Totuus tulee täs.s.ä

Elämä on murroskohdassa, sekö minulla että hänellä. Elämme täysin eri vaihetta elämässä, mutta kumpikin suuntaa selkeästi uuteen suuntaan. Itse tiedän olevani jo oikeilla raiteilla, vain yksi suuri asia ei ole kohdillaan ja sen suhteen maa jo liikkuu jalkojen alla selkeään suuntaan. Hänellä murros on paljon suurempi ja samaan aikaan monella elämän alueella. Vierestä seuraten saa kuvan, ettei hän ehkä itsekään tiedä vielä mikä osat on säilyttämisen arvoisia, mihin suuntaan haluaisi elämän muuttuvan ja mitä hän itse pohjimmiltaan haluaa elämältään.

Itse olen kokenut myös noin, että näitä tunteita ei kohtaa montaa kertaa elämässä. Luultavasti 0-1 krt tässä elämässä. Silti minun on kuunneltava ja kunnioitettava mitä hän sanoo irl. En välitä sovinnaisuudesta tai muiden ajatuksista. Ei ne ole merkityksellisiä suuren rakkauden rinnalla. Silti en voi jäädä roikkumaan en voi/en halua (tuplana) -sanojen jälkeen. Ei on ei niin kauan kun asian omainen itse kertoo muuttaneensa mielensä, En jaksa pitää enää toivoa yllä. Pakko on näissä oloissa päästää irti. En kanna kaunaa ja hyväksyn hänen kantansa.

Ei siis auta kuin keskittyä raivaamaan omia vanhoja sotkuja. Pieni pala kerrallaan. S

Rakkauskin muuttuu, elettynä yhdessä tai erikseen. Yksipuolisessa rakkaudessa tulee varovaisemmaksi. Jää mielummin taustalle kuin aiheuttaa kiusaa toiselle.

Kaipuuta ja pelkoa, kuinka toinen suhtautuu sinuun, kaikki on silloin mahdollista, pettymykset toden-näköisimmin, näin elämä opettanut ainakin itselle 😥

Olettaa voi kaikenlaista, mielikuvitus vain rajana. Jollei saa vastakaikua toiselta niin alkaa helposti etsimään uusia kohteita, jotka tuntuvat mahdollisilta. Halua ihastumisen on, mut rohkeus hiipuu, kun mielikuvat muuttuvat?

Oletko exä vai entinen naapuri, en tiedä, eikä kuulu edes minulle.
Tuntuma että tunnette, ehkä työpaikalta.