä sinua 💔
Jäljellä on vain haalistuva kuvitelma, ei mitään todellista.
Voisitko vähän kertoa kenelle menee? Olisi tärkeää tietää jos eräs mies ajattelee noin.
Mun tunteet ei ole vähentyneet yhtään. 😔
Joo ei jäähyväisiä palstalla. 😔
Jokin vuosia kestänyt suhde päättymässä, väitän niin.
Ei siis kosketa ihastuneita tai suhteen alkutaipaleella astelevia pareja..
Päättyikö se siihen, että seurasit kauempaa.
Voi teitä provoja.
Se on just näin, provomiehen etäinen väijyntäkohde, hellurei ja hellät tunteet XD
Täällä palstalla riittää näitä jotka jäävät vuosiksi kaipailemaan yksipuolisesti jotain ukonrähjää ja sitten vielä lopuksi jättelevät hyvästejä samalla trollaten puolet palstasta.
Vähän tuli muuten juustopillun katku tuosta aloituksesta... on siinäkin jääräpää kun vuosia kaipaa jotain joka ei koskaan tuntenut sekuntiakaan samoin.
Provomiehen päätelmät heh heh
Kitkerän katkera ja syyllistävä aloitus. Passiivissa kaikki, ilman että tulisi esiin, kuka teki mitäkin, olisi voinut tosiasiat myönteisemminkin todeta. En syyllistä suoraan, mutta syyllistän kuitenkin!
Kerro ihmeessä kuka teki mitäkin. Tuohan on niin myönteinen vastaus kuin voi olla olosuhteet huomioonottaen.
Oletko nainen vai mies? Oliko teillä suhde?
Haikeata ja vaikeata. Haluaisi uskoa mahdollisuuksiinsa ja vaikka kuinka yrittää niin aina kokee tilanteen mahdottomaksi. Silti toivoo mahdotontakin mahdolliseksi? Turhuuksien roviolta tuntuu, jollei toiselta saa edes toivon kipinää vastineeksi?
Ehkä toinen näki paremmin tilanteen ja puhalsi pilliin? Et ei toivoa paremmasta?
Kokemukset opettaa näkemään asioita, mutta opettaako näkemään ne oikealla tavalla? Epävarmuus ainakin kasvaa ja ajatukset mielessä tuntuvat entistä vaikeammilta kohdata? Näin itse koen, samalla saamaton ja haikea olo menneistä.
Nöyräksi vetää, kun tulee lunta tupaan. Faktat on kuitenkin faktoja ja anonyymit vähemmän.