... totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen", kirjoitetaan vastikään uusituissa Journalistin ohjeissa kohdassa 8. otsikon "Tietojen hankkiminen ja julkaiseminen" alla.
Turun hovioikeus antoi 10.3.2005 viestintäkenttää ymmärtääkseni kovastikin kiinnostavan päätöksen törkeää kunnianloukkausta koskevassa asiassa.
STT välitti päätöksestä uutisen kautta kaikkien viestinten samana iltapuhteena.
Seuraavana päivänä eli 11.3.2005 ainoastaan Helsingin Sanomissa ilmestyi asiasta varsin niukkasanainen uutinen.
Ja hivenen tausta-asiapitoisempi Etelä-Suomen Sanomien verkkolehden Netlarin Kotimaa-sivustolla.
Lue uutinen Netlarista:
http://www.ess.fi/Article.jsp?article=31109&category=23
Muulle viestintäkentälle Turun hovioikeuden antama tuomio on kaiketi sitten tulkittava varsin vähämerkityksiseksi asiaksi, vaikka marraskuun alussa 2003 asiaa Tampereen käräjäoikeudessa käsiteltäessä runsasta puolta vähemmillä tuomioilla asiasta riitti useimmissa maakuntalehdissäkin uutisoitavaa jopa kahdeksi päiväksi!
Toimittaja Aarno "Loka" Laitisen ja ex-päätoimittaja Pekka Karhuvaaran sekä Iltalehden Turun hovioikeudessa saaman tuomion ("törkeä kunnianloukkaus" & "tuottamuksellinen painovapauden väärinkäyttäminen") lähes täydellinen vaikeneminen suomalaisessa (printti)mediassa tuskin vastaa 1.1.2005 voimaan tulleita uusia "Journalistin ohjeita".
Niiden otsikon "Ammatillinen asema" alla kohdassa 1. todetaan: "Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu."
Siitä, että toimittaja Aarno Laitinen - kevätpäivän tasauksen kunniaksi Ylenaikaisessa Kristiina-instituuttia ja naistutkijoita jälleen eetterimediassa solvaamaan päästetty tasavallan ykkösmiessikasovinisti ja eliitin hovikirjoittaja - sai Turun hovioikeudessa 70 eli 2780 euron verran päiväsakkoja verotarkastajan "törkeästä kunnianloukkauksesta" ja ex-päätoimittaja Pekka Karhuvaara 25 ja 4900 euron verran sakkoja "tuottamuksellisesta painovapauden väärinkäyttämisestä" sekä mainittu parivaljakko työnantajineen yhdessä maksettavaksi paitsi verotarkastajan oikeudenkäyntikulut myös vahingonkorvauksia 7500 euroa, tietäisi tuskin kukaan "lukija, kuulija ja katselija", mikäli tiedonvälitys olisi yksinomaan suomalaisen valtamedian ja sen kollegiaalisuuden "oman moraalinsa" mukaisesti - eli siis epäjournalistisesti! - ymmärtävien mediamafiosojen kertoman varassa.
Vaikka "tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti", tuskin STT:n heti 10.3.2005 illansuussa uutisoima hovioikeustuomio on voinut jäädä "omaehtoisesti" ja/tai "journalistisin perustein" kaikissa toimituksissa - siis Helsingin Sanomia ja Etelä-Suomen Sanomia lukuun ottamatta - huomaamatta. Vai onko STT syystä tai toisesta menettänyt asemansa "luotettavana" tiedonvälittäjänä?
Aiemmin mediamafiosoista kirjoitettua:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000007299774
"Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta". Mutta keiden sananvapaus?
Turun hovioikeus antoi 10.3.2005 viestintäkenttää ymmärtääkseni kovastikin kiinnostavan päätöksen törkeää kunnianloukkausta koskevassa asiassa.
STT välitti päätöksestä uutisen kautta kaikkien viestinten samana iltapuhteena.
Seuraavana päivänä eli 11.3.2005 ainoastaan Helsingin Sanomissa ilmestyi asiasta varsin niukkasanainen uutinen.
Ja hivenen tausta-asiapitoisempi Etelä-Suomen Sanomien verkkolehden Netlarin Kotimaa-sivustolla.
Lue uutinen Netlarista:
http://www.ess.fi/Article.jsp?article=31109&category=23
Muulle viestintäkentälle Turun hovioikeuden antama tuomio on kaiketi sitten tulkittava varsin vähämerkityksiseksi asiaksi, vaikka marraskuun alussa 2003 asiaa Tampereen käräjäoikeudessa käsiteltäessä runsasta puolta vähemmillä tuomioilla asiasta riitti useimmissa maakuntalehdissäkin uutisoitavaa jopa kahdeksi päiväksi!
Toimittaja Aarno "Loka" Laitisen ja ex-päätoimittaja Pekka Karhuvaaran sekä Iltalehden Turun hovioikeudessa saaman tuomion ("törkeä kunnianloukkaus" & "tuottamuksellinen painovapauden väärinkäyttäminen") lähes täydellinen vaikeneminen suomalaisessa (printti)mediassa tuskin vastaa 1.1.2005 voimaan tulleita uusia "Journalistin ohjeita".
Niiden otsikon "Ammatillinen asema" alla kohdassa 1. todetaan: "Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu."
Siitä, että toimittaja Aarno Laitinen - kevätpäivän tasauksen kunniaksi Ylenaikaisessa Kristiina-instituuttia ja naistutkijoita jälleen eetterimediassa solvaamaan päästetty tasavallan ykkösmiessikasovinisti ja eliitin hovikirjoittaja - sai Turun hovioikeudessa 70 eli 2780 euron verran päiväsakkoja verotarkastajan "törkeästä kunnianloukkauksesta" ja ex-päätoimittaja Pekka Karhuvaara 25 ja 4900 euron verran sakkoja "tuottamuksellisesta painovapauden väärinkäyttämisestä" sekä mainittu parivaljakko työnantajineen yhdessä maksettavaksi paitsi verotarkastajan oikeudenkäyntikulut myös vahingonkorvauksia 7500 euroa, tietäisi tuskin kukaan "lukija, kuulija ja katselija", mikäli tiedonvälitys olisi yksinomaan suomalaisen valtamedian ja sen kollegiaalisuuden "oman moraalinsa" mukaisesti - eli siis epäjournalistisesti! - ymmärtävien mediamafiosojen kertoman varassa.
Vaikka "tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti", tuskin STT:n heti 10.3.2005 illansuussa uutisoima hovioikeustuomio on voinut jäädä "omaehtoisesti" ja/tai "journalistisin perustein" kaikissa toimituksissa - siis Helsingin Sanomia ja Etelä-Suomen Sanomia lukuun ottamatta - huomaamatta. Vai onko STT syystä tai toisesta menettänyt asemansa "luotettavana" tiedonvälittäjänä?
Aiemmin mediamafiosoista kirjoitettua:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000007299774
"Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta". Mutta keiden sananvapaus?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ko juttu ei todellakaan, syystä jota en tiedä saavuuttanut moniakaan. Ikävää ja kertonee sananvapaudesta jotain.
Hyvä juttu saada näinkin tiedoksi tämä asia.
Mafian initiaatiossa tulokkaat vannovat valan: "Minä X, tahdon tulla tähän järjestöön suojellakseni perhettäni ja suojellakseni kaikkia ystäviäni. Minä vannon, etten paljasta tätä salaisuutta ja että tottelen sitä rakkaudella ja vaikenemalla."
Minkähänmoiset initiaatioriitit mahtavatkaan olla (pää)toimittajakaartilla, joka näyttäisi nostaneen "Loka-Laitisen" ikiomaksi suojelukohteekseen tavalla, mistä sosiaalitantatkin voivat vain unelmoida!
Näin esim. Kalevassa 4.11.2003 12:49:
"Pakina Iltalehdessä toi kunnianloukkaussyytteen
Iltalehteen pakinan kirjoittanut toimittaja Aarno Laitinen sai tiistaina syytteen kunnianloukkauksesta Tampereen käräjäoikeudessa. Lehden entistä päätoimittajaa Pekka Karhuvaaraa syytetään painovapauslain rikkomisesta. Lisäksi heiltä vaaditaan yhteensä 26 500 euron vahingonkorvauksia.
Oikeudenkäyntiin johtanut pakina julkaistiin Iltalehdessä vuoden 2000 marraskuussa. Syyttäjän mukaan pakinassa väitettiin paikkansapitämättömästi, että Patentti- ja rekisterihallituksen epäiltyjä epäselvyyksiä tutkinut verotarkastaja olisi jakanut tiedotusvälineille salassapidettäviä tietoja.
Patentti- ja rekisterihallituksen asiat olivat vuoden 2000 lopulla esillä useissa muissakin tiedotusvälineissä. Poliisi aloitti epäillyn tietovuodon tutkimisen, mutta tutkinta lopetettiin myöhemmin eikä se johtanut oikeusjuttuun.
Puolustuksen mukaan toimittaja oli tarkistanut tietonsa ja hänellä oli hyvät syyt uskoa, että ne pitivät paikkansa. Puolustus korosti, että kirjoittaja oli kokenut toimittaja, jonka työhön esimiehet olivat ennenkin voineet luottaa.
Verotarkastajaa ei mainittu pakinassa nimeltä. Syyttäjän mukaan hän oli kuitenkin sen perusteella helposti tunnistettavissa, sillä sekä useat työtoverit että eräät verotarkastajan muista yhteyksistä tuntevat henkilöt olivat tunnistaneet hänet.
Verotarkastajan asianajaja katsoi oikeudessa, että kyseessä oli törkeä kunnianloukkaus. Lisäksi pakina sisälsi hänen mukaansa myös yksityiselämää loukkaavaa aineistoa. Pakinassa puhuttiin muun muassa ?kuuhullujen puolueesta?. Verotarkastaja vaatii syytetyiltä yhteensä 26 500 euron vahingonkorvauksia.
Jutun käsittely jatkuu Tampereen käräjäoikeudessa keskiviikkona, jolloin viimeisten todistajien on määrä saapua kuultaviksi.
STT"
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Näin esim. Kalevassa 5.11.2003 18:13:
"Iltalehdelle korvaustuomio kunnianloukkauksesta
Iltalehti ja toimittaja Aarno Laitinen on tuomittu maksamaan 3 500 euroa vahingonkorvausta verohallinnossa työskentelevälle verotarkastajalle.
Lehden kolme vuotta sitten julkaisemassa kirjoituksessa annettiin ymmärtää, että verotarkastaja olisi antanut salassa pidettävää aineistoa tiedotusvälineille. Tarkastajaa ei mainittu nimeltä, mutta hänet oli mahdollista tunnistaa.
Tampereen käräjäoikeus katsoi, että kirjoitus sisälsi perättömän väitteen. Kirjoituksen laatinut Laitinen tuomittiin kunnianloukkauksesta 1 050 euron sakkorangaistukseen. Iltalehden päätoimittajana tuolloin toimineen Pekka Karhuvaaran syyte painovapauden tuottamuksellisesta väärinkäyttämisestä hylättiin.
Asia käsiteltiin Tampereella, koska lehden painopaikka on kaupungissa.
STT"
Lue tarkemmin tilanteesta marraskuussa 2003: http://www.kaleva.fi/cf/haku.cfm?depa=0&ts=050322
05.11.03 Iltalehdelle korvaustuomio kunnianloukkauksesta
04.11.03 Pakina Iltalehdessä toi kunnianloukkaussyytteen
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Ja näin sitten esim. Kalevassa 11.3.2005:
( ? )
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Mutta näin esim. Etelä-Suomen Sanomien Netlarissa 11.3.2005 02:31:
"Hovioikeus korotti Aarno Laitisen kunnianloukkaussakkoa
Turun hovioikeus on korottanut toimittaja Aarno Laitisen kunnianloukkauksesta saamaa sakkoa. Lisäksi korvausta loukatulle verotarkastajalle korotettiin 7 500 euroon. Hovioikeus piti kunnianloukkausta törkeänä.
Tuomio liittyy Iltalehdessä vuoden 2000 marraskuussa julkaistuun Laitisen pakinaan, jossa annettiin ymmärtää että verotarkastaja olisi antanut salassa pidettävää tietoa toimittajille. Tarkastajaa ei mainittu nimeltä, mutta hänet oli tekstin perusteella mahdollista tunnistaa. Lisäksi Laitinen viittasi halventavalla tavalla verotarkastajan aiempaan toimintaan eräässä puolueessa.
Verotarkastaja tutki Patentti- ja rekisterihallituksen epäiltyjä epäselvyyksiä, jotka olivat vuoden 2000 lopulla esillä useissa tiedotusvälineissä. Poliisi aloitti epäillyn tietovuodon tutkimisen, mutta tutkinta lopetettiin myöhemmin eikä se johtanut oikeusjuttuun.
Tampereen käräjäoikeus oli pitänyt 3 500 euron korvausta henkisestä kärsimyksestä riittävänä. Käräjäoikeus tuomitsi Laitisen kunnianloukkauksesta, mutta hovioikeus piti tekoa törkeänä.
Torstaina antamassaan ratkaisussa hovioikeus velvoittaa Iltalehden entisen päätoimittajan Pekka Karhuvaaran osallistumaan korvauksen maksamiseen. Kolmas maksajataho on Iltalehti.
Lisäksi hovioikeus katsoo Karhuvaaran syyllistyneen painovapauden tuottamukselliseen väärinkäyttämiseen. Käräjäoikeus oli hylännyt Karhuvaaraan kohdistuneen syytteen.
Tampereen käräjäoikeus tuomitsi Laitisen maksamaan sakkoa 1 050 euroa. Hovioikeus korotti sakon 70 päiväsakkoon eli 2 780 euroon. Karhuvaaran hovioikeus tuomitsi maksamaan 25 päiväsakkoa eli hänen tapauksessaan 4 900 euroa. Lisäksi Karhuvaara, Laitinen ja Iltalehti joutuvat yhteisvastuullisesti korvaamaan verotarkastajan oikeudenkäyntikulut.
Juttu käsiteltiin aikanaan Tampereen käräjäoikeudessa, koska Iltalehti painetaan Tampereella.
11.03.2005 02:31"
Lue Loka-uutisesta tarkemmin Netlarista:
http://www.ess.fi/Article.jsp?article=31109&category=23
Muistatko muuten lukeneesi viimeisintä eli STT:n torstaina 10.3.2005 välittämää Loka-uutista "omasta lehdestäsi"?
Miksiköhän ehkä et?
"Toimittajat huolissaan
salaisista oikeusjutuista
Tuomioistuimet julistavat oikeusjuttuja yhä herkemmin salaisiksi, arvioi alan toimittajien yhdistys eduskunnan oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa.
Oikeustoimittajat ry:n kantelu koskee kahta tapausta, joissa rikosasia käsiteltiin suljetuin ovin. Itä-Suomen hovioikeus piti voimassa Mikkelin käräjäoikeuden päätöksen, jolla törkeää kuolemantuottamusta koskeva juttu käsiteltiin salaisena. Salaamista ei kuitenkaan perusteltu. Toisessa tapauksessa Varkauden käräjäoikeus käsitteli ampuma-aserikosta koskevan jutun suljetuin ovin sillä perusteella, että siinä saattoi tulla esiin liike- ja ammattisalaisuuksia. Kantelijan mielestä pelkkä mahdollisuus salaisuuden ilmitulemiseen ei lain mukaan riitä käsittelyn sulkemiseen.
Päätösten lainmukaisuuden selvittämisen lisäksi kantelija pyytää oikeusasiamiestä tutkimaan, perustelivatko tuomioistuimet ratkaisunsa riittävän täsmällisesti. Oikeudenkäynnin julkisuus on tärkeää, jotta kansalaiset voivat valvoa lainkäyttöä, kantelussa sanotaan."
Lue Journalistista 6/23.3.2001:
http://www.journalistilehti.fi/journalisti/arkisto/62001/perus/kantelut.htm
Noin mahtipontisesti näkyy "Oikeustoimittajat ry" kannelleen eduskunnan oikeusasiamiehelle alkuvuodesta 2001.
Maaliskuussa 2005 kyseisillä "alan toimittajilla" näkyy olleen jo aivan toinen toiminnan malli: varsin merkityksellisista viestintäkenttää itseään koskevista julkisistakaan tuomioista ei näytä välittävän välittää tietoa kansalaisille, "jotta kansalaiset voivat valvoa lainkäyttöä"...
Oliskohan kyse nyt siitä, että "kansalaiset voisivat valvoa myös journalisteja tai sellaisiksi tekeytyneitä - kuten esim. juuri Aarno "Loka" Laitisen kaltaisia - viestintänihilistejä?
Uusissa Journalistin ohjeissa (1.1.2005) otsikon "Yksityinen ja julkinen" alla kohdassa 35. opastetaan hyvään journalistiseen tapaan seuraavasti:
"Jos tutkintapyynnöstä, syytteestä tai tuomiosta on julkaistu uutinen, asiaa on mahdollisuuksien mukaan seurattava loppuun saakka. Oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen."
Otetaanpa nyt esimerkiksi vaikkapa tämän keskustelupuheenvuoron avauskirjoituksen tapaus ja vaikkapa sen tähänastinen käsittely Turun Sanomissa.
Marraskuun alussa 2003 (4.11.2003) Turun Sanomat käsitteli avauskirjoituksen oikeustapausta aluksi näin:
Kotimaa 4.11.2003 12:52:00 (Päivitetty 4.11.2003 10:45:00)
Pakina Iltalehdessä toi kunnianloukkaussyytteen
Iltalehteen pakinan kirjoittanut toimittaja Aarno Laitinen on saanut syytteen kunnianloukkauksesta Tampereen käräjäoikeudessa. Lehden entistä päätoimittajaa Pekka Karhuvaaraa syytetään painovapauslain rikkomisesta. Lisäksi heiltä vaaditaan yhteensä 26 500 euron vahingonkorvauksia.Oikeudenkäyntiin johtanut pakina julkaistiin Iltalehdessä vuoden 2000 marraskuussa. Syyttäjän mukaan pakinassa väitettiin paikkansapitämättömästi, että Patentti- ja rekisterihallituksen epäiltyjä epäselvyyksiä tutkinut verotarkastaja olisi jakanut tiedotusvälineille salassapidettäviä tietoja.Patentti- ja rekisterihallituksen asiat olivat vuoden 2000 lopulla esillä useissa muissakin tiedotusvälineissä. Poliisi aloitti epäillyn tietovuodon tutkimisen, mutta tutkinta lopetettiin myöhemmin eikä se johtanut oikeusjuttuun.Puolustuksen mukaan toimittaja oli tarkistanut tietonsa ja hänellä oli hyvät syyt uskoa, että ne pitivät paikkansa.
Julkaistu 4.11.2003 12:52:00 (Päivitetty 4.11.2003 10:45:00)
Ja sitten Tampereen käräjäoikeuden antaman tuomion jälkeen vielä näin:
Kotimaa 5.11.2003 18:06:00 (Päivitetty 5.11.2003 23:46:00)
Iltalehdelle korvaustuomio kunnianloukkauksesta
Iltalehti ja toimittaja Aarno Laitinen on tuomittu maksamaan 3 500 euroa vahingonkorvausta verohallinnossa työskentelevälle verotarkastajalle.Lehden kolme vuotta sitten julkaisemassa kirjoituksessa annettiin ymmärtää, että verotarkastaja olisi antanut salassa pidettävää aineistoa tiedotusvälineille. Tarkastajaa ei mainittu nimeltä, mutta hänet oli mahdollista tunnistaa.Tampereen käräjäoikeus katsoi, että kirjoitus sisälsi perättömän väitteen. Kirjoituksen laatinut Laitinen tuomittiin kunnianloukkauksesta 1 050 euron sakkorangaistukseen. Iltalehden päätoimittajana tuolloin toimineen Pekka Karhuvaaran syyte painovapauden tuottamuksellisesta väärinkäyttämisestä hylättiin.Asia käsiteltiin Tampereella, koska lehden painopaikka on kaupungissa.
Julkaistu 5.11.2003 18:06:00 (Päivitetty 5.11.2003 23:46:00)
[STT/Kotimaa 5.11.2003 18:06:00:
Iltalehdelle korvaustuomio kunnianloukkauksesta
Iltalehti ja toimittaja Aarno Laitinen on tuomittu maksamaan 3 500 euroa vahingonkorvausta verohallinnossa työskentelevälle verotarkastajalle.Lehden kolme vuotta sitten julkaisemassa kirjoituksessa annettiin ymmärtää, että verotarkastaja olisi antanut salassa pidettävää aineistoa tiedotusvälineille. Tarkastajaa ei mainittu nimeltä, mutta hänet oli mahdollista tunnistaa.Tampereen käräjäoikeus katsoi, että kirjoitus sisälsi perättömän väitteen. Kirjoituksen laatinut Laitinen tuomittiin kunnianloukkauksesta 1 050 euron sakkorangaistukseen. Iltalehden päätoimittajana tuolloin toimineen Pekka Karhuvaaran syyte painovapau ... > Lisää...
-------------------------------------------------------------------
STT/Kotimaa 4.11.2003 12:52:00:
Pakina Iltalehdessä toi kunnianloukkaussyytteen
Iltalehteen pakinan kirjoittanut toimittaja Aarno Laitinen on saanut syytteen kunnianloukkauksesta Tampereen käräjäoikeudessa. Lehden entistä päätoimittajaa Pekka Karhuvaaraa syytetään painovapauslain rikkomisesta. Lisäksi heiltä vaaditaan yhteensä 26 500 euron vahingonkorvauksia.Oikeudenkäyntiin johtanut pakina julkaistiin Iltalehdessä vuoden 2000 marraskuussa. Syyttäjän mukaan pakinassa väitettiin paikkansapitämättömästi, että Patentti- ja rekisterihallituksen epäiltyjä epäselvyyksiä tutkinut verotarkastaja olisi jakanut tiedotusvälineille salassapidettäviä tietoja.Patentti- ja rekisterihallituksen asiat olivat vuoden 2000 lopulla esillä useissa muissakin tiedotusvälineissä. Poliisi aloitti epäillyn tietovuodon tutkimisen, mutta tutkinta lopetettiin myöhemmin eikä se johtanut oikeu ... > Lisää...
Lähdelinkki Turun Sanomien arkistohakuun:
http://www.turunsanomat.fi/arkisto/?ts=3,0:0:0:0,0:0:0:0:0,0,1:0:0:0:0:0:Aarno Laitinen ]
Mutta sitten kun Turun hovioikeus julkisti 8.3.2005 valmistuvaksi alun alkaen ilmoitetun päätöksensä 10.3.2005 ja STT jälleen välitti siitä kohtalaisen seikkaperäisen uutisen, muiden muassa Turun Sanomat vaikeni kuin - sopimuksesta?
Valtamedian viestimistä ainoastaan Helsingin Sanomat uutisoi seuraavana päivänä (eli 11.3.2005) printtiversiossaan typistetyn STT-uutisen verran Turun hovioikeuden "törkeää kunnianloukkausta" koskevaa päätöstä, jolla myös Iltalehden ex-päätoimittaja Pekka Karhuvaara tuomittiin "tuottamuksellisesta painovapauden väärinkäyttämisestä" 4900 euron sakkohin ja yhdessä toimittaja Aarno "Loka" Laitisen - päiväsakkomääränsä yli tuplattiin 2780 euroon - ja Iltalehden kanssa 7500 euron vahingonkorvauksiin sekä korvaamaan myös loukatun verotarkastajan oikeudenkäyntikulut.
Etelä-Suomen Sanomat puolestaan julkisti STT:n Turun hovioikeuden mainitusta päätöksestä välittämän uutisen verkkoversiossaan kutakuinkin sellaisenaan:
"Hovioikeus korotti Aarno Laitisen kunnianloukkaussakkoa
Turun hovioikeus on korottanut toimittaja Aarno Laitisen kunnianloukkauksesta saamaa sakkoa. Lisäksi korvausta loukatulle verotarkastajalle korotettiin 7 500 euroon. Hovioikeus piti kunnianloukkausta törkeänä.
Tuomio liittyy Iltalehdessä vuoden 2000 marraskuussa julkaistuun Laitisen pakinaan, jossa annettiin ymmärtää että verotarkastaja olisi antanut salassa pidettävää tietoa toimittajille. Tarkastajaa ei mainittu nimeltä, mutta hänet oli tekstin perusteella mahdollista tunnistaa. Lisäksi Laitinen viittasi halventavalla tavalla verotarkastajan aiempaan toimintaan eräässä puolueessa.
Verotarkastaja tutki Patentti- ja rekisterihallituksen epäiltyjä epäselvyyksiä, jotka olivat vuoden 2000 lopulla esillä useissa tiedotusvälineissä. Poliisi aloitti epäillyn tietovuodon tutkimisen, mutta tutkinta lopetettiin myöhemmin eikä se johtanut oikeusjuttuun.
Tampereen käräjäoikeus oli pitänyt 3 500 euron korvausta henkisestä kärsimyksestä riittävänä. Käräjäoikeus tuomitsi Laitisen kunnianloukkauksesta, mutta hovioikeus piti tekoa törkeänä.
Torstaina antamassaan ratkaisussa hovioikeus velvoittaa Iltalehden entisen päätoimittajan Pekka Karhuvaaran osallistumaan korvauksen maksamiseen. Kolmas maksajataho on Iltalehti.
Lisäksi hovioikeus katsoo Karhuvaaran syyllistyneen painovapauden tuottamukselliseen väärinkäyttämiseen. Käräjäoikeus oli hylännyt Karhuvaaraan kohdistuneen syytteen.
Tampereen käräjäoikeus tuomitsi Laitisen maksamaan sakkoa 1 050 euroa. Hovioikeus korotti sakon 70 päiväsakkoon eli 2 780 euroon. Karhuvaaran hovioikeus tuomitsi maksamaan 25 päiväsakkoa eli hänen tapauksessaan 4 900 euroa. Lisäksi Karhuvaara, Laitinen ja Iltalehti joutuvat yhteisvastuullisesti korvaamaan verotarkastajan oikeudenkäyntikulut.
Juttu käsiteltiin aikanaan Tampereen käräjäoikeudessa, koska Iltalehti painetaan Tampereella.
11.03.2005 02:31
Lue ESS:n Netlarin uutinen asiasta:
http://www.ess.fi/Article.jsp?article=31109
Journalistin ohjeitten (1.1.2005) "Ammatillinen asema" -otsikon alla on muuten myös kohta 2:
"Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille."
Herää kysymys, mitkä "journalistiset perusteet" ovatkaan mahtaneet vaikuttaa "tiedonvälityksen sisältöä koskevaan ratkaisuun" siten, että edes kyseistä kunnianloukkausjuttua vielä marraskuussa 2003 herkin aistein seuranneet viestimet eivät enää maaliskuussa 2005 "havainneet" Turun hovioikeuden antaman yli tuplasti kovennetun sakko- ja vahingonkorvaustuomion uutisarvoa ja merkitystä?
Journalismin parhaimpien perinteiden kannaltahan kamalinta olisi se, että - syystä tai toisesta - "päätösvaltaa" olisi sorruttu luovuttamaan "toimituksen ulkopuolisille"...
Olisikohan toimituksissakin syytä tutustua tarkemmin uusiin "Journalistin ohjeisiin":
http://64.233.183.104/search?q=cache:_u403Td35MwJ:https://www.journalistiliitto.fi/Resource.phx/sivut/sivut-journalistiliitto/pelisaannot/journalistinohjeet/uudet.htx?template=print julkisen sanan neuvosto&hl=fi&lr=lang_fi
"ARKIPÄIVÄN SIVEYSOPPIA
Sensuuria ei ole
kun sitä ei näe
Päätoimittajien on vaikea niellä epäilyjä tiedon pimittämisestä.
"Olen ollut alalla parikymmentä vuotta ja olen törmännyt sensuuriin kerran. Itä-Berliinissä minut pidätettiin, kun otin valokuvia metroasemalla, jonka läpi kulki raja."
Aamulehden vastaavan päätoimittajan Matti Apusen lause kuvastaa hyvin, miten vaikea päätoimittajien on kohdata väitteitä sensuroinnista omassa välineessään.
Käytän nimenomaan sanaa "sensuroida", koska se kertoo mistä on kyse: päätoimittaja tai esimiesasemassa oleva toimittaja päättää ei-journalistisin perustein, että juttua ei julkaista. Näin laajennan tietoisesti perinteistä sensuurin määritelmää.
* * *
Nelosen edesmennyt keskusteluohjelma Palaneen käry määritteli sensuurin laajasti, kysyessään toimittajilta kokemuksia sensuurista ja itsesensuurista.
Niin ei olisi saanut tehdä.
Saimme päällemme päällikkötoimittajien syytösten ryöpyn. Loka lensi sekä kyselyä tehdessämme että 8. maaliskuuta lähetetyn Palaneen käry specialin jälkeen. Kysymykset eivät selvästikään miellyttäneet toimitusten pomoja.
Pyysimme päällikkötoimittajia lähettämään kyselyn eteenpäin toimituskunnalleen. Näin kysely olisi myös pomojen tiedossa, eivätkä he voisi syyttää meitä salakähmäisyydestä.
Suurin osa toimitusten päälliköistä suostui pyyntöömme, koska piti asiaa tärkeänä ja halusi auttaa.
Puolentusinaa päätoimittajaa kuitenkin kieltäytyi kyselyn välittämisestä. Kaikki heistä johtavat suurten konsernien päivälehtiä.
Syitä yhteistyöhaluttomuuteen oli monia.
"Kysymyksesi edustavat tyyppiä milloin lakkasit hakkaamasta vaimoasi", perusteli yksi. "Ootko laskenut, paljonko tähän vastaaminen vie meidän toimittajilta työaikaa", kysyi toinen.
Myös se, että määrittelimme sensuurin laajemmin kuin on totuttu, herätti närää.
* * *
Emme antaneet vastoinkäymisten lannistaa. Laitoimme kyselyn suoraan myös niiden tiedotusvälineiden toimittajille, joiden päälliköt olivat haluttomia yhteistyöhön.
Kysely meni lopulta yli tuhannelle toimittajalle eri puolille Suomea. Mahdollisuuden vastata saivat kaikkien vähintään viisipäiväisten sanomalehtien toimittajat, satakunta freelanceria,Yleisradion radion uutistoimitukset sekä television neljän kanavan uutis- ja ajankohtaistoimitusten väki.
Kyselyyn vastasi 122 toimittajaa. Se ei ole paljon, mutta se riittää kokonaiskuvan hahmottamiseen.
Vastauksista käy selvästi ilmi, että päällikkötoimittajat vaikuttavat juttujen julkaisuun ei-journalistisin perustein, vaikka väittävät toisin, kuten esimerkiksi Matti Apunen.
"Aamulehdessä ei ole asioita, joista ei saisi kirjoittaa tai ihmisiä, joita ei saisi arvostella", hän vakuuttaa Kronikka-palstallaan.
Kyselyymme vastanneet Aamulehden toimittajat kertovat toista.
"Omaa taloa koskevista jutuista on annettu selkeä määräys, että ne pitää kierrättää päätoimittajan kautta. Tämä alkoi edellisen päätoimittajan aikana. Tapa on edelleen voimassa, mutta juttuihin puuttuminen on tässä suhteessa vain lisääntynyt."
"Esimerkiksi Keskon kiista yritettiin kätkeä mahdollisimman pitkään, koska taloustoimituksen esimies ottaa ohjeensa päivittäin suoraan lehden johdolta. Siksi meillä oli kiistan alkuaikoina koko sivun juttu kaikkein keskolaisimmasta kauppiaasta, mitä Suomessa löytyy."
Kovia väitteitä. Mutta eivät tavattomia.
Helsingin Sanomien toimittaja kertoi meille tapauksesta, jossa Keskon toimintaa kritisoinut kolumni poistettiin valmiiksi taitetulta sivulta - toimituksen johdon määräyksestä.
Myös Ilta-Sanomien toimittajien vastaukset kertovat selkeästi, mitä yleisölle ei kerrota.
"On selvästi kehotettu välttämään aiheita, jotka saattavat herättää lukijoissa/ostajissa vastenmielisyyttä tai torjuntaa."
"Ns. tavallisia ihmisiä ei saa suosia, koska sellaisista kertovia juttuja ei markkinointitutkimusten mukaan osta kukaan."
Ketä sitten mediassa saa suosia?
Kyselyn mukaan hyväosaisia, eliittiä - eli johtavia virkamiehiä, poliitikkoja, puolueita ja asiantuntijoita - sekä elinkeinoelämää.
Samansuuntaisen tuloksen antoi tekemämme selvitys siitä, ketkä olivat tammikuussa television ajankohtaisohjelmien vieraina. Tulos on pelkistettynä seuraava: toimittajien lisäksi television ajankohtaisohjelmissa pääsevät ääneen johtavassa asemassa olevat keski-ikäiset miehet, jotka ansaitsevat yli 200000 markkaa vuodessa.
* * *
Halusimme avata umpiota, jossa tiedotusvälineet toimivat ja puhua suoraan ja konkreettisin esimerkein siitä, kenen suulla media puhuu ja mistä se vaikenee. Halusimme kertoa katsojille, millä perusteella juttuja julkaistaan ja millä hylätään.
Tarkoitus oli keskustella myös siitä, ovatko tiedotusvälineet todella riippumattomia taloudellisesta ja poliittisesta eliitistä, kuten valtaosa niistä antaa ymmärtää.
Se keskustelu käytiin ilman suurten välineiden päätoimittajia, sillä yhdestätoista mukaan pyydetystä päällikkötoimittajasta vain kaksi, Nelosen uutisten Eero Hyvönen ja Kansan Uutisten Yrjö Rautio, tuli paikalle.
Erityisesti kaipasimme mukaan Helsingin Sanomien vastaavaa päätoimittajaa Janne Virkkusta siksi, että hänellä on maan suurimman päivälehden vastaavana päätoimittajana valtaa vähintään yhtä paljon kuin keskitason ministerillä.
Olisimme halunneet puhua Virkkusen kanssa kahdesta tapauksesta, joissa toimituksen johto näyttää jättäneen jutun tai olennaisia osia siitä julkaisematta muilla kuin journalistisilla perusteilla. Toinen näistä on tapaus Matti Ahde, toinen liittyy Patentti- ja rekisterihallituksen pääjohtajaan Martti Enäjärveen.
Virkkunen ei tullut, koska hänen mielestään kyse oli lehden sisäisistä asioista. Päätimme ilmaista pettymyksemme suoraan hänelle, suorassa lähetyksessä.
Niin ei olisi saanut tehdä.
Pari viikkoa ohjelman jälkeen Nelonen ilmoitti lopettavansa Palaneen käryn ennen aikojaan.
* * *
Päätös oli masentava, mutta kertoo hyvin siitä, kuinka paljon sisäistä kritiikkiä Sanoma-WSOY sietää.
Käryn lakkauttaminen ei ole muuttanut minun eikä kollegani Elina Hirvosen mieltä. Väitämme yhä, että Janne Virkkusen olisi pitänyt tulla ohjelmaamme keskustelemaan.
Hänen ja muiden päätoimittajien on pystyttävä perustelemaan julkisesti lehden toimittamisessa tehtyjä ratkaisuja. Heidän velvollisuutenaan on myös huolehtia, että tiedotusväline näyttää riippumattomalta ulospäin, jos se sellainen väittää olevansa.
Kyse ei siis ole talon sisäisestä asiasta kuten Virkkunen väittää. Kyse on journalismin uskottavuudesta.
SIMO SIPOLA
Edesmenneen Palaneen käryn toimittaja "
Ota ja omista alkuperäisteksti "Sensuuria ei ole
kun sitä ei näe":
http://www.journalistilehti.fi/journalisti/arkisto/92001/sivey/9sipola.htm
Kertaus on opintojen äiti:
"Käytän nimenomaan sanaa "sensuroida", koska se kertoo mistä on kyse: päätoimittaja tai esimiesasemassa oleva toimittaja päättää ei-journalistisin perustein, että juttua ei julkaista. Näin laajennan tietoisesti perinteistä sensuurin määritelmää."
Näin siis kirjoitti toimittaja Simo Sipola
Journalistissa n:o 9/4.5.2001.
Simo Sipolan kirjoituksen otsikon olemus tulee pakostakin mieleen mietittäessä Aarno "Loka" Laitisen ja Pekka Karhuvaaran hovioikeudessa saaman kovennetun tuomion synnyttämää omituista omertaa maaliskuussa 2005?
"- - harvat ja valitut saavat, mitä moni on halunnut- -"
Julkisuuttakin monet haluavat - ja jotkut myös saavat. Ja jotkut ovat saaneet haluamattaankin. Kuten muuan verohallinnossa työskennellyt tarkastaja...
Näin lienee ollut aikoinaan myös asiassa, mistä vissinlaisen tilaaja-tuottaja -mallin mukaan toimivan Aarno "Loka" Laitisen uutteran "pakinoinnin" myötä kehkeytyi ensin Iltalehdelle v. 2001 langettava Julkisen sanan neuvoston päätös, ja sitten vielä Aarno "Loka" Laitisille itselleen kunnianloukkaustuomio marraskuussa 2003 Tampereen käräjäoikeudesta.
Tampereen käräjäoikeus jätti tuolloin vielä - peräti kummallista - Iltalehden teonaikaisen päätoimittajan eli Pekka Karhuvaaran tuomitsematta, mikä sekin tuntui olleen vielä julkistamisen arvoinen uutinen.
Vaan kun maaliskuussa 2005 Turun hovioikeus totesi ensiksikin kunnianloukkauksen "törkeäksi kunnianloukkaukseksi" ja runsaastikin kaksinkertaisti Laitisen päiväsakkotuomion määrän 2780 euroon ja tuomitsi myös Iltalehden ex-päätoimittaja Pekka Karhuvaaran 25:een päiväsakkoon eli maksamaan sakkoja kaikkiaan 4900 euroa sekä yhdessä Iltalehden ja Laitisen kanssa vahingonkorvauksia loukatulle verotarkastajalle 7500 euroa sekä verotarkastajan oikeudenkäyntikulut, hovioikeuden tuomio ei enää ollutkaan mikään uutinen?
Vaikka STT välitti 10.3.2005 varsin asiapitoisen uutisen Turun hovioikeuden antamasta päätöksestä, ei uutinen näyttänyt löytäneen tietään vistimiin. Ei vaikka Pekka Karhuvaara on istuksinut jokusen kauden STT:n hallituksessakin...
Heino Ylisipolan jutussa Kalevassa tammikuussa 2005 Alma Median toimitusjohtaja Juho Lipsanen toteaa sattuvasti: "Lakimiehillä riittää töitä".
Lipsanen toteamus liittyi toki Alma Median yhtiö- ja rahanjakojärjestelyihin. Vaan kyllä se lokalaitismaisella "pakinoinnilla" tullee sopimaan muutamiin muihinkin almaisiin asioihin?
Lisää voivat journalismin eetoksesta kiinnostuneet lukea vaikkapa Kalevan verkkolehdestä:
Kalevassa - "Pohjois-Suomen suurin verkossa" - kirjoitti Heino Ylisipola jutussaan "MTV3 menee Bonnierille Ruotsiin" 25.1.2005 mm. seuraavasti:
" - - Tässä toteutuu moni tavoite: harvat ja valitut saavat, mitä moni on halunnut. Sähköisen divisioonan me myymme, mutta saamme takaisin Suomeen Bonnierin ja Proventuksen omistukset Almassa Suomeen."
Televisio- ja radiotoiminnan eli Broadcastingin myynnistä Alma Media kirjaa 320 miljoonan euron myyntivoiton. Kauppaan kuuluu 100 prosenttia MTV3:n osakkeista, 23,4 prosenttia Ruotsin kaupallisen kanavan TV4:n osakkeista ja 74 prosenttia valtakunnallisen Radio Novan osakkeista.
Lipsanen ei tiedotustilaisuudessa säästellyt kehujaan MTV3:sta. Hän painotti, että Alma aloitti yhtiön televisio- ja radioliiketoimintojen kehittämistoimet jo keväällä 2004 eli paljon aikaisemmin kuin norjalainen Schibsted ilmestyi ostotarjouksineen kuvioihin.
MTV3:n toimitusjohtaja Pekka Karhuvaara on Lipsasen mukaan noin kolmessa vuodessa rakentanut "murheenkryynistä kultajyvän".
Kun yhtiökokous mitä todennäköisimmin hyväksyy Alman hallituksen suunnitelman, on Alman omistajille luvassa rahaa ja uuden yhtiön Almanovan osakkeita. Kun järjestely viedään päätepisteeseen, Almanova listautuu Helsingin pörssiin. Lopulta Almanova Oy ja Alma Media Oy sulautuvat takaisin pörssiyhtiö Alma Mediaksi.
"Lakimiehillä riittää töitä", myhäilee Lipsanen.- -"
Kyseinen Kalevan juttu oli varustettu kuvalla, missä Iltalehden päätoimittajan paikalta vuoden 2001 lopulla MTV3:n toimitusjohtajaksi siirtynyt Pekka Karhuvaara poseeraa etualalla.
Kuva oli otsikoitu tähän kunnianloukkausjutun tuomion ympärillä syntyneeseen hiljaisuuteenkin sattuvasti sopivalla otsikolla "Monta selittäjää"...
" - - Kuva: kimmo mäntylä/lehtikuva
Monta selittäjää. Alma Median monipolvisia omistuskuvioita selvittivät maanantaina apulaisjohtaja Ahti Martikainen (vas.), sähköisestä liiketoiminnasta vastaava johtaja Pekka Karhuvaara, Alpress Oy:n toimitusjohtaja Hannu Olkinuora, talousjohtaja Teemu Kangas-Kärki, henkilöstöjohtaja Terhi Heikkinen ja mediapalvelut divisioonan johtaja Raimo Mäkilä."
Tässä keskustelussa on kiinnostava kysymys siitä, miten median omistusrakenne ja liiketoiminnalliset päätökset vaikuttavat journalismiin. Alma Median 2000-luvun alun muutokset ovat hyvä esimerkki tilanteesta, jossa taloudelliset tavoitteet ja journalistinen riippumattomuus piti sovittaa yhteen.
Juho Lipsasen aikana Alma Mediassa tehtiin merkittäviä strategisia ratkaisuja. On kuitenkin tärkeää erottaa yritysjohdon liiketoiminnalliset päätökset toimituksellisesta riippumattomuudesta. Pelkät omistusjärjestelyt eivät vielä osoita, että uutisointiin olisi puututtu.
Lipsasen johtamisuraa ja taustaa käsitellään myös tässä artikkelissa: https://suomentimes.fi/juha-lipsanen/
Olisi kiinnostavaa kuulla, miten muut näkevät yritysjohdon roolin median riippumattomuuden turvaamisessa. Missä kulkee liiketoiminnallisen päätöksenteon ja toimituksellisen vaikuttamisen raja?