Nainen, jos ystäväsi/kaivattusi vuosien takaa kieltäisi tuntevansa sinut kaveripiirissään, kuinka reakoisit?
Tässäkyselen
Anonyymi
16<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ehkä se on hänelle totta. Tai jokin muu syy vaikuttaa asiaan. Eipä se minun asiani olisi reagoida siihen mitenkään.
Aivan sama, kun ei mitään muuta valehtele.
Se olisi piste iiin päälle.
Se on hänen tahtonsa ja valintansa. Todennäköisesti ottaisin sen niin ettei hän halua muiden tietävän minusta, joten pyrkisin kunnioittamaan hänen tahtoaan niin etten itsekkään paljasta häntä.
Hönellä on varmasti syynsä miksi noin tekee.
Ehkä voisin kahden kesken kysyä, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus ja hän haluaa kertoa. Muutoin se on hänen oma parhaakseen katsoma valintansa olla tuntematta minua.
Juuri näin. Jokaisella on omat syynsä.
En yhtään mitenkään. Ei minua tarvitse tuntea kenenkään
Mitäs helvettiä se sulle kuuluu
En mitenkään. Ihan sama mulle joku vuosien takainen.
Ei kehtaa. Jotku on vähemmän kauniita ja luonteeltaan vääränlaisia. Naitavaksi silloin tällöin kelpaavia. Moni tahtoo kumppanin olevan kaunotar tai komistus. Kaivatun omasta luonteestahan ja mieltymisistä tässä on kyse. Joku kelpaa ja joku ei.
Tässä näkee ihmisten erilaisuuden ja ympäristön vaikutuksen. Mä oon ihan päunvastaista mieltä edellisen kanssa eli pelkkään seksiin haetaan komeaa tai kaunista mieluiten, mutta parisuhteeseen ihmistä, joka on sisäisesti kiva ja mukava ja sytyttävä.
Sanotaanko nyt näin, näistä erilaisista kaveripiireistä vuosien varrelta, ei siis mistään naamatutuista, että monien kanssa on lähdetty menemään eri suuntiin. Tuskin itse sanoisin, että en tunne tai ole koskaan tuntenut, mutta saattaisin kuitata koko homman siten, että juu huonompi homma, ei muistella kuiten pahalla. Kun tässä on tullut kasvettua eroon sellaisista käytösmalleista, että itseään pitää jatkuvasti selitellä, todennella tai muuta mihin ei intressit kertakaikkiaan riitä. Aloittaja taitaa kalastella tuntemattomien haavoja ja kirousviriheestä trollin tunnistaa, mutta jospa joku lukijoista saa itselleen jotain vahvistusta tai näkökulmaa,mikäli on samoja aiheita miettinyt
Ei edes yllättäisi, niinhän se menee virallisesti kukaan ei tunne ketään.
Harmittelisin
Riippuu kuinka monta vuotta aikaa. Itse en välttis muista jotain 25 vuotta sitten tuntemaani ihmistä kunnolla. Ihminen muuttuu ulkonäöltä kun vanhenee ja mulla ainakin on niin huono muisti et vanhat tuttavuudet pääsee unohtuun jos ovat olleet jotain puolituttuja joista ei kovinkaan syvällisiä asioita oo tiennyt.
Joku kouluihastuskin on puolituttu. Samalla luokalla joka päivä nähty peruskoulun 1-9 luokkaan mutta muuta siitä ei sit tiedäkään. Naama ja koulukäytös. Se siinä. Silloin en ehkä muista tai tunnista henkilöä enää 25 vuoden päästä. En ehkä muista sukunimiäkään...
Jos taas joku seurustelusuhde kyseessä niin ollaan oltu jo niin läheisissä väleissä et muistaa jo paremmin vuosienkin päästä
ymmärtäisin häntä. Hänellä olisi varmaan syynsä. Ehkä hän rakasti minua ja loukkasin jotenkin. Ihan sama, koska se olisi hänen valintansa.
En kai minä edes tietäisi!