Terapeutti ja raha

Moni teoria lähtee siitä, että terapia voi aluksi pahentaa oloa ja masennus herää henkiin, ennenkuin siitä voi parantua.

Toisaalta on olemassa myös näkökulmia, että Potilaan voinnin pitäisi parantua kuukaudessa edes vähän. Joissain tapauksissa edistys näkyy tätäkin nopeammin. Jos näin ei ole, kysy syytä terapeutiltasi. Kiinnitä myös huomiota siihen, kysyykö terapeutti voinnistasi tai edistymisestäsi. Jos ei, pitäisi hälytyskellojen soida.

https://www.terve.fi/artikkelit/terapiasta-voi-olla-myos-haittaa

Pitäisin juurikin tuota kahta kuukautta rajana, jos olo vain pahenee kuukausi kerrallaan niin siinä tapauksessa kerro tämä terapeutillesi. Ja jos olo ei lähde paranemaan, niin vaihda. Kela tukee vaihtoa, voi olla että terapeuttisi tekee lopettamisen mahdottomaksi. Hoida asia ensin Kelan kanssa, kerro Kelalle että tämä on sopimaton ja vointia huonontava terapia.

Katso itsellesi Kelan sivuilta uusi terapiamuoto, olet lienee psykodynaamisessa tai analyyttisessä terapiassa? Niiden teorioiden parissa on usein hyväksyttyä, että vointi pahenee. Ne eivät edes suoraan tavoittele voinnin parantumista vaan itsetuntemuksesi kasvua, persoonallisuuden muutosta ja mustien puolien integroimista persoonasi. Näin voit parantua kun tiedät tuntemattomat puolesi. Tämä puolestaan antaa terapeutille vallan mihin vain, jos et koe joitain piirteitä ja ominaisuuksia itseesi, et voi pitää puolia - koska terapeutti tietää paremmin. Voit mennä tästä jopa enemmän sekaisin, koska oletkin jotain muuta kuin olet luullut olevasi.

Psykonalyyttisen koulukunnan mukaan jos lohkot erilleen hyvän ja pahan, olet narsisti. Ihmisen pitää tuntea pahuus, myös itsessään. Ja vietit.

Lisäksi dissosiaatio ja traumateoriat elävät varsin mielenkiintoissesti tämän teorian valossa:
"Psykoanalyyttisissa teorioissa dissosiaatio-ilmiöt ovat tietenkin olleet aina olennainen osa teoriaa, mutta vain eräs näkökulma. Psykoanalyyttisessa työskentelyssä transferenssisuhde muodostaa sen nykyhetken näyttämön, jolla myös dissosioidut traumat esiintyvät eri tavoin. Oman kliinisen kokemukseni mukaan muisto dissosioidusta väkivaltaisesta traumatapahtumasta (esim. lapsuuden väkivalta- tai insestikokemus) usein palaa potilaan tietoisuuteen noudattaen tietynlaista ”kaavaa”. Ensin potilas alkaa oireilla somaattisesti, joskus hyvinkin traumaa kuvaavalla tavalla. " http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/saraneva308.htm

Tämä teoria lähtee kuitenkin siitä, että dissosiaatio ei tapahdu terapiassa tässä ja nyt - vaan kysymys on aina varhaisen vuorovaikutuksen ongelmasta: "Miksi äiti (tai joku muu vastuuhenkilö) ei suojellut minua kun olin täysin suojaton? "

Jos puolestaan koet terapeutin aggresiiviseksi, väkivaltaiseksi trauma ja väkivalta-affekteja (väkivalta synnyttää aina väkivaltaa), voivat ne puolestaan olla sinun piirteitäsi, jotka olet vain projisoinut terapeuttiin. Terapeutin tehtävänä on näyttää ja osoittaa, että tämä väkivaltakokemus terapiassa voi olla vain sinusta itsestäsi lähtöisin. Toisaalta, psykodynaaminen terapia lähtee myös siitä, että sinun puolustusmekanismejasi testataan ja tutkitaan - miten käyttäydyt epämiellyttävissä tilanteissa. Terapian ytimessä on tästä näkökulmasta tässä ja nyt - se miten kokee terapeutin, jos terapeutti ja terapia ahdistaa, kumpuaa se kuitenkin aina varhaisen vuorovaikutuksen suhteesta.

Kuten tuossakin ylhäällä, jos pidät terapeuttia vain rahanahneena, ongelma on sinun itsesi. Et usko ja voi luottaa, että joku haluaisi auttaa sinua (provosoimalla sinut vihan, raivon ja mitättömyyden partaalle) - jotta voisiti "turvallisessa" suhteessa käsitellä ongelmiasi - jotka ovat paljastuneet terapiassa.

Psykodynaamisen teorian piirissä on kuitenkin paljon onnellisia terapiatarinoita, heitä joita psykodynaaminen terapeutti on aidosti auttanut. Mutta toisaalta jo Freud on todennut, että psykoterapiassa osa potilaista ei parane, eikä nouse depresiivisen positiosta "uudelleensyntyneenä". Tänä päivänäkin vielä tämän kysymyksen olemassaolo pohdituttaa tutkijoita - miksi jotkut eivät hyödy psykoterapiasta tai millainen psykoterapia sopii kenellekkin.

Itse olen oman kokemukseni ja kaiken teoreettisen ymmärryksen valossa valaistunut nyt sen verran, että vaikka psykodynaamisen ja analyyttisten on tutkimustenkin valossa esitetty kaikista vaikuttavimmaksi ja pitkäkestoisimmaksi hoitomuodoksi - tutkimuksista puuttuu täysin näkökulma, onko joku suuntaus riskialtiimpi voinnin huonontumiselle? Tähän vaikuttaa myös raha - usein psykodynaaminen tai analyyttinen kestää paljon kaummin kuin Kelan 3v - ja taloudelliset haasteet voivat olla todellisia pitkäkestoisen persoonan muutokseen tähtävässä hoidossa.

Kun ihminen ei pärjää taloudellisesti, hän voi masentua. Toisaalta ylläoleva linkki tuumaa, että jos potilaalla on taloudellisia ongelmia, hoito pitää lopettaa. Näin ollen potilas voi tämänkaltaisessa tilanteessa joutua terapeutin hylkäämäksi, hävetä taloudellista tilannettaa ja tämäkin voi olla vointia pahentava tekijä.