Olit liian erilainen

Olit liian vaativa en pystynyt saappaita täyttämään.

Tiedän sen. En kelvannut, oli liian monta vikaa.

Oma näkökulma on se etten tunne tarvitsevani ja jaksavani ruveta tutustumaan keneenkään. Elämästäni ei puutu yhtään ihmistä, mutta vakituinen mukava työpaikka puuttuu. Haluan tehdä kokopäivätyötä vielä kauan. Saattaa olla niin etten tunne tarvitsevani enää koskaan ketään elämääni tai sitten sellainen tarve tulee, kun tärkein haaveeni on toteutunut ja voin paremmin. En koe millään tavalla olevani yksinäinen, vaan päinvastoin ahdistaa paljon, kun muut eivät tunnu tätä ymmärtävän ja hyväksyvän.

Toivon, että jollekin kelpaan, että joku näkee sen taviksen mussa.

Tottakait olin erillainen. Luuleksää ihan tosissas, että minä olisin samanlainen. Ja totta että olen liian erillainen ja ylpeä siittä.
En koskaan alkaisikaan samanlaisiksi kuin sinä tai joku muu.
Jos minun varjoni on liikaa niin siirry pois tieltä. En siedä jänishousu miehiä.

Näittekö muutama kuukausi sitten? Mielestäni emme tunne riittävän hyvin tietääksemme toimisiko meidän suhde, jos olisimme yhdessä.

Todella hyvä juttu. Tää on parasta mitä voin toivoo. Olit virhe, erehdys ja muutenkin kauhean oksettava. Bye.

Niin, ihmisiä ei sovi väkisin vääntää kaikeksi, mitä he eivät ole eivätkä haluakaan olla eivätkä arvosta oikein muissakaan. Sellainen tuottaa paljon kärsimystä, mitä ehkä joku itseään täynnä oleva ihminen ei ymmärrä, koska hän kokee olevansa niin "hyvä" tehdessään toisille oikeasti vähän vähemmän "hyvää" kuin luulee.