Lääkkeiden syönnin lopettaminen

Mua voi sitten vietävästi ottaa päähän toi nimi: Avoin dialogi.

Ei mitään halua, ei tarvetta, ryhtyä avautumaan umpioudoille. Eikä oikein kenellekään.

Anonyymi kirjoitti:

Mua voi sitten vietävästi ottaa päähän toi nimi: Avoin dialogi.

Ei mitään halua, ei tarvetta, ryhtyä avautumaan umpioudoille. Eikä oikein kenellekään.

https://tukinet.net

netissä voi myös jutella anonyymisti.

Kone poistaa monesti aika randomisti linkkejä yms. saattaa vaikuttaa myös jos käyttää vpn palvelua jotkin ip:t voivat olla blokattuja.

Ongelmaksi voivat myös muodostua henkilöiden nimet.

”Tulosten perusteella antipsykoottinen lääkitys ei ole suositeltava hoitomuoto, ainakaan osalle potilaista, mikäli olemme kiinnostuneitä potilaiden pitkäaikaisesta edistymisestä” totesi Rappaport (20).

Tutkimustuloksista huolimatta 1980 – ja 1990 luvuilla neuroleptit muuttuivat rutiiniksi skitsofrenian hoidossa. Niiden käyttö yleistyi myös muihin potilasryhmiin. Neurolepteistä tuli johtavia tuotteita lääketeollisuudelle, joka oli noussut ylivoimaisesti tuottoisimmaksi teollisuudenalaksi yhdysvalloissa (23).

WHO yllätti itsensä

Maailman terveysjärjestö WHO vertasi 1968 alkaen skitsofreniahoidon tuloksellisuutta yhdeksässä maassa. Oletus oli, että mitä korkeatasoisempi hoitojärjestelmä ja tehokkaampi lääkitys, sitä paremmat olisivat tulokset.

Kahden ja viiden vuoden seurantajaksot toivat selvän ja yllättävän vastauksen: mitä köyhempi maa, sen paremmat olivat hoitotulokset. Maiden väliset erot olivat suuria tarkasteltiinpa sitten oireiden poistumista tai sosiaalisen toimintakyvyn palautumista (25).
Odottamaton tulos poiki vastalauseita, epäilyksiä ja uuden tutkimuksen. WHO toteutti sen nyt 1978 kymmenessä maassa. Tutkimus tehtiin suurella tarkkuudella, jotta edellisen hämmentäville tuloksille saataisiin selitys. Seurattavaksi valittiin potilaita, joilla oli akuutti skitsofrenia ensimmäisen kerran. Diagnoosit tehtiin tarkasti länsimaisten kriteerien mukaan.

Uusi tutkimus vahvisti tarkasti edeltäjänsä tuloksen: Köyhissä maissa – Intiassa, Nigeriassa ja Kolumbiassa – kahden vuoden kuluttua toipuneita oli 64 prosenttia, vauraissa maissa 36 prosenttia. Rikkaissa maissa oli siis lähes kaksinkertainen määrä kroonistuneita kehitysmaihin verrattuna. Tutkijat eivät antaneet ilmiölle edelleenkään mitään selitystä. Erityisen hämmentävää oli, että vain 15,9 prosenttia köyhien maiden potilaista sai asianmukaista lääkitystä (26). Tutkimuksessa ilmeni vahva korrelaatio hyvien hoitotulosten ja vähäisen lääkityksen välillä. Huonoimmat tulokset olivat Moskovassa ja parhaat Agrassa Intiassa. Moskovassa lääkittiin eniten ja Agrassa vähiten.

Vuonna 1997 WHO:n tutkijat haastattelivat uudelleen kahden aiemman tutkimuksen potilaat. Kehitysmaissa enemmistö entisistä potilaista ei kärsinyt enää lainkaan psykoosioireista ja kolme neljästä oli mukana työelämässä. Maissa, joissa potilaita ei pidetty säännöllisessä lääkehoidossa, enemmistö toipui sairaudestaan ja eli hyvää elämää 15 vuoden kuluttua.

Mullekkin sanottiin kerran että pitäisi syödä lääkkeitä ennaltaehkäisevästi ettei tule psykoosia.
En syö Buranaakaan joka aamu sen takia että jos sattuisi alkaa päätä särkeä päivällä.
Lääkityksetkin pitäisi aina katsoa tilanteen mukaan, ei kait niitä ole tarkoitus turhaankaan syödä.

Olisiko tällaisessa ideaa?

Jokaisen lääkärin pitäisi psyykenlääkkeiden reseptinkirjoitusoikeuden saadakseen itse ensin käyttää ko. ryhmän (esim. SSRI, SNRI, neurolepti) valmistetta vaikka 4 kk ajan. Näin hän saisi omakohtaista kokemusta siitä, miten lääke ihmiseen vaikuttaa. Sekä lisäksi lopulta vieroittautua ko. lääkkeestä.

Lääkäreiden on helvetin helppo väittää näitä valmisteita turvallisiksi ja hyvin siedetyiksi sekä vähätellä lääkehaittoja ja vieroitusoireiden vakavuutta. Jos omakohtaista kokemusta ei ole, niin pysyisivät mieluummin hiljaa. Vai eikö "kaikkitietävä" ego anna periksi?

Biologinen psykiatria on pseudotiedettä eikä kukaan näe että keisarilla ei ole vaatteita. Kun vale on riittävän iso, siihen aletaan uskoa ja kun jostain tulee yleisesti hyväksyttyä, ajatuksista ei luovuta. Ihmiset luulevat biopsykiatrian olevan tiedettä siinä missä lääketiede eikä kukaan näe kyseisen hullun tieteenalan harmeja mitä se opeillaan tekee.Lääketiedeträ ihannoidaan ja lääkärit laitetaan jalustalle, ja useat ihmiset unohtavat maalaisjärkensä samalla kauhoessaan kaikki pillerit suuhunsa aivojen kemiallisiin epätasapainoihin. Elämänongelmathan ovat tosiaan korostuneesti aivo-ongelmia ja niitä kannattaa biologisesti hoitaa, eh? Itsekin pidin itseä niin tyhmänä herättyäni tuosta valheesta. Biopsykiatria on lääkekeskeistä ja korruptoitunutta eikä kukaan kysy kysymystä - tarviiko oikeasti iso prosentti kansasta napsia näitä mömmöjä ?. Biopsykiatrian opit, sen luoma stigma, ongelmien stereotypisointi, aivojen sorkinta ties miten, ihmiskäsitys ja lääkekeskeisyys sekä yleisesti tapa pistää ihmisiä pillereille kiinnostumatta mistään muusta tavasta hoitaa tai seurauksista pitemmän päälle yhdistettynä sen valtaan yhteiskunnassa altistavat ihmisiä traumoille, ja haitoille. Ihmisille tehdään uusia ongelmia kemiallisilla hoidoilla. Kun kyseenalaistin pilleriopin, ja sain merkittävää haittaa pillereistä, aloin kyseenalaistaa muunkin mitä psykiatriaan tuli ja nähdä totuuden - psykiatria on itsessään traumatisoivaa ja stigmatisoivaa ja stereotypisoivaa, esittäen muka että heillä on joku hieno biologinen tieto heidän keksimistä "sairauksista." Minulle psykiatrit näyttäytyy nykyään kaukana asiantuntijoista ihmiselämän ongelmissa. Pidän heitä suunnilleen samalla tasolla ja jopa haitallisempana kuin jotain humpuukihoitoja tarjoavia jotka esittää tietävänsä ratkaisuja ongelmiin. Into niputtaq ihmisiä kategorioigin on niin suuri että psykiatria on kuin jäänne jostain vanhoilta ajoilta ja sen termit luokitella ihmiskärsimystä ja luoda stereotypisointeja joihin kirjoitetaan aineita kuin sairauksiin ikään ovat suoraastaan ihmisyyttä halventavaa osittain.

Itsellä vaati nähdä että keisarilla ei ole vaatteita, ja nähdä totuus biopsykiatriasta, kun tulin satutetuksi pillereillä, sain tietää murto-osan haitoista ne aloittaessa, lääkkeet purettiin miten sattuu ja lopulta lääkittiin minut zombiksi syynä vieroitusoireet. Haitoista ei kukaan psykiatri ole kiinnostunut ja elää denialismissa. Potilaat kantaa hoidon traumat nahoissaan ja kemiallisten usein turhien aineiden haitat kehossaan, vailla tukea, yksin hylättyinä ja heidän kokemuksensa kiellettynä.

Ehkäpä haittoja ei vain ymmärrä jos ei ole yhtä vaikeaa vieroitusoireistoa psykiatrian aineista kokenut...

Psykiatria tuhosi lääkekoktaileineen ja oppeineen vuosia elämästäni. Sain onneksi kasattua elämäni palasista ilman sitä, joitakin harmeja aineista jäi

Kyllä totuudet pillereiden ongelmista tulee viekä julki koska nykyään tiedonvälitys toimii ja niin iso osa kansasta on pillereillä. Moni tajuaa että terveys ja hyvinvointi ei tule pilleripurkista, ja tajuaa kuinka epäeettistä lääkeyhtiöiden valta on ollut.

Eniten puistattaa kuinka vähän psykiatrialla kiinnostaa potilailleen tekemät jopa vauriot aineillaan. Kovin innokkaasti ollaan uusia hoitokeinoja tuomassa käytettäväksi, harmeista kiinnostumatta. Ne tehdään potilaille ja satutetut jätetään pärjäämään ilman tukea.

Kukaan ei kysy mitä jos lääkkeetön hoito vai pitäisikö sitä kutsua tueksi olisikin ihan yhtä hyvää ellei parempaa? Mutta kuka siitä massit käärisi tai saisiko se nuo narsistiset psykiatrit tuntemaan olonsa yhtä tärkeäksi kuin reseptien kirjoittelu ? Välillä mietin ketä psykiatrinen houto hyödyttää eniten, potilasta vai hoitotahoa itseään.

En olisi itse kirjoittamassa tällaista jos minua ei niin pahasti ole psykiatriassa satutettu. Hylkäsin kaikki heidän oppinsa, määrittelyt minusta ja ennenkaikkea pillerit. Määrittelisin itseni nykyään ihmiseksi ennenkaikkea, en ongelmiksi tai potilaaksi vaikka minulla ongelmia olisikin.

Anonyymi kirjoitti:

Biologinen psykiatria on pseudotiedettä eikä kukaan näe että keisarilla ei ole vaatteita. Kun vale on riittävän iso, siihen aletaan uskoa ja kun jostain tulee yleisesti hyväksyttyä, ajatuksista ei luovuta. Ihmiset luulevat biopsykiatrian olevan tiedettä siinä missä lääketiede eikä kukaan näe kyseisen hullun tieteenalan harmeja mitä se opeillaan tekee.Lääketiedeträ ihannoidaan ja lääkärit laitetaan jalustalle, ja useat ihmiset unohtavat maalaisjärkensä samalla kauhoessaan kaikki pillerit suuhunsa aivojen kemiallisiin epätasapainoihin. Elämänongelmathan ovat tosiaan korostuneesti aivo-ongelmia ja niitä kannattaa biologisesti hoitaa, eh? Itsekin pidin itseä niin tyhmänä herättyäni tuosta valheesta. Biopsykiatria on lääkekeskeistä ja korruptoitunutta eikä kukaan kysy kysymystä - tarviiko oikeasti iso prosentti kansasta napsia näitä mömmöjä ?. Biopsykiatrian opit, sen luoma stigma, ongelmien stereotypisointi, aivojen sorkinta ties miten, ihmiskäsitys ja lääkekeskeisyys sekä yleisesti tapa pistää ihmisiä pillereille kiinnostumatta mistään muusta tavasta hoitaa tai seurauksista pitemmän päälle yhdistettynä sen valtaan yhteiskunnassa altistavat ihmisiä traumoille, ja haitoille. Ihmisille tehdään uusia ongelmia kemiallisilla hoidoilla. Kun kyseenalaistin pilleriopin, ja sain merkittävää haittaa pillereistä, aloin kyseenalaistaa muunkin mitä psykiatriaan tuli ja nähdä totuuden - psykiatria on itsessään traumatisoivaa ja stigmatisoivaa ja stereotypisoivaa, esittäen muka että heillä on joku hieno biologinen tieto heidän keksimistä "sairauksista." Minulle psykiatrit näyttäytyy nykyään kaukana asiantuntijoista ihmiselämän ongelmissa. Pidän heitä suunnilleen samalla tasolla ja jopa haitallisempana kuin jotain humpuukihoitoja tarjoavia jotka esittää tietävänsä ratkaisuja ongelmiin. Into niputtaq ihmisiä kategorioigin on niin suuri että psykiatria on kuin jäänne jostain vanhoilta ajoilta ja sen termit luokitella ihmiskärsimystä ja luoda stereotypisointeja joihin kirjoitetaan aineita kuin sairauksiin ikään ovat suoraastaan ihmisyyttä halventavaa osittain.

Itsellä vaati nähdä että keisarilla ei ole vaatteita, ja nähdä totuus biopsykiatriasta, kun tulin satutetuksi pillereillä, sain tietää murto-osan haitoista ne aloittaessa, lääkkeet purettiin miten sattuu ja lopulta lääkittiin minut zombiksi syynä vieroitusoireet. Haitoista ei kukaan psykiatri ole kiinnostunut ja elää denialismissa. Potilaat kantaa hoidon traumat nahoissaan ja kemiallisten usein turhien aineiden haitat kehossaan, vailla tukea, yksin hylättyinä ja heidän kokemuksensa kiellettynä.

Ehkäpä haittoja ei vain ymmärrä jos ei ole yhtä vaikeaa vieroitusoireistoa psykiatrian aineista kokenut...

Psykiatria tuhosi lääkekoktaileineen ja oppeineen vuosia elämästäni. Sain onneksi kasattua elämäni palasista ilman sitä, joitakin harmeja aineista jäi

Kyllä totuudet pillereiden ongelmista tulee viekä julki koska nykyään tiedonvälitys toimii ja niin iso osa kansasta on pillereillä. Moni tajuaa että terveys ja hyvinvointi ei tule pilleripurkista, ja tajuaa kuinka epäeettistä lääkeyhtiöiden valta on ollut.

Eniten puistattaa kuinka vähän psykiatrialla kiinnostaa potilailleen tekemät jopa vauriot aineillaan. Kovin innokkaasti ollaan uusia hoitokeinoja tuomassa käytettäväksi, harmeista kiinnostumatta. Ne tehdään potilaille ja satutetut jätetään pärjäämään ilman tukea.

Kukaan ei kysy mitä jos lääkkeetön hoito vai pitäisikö sitä kutsua tueksi olisikin ihan yhtä hyvää ellei parempaa? Mutta kuka siitä massit käärisi tai saisiko se nuo narsistiset psykiatrit tuntemaan olonsa yhtä tärkeäksi kuin reseptien kirjoittelu ? Välillä mietin ketä psykiatrinen houto hyödyttää eniten, potilasta vai hoitotahoa itseään.

En olisi itse kirjoittamassa tällaista jos minua ei niin pahasti ole psykiatriassa satutettu. Hylkäsin kaikki heidän oppinsa, määrittelyt minusta ja ennenkaikkea pillerit. Määrittelisin itseni nykyään ihmiseksi ennenkaikkea, en ongelmiksi tai potilaaksi vaikka minulla ongelmia olisikin.

Lue lisää

Amerikassa jyllää opioidiepidemia ja ilmiössä missä massiivinen määrä ihmisiä on masennuslääkkeillä , on kyse täysin samankaltaisesta ilmiöstä. Rahanahneudesta. Piittaamattomuudesta mitä seurauksia tuolla ihmisille on. Tuodaan aina uusi aine markkinoille eikä koskaan nähdä sen ongelmia kuten vieroitusoireita tai lopetusvaikeuksia ym. Idea uusista hienoista hoitokeinoista on niin hieno että menetetään maalaisjärki ja oikeasti sen ymmärrys että noilla aineilla aivojen ja keskushermoston sorkkimisen seurausta ei täysin tmmärretä. Ei nuo lääkkeet ole niin tehokkaita, että niitä kannattaisi niin isolle määrälle kansaa jakaa. Kun miettii miksi asia on näin, voi seurata rahaa. On suorastaan lääkeyhtiöiden unelma kun hoitosuositukset esim Suomessa on lääkekeskeiset ja valtion rahaa ladotaan lääkeyhtiöiden taskuun Kelakorvauksien myötä. Ihmiaet tykkää ajatella putkiaivoilla ja luulla että ongelmat hoituu aina kun vaan menee lääkäriin, ottaa lääkkeitä. Minulla ne vasta alkoivatkin silloin.

Toivon että tuo lääkehulluus ja massiivinen lääkkeiden määräys räjähtää käsiin jossain vaiheessa. Kannattaa seurata tilastoja. Jos ihmiset alkaa innokkaasti olemaan pitkään pillereillä, voi olla että ne tehokkuusen sijaan aiheuttaa lopetusvaikeuksia , pahoja viekkareita ja riippuvuutta. Ajatus kemiallisesta epätasapainosta jota lääke korjaa aiheuttaa varmaan myös riippuvuutta lääkkeisiin. Jossain vaiheessa lopetus on pitkän käytön jälkeen niin epämukavaa että lääkkeen pitkäaikaiskäyttö houkuttaa.

Omaa sairaalaan joutumista edelsi ja siihen vaikutti juuri unettomuus ja ahdistuneisuua mikä tuli vieroitusoireena psykiatrian tarjoamista "lääkkeistä". Sen sijaan että psykiatrit olisivat ottaneet huomioon, että a) lääkepaketissa lukee vieroitusoireena unettomuus ja ahdistuneisuus(ja moniin psykoaktiivisiin aineisiin liittyy vieroitusoireena univaikeudet huumeista lääkkeiksi kutsuttuihin psykoaktiivisiin tottumista aiheuttaviin aineisiin) b) vieroitusoireet voi olla pitkittyneitä, olisin saattanut välttyä siltä kamalalta tieltä minkä jouduin noiden puoskareiden käsissä kokemaan. Ja c)Valistaneet minua siitä että kyseisistä aineista vieroittautuminen kannattaa tehdä hyvin hitaasti ja pienin väheynnyksin koska ne aiheuttavat voimakasta kehollista fyysistä tottumista ja niisen purku voi tehdä todella tuskallisen olon. Pistä lääke puoliksi ohjeet voimakkaiden psykoaktiivisten pitkään syötyjen aineiden kohdalla voi aiheuttaa kamalia seuraamuksia mitä ei niin vain paikatakaan aloittamalla lääke uudelleen.

Seuraan innolla jokaisen uuden ilmestyvän tiedon mitä käyttämäni lääkeryhmän vieroitusoireista kirjoitetaan. Onkin paljastunut paljon uutta mikä vaikuttaa kumoavan sitä mitä psykiatrit väitti eaim vieroitusoireiden kestosta ja vaikeudesta.

Mutta koska haittoja mitätöidään, ajatellaan että kyseiset aineet on niin turvallisia vaikka niitä käyttäisi vuosia että parissa kuukaudessa niistä ei ole mitään ongelmaa vieroituksen jälkeen, ei olla kiinnostuneita viekkareista tai lääkkeiden pitkäaikaiskäytön ongelmista tai mitä seurauksia viekkareista voi psyykelle olla, psykiatria päätti lääkitä vieroitusoireitani ja diagnosoida ne uudella nimikkeellä sekä lääkitä niitä. Mukaan astui antipsykootit ja yhä kasvavat lääkehaitat.

Lopputulos johti siihen että lääkkeitä alettiin pinota päällekkäin (yksi lääke aiheutti kamalan olon ja heti perään uusia lääkkeitä) ja kaikki mitä koin vieroitusoireena tuntuivat pahenevan. Ainoa ratkaisu psykiatrialla oli lääkkeet ja lopukta ivan summittainen lääkkeiden määräily päällekkäin. Nykyään ymmärrän että kun lääkehaitat tuntui vain kasvavan kyseessä oli ilmiö nimeltä "kindling", jossa lääkkeiden alasajon jälkeinen uudelleen lääkkeen nosto ja lasku alkoi aiheuttaa kamalia oireita ja toinen vieroitus useista lääkkeistä johti kamalampiin viekkareihin. Herkistyin tuossa vaiheessa lääkkeille pahasti ja kärsin aivan hirveänä lääkkeiden takia, en mielenterveyteni takia. Jokaikinen lääke tuntui aiheuttavan vain suureksi osaksi haittavaikutuksia koska lakkasin sietämästä niitä koska kehoani oli sotkettu jo vuosia eri lääkkeillä. Aloin saada itsetuhoisia ajatuksia psyykenlääkkeiden myötä. Minun oli pakko päästä lääkkeistä eroon koska ne alkoivat tuntua yhä toksisemmalta kehossani.

Mutta mitä psykiatria teki? Lääkitsi minua lisää. Näki ongelmat psyykkeessäni, ratkaisut lääkkeissä. Nosteli annoksia. Tunsin niin pahoja haittavaikutuksia että elämäni oli kuin kidutusta. Tuo on suorastaan rikollista mitä he minulle tietämättään tekivät!

Olen hengissä koska löysin netistä tietoa ihmisiltä ketkä olivat saaneet samanlaisia vieroirusvaikeuksia kuin itse olin saanut ja sain heiltä neuvoa.

Kun vihdoin pääsin lääkkeistä eroon omalla tekniikalla minkä olin löytänyt muilta vieroittautujilta, aloin saada elämäni takaisin. Jäljelle jäi traumat, voimakas kehollinen ylivireys, unen sotkeentuminen, koko kroppa tuntui olevan sekaisin aineiden seurauksena ja pää edelleen sumussa. Tunnen tuon lääkintäputken vauriot edelleen kehossani ja mielessäni. Yhdessä vaiheessa oli niin sotkussa lääkkeiden määräyksen aikaan kun oli univaje ja päällä turruttavat lääkkeet että tuntui kuin olisi ollut unessa hereillä samaan aikaan ja olo oli lamaannutettu. Olen kokenut pitkiä aikoja kärsimystä ja kehollisia ja henkisen tason viekkareita kehossani. Uni on alkanut onneksi palautua mutta se on ottanut aikaa. Ennen psykiatrian lääkkeitä olin hyvä nukkuja. Jälkikäteen minulle selvisi että psykiatrian lääkkeet sotkevat usein unta ja esim saattavat leikata ja muokata unen rakenteita ja vieroitusoireena niistä voi tulla unettomuutta. Unettaviin lääkkeisiin voi tulla koukku jossa uni ei tule silmään ilman niitä.

Mitä enemmän hoidan kehoani, sen paremmin voin. Luonnollisesti, ilman mitään aineita. Psyykenlääkkeet kun sotkevat kehoa. Tällä tietämyksellä olisin jättänyt lääkkeet ottamatta ja tiedän lukuisia keinoja hoitaa itseäni ilman niitä

Psykiatrian aineet varasti vuosia elämästäni ja pystyn samaistumaan huumeidenkäyttäjien taisteluihin irti aineista ja siihen kuinka aineet voi tuhota omaa elämää

Minulle esim masennus on mieluinen tunne verrattuna oloon mitä lääkkeissä koin mikä oli epänormaali luonnoton olotila.

outoa, jokseenkin se, kun niin paljon jo tiedetään lääkkeiden; - haittavaikutuksista/riippuvuuksista, sekä lääkkeiden aiheuttamista psykooseista, - niin aina vaan löytyy niitä, jotka tuudittautuu, - lääkkeisiin !
lääkkeet voi olla jopa vahvempia, kuin "oikeat" huumeet, tms.
huumeiden käyttöhän aiheuttaa psykooseja, eikö sitten lääkkeetkin, - ainakin jos ei käyttöä käytännössä edes kukaan valvo ?

"lääkkeet on hyvä renki, huono isäntä"

Anonyymi kirjoitti:

outoa, jokseenkin se, kun niin paljon jo tiedetään lääkkeiden; - haittavaikutuksista/riippuvuuksista, sekä lääkkeiden aiheuttamista psykooseista, - niin aina vaan löytyy niitä, jotka tuudittautuu, - lääkkeisiin !
lääkkeet voi olla jopa vahvempia, kuin "oikeat" huumeet, tms.
huumeiden käyttöhän aiheuttaa psykooseja, eikö sitten lääkkeetkin, - ainakin jos ei käyttöä käytännössä edes kukaan valvo ?

"lääkkeet on hyvä renki, huono isäntä"

Lue lisää

Psyykenlääkkeiden ja niistä aiheutuneiden viekkareiden puhkaisema psykoosi, mielen ongelmien pahentuminen tai itsemurha-ajatukset on tabuja psykiatriassa. Niistä ei vain puhuta, koska psyykenlääkkeistä tunnutaan ajattelevan kuin ne olisi jotain antibiootteja mielen sairauksille ja toimivat korjaten niitä.

Ollaan niin ihastuttu ajatukseen että lääke hoitaa. Ainakin se seuraava. Ei nähdä mikä määrä potilaalle voidaan tehdä tuhoa lääkkeillä, luullen että aina löytyy uusi parantava lääke tai koktaili. Siitä ei hevillä luovutakaan, koska koko mielenterveysjargoni on niin lääkekeskeistä. Valitettavasti tämän takia moni potilas löytää lääkkeillä jo harmia saatuaan itsensä vielä suuremmasta kuopasta uusien harmien kera. Ja lääkäri silmät loistaen kertoo uusista vortioksetiineista ja kohta on ketamiiniakin saatavilla masentuneille. Tuntuu kuin yhteiskuntamme olisi hyvin sairas nähden mielipahan ja masennuksen hoidossa huumaamisen olevan ratkaisu!

ajatus että lääkkeet korjaa aivoja ja hoitaa biologisesti sairautta on täyttä kuraa, jos ollenkaan perehtyy aiheeseen. Psyykenlääkkeet voi
-huonontaa vointia henkisesti ja fyysisesti haittavaikutusten ja vieroitusoireiden kautta
- aiheuttaa unen ongelmia joko vieroitusoireena tai haittana ja unen häiriintymisestä voi olla negatiivisia seurauksia
- puhkaista itsemurha-ajatuksia mihin voi olla syynä esim akatisia
- lisätä uusia ongelmia jo olemassa olemien päälle
- vaikuttaa arvaamattomasti ja joillain jopa puhkaista psykoosin, koska vieroitus esim pitkäaikaisen käytön jälkeen voi olla stressaava ja ahdistava kokemus missä psyyke on lujilla. Toisilla psykoosi puhkeaa esim siitä jo että lääke sotkee aivokemioita esim laittaa liikaa virtaa päälle ja huonontaa unta, tai tehdä sekavuustilan päälle
- altistaa psykooseille (esim neuroleptien lopetus - dopamine supersensitivity psychosis)

Vaikutus on äärimmäisen arvaamaton ihmisillä. Pitkäaikaisessa käytössä väittäisin että ylläolevasta listasta tulevat ongelmat alkaa näkyä todennäköisemmin. Ne jotka ovat pitkäaikaisia lääkkeenkäyttäjiä, tuskin tulevat pääsemään ongelmistaan yli koska lääkkeet tekee uusia.

Nämä kaikki johtuu siitä että psyykenlääkkeet ovat psykoaktiivisesti vaikuttavia aineita joista jotkut kokee hyötyä, mutta ne ei vaikuta kuin insuliini diabetekseen tai antibiootti tulehdukseen. Aineisiin tulee fyysinen riippuvuus kuten opiaatteihin. Ei semmoinen että himoitsisi ainetta mutta keho tottuu siihen ja vieroitusoireet epämukavia ja siksi lopetus hankalaa. Englanniksi sana dependence kuvaa hyvin ilmiötä sanan addiction sijaan.

Koska psyykenlääkkeisiin ei suhtauduta niin että ne on psykoaktiivisia aineita missä huumeetkin (kuitenkin omanlaisen vaikutuksensa kautta) vaan jotain maagisia ominaisuuksia sisältäviä jopa aivoja suojaavia mielisairautta kääntäviä ihme aineita, joita kannattaa käyttää jopa pysyvästi (unohtaen mahdolliset kasvavat haitat ja riippuvuus), tehdään potilaalle runsaasti harmia.

Diabetesvertaus ja kemiallisen epätasapainon korjaus - ajatukset lääkkeistä on rikastuttanut lääkeyhtiöt ja lisänneet vielä ihmisten riippuvuutta noihin "huumeisiin."

Miten aivoja hoitavat lääkkeet voi sotkea ihmiaen kehossa niin paljon kaikenlaista ja varastavat vielä seksikyvytkin?

Toivon että haitallinen puoli tulee niin selväksi ihmisille vielä noista. En yhtään ihmettelisi että kyseiset aineet heikentävät aivoterveyttä erityisesti pitkään käytettynä, altistavat parkinsonille, dementialle ja mille lie neurogeneeratiivisille sairauksille pitemmällä käytöllä, joiden fyysinen terveys rapautuu vieroitusoireiden kohdalla viimeistään jotka ovat stressaavia keholle. Tekevät ihmisistä niistä riippuvaisia, jotka etsivät aeuraavaa pilleriä korjaamaan mielialaongelmat ja unen ongelmat vaikka todellisuudessa osa heidän kokemista oireista voi olla lääkeriippuvuuden pahentamia. Kyseiset lääkkeet ei ole aivoja suojaavia vaan neurotoksisia, etenkään pitemmällä tähtäimellä

Kun lääkäri vakuuttelee niin tuntuu että ihmiset on valmiita hyppöämään vaikka kaivoon. Vaikka lääkäri määräisi jotain, ei aina kannata tehdä niin. Lääkärit jättää sanomatta rubsaaati haittoja lääkkeistä ja kertomatta mahdolliset tiedon puutteet lääkkeistä ja lisäksi vaihtoehtoisia tapoja hoitaa itseään.

Anonyymi kirjoitti:

Psyykenlääkkeiden ja niistä aiheutuneiden viekkareiden puhkaisema psykoosi, mielen ongelmien pahentuminen tai itsemurha-ajatukset on tabuja psykiatriassa. Niistä ei vain puhuta, koska psyykenlääkkeistä tunnutaan ajattelevan kuin ne olisi jotain antibiootteja mielen sairauksille ja toimivat korjaten niitä.

Ollaan niin ihastuttu ajatukseen että lääke hoitaa. Ainakin se seuraava. Ei nähdä mikä määrä potilaalle voidaan tehdä tuhoa lääkkeillä, luullen että aina löytyy uusi parantava lääke tai koktaili. Siitä ei hevillä luovutakaan, koska koko mielenterveysjargoni on niin lääkekeskeistä. Valitettavasti tämän takia moni potilas löytää lääkkeillä jo harmia saatuaan itsensä vielä suuremmasta kuopasta uusien harmien kera. Ja lääkäri silmät loistaen kertoo uusista vortioksetiineista ja kohta on ketamiiniakin saatavilla masentuneille. Tuntuu kuin yhteiskuntamme olisi hyvin sairas nähden mielipahan ja masennuksen hoidossa huumaamisen olevan ratkaisu!

ajatus että lääkkeet korjaa aivoja ja hoitaa biologisesti sairautta on täyttä kuraa, jos ollenkaan perehtyy aiheeseen. Psyykenlääkkeet voi
-huonontaa vointia henkisesti ja fyysisesti haittavaikutusten ja vieroitusoireiden kautta
- aiheuttaa unen ongelmia joko vieroitusoireena tai haittana ja unen häiriintymisestä voi olla negatiivisia seurauksia
- puhkaista itsemurha-ajatuksia mihin voi olla syynä esim akatisia
- lisätä uusia ongelmia jo olemassa olemien päälle
- vaikuttaa arvaamattomasti ja joillain jopa puhkaista psykoosin, koska vieroitus esim pitkäaikaisen käytön jälkeen voi olla stressaava ja ahdistava kokemus missä psyyke on lujilla. Toisilla psykoosi puhkeaa esim siitä jo että lääke sotkee aivokemioita esim laittaa liikaa virtaa päälle ja huonontaa unta, tai tehdä sekavuustilan päälle
- altistaa psykooseille (esim neuroleptien lopetus - dopamine supersensitivity psychosis)

Vaikutus on äärimmäisen arvaamaton ihmisillä. Pitkäaikaisessa käytössä väittäisin että ylläolevasta listasta tulevat ongelmat alkaa näkyä todennäköisemmin. Ne jotka ovat pitkäaikaisia lääkkeenkäyttäjiä, tuskin tulevat pääsemään ongelmistaan yli koska lääkkeet tekee uusia.

Nämä kaikki johtuu siitä että psyykenlääkkeet ovat psykoaktiivisesti vaikuttavia aineita joista jotkut kokee hyötyä, mutta ne ei vaikuta kuin insuliini diabetekseen tai antibiootti tulehdukseen. Aineisiin tulee fyysinen riippuvuus kuten opiaatteihin. Ei semmoinen että himoitsisi ainetta mutta keho tottuu siihen ja vieroitusoireet epämukavia ja siksi lopetus hankalaa. Englanniksi sana dependence kuvaa hyvin ilmiötä sanan addiction sijaan.

Koska psyykenlääkkeisiin ei suhtauduta niin että ne on psykoaktiivisia aineita missä huumeetkin (kuitenkin omanlaisen vaikutuksensa kautta) vaan jotain maagisia ominaisuuksia sisältäviä jopa aivoja suojaavia mielisairautta kääntäviä ihme aineita, joita kannattaa käyttää jopa pysyvästi (unohtaen mahdolliset kasvavat haitat ja riippuvuus), tehdään potilaalle runsaasti harmia.

Diabetesvertaus ja kemiallisen epätasapainon korjaus - ajatukset lääkkeistä on rikastuttanut lääkeyhtiöt ja lisänneet vielä ihmisten riippuvuutta noihin "huumeisiin."

Miten aivoja hoitavat lääkkeet voi sotkea ihmiaen kehossa niin paljon kaikenlaista ja varastavat vielä seksikyvytkin?

Toivon että haitallinen puoli tulee niin selväksi ihmisille vielä noista. En yhtään ihmettelisi että kyseiset aineet heikentävät aivoterveyttä erityisesti pitkään käytettynä, altistavat parkinsonille, dementialle ja mille lie neurogeneeratiivisille sairauksille pitemmällä käytöllä, joiden fyysinen terveys rapautuu vieroitusoireiden kohdalla viimeistään jotka ovat stressaavia keholle. Tekevät ihmisistä niistä riippuvaisia, jotka etsivät aeuraavaa pilleriä korjaamaan mielialaongelmat ja unen ongelmat vaikka todellisuudessa osa heidän kokemista oireista voi olla lääkeriippuvuuden pahentamia. Kyseiset lääkkeet ei ole aivoja suojaavia vaan neurotoksisia, etenkään pitemmällä tähtäimellä

Kun lääkäri vakuuttelee niin tuntuu että ihmiset on valmiita hyppöämään vaikka kaivoon. Vaikka lääkäri määräisi jotain, ei aina kannata tehdä niin. Lääkärit jättää sanomatta rubsaaati haittoja lääkkeistä ja kertomatta mahdolliset tiedon puutteet lääkkeistä ja lisäksi vaihtoehtoisia tapoja hoitaa itseään.

Lue lisää

Kerropa mikä hoito olisi mielestäsi parantava mielen ongelmissa. Lääkkeet eivät mielestäsi edes tasoita ongelmia, vaan jopa lisäävät niitä.

Anonyymi kirjoitti:

Kerropa mikä hoito olisi mielestäsi parantava mielen ongelmissa. Lääkkeet eivät mielestäsi edes tasoita ongelmia, vaan jopa lisäävät niitä.

Toki psyykenlääkkeistä joku voi kokea hyötyä kuten varmaan heroiinistakin tai kannabiksesta joku kokee apua murheisiin, ahdistukseen, pahaan oloon tai rentoutumiseen. Kautta aikain ihmiskunta on hakenut eri psykoaktiivisista aineista erilaisia olotiloja tai apua johonkin olotilaan. Toki moni on yhteiskuntakelpoisempi SSRI-lääkkeitä käyttävänä, joita varmaan moni lääkäri ihan pitääkin hyvin siedettyinä ja turvallisina, koska ne eivät saa aikaan samanlaista addiktiota tai muita nousuja tai dramaattisia muutoksia olotilaan mitä ehkä huumeista haetaan. (Kirjoitin tosin jo tietyntyyppisestä riippuvuudesta ja lopetusvaikeuksista mitä ne voi saada aikaan, mitä psykiateia usein mitätöi)

Lyhytaikaisesti käytettynä lääkkeet voi olla apu huonoon oloon joillekin. Mikä tekee asioista monimutkaisempaa, on se että psykiatria saa tuntumaan että ei ole mitään muita vaihtoehtoja ja kuin lääkehoito yhdistettynä terapiaan olisi jotain aivan ylivertaista. Lääkkeettömyyttä ei nähdä edes vaihtoehtona. Ja kuin lääke korjaisi jotain biologista sairausmekanismia ja ihmiset tarvii pysyvän lääkityksen. Ja kuinka kaikki oireet lopettaessa on aina relapsista johtuvaa että ei esimerkiksi siitä että on syöty koukuttavia aineita pitkään ja niiden lopetus voi olla aika kamalaa ololle.

Psykiatria myös säännällisesti ignooraa haitoista informoimisen määrättäesaä lääke ja lääkkeisiin sisältyy paljon negatiivista mitä niihin ei ajateltaisi liittyvän, jo ihan henkiselle puolelle.

Se haittapuoli lääkkeistä on ainakin oman kokemuksen sijaan vuosien lääkkeissä koktaileissa niin suuri että harmit ylittää hyödyt moninkertaisesti, ainakin omalla kohdalla. Jokainen tehkööt päätöksen omalla kohdallaan. Kannattaa muistaa että niiden hyötyjen lisäksi pilleriratkaisuissa on aina haitat plus vielä ne viekkarit. Lääkkeiden tuomat omat ongelmansa joita on hankala erottaa muusta henkisestä kärsimyksestä.

Minulla olisi vaikka kuinka pitkä lista sanottavaksi ehdotuksia ilman lääkkeitä / vähin lääkkein olevaan itsensä hoitoon. Avoin dialogi,,Norjassa on perustettu lääkkeettömiä osastoja, valinnanvapauden lisääminen... erilaiset ruokavalioon ja liikuntaan ja elintapoihin ja elämänrytmeihin liittyvät keinot. Kehon huomioiminen psykofyysisenä kokonaisuutena jne... jaksamisesta ja levosta huolehtiminen... stressinhallintakeinot.

Noin se menee... Koulukiusaamisen ja muunkin väkivallan suhteen. Myös psykiatrisen väkivallan.

Ihmisten on vaikea sietää ajatusta että jonkinlaisen väkivallan uhri on todellakin uhri ja syytön tilanteeseensa. Samastuminen tuntuu pahalta. Koska kukaan, mielenterveystöntekijätkään, eivät halua pahaa oloa, alkaa helposti ja huomaamattaan syyllistää uhria. Paskamainen juttu, mutta aika väistämätön. Pitäisi vaan jaksaa olla h*tin tarkka ja vaatia itseltään asiallisuutta tässäkin asiassa. Minulla on kokemusta uhrina olosta paljon, ja tiedän ettei siitä kannata mennä kailottamaan. Myötätunto ei ole itsestäänselvyys.

Tottakai olen itsekin joskus langennut lyödyn lyömiseen, usein havahtunut siihen vasta jälkeenpäin. Se voi tapahtua hyvin hienovaraisesti, niin ettei voida osoittaa mitenkään. Uhri sen kuitenkin kokee nahoissaan.

Ei pitäisi antaa sädekehää kellekään jonkun ammatin tai aseman perusteella. Mt-järjestelmä on vähän kuin rakennettu niin että "auttajia" ei saa kritisoida tai turpiin tulee.

Anonyymi kirjoitti:

Noin se menee... Koulukiusaamisen ja muunkin väkivallan suhteen. Myös psykiatrisen väkivallan.

Ihmisten on vaikea sietää ajatusta että jonkinlaisen väkivallan uhri on todellakin uhri ja syytön tilanteeseensa. Samastuminen tuntuu pahalta. Koska kukaan, mielenterveystöntekijätkään, eivät halua pahaa oloa, alkaa helposti ja huomaamattaan syyllistää uhria. Paskamainen juttu, mutta aika väistämätön. Pitäisi vaan jaksaa olla h*tin tarkka ja vaatia itseltään asiallisuutta tässäkin asiassa. Minulla on kokemusta uhrina olosta paljon, ja tiedän ettei siitä kannata mennä kailottamaan. Myötätunto ei ole itsestäänselvyys.

Tottakai olen itsekin joskus langennut lyödyn lyömiseen, usein havahtunut siihen vasta jälkeenpäin. Se voi tapahtua hyvin hienovaraisesti, niin ettei voida osoittaa mitenkään. Uhri sen kuitenkin kokee nahoissaan.

Ei pitäisi antaa sädekehää kellekään jonkun ammatin tai aseman perusteella. Mt-järjestelmä on vähän kuin rakennettu niin että "auttajia" ei saa kritisoida tai turpiin tulee.

Lue lisää

Hiukan tuntuu,että koko psykoosikin on vaan koulukiusaamiskokemuksen uusinta.
Psykoosinikin perustui siihen,että minua haukuttiin ja haluttiin pahaa minulle ja lääkkeitä kaadettiin väkisin suuhuni. Oli kyllä totta tämä eikä harhaa.Tosin koin sen niin vahvasti,että oli kokemuksena psykoottinen.TODELLISUUS KYLLÄ OLI JUURiKIN NIIN PAHA JA ILKEÄ,hoitajat pilkkasivat ja nauroivat jne.laittivat suuhuni väksin lääkkeitä ollessani sidottu kiinni.
Jos koulukiusaajat olisivat voineet sitoa minut alasti kiinni ja pilkata minua ja vartaloani,niin varmasti olisivat hekin tehneet niin.

Eipä sitä tarvitse itse mielensä sairastumista myöntää. Se kyllä tulee ilmi sivullisille pelkästä käyttäytymisestäsi.

Anonyymi kirjoitti:

Eipä sitä tarvitse itse mielensä sairastumista myöntää. Se kyllä tulee ilmi sivullisille pelkästä käyttäytymisestäsi.

"Valitettavasti kulttuurimme kuitenkin tukee yksilökeskeistä ajattelumallia, jossa olosuhteita oireilevasta tehdään sairas.

Lasten käytösongelmien lähestyminen herättää myös kysymysmerkkejä. On esimerkiksi todettu, että loppuvuonna syntyneet lapset saavat herkemmin ADHD-diagnoosin. Onko syy lapsessa vai siinä, että hän ei ole päässyt kehitystasoonsa nähden oikeanlaiseen ympäristöön? Onko ympäristö lapsen kehitystasoon nähden liian vaativa? Pystytäänkö lapsen yksilölliset tarpeet huomiomaan riittävästi?

Yhtenä esimerkkinä on myös työuupumus. Työuupumuksen keskeisimmät tutkijat (Ahola, Hakala, Rikala, Maslach, Schaufeli jne.) toteavat yksikantaan työolojen olevan ratkaisevassa osassa työuupumuksen synnyssä. Vaikka yksilön ominaisuudetkin vaikuttavat työuupumuksessa, Ahola on jopa todennut, että pelkkä ylitunnollisuus ei riitä työuupumuksen syntymiseen. Tarvitaan myös puutteita työoloissa.

Kulttuurimme lisäksi myös sosiaaliturvamme ruokkii yksilökeskeistä, medikalisoivaa lähestymistä. Oikeus eri tilanteessa tarvittavaan taloudelliseen tukeen edellyttää usein diagnoosia. Työuupumuksessa on menty astetta pidemmälle. Pelkkä työuupumusta kuvaava Z-diagnoosi ei oikeuta sairauspäivärahaan. Sairauspäivärahaan vaaditaan sairausdiagnoosi, ja Z-diagnoosin ei katsota kuvaavan sairautta. Yleisin diagnoosi työuupumustilanteessa lienee masennus.

Sanna Rikala (2013) haastatteli työuupuneita väitöskirjassaan. Hän totesi, että työoloista syntynyt tilanne kääntyi sosiaaliturvan ehtojen vuoksi uupuneen omaksi sairaudeksi. Uupuneet kokivat masennusdiagnoosin hämmentävänä ja epäreiluna tämän vuoksi. Rikalan mukaan tilanteen saama tulkinta aiheutti yhtä paljon kärsimystä kuin kiire ja työpaineet."

Sehän on tietenkin tärkeintä että ihminen litse tutkii tarkkaan mistä vaikeudet johtuvat ja on rehellinen itselleen ja pyrkii ymmärtämään muidenkin ihmisten reaktiot. Sillä turhaan sitä lääkitään ihmissuhteista johtuvia vaikeuksia, on vain ymmärrettävä miksi toinenkin on joutunut tilanteeseen , josta vaikeaa selvitä. Mutta turhaan vaikeuksia lääkitään pillereillä.

Lisäksi, kun "potilas" kärsii vaikkapa gang stalking sähkömagneettisesta häirinnästä, jota poliisi ei tutki ja jota ei ilman poliisin tutkimuksia voida todeta, psykiatri katsoo että todistustaakka asiassa on "potilaalla" ja katsoo että "potilas" on psykoosissa ja määrää pakkohoitoon, ei milloinkaan häirikköä. Sitä, että hän nimittää omaa mielipidettään, että kysymyksessä ovat "potilaan" harhat, realisoinniksi, eikä regoi mitenkään, kun potilas pyytää häntä tosiaan relisoimaan eli näyttämään mielipiteensä myös todeksi, hän ei katso olevansa velvollinen tekemään, koska vaatimuksen esittää "potilas". Psykoosidiagnoosi voidaan tehdä vain siksi, koska psykoosin kriteerit asetetaan mielivaltaisesti niin, että vainon kohteena oleminen sisältyy niihin, näin siitä huolimatta, että vainoaminen on jo vuosien ajan ollut suomessa rikoslakirikos. Psykaitria on pahinta mahdollista uskomushoitoa ja näin toimivat psykiatrit njostavat palkkansa tosiasiassa rikoksesta eli pahanlaatuisesta syrjinnästä. Tällainen psykiatria on pelkkää denialismia eikä sillä ole tieteen kanssa mitään tekemistä. Mutta psykiatrian piirissä tehdään paljon myös tieteelistä tutkimusta, mutta se ei näitä denialisteja kiinnosta. Itse asiassa he suhtautuvat vakavaan tutkimukseen samalla tavalla kuin "potilaidensa" kokemuksiin, eli kieltävät ne hyväksyen vain omaan maailmankuvaansa soveltuvat "tutkimukset" piittaamatta siitä, että jo lähtötiedot pohjaavat heidän omiin harhaluuloihinsa.

Miks mun viesti poistettiin? Onko Suoli24 yhteistyössä HA:n kanssa?

Gang stalkingista on runsaasti keskusteluja mm. Suomi24-palstalla, löytyvät kirjoittamalla hakukenttään gang stalking. Niitä ovat varsinkin aikaisemmin runsaasti häirinneet trollaamalla ilmeisesti jollakin tavalla psykiatrisesti koulutetut terveydenhuollon työntekijät, jotka ovat uhkailleet uhreja laittomasti mm. pakkohoidoilla. Nykyään nämä uhkailut ovat huomattavasti vähentyneet, kuulemma, koska viranomaiset ovat siihen asiaan puuttuneet.

Sähkömagneettista häirintää pidetään yleisesti gang stalkigin pahimpanan muotona. Siitä saa tietoa googlaamalla sähkömagneettista, elektronista tai elektromagneettista häirintää ja kidutusta sekä myös keskustelupalstoilta. Se on osa nykyaikaista sodankäyntiä ja siinä käytetään ns. ei-tappavia aseita, jotka kuitenkin jatkuvasti käytettynä voivat vanhingoittaa uhrin terveyttä eikä kuoleman aiheuttaminenkaan niillä ole pidemmän päälle poisuljettua. Voi seurata syöpiä ja muita sairauksia, joten syy-yhteyden osoittaminen on vaikeaa tai mahdotonta. Keskustelupalstojen perusteella myös sähkömagneettinen häirintä on maassamme hyvin monimuotoista eikä kaikille uhreille tehdä kaikkea.

Poliisia on yritetty saada tutkimaan tätä rikollisuuden muotoa, mutta mahdollisesti se on itsekin sotkeutunut siihen niin että ei näytä siltä onnistuvan, ainakin keskusrikospoliisi on MTV uutisten mukaan tehnyt yhteistyötä amerikkalaisten tiedustelupalvelujen kanssa, jotka saman uutisen mukaan näyttävät olleen ainakin jossain operaatiossa mukana. Uutiseen on muistaakseni linkki jossain Suomi24-keskustelussa, mitä sieltä on kyllä vaikea tämän perusteella löytää keskustelujen lukumäärän vuoksi. Suomen joukkovainottujen yhdistys ehkä voisi asiassa auttaa. Lisäksi esimerkiksi kotimainen ELSOK on Helsingin sanomissa olleen uutisen mukaan kouluttanut alaikäisiä, joita oletettavasti on ainakin minun häirintäni takana kyseisen asunnon haltijana esiintyvän "yli-ikäisen" ohella. Olen heitä nähnyt hortoilemassa rappukäytävässä. Itse en osaa kuvitella tiedustelupalvelujen olevan esimerkiksi minusta kiinnostuneita.

Puolustusvoimat on jo vuonna 2009 varoittanut tietyn tyyppisten sähkömagneettisten aseiden epäeettisestä käytöstä. Kyseinen puolustusvoimain julkaisu löytyy googlaamalla.

Tehoa tutkintaansa poliisi voisi saada nähdäkseni nimenomaan ottamalla yhteyttä puolustusvoimiin, jolla on teknistä asiantuntemusta. Olen myös ehdottanut sille yhteistyötä psykiatrien kanssa, jotka pääsisivät mielekkäämpään työhön, kiduttamaan lääkkeillään rikollisia heidän uhriensa sijaan ja samalla yrittämään vieroittaa näitä ilmeisen pahasta häirintäaddiktiostaan.

Anonyymi kirjoitti:

Gang stalkingista on runsaasti keskusteluja mm. Suomi24-palstalla, löytyvät kirjoittamalla hakukenttään gang stalking. Niitä ovat varsinkin aikaisemmin runsaasti häirinneet trollaamalla ilmeisesti jollakin tavalla psykiatrisesti koulutetut terveydenhuollon työntekijät, jotka ovat uhkailleet uhreja laittomasti mm. pakkohoidoilla. Nykyään nämä uhkailut ovat huomattavasti vähentyneet, kuulemma, koska viranomaiset ovat siihen asiaan puuttuneet.

Sähkömagneettista häirintää pidetään yleisesti gang stalkigin pahimpanan muotona. Siitä saa tietoa googlaamalla sähkömagneettista, elektronista tai elektromagneettista häirintää ja kidutusta sekä myös keskustelupalstoilta. Se on osa nykyaikaista sodankäyntiä ja siinä käytetään ns. ei-tappavia aseita, jotka kuitenkin jatkuvasti käytettynä voivat vanhingoittaa uhrin terveyttä eikä kuoleman aiheuttaminenkaan niillä ole pidemmän päälle poisuljettua. Voi seurata syöpiä ja muita sairauksia, joten syy-yhteyden osoittaminen on vaikeaa tai mahdotonta. Keskustelupalstojen perusteella myös sähkömagneettinen häirintä on maassamme hyvin monimuotoista eikä kaikille uhreille tehdä kaikkea.

Poliisia on yritetty saada tutkimaan tätä rikollisuuden muotoa, mutta mahdollisesti se on itsekin sotkeutunut siihen niin että ei näytä siltä onnistuvan, ainakin keskusrikospoliisi on MTV uutisten mukaan tehnyt yhteistyötä amerikkalaisten tiedustelupalvelujen kanssa, jotka saman uutisen mukaan näyttävät olleen ainakin jossain operaatiossa mukana. Uutiseen on muistaakseni linkki jossain Suomi24-keskustelussa, mitä sieltä on kyllä vaikea tämän perusteella löytää keskustelujen lukumäärän vuoksi. Suomen joukkovainottujen yhdistys ehkä voisi asiassa auttaa. Lisäksi esimerkiksi kotimainen ELSOK on Helsingin sanomissa olleen uutisen mukaan kouluttanut alaikäisiä, joita oletettavasti on ainakin minun häirintäni takana kyseisen asunnon haltijana esiintyvän "yli-ikäisen" ohella. Olen heitä nähnyt hortoilemassa rappukäytävässä. Itse en osaa kuvitella tiedustelupalvelujen olevan esimerkiksi minusta kiinnostuneita.

Puolustusvoimat on jo vuonna 2009 varoittanut tietyn tyyppisten sähkömagneettisten aseiden epäeettisestä käytöstä. Kyseinen puolustusvoimain julkaisu löytyy googlaamalla.

Tehoa tutkintaansa poliisi voisi saada nähdäkseni nimenomaan ottamalla yhteyttä puolustusvoimiin, jolla on teknistä asiantuntemusta. Olen myös ehdottanut sille yhteistyötä psykiatrien kanssa, jotka pääsisivät mielekkäämpään työhön, kiduttamaan lääkkeillään rikollisia heidän uhriensa sijaan ja samalla yrittämään vieroittaa näitä ilmeisen pahasta häirintäaddiktiostaan.

Lue lisää

Pysyy paremmin pää kasassa kun ei ajattele minkäänlaisia sähkömagneetti- ja vainoamisjuttuja. Enkä kyllä uskokaan että tavallista rivikansalaista mitenkään erityisesti seurattaisiin ja tarkkailtaisiin.
Toisaalta tuntuishan tuo ajatuksena aika kivalta että minunkin elämäni saattaisi jotakin kiinnostaa niinkin paljon että vaivautuisi takiani aikaansa kuluttamaan seuraamalla tekemisiäni ja menemisiäni.

Kiitos kommentistasi. Tämä vastaus tulee kyllä myöhään, mutta olen kiitollinen sanoistasi. Jäi muuten mainitsematta että osastoillakin hoitajien mieli alkoi muuttua. Siellä oli nimittäin ennenkin ollut hoidossa jöukkovainottuja ja sähkömagneettisesti kidutettuja ihmisiä. Itse asiassa siellä ehkä lopulta oli vain yksi kokemukseni mukaan varsinaisesti vaarallinen hullu psykiatrina, hän on kuulemma ollut sen jälkeen sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijapsykiatri ja sen jälkeen opettanut Lapin yliopistossa, en tiedä mitä. Naama löytyi Päivämies-nimisen lehden sivuilta, osastoilla ei näkynyt, vaikka hän teki ihmisistä sairaudentunnottomia päätelmiä. Mutta eivät siellä muutkaan psykiatrit lakeja tunteneet ja pakkolääkitsivät täysin lainvastaisesti eivätkä uskaltaneet helposti päästää pois terveitä ihmisiä. Olisiko niin että hänellä oli jotain valtaa myös henkilöstöasioissa, en tiedä. Pelon ilmapiiristäkin siellä jotkut ovat puhuneet.

Tuntuu, että Suoli24 väheksyy meidän ihmisyyttämme, koska jo neljästi on tämä minun kirjoitus poistettu. Mielestäni en sano siinä mitään "pahaa", kerron vain elämän realiteeteista Suomen maassa.

Anonyymi kirjoitti:

Tuntuu, että Suoli24 väheksyy meidän ihmisyyttämme, koska jo neljästi on tämä minun kirjoitus poistettu. Mielestäni en sano siinä mitään "pahaa", kerron vain elämän realiteeteista Suomen maassa.

Lue lisää

Kokeile poistaa viittauksia nimiin. Käytä sen sijaan lyhyennyksiä ja kuvaavaa tekstiä niin useat osaavat päätellä mitä tahoa tarkoitat. Älä kirjoita nettiosoitteita linkkimuodossa. Tarvittaessa viittaa nettikirjoitukseen vain otsikon nimellä, kirjoittajan nimellä, julkaisupaikalla ja päivämäärällä. Tahtovat löytänevät kirjoituksen noilla tiedoilla. Tässä joitain vinkkejä joilla voi yrittää välttää sensuuria. Joskus Suomi24 sensuroi omien sääntöjensä vastaisestikin eikä tuolle oikein mitään mahda, koska kyseessä on automatiikka. Ehkä olet kuullut miten automatiikka on sensuroinut kaikenlaisia kutojien kerhojen sivuja ja muita vastaavia erilaisissa some-palveluissa ilman syytä. Automatiikka on altis virheisiin.

"Kokonaisuudessaan psykiatrisessa hoidossa ja hoitotavoissa olisi paljonkin parantamisen aihetta.
Suurin ongelma taitaa olla resursseissa ja jatkuvassa säästämisessä.
Olisi aiheellista miettiä missä kannattaa säästää, missä ei, koska moni asia voi joskus tulla entistä kalliimmaksi tulevaisuudessa."

Itseasiassa avoimen dialogin/Keroputaan malli on halvempi ja tulokset huomattavasti paremmat kuin lääkkeisiin perustuva käypähoito.

Avoimen dialogin hoitomalli on osoittautunut selvästi tehokkaammaksi ja halvemmaksi kuin muualla Suomessa käytetty malli. Keroputaan mallilla hoidetuista psykoosipotilaista 82 prosentilla ei ollut kahden vuoden pituisen seurantajakson aikana lainkaan oireita tai ne olivat lieviä. Muualla Suomessa vastaava luku oli 50 prosenttia. Keroputaalla hoidetuista potilaista vain 23 prosenttia oli sairauseläkkeellä, kun muualla luku oli 57 prosenttia. Vain 24 prosenttia Keroputaan mallilla hoidetuista potilaista oli joutunut uudestaan psykoosiin kaksivuotisen seurantajakson aikana, kun psykoosi oli uusinut 71 prosentilla muualla Suomessa hoidetuista potilaista.

Anonyymi kirjoitti:

"Kokonaisuudessaan psykiatrisessa hoidossa ja hoitotavoissa olisi paljonkin parantamisen aihetta.
Suurin ongelma taitaa olla resursseissa ja jatkuvassa säästämisessä.
Olisi aiheellista miettiä missä kannattaa säästää, missä ei, koska moni asia voi joskus tulla entistä kalliimmaksi tulevaisuudessa."

Itseasiassa avoimen dialogin/Keroputaan malli on halvempi ja tulokset huomattavasti paremmat kuin lääkkeisiin perustuva käypähoito.

Avoimen dialogin hoitomalli on osoittautunut selvästi tehokkaammaksi ja halvemmaksi kuin muualla Suomessa käytetty malli. Keroputaan mallilla hoidetuista psykoosipotilaista 82 prosentilla ei ollut kahden vuoden pituisen seurantajakson aikana lainkaan oireita tai ne olivat lieviä. Muualla Suomessa vastaava luku oli 50 prosenttia. Keroputaalla hoidetuista potilaista vain 23 prosenttia oli sairauseläkkeellä, kun muualla luku oli 57 prosenttia. Vain 24 prosenttia Keroputaan mallilla hoidetuista potilaista oli joutunut uudestaan psykoosiin kaksivuotisen seurantajakson aikana, kun psykoosi oli uusinut 71 prosentilla muualla Suomessa hoidetuista potilaista.

Lue lisää

Suomessa käytetään mielenterveyshoitoon n.4% BKT:sta eli 8 miljardia euroa vuodessa tästä suurin osa menee psykiatrialle ja hoitotulokset ovat huonoja pistää miettimään osaisiko joku muu taho hoitaa asiat paremmin kuin psykiatrit (psykologit,terapeutit hoitajat).

Anonyymi kirjoitti:

Suomessa käytetään mielenterveyshoitoon n.4% BKT:sta eli 8 miljardia euroa vuodessa tästä suurin osa menee psykiatrialle ja hoitotulokset ovat huonoja pistää miettimään osaisiko joku muu taho hoitaa asiat paremmin kuin psykiatrit (psykologit,terapeutit hoitajat).

Lue lisää

Lallallaa, mietin että poisteletteko te siellä vaan IPosoitteen perusteella?

Anonyymi kirjoitti:

Suomessa käytetään mielenterveyshoitoon n.4% BKT:sta eli 8 miljardia euroa vuodessa tästä suurin osa menee psykiatrialle ja hoitotulokset ovat huonoja pistää miettimään osaisiko joku muu taho hoitaa asiat paremmin kuin psykiatrit (psykologit,terapeutit hoitajat).

Lue lisää

Jos ihmiset olisivat yhtä sosiaalisia kuin menneinäkin vuosina ja tekisivät kaikenlaista yhdessä, siis aivan oikeasti eikä koneiden välityksellä, niin mielenterveyden ongelmat olisivat paljon vähäisempiä.
Ihmiset eivät syrjäytyisi kun kuuluisivat johonkin ryhmään tai yhteisöön.
Yleisestikin kun kaikki otettaisiin paremmin huomioon eikä lokeroitaisi kenellä menee paremmin ja kenellä huonommin vaan hyväksyttäisiin jokainen ihmisenä niinkuin me kaikki ihmisiä ollaankin, olisi jokaisella parempi mieli ja huonot fiilikset jäisivät taka-alalle.
On tosin yhteiskuntakin muuttunut vuosien varrella vaativammaksi ja kovemmaksi, syrjivämmäksi ja suvaitsemattomammaksi.

Omasta lapsuudestani muistan kun kylillä kaikki lapset yhdessä leikkivät ulkona kesät, talvet, silloin ei kellään ollut isompia ongelmia mielensä kanssa.

Nykyäänkin urheiluseurat, erilaiset kerhot, kurssit jne. yhdistävät ihmisiä ja saa tuntemaan että kuuluu johonkin.

On vaikeaa jo syrjäytyneitä saada tällaisiin toimintoihin mukaan koska kynnys on kerennyt nousta korkeaksi ja on hankala lähteä vieraiden ihmisten pariin.

Eli tärkeintä olisi ennaltaehkäisy eikä seuraksien korjailu tai hoitaminen.

Psykiatrit eivät välttämättä todellisuudessa tunnista psykoosia lainkaan, vaan tekevät psykoosin uusiutumisdiagnosin pelkästään sillä perusteella että potilas on jättänyt lääkkeet pois. Lisäperusteena käytetään sellaisia paskamaisuuksia että on sairaudentunnoton, ts. yrittää sanoa psykiatrille että ei ole sairas eikä tarvitse hoitoa. Paskamaiset potilaan riittävää parantumista tunnistamattomat ja hyväksymättömät väkivaltaiset psykopaatit reagoivat potilaan puheeseen vain pakkohoitamalla ja yleensä lisäksi lainvastaisilla vammauttavilla pakkolääkityksillä, ainakin heti jos omaiset sitä vaativat tai jos entiselle potilaalle tapahtuu jotain muuta ikävää, mihin hän tarvisisi muuta apua kuin psykiatrista. Psykiatrit työntävät nokkansa asioihin, joista eivät mitään ymmärrä ja joissa luulevat olevansa asaintuntijoita vain siksi, että muun avun tarvitsijana on entinen potilas. Luulevatko he omistavansa nämä ja saavansa tehdä heille mitä tahansa?

Miten teidän ylimielisten kaikkitietävien lähimmäisten mielestä potilaan sitten pitäisi toimia saadakseen diagnoosin ja läkemääräykset poistetuksi voidakseen sairastamisensa jälkeen elää tavallista ihmisarvoista elämää niinkuin muutkin ihmiset, samoin oikeuksin kuin muutkin? On aika sattumanvaraista lähteä etsimään uutta maksullista diagnoosinpoistajaa. Sairaalalääkäreiden pitäisi opetella diagnoosin ja läkemääräystenpoistamistaito, kun potilas sitä haluaa. Ja omaisten pitäisi opetella pitämään huoli omista asioistaan ja jättämään omaisensa rauhaan, jos hän on ilmaissut että ei halua lääkitystä ja on onnellisempi ilman, kuten useimmat ovat. Sitäkö kadehditte? Oletteko aivan varmoja että itse olette terveitä, jos niin teette?

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrit eivät välttämättä todellisuudessa tunnista psykoosia lainkaan, vaan tekevät psykoosin uusiutumisdiagnosin pelkästään sillä perusteella että potilas on jättänyt lääkkeet pois. Lisäperusteena käytetään sellaisia paskamaisuuksia että on sairaudentunnoton, ts. yrittää sanoa psykiatrille että ei ole sairas eikä tarvitse hoitoa. Paskamaiset potilaan riittävää parantumista tunnistamattomat ja hyväksymättömät väkivaltaiset psykopaatit reagoivat potilaan puheeseen vain pakkohoitamalla ja yleensä lisäksi lainvastaisilla vammauttavilla pakkolääkityksillä, ainakin heti jos omaiset sitä vaativat tai jos entiselle potilaalle tapahtuu jotain muuta ikävää, mihin hän tarvisisi muuta apua kuin psykiatrista. Psykiatrit työntävät nokkansa asioihin, joista eivät mitään ymmärrä ja joissa luulevat olevansa asaintuntijoita vain siksi, että muun avun tarvitsijana on entinen potilas. Luulevatko he omistavansa nämä ja saavansa tehdä heille mitä tahansa?

Miten teidän ylimielisten kaikkitietävien lähimmäisten mielestä potilaan sitten pitäisi toimia saadakseen diagnoosin ja läkemääräykset poistetuksi voidakseen sairastamisensa jälkeen elää tavallista ihmisarvoista elämää niinkuin muutkin ihmiset, samoin oikeuksin kuin muutkin? On aika sattumanvaraista lähteä etsimään uutta maksullista diagnoosinpoistajaa. Sairaalalääkäreiden pitäisi opetella diagnoosin ja läkemääräystenpoistamistaito, kun potilas sitä haluaa. Ja omaisten pitäisi opetella pitämään huoli omista asioistaan ja jättämään omaisensa rauhaan, jos hän on ilmaissut että ei halua lääkitystä ja on onnellisempi ilman, kuten useimmat ovat. Sitäkö kadehditte? Oletteko aivan varmoja että itse olette terveitä, jos niin teette?

Lue lisää

"Psykiatrit eivät välttämättä todellisuudessa tunnista psykoosia lainkaan, vaan tekevät psykoosin uusiutumisdiagnosin pelkästään sillä perusteella että potilas on jättänyt lääkkeet pois..."

Tunnen ihmisiä juuri tuossa tilanteessa. He ovat lainsuojattomia.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrit eivät välttämättä todellisuudessa tunnista psykoosia lainkaan, vaan tekevät psykoosin uusiutumisdiagnosin pelkästään sillä perusteella että potilas on jättänyt lääkkeet pois. Lisäperusteena käytetään sellaisia paskamaisuuksia että on sairaudentunnoton, ts. yrittää sanoa psykiatrille että ei ole sairas eikä tarvitse hoitoa. Paskamaiset potilaan riittävää parantumista tunnistamattomat ja hyväksymättömät väkivaltaiset psykopaatit reagoivat potilaan puheeseen vain pakkohoitamalla ja yleensä lisäksi lainvastaisilla vammauttavilla pakkolääkityksillä, ainakin heti jos omaiset sitä vaativat tai jos entiselle potilaalle tapahtuu jotain muuta ikävää, mihin hän tarvisisi muuta apua kuin psykiatrista. Psykiatrit työntävät nokkansa asioihin, joista eivät mitään ymmärrä ja joissa luulevat olevansa asaintuntijoita vain siksi, että muun avun tarvitsijana on entinen potilas. Luulevatko he omistavansa nämä ja saavansa tehdä heille mitä tahansa?

Miten teidän ylimielisten kaikkitietävien lähimmäisten mielestä potilaan sitten pitäisi toimia saadakseen diagnoosin ja läkemääräykset poistetuksi voidakseen sairastamisensa jälkeen elää tavallista ihmisarvoista elämää niinkuin muutkin ihmiset, samoin oikeuksin kuin muutkin? On aika sattumanvaraista lähteä etsimään uutta maksullista diagnoosinpoistajaa. Sairaalalääkäreiden pitäisi opetella diagnoosin ja läkemääräystenpoistamistaito, kun potilas sitä haluaa. Ja omaisten pitäisi opetella pitämään huoli omista asioistaan ja jättämään omaisensa rauhaan, jos hän on ilmaissut että ei halua lääkitystä ja on onnellisempi ilman, kuten useimmat ovat. Sitäkö kadehditte? Oletteko aivan varmoja että itse olette terveitä, jos niin teette?

Lue lisää

Et siis halua enää hoitoja.

Anonyymi kirjoitti:

Et siis halua enää hoitoja.

Mene trollailemaan muualle. Nämä on vakavia asioita. Minua ei ole pakkohoidettu lääkkeillä, mutta olen nähnyt niin monta joita on, ja mitä siitä heille on seurannut, että tiedän että se mitä esim. yllä oleva anonyymi kirjoitti on totta. Potilaslakia ja mielenterveyslakia ei noudateta. Laajemmista oikeuksista puhumattakaan. Psykiatriassa ei todellisuudessa kenelläkään ole niitä ihmisoikeuksia mitä laki ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset säätävät.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrit eivät välttämättä todellisuudessa tunnista psykoosia lainkaan, vaan tekevät psykoosin uusiutumisdiagnosin pelkästään sillä perusteella että potilas on jättänyt lääkkeet pois. Lisäperusteena käytetään sellaisia paskamaisuuksia että on sairaudentunnoton, ts. yrittää sanoa psykiatrille että ei ole sairas eikä tarvitse hoitoa. Paskamaiset potilaan riittävää parantumista tunnistamattomat ja hyväksymättömät väkivaltaiset psykopaatit reagoivat potilaan puheeseen vain pakkohoitamalla ja yleensä lisäksi lainvastaisilla vammauttavilla pakkolääkityksillä, ainakin heti jos omaiset sitä vaativat tai jos entiselle potilaalle tapahtuu jotain muuta ikävää, mihin hän tarvisisi muuta apua kuin psykiatrista. Psykiatrit työntävät nokkansa asioihin, joista eivät mitään ymmärrä ja joissa luulevat olevansa asaintuntijoita vain siksi, että muun avun tarvitsijana on entinen potilas. Luulevatko he omistavansa nämä ja saavansa tehdä heille mitä tahansa?

Miten teidän ylimielisten kaikkitietävien lähimmäisten mielestä potilaan sitten pitäisi toimia saadakseen diagnoosin ja läkemääräykset poistetuksi voidakseen sairastamisensa jälkeen elää tavallista ihmisarvoista elämää niinkuin muutkin ihmiset, samoin oikeuksin kuin muutkin? On aika sattumanvaraista lähteä etsimään uutta maksullista diagnoosinpoistajaa. Sairaalalääkäreiden pitäisi opetella diagnoosin ja läkemääräystenpoistamistaito, kun potilas sitä haluaa. Ja omaisten pitäisi opetella pitämään huoli omista asioistaan ja jättämään omaisensa rauhaan, jos hän on ilmaissut että ei halua lääkitystä ja on onnellisempi ilman, kuten useimmat ovat. Sitäkö kadehditte? Oletteko aivan varmoja että itse olette terveitä, jos niin teette?

Lue lisää

Kertomasi vuoksi on nimen omaan ratkaisevan tärkeää poistaa psykiatrinen pakottaminen yhteiskunnasta. Psykiatrialla ei tule olla valtaa pakottaa ihmisiä sen enempää kuin uskonnollisellakaan väelläkään. Psykiatrinen kuin uskonnollinenkaan pakottaminen eivät kuulu sivistyneeseen yhteiskuntaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mene trollailemaan muualle. Nämä on vakavia asioita. Minua ei ole pakkohoidettu lääkkeillä, mutta olen nähnyt niin monta joita on, ja mitä siitä heille on seurannut, että tiedän että se mitä esim. yllä oleva anonyymi kirjoitti on totta. Potilaslakia ja mielenterveyslakia ei noudateta. Laajemmista oikeuksista puhumattakaan. Psykiatriassa ei todellisuudessa kenelläkään ole niitä ihmisoikeuksia mitä laki ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset säätävät.

Lue lisää

Sairaudestaan tunnottomat juurikin vaativat, ettei heitä pidä hoitaa vasten tahtoaan. Läheisten on vaikeaa katsoa henkilöä, joka ei sairauteensa halua hoitoa, vaikka on sen tarpeessa.

Anonyymi kirjoitti:

Sairaudestaan tunnottomat juurikin vaativat, ettei heitä pidä hoitaa vasten tahtoaan. Läheisten on vaikeaa katsoa henkilöä, joka ei sairauteensa halua hoitoa, vaikka on sen tarpeessa.

Lue lisää

Juuri näin. Hyvä esimerkki on vaikkapa homoseksuaalit. Ennen heidät pakotettiin hoitoon. Nykyään jätetään sairaudentunnottominakin heitteille ilman hoitoa.

Anonyymi kirjoitti:

Sairaudestaan tunnottomat juurikin vaativat, ettei heitä pidä hoitaa vasten tahtoaan. Läheisten on vaikeaa katsoa henkilöä, joka ei sairauteensa halua hoitoa, vaikka on sen tarpeessa.

Lue lisää

Olet tässä asiassa aivan oikeassa, läheisille on raskasta jos omainen on sairas eikä itse ymmärrä sitä.
Kauan sitten itsekin olin huonona, oli psykoosia ym. ja jälkeenpäin kun ajattelen niin ei minunkaan omaiset ole kaikkein helpoimmalla päässeet. Sitä ei tule ajatelleeksi muita siinä vaiheessa kun on itse huonossa kunnossa, eikä edes halua ajatella, ei välitä.

Silloin kun olin huonona niin minustakin tuntui että pakkolääkittiin ja kaikkea muutakin vastaan hangoittelin.
Itsehän ne lääkkeet kuitenkin nielin, kukaan ei niitä kurkkuun kaatanut.
Kun olen tullut parempaan kuntoon ja itsetuntoni on pikkuisen parempi kuin ennen, ei kuitenkaan hyvä edelleenkään, niin pystyn sanomaan omat mielipiteeni myös lääkäreille esim. lääkityksistä.
Olen huomannut vuosien varrella että kaikki tuntui vaikeammalta suurimmaksi osaksi sen takia kun en osannut keskustella ikinä kunnolla, en osannut sanoa vastaan, myötäilin vain kun jotain sanottiin tai päätettiin. Alistuin jos sitä sanaa voi käyttää.

Kun aloin itse ymmärtää omaa tilannettani ja työstämään kaikkia vaikeita asioita niin omaa itseäni helpotti, huomasin että on lupa sanoa mitä jostakin asioista itse ajattelee sekä antaa palautetta hoidosta, on se sitten hyvää tai huonompaa.

Kun ihminen on asiallinen ja ymmärtää niin ei silloin ole tarvetta pakkolääkitä ketään.
Itsekin kerroin aikoinaan mitä kaikkea ikävää lääkkeistä seurasi ja minkä takia lääkkeistä ei ollut mitään hyötyä. Kyllä se asia meni lääkärillekin perille.

Tiedän että nyt kun joku tämän lukee niin alkaa heti miettiä että mitähän tähänkin voisi vastaan sanoa ja varmaan tulee paljonkin erilaista mieleen.

Vaikuttaa siltä kun näitä juttuja lukee että aika monet ovat siinä tilanteessa etteivät itsekään ymmärrä tilannettaan, jos on oikeasti sitä mieltä että ei lääkkeitä tarvitse niin aina löytyy taho joka ei lääkitse pakolla jos ei siihen ole tarvetta.

Enkä nyt tarkoita tosiaankaan jokaista ihmistä, tarkoitus ei ole yleistää. Osa on kuitenkin sellaisia että kannattaa miettiä minkä takia jatkuvasti tekee mieli kapinoida vastaan lääkityksiä ym. koska ei ne ole pakko jos ne ei ole pakko. Ja aina voi sanoa vastaan jos on eri mieltä kuin joku toinen. Siihen ei kuitenkaan mikään viha auta, se vain pahentaa kaikkea ja ennen muuta tekee itselle pahan mielen.

Anonyymi kirjoitti:

Olet tässä asiassa aivan oikeassa, läheisille on raskasta jos omainen on sairas eikä itse ymmärrä sitä.
Kauan sitten itsekin olin huonona, oli psykoosia ym. ja jälkeenpäin kun ajattelen niin ei minunkaan omaiset ole kaikkein helpoimmalla päässeet. Sitä ei tule ajatelleeksi muita siinä vaiheessa kun on itse huonossa kunnossa, eikä edes halua ajatella, ei välitä.

Silloin kun olin huonona niin minustakin tuntui että pakkolääkittiin ja kaikkea muutakin vastaan hangoittelin.
Itsehän ne lääkkeet kuitenkin nielin, kukaan ei niitä kurkkuun kaatanut.
Kun olen tullut parempaan kuntoon ja itsetuntoni on pikkuisen parempi kuin ennen, ei kuitenkaan hyvä edelleenkään, niin pystyn sanomaan omat mielipiteeni myös lääkäreille esim. lääkityksistä.
Olen huomannut vuosien varrella että kaikki tuntui vaikeammalta suurimmaksi osaksi sen takia kun en osannut keskustella ikinä kunnolla, en osannut sanoa vastaan, myötäilin vain kun jotain sanottiin tai päätettiin. Alistuin jos sitä sanaa voi käyttää.

Kun aloin itse ymmärtää omaa tilannettani ja työstämään kaikkia vaikeita asioita niin omaa itseäni helpotti, huomasin että on lupa sanoa mitä jostakin asioista itse ajattelee sekä antaa palautetta hoidosta, on se sitten hyvää tai huonompaa.

Kun ihminen on asiallinen ja ymmärtää niin ei silloin ole tarvetta pakkolääkitä ketään.
Itsekin kerroin aikoinaan mitä kaikkea ikävää lääkkeistä seurasi ja minkä takia lääkkeistä ei ollut mitään hyötyä. Kyllä se asia meni lääkärillekin perille.

Tiedän että nyt kun joku tämän lukee niin alkaa heti miettiä että mitähän tähänkin voisi vastaan sanoa ja varmaan tulee paljonkin erilaista mieleen.

Vaikuttaa siltä kun näitä juttuja lukee että aika monet ovat siinä tilanteessa etteivät itsekään ymmärrä tilannettaan, jos on oikeasti sitä mieltä että ei lääkkeitä tarvitse niin aina löytyy taho joka ei lääkitse pakolla jos ei siihen ole tarvetta.

Enkä nyt tarkoita tosiaankaan jokaista ihmistä, tarkoitus ei ole yleistää. Osa on kuitenkin sellaisia että kannattaa miettiä minkä takia jatkuvasti tekee mieli kapinoida vastaan lääkityksiä ym. koska ei ne ole pakko jos ne ei ole pakko. Ja aina voi sanoa vastaan jos on eri mieltä kuin joku toinen. Siihen ei kuitenkaan mikään viha auta, se vain pahentaa kaikkea ja ennen muuta tekee itselle pahan mielen.

Lue lisää

Ketään ei saa pakottaa ottamaan mitään. Se kuuluu ihan sivistykseen. Vapaassa maassa ihmisiin ei saa pakottaa aineita sillä perusteella, että henkilö on sairas tai sanotaan olevan sairas. Asianomainen saa aina itse päättää ottaako hän tarjottua apua/hoitoa vastaan vai ei ja asianomaisen päätöstä on kunnioitettava.

Tämä tuntuu olevan sellainen asia, joka on useilla hukassa.

Anonyymi kirjoitti:

Olet tässä asiassa aivan oikeassa, läheisille on raskasta jos omainen on sairas eikä itse ymmärrä sitä.
Kauan sitten itsekin olin huonona, oli psykoosia ym. ja jälkeenpäin kun ajattelen niin ei minunkaan omaiset ole kaikkein helpoimmalla päässeet. Sitä ei tule ajatelleeksi muita siinä vaiheessa kun on itse huonossa kunnossa, eikä edes halua ajatella, ei välitä.

Silloin kun olin huonona niin minustakin tuntui että pakkolääkittiin ja kaikkea muutakin vastaan hangoittelin.
Itsehän ne lääkkeet kuitenkin nielin, kukaan ei niitä kurkkuun kaatanut.
Kun olen tullut parempaan kuntoon ja itsetuntoni on pikkuisen parempi kuin ennen, ei kuitenkaan hyvä edelleenkään, niin pystyn sanomaan omat mielipiteeni myös lääkäreille esim. lääkityksistä.
Olen huomannut vuosien varrella että kaikki tuntui vaikeammalta suurimmaksi osaksi sen takia kun en osannut keskustella ikinä kunnolla, en osannut sanoa vastaan, myötäilin vain kun jotain sanottiin tai päätettiin. Alistuin jos sitä sanaa voi käyttää.

Kun aloin itse ymmärtää omaa tilannettani ja työstämään kaikkia vaikeita asioita niin omaa itseäni helpotti, huomasin että on lupa sanoa mitä jostakin asioista itse ajattelee sekä antaa palautetta hoidosta, on se sitten hyvää tai huonompaa.

Kun ihminen on asiallinen ja ymmärtää niin ei silloin ole tarvetta pakkolääkitä ketään.
Itsekin kerroin aikoinaan mitä kaikkea ikävää lääkkeistä seurasi ja minkä takia lääkkeistä ei ollut mitään hyötyä. Kyllä se asia meni lääkärillekin perille.

Tiedän että nyt kun joku tämän lukee niin alkaa heti miettiä että mitähän tähänkin voisi vastaan sanoa ja varmaan tulee paljonkin erilaista mieleen.

Vaikuttaa siltä kun näitä juttuja lukee että aika monet ovat siinä tilanteessa etteivät itsekään ymmärrä tilannettaan, jos on oikeasti sitä mieltä että ei lääkkeitä tarvitse niin aina löytyy taho joka ei lääkitse pakolla jos ei siihen ole tarvetta.

Enkä nyt tarkoita tosiaankaan jokaista ihmistä, tarkoitus ei ole yleistää. Osa on kuitenkin sellaisia että kannattaa miettiä minkä takia jatkuvasti tekee mieli kapinoida vastaan lääkityksiä ym. koska ei ne ole pakko jos ne ei ole pakko. Ja aina voi sanoa vastaan jos on eri mieltä kuin joku toinen. Siihen ei kuitenkaan mikään viha auta, se vain pahentaa kaikkea ja ennen muuta tekee itselle pahan mielen.

Lue lisää

Olen itsekin ajatellut että käytäntö on erilainen eri puolila Suomea ja eri sairaaloissa. Siellä missä olin, näytti olevan tapana että osastolla oli melkein pelkkiä pakkohoitopotilaita, koska psykiatreilla oli ilmeisesti sellainen käsitys että heitä saa myös pakkolääkitä, sanoo mielenterveyslaki mitä tahansa, koska katsovat lain olevan aina tulkittavissa niinkuin psykiatri tahtoo. Jos ei suostunut nielemään lääkkeitä, ne injektoitiin. Jokunen hoitoa itse tahtonut käväisi osastolla , mutta pantiin pikavauhtia ulos. Päättelimme siitäkin, että systeemi on nimenomaan se, että jos ei halua hoitoa, hoidetaan pahimman kautta pakolla, jos haluaa, pistetään pois, ja että se johtuu siitä, että psykiatrit ovat yksinkertaisesti väkivaltaisia vaarallisia hulluja.

Potilaskaverit myös kertoivat että psykiatreilla oli tapana keksiä heille aina uusia diagnooseja. Nimenomaan tekaistuilla perusteilla etukäteen asetetut psykoosidiagnoosit olivat se ase, jolla hoitoon ohjautuvat vain joskus aikoinaan itse hoitoon hakeutuneet. Kun vaadin hoitoa minua häiriköiville, sanottiin vain perustelematta että ei me voida. Kysymyksessä on nädäkseni hyvin selkeästi myös mielenterveyslain väärä tulkinta, mutta ennen kaikkea periaate on täysin järjetön. Miten hoitamattomat hullut saadaan hoitoon kun järjestelmä jahtaa vain jo hoidettuja? Onko tarkoituskin, että he saavat rauhassa häiritä hoidettuja ja muita ihmisiä tai mahdollisesti vaarantaa koko yhteikunnan toiminnan esimerkiksi virkamiehinä tulkitsemalla lakeja sairaalla tavalla ja puolustamalla yhtä hulluja kollegoitaan oikeusasteissa?

Jostain syystä osastolla oli myös kasa paikallisen omaisyhdistyksen mainoksia käytävän hyllyssä, ei juuri muuta jaettavaa materiaali. Osaston vierashuoneessa niitä myös oli ja kerran törmäsin vierashuoneen ovella ulkopuoliseen ihmiseen, joka kuulemma oli omaisyhdistyksen osastolla omaistyötä tekevä jäsen. Epäilen että potilaiden tietosuoja oli vaarassa. Itselleni tuli myös epäily että yhdistyksen läsnäolo oli jonkinlainen painostuskeino, ehkäjuuri siihen runsaan pakkohoidon ja runsaan lääkityksen suuntaan. En kuitenkaan ehtinyt muilta haasteilta kysellä tarkoituksesta sairaalassa.

Anonyymi kirjoitti:

Olen itsekin ajatellut että käytäntö on erilainen eri puolila Suomea ja eri sairaaloissa. Siellä missä olin, näytti olevan tapana että osastolla oli melkein pelkkiä pakkohoitopotilaita, koska psykiatreilla oli ilmeisesti sellainen käsitys että heitä saa myös pakkolääkitä, sanoo mielenterveyslaki mitä tahansa, koska katsovat lain olevan aina tulkittavissa niinkuin psykiatri tahtoo. Jos ei suostunut nielemään lääkkeitä, ne injektoitiin. Jokunen hoitoa itse tahtonut käväisi osastolla , mutta pantiin pikavauhtia ulos. Päättelimme siitäkin, että systeemi on nimenomaan se, että jos ei halua hoitoa, hoidetaan pahimman kautta pakolla, jos haluaa, pistetään pois, ja että se johtuu siitä, että psykiatrit ovat yksinkertaisesti väkivaltaisia vaarallisia hulluja.

Potilaskaverit myös kertoivat että psykiatreilla oli tapana keksiä heille aina uusia diagnooseja. Nimenomaan tekaistuilla perusteilla etukäteen asetetut psykoosidiagnoosit olivat se ase, jolla hoitoon ohjautuvat vain joskus aikoinaan itse hoitoon hakeutuneet. Kun vaadin hoitoa minua häiriköiville, sanottiin vain perustelematta että ei me voida. Kysymyksessä on nädäkseni hyvin selkeästi myös mielenterveyslain väärä tulkinta, mutta ennen kaikkea periaate on täysin järjetön. Miten hoitamattomat hullut saadaan hoitoon kun järjestelmä jahtaa vain jo hoidettuja? Onko tarkoituskin, että he saavat rauhassa häiritä hoidettuja ja muita ihmisiä tai mahdollisesti vaarantaa koko yhteikunnan toiminnan esimerkiksi virkamiehinä tulkitsemalla lakeja sairaalla tavalla ja puolustamalla yhtä hulluja kollegoitaan oikeusasteissa?

Jostain syystä osastolla oli myös kasa paikallisen omaisyhdistyksen mainoksia käytävän hyllyssä, ei juuri muuta jaettavaa materiaali. Osaston vierashuoneessa niitä myös oli ja kerran törmäsin vierashuoneen ovella ulkopuoliseen ihmiseen, joka kuulemma oli omaisyhdistyksen osastolla omaistyötä tekevä jäsen. Epäilen että potilaiden tietosuoja oli vaarassa. Itselleni tuli myös epäily että yhdistyksen läsnäolo oli jonkinlainen painostuskeino, ehkäjuuri siihen runsaan pakkohoidon ja runsaan lääkityksen suuntaan. En kuitenkaan ehtinyt muilta haasteilta kysellä tarkoituksesta sairaalassa.

Lue lisää

Puheittesi perusteella et vaikuta parantuneen.

Anonyymi kirjoitti:

Puheittesi perusteella et vaikuta parantuneen.

Kenestäkään ei varmaan kuulosta mukavalta mahdollisuus että joutuisi pakkohoitoon. Mutta nyt en puhu kenestä tahansa, vaan niistä, jotka jatkuvasti häiriköivät kanssaihmisiään. Totta on, että olen myös vihainen monelle virkamiehelle joiden käyttäytymiseen olen pettynyt tämän valitus- ja kantelurumban aikana ja olen monta kertaa ajatellut että heidän pakkohoitamisensa olisi paras ratkaisu kaikille, enkä vieläkään tiedä vaikka se niin olisikin. Toisaalta asiassa on ollut havaittavissa mielestäni jonkinlaista toivoa. En tiedä mistä käyttäytyminen johtuu, mutta luulen että osittain mukana on tietämättömyyttä, osaamattomattomuutta, huonoa laintuntemusta. Mistä se sitten johtuu nyt kun Finlex on käytettävissä ja vihdoin siellä myös viittaukset asiaan liittyviin asetuksiin, esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen potilasasiakirjojen laatimisesta. Muutama vuosi sitten kun minua viimeksi pakkohoidossa pidettiin, en olisi sitä löytänyt, mutta kun soitin Valviraan, sain siitä tiedon lakimieheltä ja sen jälkeen tämä asetuskin löytyi helposti Finlexiltä. Tein muistutuksia ja valituksia ja selostin mitä löysin, en tiedä oliko omakaan tulkintani aina oikea, mutta muutosta tuli, joten ainakin jotain hyväksyttiin. Potilasasiakirjat opitiin korjaamaan oikein silloin kun suostuttiin korjaamaan, mutta jostain syystä tieto ei mennyt toiselle osastolle, jonne minut pantiin viimeksi ja siellä tuli eteen niin paljon muita asioita, että en ehtinyt paneutua tähän. Lisäksi menin hämmennyksiin, kun siellä asiakirjat muutuivat siitä mikä minulla oli muistikuva ja niitä myös katosi mystisesti. On mahdollista, että osastolla tulee myös väärentämisen ja hukkaamisen kulttuuri, kun lakeja ja asetuksia ei hallita ja luullaan että oma menettely olisi asianmukainen ja se ehkä aikojen kuluessa tulee tavaksi ja pahenee. Tästä minulla ei kuitenkaan ole näyttöä, se vaatisi asiantuntijaa tutkimaan mitä on todella tapahtunut. Toisaalta siellä myös erityisesti hoitajat näyttivät hyvin nopeasti oppivan, kun saivat vain tiedon Finlexin olemassaolosta. Jostain syystä se oli heiltä salattu.

En tiedä menikö tieto heidän kauttaan myös lääkärille, mutta käytännössä pääsin pois aikaisemmin kuin olisi heidän mukaansa pitänyt. Miksi se meni niin? En tiedä, mutta vaikutti siltä kuin siellä olisi ollut jonkinlainen pelon kulttuuri, joka vaikutti myös henkilökuntaan. Mistä se johtui? Minulla on jonkinlaista arvelua, mutta en ole varma asiasta. Luulen kuitenkin että toisaalta todettavissa olevia virheitä pelättiin pelättiin eikä suostuttu myöntämään ja korjaamaan. Toisaalta asiakirjoissa oli aivan kummallisia virheitä, joita jotkut potilaista arvelivat että niihin pannaan tahallaan, jotta valitusten ja kanteluiden läpimeno estyisi, eivätkä ne läpi näyttäneet menevänkään. En tiedä, mutta itse asiassa harva edes haki muutosta. Kun kysyin hallinto-oikeudessa paljonko, valituksia menee läpi, minulle ei vastattu. Minusta oli todella kummallista, että minun valitukseni ei mennyt läpi, vaikka selvästi tekstistä näki, että asia ei edes kuulunut psykiatrin toimivaltaan. Esteellisyyksistä oltiin josain asiassa hyvin tarkkoja, toisessa taas ei piitattu ollenkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Olen itsekin ajatellut että käytäntö on erilainen eri puolila Suomea ja eri sairaaloissa. Siellä missä olin, näytti olevan tapana että osastolla oli melkein pelkkiä pakkohoitopotilaita, koska psykiatreilla oli ilmeisesti sellainen käsitys että heitä saa myös pakkolääkitä, sanoo mielenterveyslaki mitä tahansa, koska katsovat lain olevan aina tulkittavissa niinkuin psykiatri tahtoo. Jos ei suostunut nielemään lääkkeitä, ne injektoitiin. Jokunen hoitoa itse tahtonut käväisi osastolla , mutta pantiin pikavauhtia ulos. Päättelimme siitäkin, että systeemi on nimenomaan se, että jos ei halua hoitoa, hoidetaan pahimman kautta pakolla, jos haluaa, pistetään pois, ja että se johtuu siitä, että psykiatrit ovat yksinkertaisesti väkivaltaisia vaarallisia hulluja.

Potilaskaverit myös kertoivat että psykiatreilla oli tapana keksiä heille aina uusia diagnooseja. Nimenomaan tekaistuilla perusteilla etukäteen asetetut psykoosidiagnoosit olivat se ase, jolla hoitoon ohjautuvat vain joskus aikoinaan itse hoitoon hakeutuneet. Kun vaadin hoitoa minua häiriköiville, sanottiin vain perustelematta että ei me voida. Kysymyksessä on nädäkseni hyvin selkeästi myös mielenterveyslain väärä tulkinta, mutta ennen kaikkea periaate on täysin järjetön. Miten hoitamattomat hullut saadaan hoitoon kun järjestelmä jahtaa vain jo hoidettuja? Onko tarkoituskin, että he saavat rauhassa häiritä hoidettuja ja muita ihmisiä tai mahdollisesti vaarantaa koko yhteikunnan toiminnan esimerkiksi virkamiehinä tulkitsemalla lakeja sairaalla tavalla ja puolustamalla yhtä hulluja kollegoitaan oikeusasteissa?

Jostain syystä osastolla oli myös kasa paikallisen omaisyhdistyksen mainoksia käytävän hyllyssä, ei juuri muuta jaettavaa materiaali. Osaston vierashuoneessa niitä myös oli ja kerran törmäsin vierashuoneen ovella ulkopuoliseen ihmiseen, joka kuulemma oli omaisyhdistyksen osastolla omaistyötä tekevä jäsen. Epäilen että potilaiden tietosuoja oli vaarassa. Itselleni tuli myös epäily että yhdistyksen läsnäolo oli jonkinlainen painostuskeino, ehkäjuuri siihen runsaan pakkohoidon ja runsaan lääkityksen suuntaan. En kuitenkaan ehtinyt muilta haasteilta kysellä tarkoituksesta sairaalassa.

Lue lisää

Se on toisaalta aika totta että jo aiemmin hoidossa olleet potilaat on helpompi yrittää saada hoitoon uudestaan, ja helppoa vedota siihen että " kun sinulla on ennenkin näitä ongelmia ollut ".
Ihmisestä jota ei ole hoidettu aiemmin ei voida oikeastaan tietää mitään, onko sairautta vai ei, ennenkuin tulee jokin tilanne eteen että joutuu hoidon piiriin.

Loppujen lopuksi se on jollain tavalla kuitenkin ikuinen leima jos on ollut hoidossa ja käyttänyt lääkitystä.
Senkin kanssa pystyy elämään, sinänsä ei haittaa suuremmin. Mutta joskus muissa yhteyksissä helposti vedetään vanhat jutut mukaan, esim. somaattisen sairaanhoidon puolella.

Anonyymi kirjoitti:

Kenestäkään ei varmaan kuulosta mukavalta mahdollisuus että joutuisi pakkohoitoon. Mutta nyt en puhu kenestä tahansa, vaan niistä, jotka jatkuvasti häiriköivät kanssaihmisiään. Totta on, että olen myös vihainen monelle virkamiehelle joiden käyttäytymiseen olen pettynyt tämän valitus- ja kantelurumban aikana ja olen monta kertaa ajatellut että heidän pakkohoitamisensa olisi paras ratkaisu kaikille, enkä vieläkään tiedä vaikka se niin olisikin. Toisaalta asiassa on ollut havaittavissa mielestäni jonkinlaista toivoa. En tiedä mistä käyttäytyminen johtuu, mutta luulen että osittain mukana on tietämättömyyttä, osaamattomattomuutta, huonoa laintuntemusta. Mistä se sitten johtuu nyt kun Finlex on käytettävissä ja vihdoin siellä myös viittaukset asiaan liittyviin asetuksiin, esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen potilasasiakirjojen laatimisesta. Muutama vuosi sitten kun minua viimeksi pakkohoidossa pidettiin, en olisi sitä löytänyt, mutta kun soitin Valviraan, sain siitä tiedon lakimieheltä ja sen jälkeen tämä asetuskin löytyi helposti Finlexiltä. Tein muistutuksia ja valituksia ja selostin mitä löysin, en tiedä oliko omakaan tulkintani aina oikea, mutta muutosta tuli, joten ainakin jotain hyväksyttiin. Potilasasiakirjat opitiin korjaamaan oikein silloin kun suostuttiin korjaamaan, mutta jostain syystä tieto ei mennyt toiselle osastolle, jonne minut pantiin viimeksi ja siellä tuli eteen niin paljon muita asioita, että en ehtinyt paneutua tähän. Lisäksi menin hämmennyksiin, kun siellä asiakirjat muutuivat siitä mikä minulla oli muistikuva ja niitä myös katosi mystisesti. On mahdollista, että osastolla tulee myös väärentämisen ja hukkaamisen kulttuuri, kun lakeja ja asetuksia ei hallita ja luullaan että oma menettely olisi asianmukainen ja se ehkä aikojen kuluessa tulee tavaksi ja pahenee. Tästä minulla ei kuitenkaan ole näyttöä, se vaatisi asiantuntijaa tutkimaan mitä on todella tapahtunut. Toisaalta siellä myös erityisesti hoitajat näyttivät hyvin nopeasti oppivan, kun saivat vain tiedon Finlexin olemassaolosta. Jostain syystä se oli heiltä salattu.

En tiedä menikö tieto heidän kauttaan myös lääkärille, mutta käytännössä pääsin pois aikaisemmin kuin olisi heidän mukaansa pitänyt. Miksi se meni niin? En tiedä, mutta vaikutti siltä kuin siellä olisi ollut jonkinlainen pelon kulttuuri, joka vaikutti myös henkilökuntaan. Mistä se johtui? Minulla on jonkinlaista arvelua, mutta en ole varma asiasta. Luulen kuitenkin että toisaalta todettavissa olevia virheitä pelättiin pelättiin eikä suostuttu myöntämään ja korjaamaan. Toisaalta asiakirjoissa oli aivan kummallisia virheitä, joita jotkut potilaista arvelivat että niihin pannaan tahallaan, jotta valitusten ja kanteluiden läpimeno estyisi, eivätkä ne läpi näyttäneet menevänkään. En tiedä, mutta itse asiassa harva edes haki muutosta. Kun kysyin hallinto-oikeudessa paljonko, valituksia menee läpi, minulle ei vastattu. Minusta oli todella kummallista, että minun valitukseni ei mennyt läpi, vaikka selvästi tekstistä näki, että asia ei edes kuulunut psykiatrin toimivaltaan. Esteellisyyksistä oltiin josain asiassa hyvin tarkkoja, toisessa taas ei piitattu ollenkaan.

Lue lisää

Sen verran pitäisi järjenkin sanoa että mitä enemmän valittaa eri puolille tai paikkoihin niin sen vaikeampana ihmistä/potilasta pidetään.
Itselläni oli pari huonoa hoitosuhdetta ja oli ikäviä tilanteita, tuttavat kyselivät että valitinko. En valittanut yhtään niin usein kuin olisi kyllä ollut ihan aiheellista. Siinä vaiheessa kun asiat ja puheet menivät " vähän yli " niin sitten mun oli pakko laittaa muutama valitus.
Jos hoitava taho tarpeeksi pahoin loukkaa tai nöyryyttää niin sitten lähtee. Mulla on tosi pitkä pinna enkä ihan pienistä hötkyile mutta rajansa kaikella on.
Ja on pakko sanoa että toisessa tapauksessa tilanteeni vain huononi valituksen takia ja toisessa tapauksessa alkoi lääkäri mua vältellä. Kolmas taho ei suostunut kanssani asiaa selvittämään vaikka ehdotin että voitaisiin vaikka jutella asia selväksi.

Oon kuullut että ihmiset jotka on asiakaspalvelussa sellaisessa työssä jossa ottavat esim. valituksia vastaan, ovat nimenneet jatkuvasti valittavat ihmiset "ammattivalittajiksi".
Heille ovat tulleet tavallaan tutuiksi nämä ikuiset valittajat.

Oon sitä mieltä että joskus saa ja kannattaakin valittaa mutta kannattaa myös miettiä onko sillä jonkinlaisia seuraamuksia, siis esim. just se että leimautuu ainaiseksi valittajaksi tai jatkossa kohtelu voi huonontua jne.

Anonyymi kirjoitti:

Kenestäkään ei varmaan kuulosta mukavalta mahdollisuus että joutuisi pakkohoitoon. Mutta nyt en puhu kenestä tahansa, vaan niistä, jotka jatkuvasti häiriköivät kanssaihmisiään. Totta on, että olen myös vihainen monelle virkamiehelle joiden käyttäytymiseen olen pettynyt tämän valitus- ja kantelurumban aikana ja olen monta kertaa ajatellut että heidän pakkohoitamisensa olisi paras ratkaisu kaikille, enkä vieläkään tiedä vaikka se niin olisikin. Toisaalta asiassa on ollut havaittavissa mielestäni jonkinlaista toivoa. En tiedä mistä käyttäytyminen johtuu, mutta luulen että osittain mukana on tietämättömyyttä, osaamattomattomuutta, huonoa laintuntemusta. Mistä se sitten johtuu nyt kun Finlex on käytettävissä ja vihdoin siellä myös viittaukset asiaan liittyviin asetuksiin, esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen potilasasiakirjojen laatimisesta. Muutama vuosi sitten kun minua viimeksi pakkohoidossa pidettiin, en olisi sitä löytänyt, mutta kun soitin Valviraan, sain siitä tiedon lakimieheltä ja sen jälkeen tämä asetuskin löytyi helposti Finlexiltä. Tein muistutuksia ja valituksia ja selostin mitä löysin, en tiedä oliko omakaan tulkintani aina oikea, mutta muutosta tuli, joten ainakin jotain hyväksyttiin. Potilasasiakirjat opitiin korjaamaan oikein silloin kun suostuttiin korjaamaan, mutta jostain syystä tieto ei mennyt toiselle osastolle, jonne minut pantiin viimeksi ja siellä tuli eteen niin paljon muita asioita, että en ehtinyt paneutua tähän. Lisäksi menin hämmennyksiin, kun siellä asiakirjat muutuivat siitä mikä minulla oli muistikuva ja niitä myös katosi mystisesti. On mahdollista, että osastolla tulee myös väärentämisen ja hukkaamisen kulttuuri, kun lakeja ja asetuksia ei hallita ja luullaan että oma menettely olisi asianmukainen ja se ehkä aikojen kuluessa tulee tavaksi ja pahenee. Tästä minulla ei kuitenkaan ole näyttöä, se vaatisi asiantuntijaa tutkimaan mitä on todella tapahtunut. Toisaalta siellä myös erityisesti hoitajat näyttivät hyvin nopeasti oppivan, kun saivat vain tiedon Finlexin olemassaolosta. Jostain syystä se oli heiltä salattu.

En tiedä menikö tieto heidän kauttaan myös lääkärille, mutta käytännössä pääsin pois aikaisemmin kuin olisi heidän mukaansa pitänyt. Miksi se meni niin? En tiedä, mutta vaikutti siltä kuin siellä olisi ollut jonkinlainen pelon kulttuuri, joka vaikutti myös henkilökuntaan. Mistä se johtui? Minulla on jonkinlaista arvelua, mutta en ole varma asiasta. Luulen kuitenkin että toisaalta todettavissa olevia virheitä pelättiin pelättiin eikä suostuttu myöntämään ja korjaamaan. Toisaalta asiakirjoissa oli aivan kummallisia virheitä, joita jotkut potilaista arvelivat että niihin pannaan tahallaan, jotta valitusten ja kanteluiden läpimeno estyisi, eivätkä ne läpi näyttäneet menevänkään. En tiedä, mutta itse asiassa harva edes haki muutosta. Kun kysyin hallinto-oikeudessa paljonko, valituksia menee läpi, minulle ei vastattu. Minusta oli todella kummallista, että minun valitukseni ei mennyt läpi, vaikka selvästi tekstistä näki, että asia ei edes kuulunut psykiatrin toimivaltaan. Esteellisyyksistä oltiin josain asiassa hyvin tarkkoja, toisessa taas ei piitattu ollenkaan.

Lue lisää

Todellisuudessa pääsin vain asiointivapaalle. Toisen osaston psykiatrian erikoislääkäri oli minulle täysin käsittämättömässä viisaudessaan määrännyt minulle seuravana päivänä jo toisen vastoin perustus-, mielenterveys- ja potilaslakia minuun tökättävän injektion sinä aikana kun minua siellä vastoin perus-, potilas- ja mielenterveyslakia pakolla pidettiin. Sairaalassa ei ollut käytettävissä tietokoneita kuin hyvin rajoitetusti ja lyhyen aikaa kerrallaan ja vain hoitajan valvonnassa, joten myös sananvapauteni käyttäminen oli siellä mahdotonta. Lääkärini soitti minulle kerran. Selostin hänelle miksi en voinut tulla, samoin poliisille, joka myös soitti kerran. Vaikka tiesin koko ajan varmuudella, että oikeus oli minun puolellani, pelkäsin koko ajan kuollakseni mitä ne saakelin hullut roistomaiset väkivaltaiset psykiatrian erikoislääkärit keksivät pääni menoksi. Eivät onneksi keksineet mitään. Kuukauden kuluttua kävin hakemassa tavarani pois.

Sen yhden ja ainoan minuun laittomasti tökätyn injektion vaikutus kesti puolli vuotta. Vasta sen jälkeen aloin uudelleen tuntea mitään tunteita.

Kukahan sen luvan on omaisille antanut? Ei ainakaan laki. Potilaalla ja omaisilla on toki oikeus olla yhteydessä ja keskustella, mutta päätös puhua potilaan asioista on yksin potilaan, ellei hän ole tiedottomassa tilassa. Terveydenhoitohenkilöillä ei ole lupa antaa tietoja potilaan sairaudesta omaisille tai muille ulkopuolisille ja päinvastoin, myös omainen saa pitää sairautensa omana tietonaan, mutta jokainen voi ne myös kertoa kenelle haluaa, mutta fiksu ihmisnen ei silloin petä luottamusta ja juoruile eteenpäin muiden asioita niinkuin joidenkin pohjoisten mielenterveys- ja omaisyhdistysten pahantahtoiset työntekijät jotka jopa tarjoilevat "keskusteluapua" ja panevat vertaistukiryhmiin omia urkkijoitaan saadakseen yhdistyksen toimintaa arvostelleista tai muista itselleen epämieluisten ihmisten yksityisasioista muille leviteltävää. Lain mukaan yhdistyksen toimintaa saa arvostella, mutta ihmisten yksityisasiat ovat ihmisten yksityisasioita. Ihmettelen miksi nämä saavat vuodesta toiseen jatkaa rikollista toimintaansa kenenkään puuttumatta. mikä muu yhdistys pitäisi tällaisia juoruämmiä palkkalistoillaan? Tuskn ainakaan psykiatriyhdistys, vaikka eräät sen jäsenet kehtaavat jopa juoruilla järjestöjuoruämmien kanssa potilaittensa selkien takana. Eivätkö he tajua mitä tekevät? Sellainen toiminta pitäisi heti ilmiantaa kun näyttöä tulee ja ilmoittaa poliisille syytteeseen pantavaksi. Sellainen olisi myös aina ilmoitettava henkilölle josta juorutaan, sillä selän takana puhuminen vääristää ja rapauttaa yhdistyksen toimintaa. Mikään järkevä ja aidosti ihmisiä auttava ei ole sellaisessa yhdistyksessä mahdollista. Toivottavasti sellaisista psykiatreistakin päästään kokonaan eroon, sillä he ovat pahimman sortin nilviäisiä.

Anonyymi kirjoitti:

Kukahan sen luvan on omaisille antanut? Ei ainakaan laki. Potilaalla ja omaisilla on toki oikeus olla yhteydessä ja keskustella, mutta päätös puhua potilaan asioista on yksin potilaan, ellei hän ole tiedottomassa tilassa. Terveydenhoitohenkilöillä ei ole lupa antaa tietoja potilaan sairaudesta omaisille tai muille ulkopuolisille ja päinvastoin, myös omainen saa pitää sairautensa omana tietonaan, mutta jokainen voi ne myös kertoa kenelle haluaa, mutta fiksu ihmisnen ei silloin petä luottamusta ja juoruile eteenpäin muiden asioita niinkuin joidenkin pohjoisten mielenterveys- ja omaisyhdistysten pahantahtoiset työntekijät jotka jopa tarjoilevat "keskusteluapua" ja panevat vertaistukiryhmiin omia urkkijoitaan saadakseen yhdistyksen toimintaa arvostelleista tai muista itselleen epämieluisten ihmisten yksityisasioista muille leviteltävää. Lain mukaan yhdistyksen toimintaa saa arvostella, mutta ihmisten yksityisasiat ovat ihmisten yksityisasioita. Ihmettelen miksi nämä saavat vuodesta toiseen jatkaa rikollista toimintaansa kenenkään puuttumatta. mikä muu yhdistys pitäisi tällaisia juoruämmiä palkkalistoillaan? Tuskn ainakaan psykiatriyhdistys, vaikka eräät sen jäsenet kehtaavat jopa juoruilla järjestöjuoruämmien kanssa potilaittensa selkien takana. Eivätkö he tajua mitä tekevät? Sellainen toiminta pitäisi heti ilmiantaa kun näyttöä tulee ja ilmoittaa poliisille syytteeseen pantavaksi. Sellainen olisi myös aina ilmoitettava henkilölle josta juorutaan, sillä selän takana puhuminen vääristää ja rapauttaa yhdistyksen toimintaa. Mikään järkevä ja aidosti ihmisiä auttava ei ole sellaisessa yhdistyksessä mahdollista. Toivottavasti sellaisista psykiatreistakin päästään kokonaan eroon, sillä he ovat pahimman sortin nilviäisiä.

Lue lisää

Silloin jos pootilas on tiedottomassa tilassa tai muuten kykenemätön ilmaisemaan tahtoaan siitä, miten hän haluaa itseään hoidettavan, lääkäri voi kysyä sitä omaiselta ja silloinkin vain sen mitä potilas on hänelle omasta ilmaissut. Omaa tahtoaan omainen voi tietysti yrittää sönköttää mutta lääkäri ei silloinkaan saa toimia sen mukaan, jos se ei ole potilaan etu. Psyykenlääkkeet tuskin silloi tulevat kysymykseen jos potilas on tiedoton. Pakkolääkitys on lain mukaan mahdollista vain psykiatrisessa sairaalassa ja vain silloin jos lääkitsemättä jättäminen vaarantaisi potilaan tai jonkun muun hengen tai terveyden siinä tilanteessa, tai pahentaisi hänen sarauttaan. tuo viimeksi mainittu kohta on ongelmallinen, sillä kokemukseni mukaan psykiatrit eivät erota psyykkiatä sairautta rikoksen uhriksi joutumisesta ja siksi vetovat yleensä tähän kohtaankin vailla laillisia perusteita. Pitäisi kasvattaa uusia, vuorovaikutustaitoisia psykiatreja näiden väkivaltaisten korruptoituneiden reseptinpykääjien tilalle jos halutaan että ammattia vielä arvostetaan ja ylläpidetään. Sellaisia on myös aina ollut ja on nytkin, mutta nämä korruptoituneet loiset vihaavat ja kadehtivat heitä, koska heillä on ammattitaito joka näiltä puuttuu.

Yksi ryhmä potilaita on joita saa lääkitä myös avohoidossa. He ovat rikosen tehneitä jotka on jätetty syyntakeettomina tuomitsematta, mutta silloin lääkityspäätökset tekee THL; eivät psykiatrit. Sen, onko rikos tapahtunut vai ei, päättää tuomioistuin. Ennen sitä kukaan ei ole syyllinen. Silloinkaan millään yhdistyksillä ole automaattisesti julkistamisoikeuksia. Luotettavien medioiden toimittajat tuntevat alansa eettiset säännöt ja tietävät, milloin rikos on julkistettavissa, vakavissa riksissa poliisi usein julkistaa epäillyn nimen joskus jo tutkinnan alkuvaiheessa. Jos haluat juoruilla rikoksista, ota siis selvää että poliisi ja/tai luotettavaksi tunnettu media sen on julkistanut, Jos ei ole poliisi, voit toki tutkia rikoksia, mutta vain julkisista lähteistä saatavia tietoja käyttämällä. Sitä tekee muun tärkeän toimintansa ohessa esimerkiksi Wikipedia, joka tarkistaa kaiken julkaisemansa tiedon luotettavista lähteistä, jotka myös aina ilmoittaa, ei koskaan nimettömistä, eikä koskaan pelkästään netistä löytyneistä. Se voinee ilmoittaa epäilemiään rikoksia poliisille tai syyttäjälle niinkuin kaikki muutkin, mutta ei voi tehdä sen enempää. On hienoa, että se kertoo kansalle toteamistaan kummallisuuksista poliisien tekemissä tutkinnoissa. Luultavasti joidenkin niiden perusteella esimerkiksi poliisien tekemiä rikoksia on tutkittu ja pantu syytteeseen. Myös Supo opettaa netti sivuillaan opettaa nettisivuillaan tutkimaan rikoksia hakemalla tietoa julkisista lähteistä. Salakatsemalla tai -kuuntelemalla tai hakkeroimalla syyllistyt itse rikokseen, jolloin siten saamasi tieto on sinulle arvotonta haitallista. Myöskään Supo ei saa nykyisin tarkkailla vakituisessa asumiskäytössä olevaa tilaa, mutta siihen on toivottavasti piankin tulossa muutos, jolloin se pääsee iskemään kiinni myös nykyään niin yleisiin sähkömagneettista häirintää käyttäviin naapurihäiriköihin, jotka tähän asti ovat ehkä useimmiten onnistuneet välttämäänsekä syytteet että korvausten maksun. Tosin kuulemma eivät kaikki, joitakin on kuulemma jo ntkin tuomittu. Se on rikos joka nykyisin jo aika laajasti tunnetaan, tosin poliiseilla ja psykiatreilla näyttää siitä vielä olevan aika paljon heikommat tiedot

Tiedäthän sen, että jos syyllistyt ja sinut tuomitaan vakavasta rikoksesta, siitä tulee merkintä myös rikosrekisteriin. Jos et syyllisty ja tule tuomituksi, tai jos rikoksesi on vähäinen, merkintää ei tule. Myös rikosrekisteritieto on salassapidettävää tietoa samoin kuin kaikki potilastiedot. Poliisilla on mahdollisuus saada potilastietoja vain hyvin rajoitetusti, järjestöillä ja muilla sivullisilla ei milloinkaan. Poliisilla on mahdollisuus saada tutkintaa varten tarpeellisia tietoja, tarkemmin en säännöksiä tunne. Pätevän tunnustuksen voi tehdä vain poliisikuulustelussa, ja silloinkin sen voi perua, tai oikeudessa, mutta ei varmaankaan sielläkään riitä yleensä yksinomaiseksi näytöksi rikoksesta, luulisin. On joitakin kummallisia oikeustapauksia, joissa joitakin psykiatrien lausumia on viety oikeuteen, en oikein tiedä missä mielessä, kun ei ole ainakaan kerrottu varsinaisesta näytöstä. Pykitreja on kai jossain käytetty todistajina, mutta ei ole aina mennyt läpi, kun lausunnon on todettu olevan vain hoitoa varten eikä kelpaa näytöksi oikeudessa. Ei siis ole siinä mielessä luotettava. Ihmettelen, miten se voi silloin muutenkaan luotettava, varsinkin kun näin ja kuulin mitä kaikenlaista roskaa potilaasiakirjoihin kirjailtiin potilaiden selän takana. Minusta selkeä menettely olisi niinkuin poliisikuulustelussa että psykiatri antaa saman tien pöytäkirjan potilaalle tarkastettavaksi ja sitten molemmat allekijoittavat sen. Tosin akuutissa psykoosissa oleva voi kertoa ja allekirjoittaa siinä mitä tahansa.

Anonyymi kirjoitti:

Silloin jos pootilas on tiedottomassa tilassa tai muuten kykenemätön ilmaisemaan tahtoaan siitä, miten hän haluaa itseään hoidettavan, lääkäri voi kysyä sitä omaiselta ja silloinkin vain sen mitä potilas on hänelle omasta ilmaissut. Omaa tahtoaan omainen voi tietysti yrittää sönköttää mutta lääkäri ei silloinkaan saa toimia sen mukaan, jos se ei ole potilaan etu. Psyykenlääkkeet tuskin silloi tulevat kysymykseen jos potilas on tiedoton. Pakkolääkitys on lain mukaan mahdollista vain psykiatrisessa sairaalassa ja vain silloin jos lääkitsemättä jättäminen vaarantaisi potilaan tai jonkun muun hengen tai terveyden siinä tilanteessa, tai pahentaisi hänen sarauttaan. tuo viimeksi mainittu kohta on ongelmallinen, sillä kokemukseni mukaan psykiatrit eivät erota psyykkiatä sairautta rikoksen uhriksi joutumisesta ja siksi vetovat yleensä tähän kohtaankin vailla laillisia perusteita. Pitäisi kasvattaa uusia, vuorovaikutustaitoisia psykiatreja näiden väkivaltaisten korruptoituneiden reseptinpykääjien tilalle jos halutaan että ammattia vielä arvostetaan ja ylläpidetään. Sellaisia on myös aina ollut ja on nytkin, mutta nämä korruptoituneet loiset vihaavat ja kadehtivat heitä, koska heillä on ammattitaito joka näiltä puuttuu.

Yksi ryhmä potilaita on joita saa lääkitä myös avohoidossa. He ovat rikosen tehneitä jotka on jätetty syyntakeettomina tuomitsematta, mutta silloin lääkityspäätökset tekee THL; eivät psykiatrit. Sen, onko rikos tapahtunut vai ei, päättää tuomioistuin. Ennen sitä kukaan ei ole syyllinen. Silloinkaan millään yhdistyksillä ole automaattisesti julkistamisoikeuksia. Luotettavien medioiden toimittajat tuntevat alansa eettiset säännöt ja tietävät, milloin rikos on julkistettavissa, vakavissa riksissa poliisi usein julkistaa epäillyn nimen joskus jo tutkinnan alkuvaiheessa. Jos haluat juoruilla rikoksista, ota siis selvää että poliisi ja/tai luotettavaksi tunnettu media sen on julkistanut, Jos ei ole poliisi, voit toki tutkia rikoksia, mutta vain julkisista lähteistä saatavia tietoja käyttämällä. Sitä tekee muun tärkeän toimintansa ohessa esimerkiksi Wikipedia, joka tarkistaa kaiken julkaisemansa tiedon luotettavista lähteistä, jotka myös aina ilmoittaa, ei koskaan nimettömistä, eikä koskaan pelkästään netistä löytyneistä. Se voinee ilmoittaa epäilemiään rikoksia poliisille tai syyttäjälle niinkuin kaikki muutkin, mutta ei voi tehdä sen enempää. On hienoa, että se kertoo kansalle toteamistaan kummallisuuksista poliisien tekemissä tutkinnoissa. Luultavasti joidenkin niiden perusteella esimerkiksi poliisien tekemiä rikoksia on tutkittu ja pantu syytteeseen. Myös Supo opettaa netti sivuillaan opettaa nettisivuillaan tutkimaan rikoksia hakemalla tietoa julkisista lähteistä. Salakatsemalla tai -kuuntelemalla tai hakkeroimalla syyllistyt itse rikokseen, jolloin siten saamasi tieto on sinulle arvotonta haitallista. Myöskään Supo ei saa nykyisin tarkkailla vakituisessa asumiskäytössä olevaa tilaa, mutta siihen on toivottavasti piankin tulossa muutos, jolloin se pääsee iskemään kiinni myös nykyään niin yleisiin sähkömagneettista häirintää käyttäviin naapurihäiriköihin, jotka tähän asti ovat ehkä useimmiten onnistuneet välttämäänsekä syytteet että korvausten maksun. Tosin kuulemma eivät kaikki, joitakin on kuulemma jo ntkin tuomittu. Se on rikos joka nykyisin jo aika laajasti tunnetaan, tosin poliiseilla ja psykiatreilla näyttää siitä vielä olevan aika paljon heikommat tiedot

Tiedäthän sen, että jos syyllistyt ja sinut tuomitaan vakavasta rikoksesta, siitä tulee merkintä myös rikosrekisteriin. Jos et syyllisty ja tule tuomituksi, tai jos rikoksesi on vähäinen, merkintää ei tule. Myös rikosrekisteritieto on salassapidettävää tietoa samoin kuin kaikki potilastiedot. Poliisilla on mahdollisuus saada potilastietoja vain hyvin rajoitetusti, järjestöillä ja muilla sivullisilla ei milloinkaan. Poliisilla on mahdollisuus saada tutkintaa varten tarpeellisia tietoja, tarkemmin en säännöksiä tunne. Pätevän tunnustuksen voi tehdä vain poliisikuulustelussa, ja silloinkin sen voi perua, tai oikeudessa, mutta ei varmaankaan sielläkään riitä yleensä yksinomaiseksi näytöksi rikoksesta, luulisin. On joitakin kummallisia oikeustapauksia, joissa joitakin psykiatrien lausumia on viety oikeuteen, en oikein tiedä missä mielessä, kun ei ole ainakaan kerrottu varsinaisesta näytöstä. Pykitreja on kai jossain käytetty todistajina, mutta ei ole aina mennyt läpi, kun lausunnon on todettu olevan vain hoitoa varten eikä kelpaa näytöksi oikeudessa. Ei siis ole siinä mielessä luotettava. Ihmettelen, miten se voi silloin muutenkaan luotettava, varsinkin kun näin ja kuulin mitä kaikenlaista roskaa potilaasiakirjoihin kirjailtiin potilaiden selän takana. Minusta selkeä menettely olisi niinkuin poliisikuulustelussa että psykiatri antaa saman tien pöytäkirjan potilaalle tarkastettavaksi ja sitten molemmat allekijoittavat sen. Tosin akuutissa psykoosissa oleva voi kertoa ja allekirjoittaa siinä mitä tahansa.

Lue lisää

Pitää vielä pyytää anteeksi sitä "korruptoituneet loiset" -ilmaisua, se tuli vähän liian korostuneesti ja korruptoituneet-sana vielä kahteen kertaan. Eivät ne niin pahoja ole, eikä korruptoituneisuudestakaan taida olla rikosoikeudellista näyttöä, vaikka se vähän niinkuin jukinen salaisuus onkin. Syy siihen, että ei ole, voi olla yksinkertaisesti siinä, että poliisi ei jostain syystä tutki psykiatrien rikoksia, vaikka iso osa tekee ihan vääriä töitä ja rikkoo lakia. Mielenterveyslain mukaan psykiatrisessa hoidossa pitäisi niin kuin muissakin hoidoissa sairauksia parantaa ja lievittää eikä kroonistaa ja pahentaa. Joukkotuhonta millä perusteilla tahansa on rikos. Kun rikoksilla ei ole seuraamuksia niin tekijöistä voi kuulemma helposti aikuisiälläkin tulla psykopaatteja.

Anonyymi kirjoitti:

Sen verran pitäisi järjenkin sanoa että mitä enemmän valittaa eri puolille tai paikkoihin niin sen vaikeampana ihmistä/potilasta pidetään.
Itselläni oli pari huonoa hoitosuhdetta ja oli ikäviä tilanteita, tuttavat kyselivät että valitinko. En valittanut yhtään niin usein kuin olisi kyllä ollut ihan aiheellista. Siinä vaiheessa kun asiat ja puheet menivät " vähän yli " niin sitten mun oli pakko laittaa muutama valitus.
Jos hoitava taho tarpeeksi pahoin loukkaa tai nöyryyttää niin sitten lähtee. Mulla on tosi pitkä pinna enkä ihan pienistä hötkyile mutta rajansa kaikella on.
Ja on pakko sanoa että toisessa tapauksessa tilanteeni vain huononi valituksen takia ja toisessa tapauksessa alkoi lääkäri mua vältellä. Kolmas taho ei suostunut kanssani asiaa selvittämään vaikka ehdotin että voitaisiin vaikka jutella asia selväksi.

Oon kuullut että ihmiset jotka on asiakaspalvelussa sellaisessa työssä jossa ottavat esim. valituksia vastaan, ovat nimenneet jatkuvasti valittavat ihmiset "ammattivalittajiksi".
Heille ovat tulleet tavallaan tutuiksi nämä ikuiset valittajat.

Oon sitä mieltä että joskus saa ja kannattaakin valittaa mutta kannattaa myös miettiä onko sillä jonkinlaisia seuraamuksia, siis esim. just se että leimautuu ainaiseksi valittajaksi tai jatkossa kohtelu voi huonontua jne.

Lue lisää

Minulle ehkä kävi niin. Sekä Valira että potilashallitus ilmoittivat kanteluvastauksensa yhteydessä, että jos vielä kirjoitan, kirjoitukseni arkistoidaan vastaamatta. Se tapahtui viisi vuotta sitten. Kantelut ovat vielä asiallisesti käsittelemättä. Koskevat asioita, joista todennäköisesti molemmat olivat ohjeistaneet väärin, toinen poliiseja ja toinen psykiatreja. Molemmat poistivat lisäksi linkittämiäni nettitodisteita. Eduskunnan oikeusasiamiehen sijainen ei käsitellyt kanteluani, koska hänellä ei ollut mahdollisuus käyttää poliisin palveluja ja niitä olisi tarvittu. Neuvoi lähettämään sen poliisihallitukseen. Miten voi lähettää sellaiseen virastoon, josta saa tällaisen vastauksen ja joka ei osaa korjata virheitään? Eihän sellaiseen voi luottaa.

Anonyymi kirjoitti:

Pitää vielä pyytää anteeksi sitä "korruptoituneet loiset" -ilmaisua, se tuli vähän liian korostuneesti ja korruptoituneet-sana vielä kahteen kertaan. Eivät ne niin pahoja ole, eikä korruptoituneisuudestakaan taida olla rikosoikeudellista näyttöä, vaikka se vähän niinkuin jukinen salaisuus onkin. Syy siihen, että ei ole, voi olla yksinkertaisesti siinä, että poliisi ei jostain syystä tutki psykiatrien rikoksia, vaikka iso osa tekee ihan vääriä töitä ja rikkoo lakia. Mielenterveyslain mukaan psykiatrisessa hoidossa pitäisi niin kuin muissakin hoidoissa sairauksia parantaa ja lievittää eikä kroonistaa ja pahentaa. Joukkotuhonta millä perusteilla tahansa on rikos. Kun rikoksilla ei ole seuraamuksia niin tekijöistä voi kuulemma helposti aikuisiälläkin tulla psykopaatteja.

Lue lisää

Pienenä huomiona tähän että käsite "korruptio" ei ole pelkästään rikosoikeudellinen käsite. Lääketieteessä ilmenevä rakenteellinen korruptio ei ole rikos, se on julkinen toimintatapa alalla, rakenteisiin ja käytäntöihin sekä toimintakulttuuriin pesiytynyt kannustinjärjestelmä. Ei korruptiossa itsessään ole välttämättä mitään sellaista, mistä voisi saada rikosoikeudellisen tuomion, jos sitä ei pidetä rikoksena. Lääketieteellisen alan korruptio on sellaista in your face -korruptiota, siksi se onkin julkinen vähän enemmän kuin salaisuus. Sitä ei monissa piireissä pidetä mitenkään vääränä vaan hedelmällisenä yhteistyönä, joka johtaa lääketieteellisiin innovaatioihin. Kun esimerkiksi tutkija ottaa palkkiota sieltä sun täältä ja todistaa erinäisten lääkkeiden "tehokkuuden ja turvallisuuden" toistamiseen lukuisissa tekemissään tutkimuksissa, niin hän tekee hedelmällistä yhteistyötä ja edistää alan tutkimusta.

Anonyymi kirjoitti:

Ketään ei saa pakottaa ottamaan mitään. Se kuuluu ihan sivistykseen. Vapaassa maassa ihmisiin ei saa pakottaa aineita sillä perusteella, että henkilö on sairas tai sanotaan olevan sairas. Asianomainen saa aina itse päättää ottaako hän tarjottua apua/hoitoa vastaan vai ei ja asianomaisen päätöstä on kunnioitettava.

Tämä tuntuu olevan sellainen asia, joka on useilla hukassa.

Lue lisää

Kyseisestä asiasta jotakin tietävät, tietävät kyllä, ettei se ihan noin mene.
Ihmisen ollessa sekaisin osastolla, siellä laitetaan piikkiä väkisin, jos ei suostu lääkkeitään nielemään.

Potilaalla ei paljon siinä vaiheessa ole päätäntävaltaa, vaikka kuinka pitäisi tahtoaan kunnioittaa.
Että sen verran sivistyksestä.

Mulla on päinvastainen tilanne, ei ole lääkitystä mutta silti saan käydä silloin tällöin juttelemassa polilla. Olen ollut systeemiin tyytyväinen.
Tosin yhden kerran on sanottu toisessa paikassa että " me ei voida sua hoitaa kun et syö lääkkeitä ", siis avohoitopuolella.
Tuokin juttu on mun mielestä ihan väärin, kyllä ihmistä tulisi voida ja suostua auttamaan ilman lääkityksiäkin.

Olen ollut vuosia sitten osastohoidoissa ja olen nähnyt aika paljon ja vaikka mitä, todella ikäviäkin tapoja potilaiden kohtelussa. On oikeasti lyöty piikkiä jollekkin takapuoleen vaikka ei olisi ollut tarpeenkaan. On ollut myös kiristystä, uhkailua, nöyryyttämistä, henkilökunnan puolelta potilaita kohtaan.
Kyllä sitä elämässään näköjään ajautuu mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin ja paikkoihin.
Vaan enpä olisi tietoinen näistäkään jutuista jos en olisi kokenut ja nähnyt kaikkea itse.

Useille lääkket sopivat, toisin kuin useille muille. Pitkäaikaisvaikutuksia ei tetysti voi ennustaa, toivottavasti haittoja ei tulekaan.

niin tuo linkkihän ei tietenkään toimi kun katkesi kesken mutta kopioikaa tai hakekaa otsikon perusteella...:)

Kyse ei ole psykoosista taikka lääkkeistä vaan elämäntavasta mitä hän elää !
Se ei sovi hänelle sitten yhtään ! Uudet kuviot tulille Niin poika paranee...hissukseen hyvä tulee eikä huumaamalla.

Huomasitko että tässä ketjussa on ollut kyse mielenterveysongelmista ja niihin liittyvistä lääkityksistä ja hoidoista.
Eiköhän nuo syöpä-asiat ole pikkasen eri juttu eikä liity tähän "pää"asiaan.
Syöpäpotilailla on täysi oikeus päättää itse hoidostaan tai hoitamattomuudestaan. Lukuunottamatta tietty ihan pieniä lapsia joiden vanhemmat toimivat kuinka parhaaksi näkevät.

Anonyymi kirjoitti:

Huomasitko että tässä ketjussa on ollut kyse mielenterveysongelmista ja niihin liittyvistä lääkityksistä ja hoidoista.
Eiköhän nuo syöpä-asiat ole pikkasen eri juttu eikä liity tähän "pää"asiaan.
Syöpäpotilailla on täysi oikeus päättää itse hoidostaan tai hoitamattomuudestaan. Lukuunottamatta tietty ihan pieniä lapsia joiden vanhemmat toimivat kuinka parhaaksi näkevät.

Lue lisää

Ei ole mitenkään eri asia. Miten perustelet, että olisi?

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole mitenkään eri asia. Miten perustelet, että olisi?

Perustelen sillä että juuri mielenterveyspuolella puhutaan pakkolääkityksestä, etenkin potilaat jotka käyttävät lääkkeitä vastentahtoisesti. He haukkuvat lääkitystä pakoksi koska eivät haluaisi niitä käyttää.
Jos tai kun aikuisella ihmisellä on syöpä niin eihän häntä lääkitä pakolla, eikä hoideta pakolla, hän saa itse päättää hoidoistaan.

Tunnen sekä nykyisiä että entisiä syöpäpotilaita, sekä myös mielenterveysongelmaisia, ja on suuria eroja käytännöissä miten potilas kohdataan.
Sitä en tosin tiedä miten sitten on jos mielenterveyspotilas sairastaa syöpää, mikä on pakko ja mikä ei. Onko ihminen kykeneväinen tekemään omia päätöksiä vai ei, riippuu kait siitäkin.
Ja miten sinä perustelet kun kysyn että miksi kysyt tästä asiasta näin ja miksi väität että ei ole eri asia?

Anonyymi kirjoitti:

Huomasitko että tässä ketjussa on ollut kyse mielenterveysongelmista ja niihin liittyvistä lääkityksistä ja hoidoista.
Eiköhän nuo syöpä-asiat ole pikkasen eri juttu eikä liity tähän "pää"asiaan.
Syöpäpotilailla on täysi oikeus päättää itse hoidostaan tai hoitamattomuudestaan. Lukuunottamatta tietty ihan pieniä lapsia joiden vanhemmat toimivat kuinka parhaaksi näkevät.

Lue lisää

Huomasitko että edellä käytettiin termiä sairaus ja puhuttiin sairauden tunnottomuudesta?

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole mitenkään eri asia. Miten perustelet, että olisi?

Se on ehdottomasti sama asia. Molempiin sovelletaan samaa lakia, lakia potilaan oikeuksista eli potilaslakia. Syöpäpotilaille ei ole säädetty lakia ehdoista, jolla näistä oikeuksista voidaan poikkeustilanteissa tinkiä, psykiatrisille potilaille on. Se on mielenterveyslaki. Ongelma on siinä, että psykiatrit ja hoitohenkilökunta eivät aina noudata sitä, vaan soveltavat lakia muissakin kuin siinä säädetyissä poikkeustilanteissa ja keksivät potilaille siinä säädettyjen lisäksi mielivaltaisia perusoikeuksien rajoituksia.

Anonyymi kirjoitti:

Se on ehdottomasti sama asia. Molempiin sovelletaan samaa lakia, lakia potilaan oikeuksista eli potilaslakia. Syöpäpotilaille ei ole säädetty lakia ehdoista, jolla näistä oikeuksista voidaan poikkeustilanteissa tinkiä, psykiatrisille potilaille on. Se on mielenterveyslaki. Ongelma on siinä, että psykiatrit ja hoitohenkilökunta eivät aina noudata sitä, vaan soveltavat lakia muissakin kuin siinä säädetyissä poikkeustilanteissa ja keksivät potilaille siinä säädettyjen lisäksi mielivaltaisia perusoikeuksien rajoituksia.

Lue lisää

Syöpä onkin selkeä sairaus, kun diagnoosin saa niin potilas uskoo lääkäriä että sairaus on olemassa.
Psyykkinen sairaus kun ei ole niin selkeästi havaittavissa, eikä voida edes verikokeilla ja kuvauksilla todeta, potilasta on vaikeampaa saada uskomaan että on mahdollisesti sairaus olemassa.
Ja kun potilas ei usko olevansa sairas niin tietenkään hän ei halua myöskään lääkkeitä, hyvin yksinkertainen ja selkeä asia.

Olin itsekin aikoinaan psyykkisesti sairas, olin lääkkeitä vastaan, hoitoa vastaan, kaikkea mahdollista ja mahdotonta vastaan.
Nyt jälkeenpäin kun mietin niitä vanhoja juttuja niin onhan tilanne ollut se etten ole oikein itse tajunnut silloin sairauttani ja tilaani.
Kun jotain ei hyväksy, oli se mitä tahansa, tässä tapauksessa psyykkistä sairautta, niin kyllähän jaksaa inttää vastaan ja vihata koko systeemiä.

Sitten kun tulin aikoinaan parempaan kuntoon ja vaikeat ajat olivat ohi niin paremmin oon pärjännyt noiden "kallonkutistajienkin" kanssa. Heidän kanssaan pystyy ihan asiallisesti keskustelemaan eivätkä he tyrkytä mitään lääkkeitä kun ei ole tarvetta.
Oma asennekin kun muuttuu oman terveydentilan lisäksi niin ymmärtää selkeämmin mikä mistäkin johtuu ja mitä minkäkin takia tehdään.
Ketäänhän ei pakolla lääkitä jos siihen ei ole aihetta eikä tarvetta.
Jos potilas riehuu tai käyttäytyy uhkaavasti, aggressiivisesti, on itsetuhoinen tai vaarallinen muille niin pakkohan siinä on lyödä rauhoittavaa lääkettä takapuoleen, jos tilannetta ei saada muuten rauhoittumaan.

Monet pakkotoimetkin ovat yleensä ihmisestä itsestään kiinni. Kun miettii syitä ja seurauksia.

Anonyymi kirjoitti:

Se on ehdottomasti sama asia. Molempiin sovelletaan samaa lakia, lakia potilaan oikeuksista eli potilaslakia. Syöpäpotilaille ei ole säädetty lakia ehdoista, jolla näistä oikeuksista voidaan poikkeustilanteissa tinkiä, psykiatrisille potilaille on. Se on mielenterveyslaki. Ongelma on siinä, että psykiatrit ja hoitohenkilökunta eivät aina noudata sitä, vaan soveltavat lakia muissakin kuin siinä säädetyissä poikkeustilanteissa ja keksivät potilaille siinä säädettyjen lisäksi mielivaltaisia perusoikeuksien rajoituksia.

Lue lisää

No siinähän se ero tuli, on potilaslaki ja mielenterveyslaki, jotka poikkeavat toisistaan sisällöltään jonkin verran.
Ei ollut tuon vaikeampaa löytää eroa. Ihan itse sen kirjoititkin.

Anonyymi kirjoitti:

No siinähän se ero tuli, on potilaslaki ja mielenterveyslaki, jotka poikkeavat toisistaan sisällöltään jonkin verran.
Ei ollut tuon vaikeampaa löytää eroa. Ihan itse sen kirjoititkin.

Lue lisää

Noiden lakien lisäksi tulee YK sopimus joka kieltää kieltää pakkohoidon ihmisoikeuksien vastaisena pakkolääkintä kielletään myös ja se voidaan tulkita julmaksi kohteluksi tai kidutukseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Syöpä onkin selkeä sairaus, kun diagnoosin saa niin potilas uskoo lääkäriä että sairaus on olemassa.
Psyykkinen sairaus kun ei ole niin selkeästi havaittavissa, eikä voida edes verikokeilla ja kuvauksilla todeta, potilasta on vaikeampaa saada uskomaan että on mahdollisesti sairaus olemassa.
Ja kun potilas ei usko olevansa sairas niin tietenkään hän ei halua myöskään lääkkeitä, hyvin yksinkertainen ja selkeä asia.

Olin itsekin aikoinaan psyykkisesti sairas, olin lääkkeitä vastaan, hoitoa vastaan, kaikkea mahdollista ja mahdotonta vastaan.
Nyt jälkeenpäin kun mietin niitä vanhoja juttuja niin onhan tilanne ollut se etten ole oikein itse tajunnut silloin sairauttani ja tilaani.
Kun jotain ei hyväksy, oli se mitä tahansa, tässä tapauksessa psyykkistä sairautta, niin kyllähän jaksaa inttää vastaan ja vihata koko systeemiä.

Sitten kun tulin aikoinaan parempaan kuntoon ja vaikeat ajat olivat ohi niin paremmin oon pärjännyt noiden "kallonkutistajienkin" kanssa. Heidän kanssaan pystyy ihan asiallisesti keskustelemaan eivätkä he tyrkytä mitään lääkkeitä kun ei ole tarvetta.
Oma asennekin kun muuttuu oman terveydentilan lisäksi niin ymmärtää selkeämmin mikä mistäkin johtuu ja mitä minkäkin takia tehdään.
Ketäänhän ei pakolla lääkitä jos siihen ei ole aihetta eikä tarvetta.
Jos potilas riehuu tai käyttäytyy uhkaavasti, aggressiivisesti, on itsetuhoinen tai vaarallinen muille niin pakkohan siinä on lyödä rauhoittavaa lääkettä takapuoleen, jos tilannetta ei saada muuten rauhoittumaan.

Monet pakkotoimetkin ovat yleensä ihmisestä itsestään kiinni. Kun miettii syitä ja seurauksia.

Lue lisää

Oikeat sairaudet ovat kehon ja elimistön poikkeamia ne on löydetty objektiivisin testein eli ne ovat olemassa uskosta riippumatta.Psyyken sairaudet / mielisairaudet on keksitty ja niiden olemassaolosta on äänestetty eli ne ovat sopimuksenvaraisia.

Keksittyihin sairauksiin ei voi olla lääkkeitä, kyse on yksinkertaisesti huumaamisesta ja kemiallisesta aivopesusta.

Anonyymi kirjoitti:

Noiden lakien lisäksi tulee YK sopimus joka kieltää kieltää pakkohoidon ihmisoikeuksien vastaisena pakkolääkintä kielletään myös ja se voidaan tulkita julmaksi kohteluksi tai kidutukseksi.

Lue lisää

Jos ihminen on kunnossa ja pärjää itsensä kanssa niin silloin ei edes tyrkytetä lääkkeitä eikä tarvitse miettiä erilaisia tahoja joihin voisi valittaa, tai mitään lakipykäliä.
Yhdessä laitoksessa oli kerran osastolla ihminen jolle oli tehty lobotomia ja hän aina hermostuessaan itki että hän valittaa YK:hon. Hän ei oikeasti ollut enää terve.

Yleensä ne jotka eivät hyväksy omaa sairauttaan ovat kaikkein kriittisimpiä näissä valitusasioissa ja niiden mahdollisuuksien selvittämisessä.

Anonyymi kirjoitti:

No siinähän se ero tuli, on potilaslaki ja mielenterveyslaki, jotka poikkeavat toisistaan sisällöltään jonkin verran.
Ei ollut tuon vaikeampaa löytää eroa. Ihan itse sen kirjoititkin.

Lue lisää

Et tainnut ymmärtää. Lue uudelleen ja sitten yritä vielä ymmrtää lakien sisätö. Löytyvät Finlexiltä.

Anonyymi kirjoitti:

Et tainnut ymmärtää. Lue uudelleen ja sitten yritä vielä ymmrtää lakien sisätö. Löytyvät Finlexiltä.

Eipä onneksi ole tarvetta lukea, tiedän oikeuteni kyllä jos joskus tulisi tarpeellisiksi.
Puhumalla olen pärjännyt, ei ole tarvinnut lakeihin vedota.

Anonyymi kirjoitti:

Jos ihminen on kunnossa ja pärjää itsensä kanssa niin silloin ei edes tyrkytetä lääkkeitä eikä tarvitse miettiä erilaisia tahoja joihin voisi valittaa, tai mitään lakipykäliä.
Yhdessä laitoksessa oli kerran osastolla ihminen jolle oli tehty lobotomia ja hän aina hermostuessaan itki että hän valittaa YK:hon. Hän ei oikeasti ollut enää terve.

Yleensä ne jotka eivät hyväksy omaa sairauttaan ovat kaikkein kriittisimpiä näissä valitusasioissa ja niiden mahdollisuuksien selvittämisessä.

Lue lisää

Olet trolli mutta.. jos jollekin on tehty lobotomia, tunnen syvää sympatiaa. Psykiatria on vuosikymmenestä toiseen vahingoittanut ihmisten aivoja eri keinoin. Lobotomia on yksi kamalimmista tavoista. Joissain maissa on maksettu korvauksia ja pyydetty anteeksi jota on tuolla tavoin joskus silvottu.

Samalla tavoin hiljaisuudessa on haudattu esim homojen pitäminen sairaina (homoutta pidettiin mielisairautena) ja heidän "hoitonsa"

Psykiatria on myös iatrogeenisesti aiheuttanut ihmisille pahaa oloa pillereillään ja "hoidoillaan". Uusia ongelmia, aivovaurioita ja keskushermoston sotkemisesta neurotoksisilla pillereillä seuranneita oireita sekä traumoja niistä

Anonyymi kirjoitti:

Syöpä onkin selkeä sairaus, kun diagnoosin saa niin potilas uskoo lääkäriä että sairaus on olemassa.
Psyykkinen sairaus kun ei ole niin selkeästi havaittavissa, eikä voida edes verikokeilla ja kuvauksilla todeta, potilasta on vaikeampaa saada uskomaan että on mahdollisesti sairaus olemassa.
Ja kun potilas ei usko olevansa sairas niin tietenkään hän ei halua myöskään lääkkeitä, hyvin yksinkertainen ja selkeä asia.

Olin itsekin aikoinaan psyykkisesti sairas, olin lääkkeitä vastaan, hoitoa vastaan, kaikkea mahdollista ja mahdotonta vastaan.
Nyt jälkeenpäin kun mietin niitä vanhoja juttuja niin onhan tilanne ollut se etten ole oikein itse tajunnut silloin sairauttani ja tilaani.
Kun jotain ei hyväksy, oli se mitä tahansa, tässä tapauksessa psyykkistä sairautta, niin kyllähän jaksaa inttää vastaan ja vihata koko systeemiä.

Sitten kun tulin aikoinaan parempaan kuntoon ja vaikeat ajat olivat ohi niin paremmin oon pärjännyt noiden "kallonkutistajienkin" kanssa. Heidän kanssaan pystyy ihan asiallisesti keskustelemaan eivätkä he tyrkytä mitään lääkkeitä kun ei ole tarvetta.
Oma asennekin kun muuttuu oman terveydentilan lisäksi niin ymmärtää selkeämmin mikä mistäkin johtuu ja mitä minkäkin takia tehdään.
Ketäänhän ei pakolla lääkitä jos siihen ei ole aihetta eikä tarvetta.
Jos potilas riehuu tai käyttäytyy uhkaavasti, aggressiivisesti, on itsetuhoinen tai vaarallinen muille niin pakkohan siinä on lyödä rauhoittavaa lääkettä takapuoleen, jos tilannetta ei saada muuten rauhoittumaan.

Monet pakkotoimetkin ovat yleensä ihmisestä itsestään kiinni. Kun miettii syitä ja seurauksia.

Lue lisää

Psyykkinen sairaus on mielipideasia. Syöpä on objektiivinen havainto, eli ei mielipideasia. Psyykkisistä sairauksista ei ole mitään tieteellistä näyttöä. Eikö sinusta olisi epäilyttää, jos joku sanoisi sinulla olevan sairauden, josta hänellä ei ole tarjota yhtään näyttöä yhdestäkään aikaisemmasta tapauksesta maailmassa eikä toisaalta sinusta. Entä, kun hän väitteensä lisäksi kävisi kimppuusi perustaen päällekäymisen oikeutuksen edellä mainitsemaansa oletettuun sairauteen, josta ei ole tieteellisesti jälkeäkään? Jos et uskoisi, hän väittäisi, että se johtuu "sairaudentunnottomuudestasi" ja siten jatkaisi päällekäymistä. Kuulostaako sinusta kyseinen henkilö uskottavalta? Entä onko hänen toimensa sinusta oikeutettuja?

Minä näkisin tuollaisen henkilön kiihkoilevana ihmisten hyväksikäyttäjänä. Kaukana olisi, että uskoisin hänen juttujansa saatika, että näkisin hänen toimintansa oikeutettuna. Sivistyneessä oikeusvaltiossa sellaiset henkilöt laitetaan kaltereiden taakse.

Lisäksi erikseen mainitsen, ettei sivistyneesssä vapaassa valtiossa ketään pakoteta ottamaan aineita sen perusteella, että hän on sairas (oikeasti sairas = syöpä) tai kielikuvallisesti sairas (mielisairas, sielunsairas, henkisesti sairas jne.). Jonkun tahon määrittelemä "tarve" ei oikeuta. Ainoastaan asianomaisen lupa oikeuttaa. Jos joku käyttäytyy agressiivisesti, kuuluu asia poliisille. Vapaassa valtiossa itselleen saa olla vaaraksi. Psykiatriaa ei tarvita mihinkään.

Sinulla näyttäisi olevan sivistyksen perusasiat hukkuneet.

--Kommentoija Dgr3

Anonyymi kirjoitti:

Psyykkinen sairaus on mielipideasia. Syöpä on objektiivinen havainto, eli ei mielipideasia. Psyykkisistä sairauksista ei ole mitään tieteellistä näyttöä. Eikö sinusta olisi epäilyttää, jos joku sanoisi sinulla olevan sairauden, josta hänellä ei ole tarjota yhtään näyttöä yhdestäkään aikaisemmasta tapauksesta maailmassa eikä toisaalta sinusta. Entä, kun hän väitteensä lisäksi kävisi kimppuusi perustaen päällekäymisen oikeutuksen edellä mainitsemaansa oletettuun sairauteen, josta ei ole tieteellisesti jälkeäkään? Jos et uskoisi, hän väittäisi, että se johtuu "sairaudentunnottomuudestasi" ja siten jatkaisi päällekäymistä. Kuulostaako sinusta kyseinen henkilö uskottavalta? Entä onko hänen toimensa sinusta oikeutettuja?

Minä näkisin tuollaisen henkilön kiihkoilevana ihmisten hyväksikäyttäjänä. Kaukana olisi, että uskoisin hänen juttujansa saatika, että näkisin hänen toimintansa oikeutettuna. Sivistyneessä oikeusvaltiossa sellaiset henkilöt laitetaan kaltereiden taakse.

Lisäksi erikseen mainitsen, ettei sivistyneesssä vapaassa valtiossa ketään pakoteta ottamaan aineita sen perusteella, että hän on sairas (oikeasti sairas = syöpä) tai kielikuvallisesti sairas (mielisairas, sielunsairas, henkisesti sairas jne.). Jonkun tahon määrittelemä "tarve" ei oikeuta. Ainoastaan asianomaisen lupa oikeuttaa. Jos joku käyttäytyy agressiivisesti, kuuluu asia poliisille. Vapaassa valtiossa itselleen saa olla vaaraksi. Psykiatriaa ei tarvita mihinkään.

Sinulla näyttäisi olevan sivistyksen perusasiat hukkuneet.

--Kommentoija Dgr3

Lue lisää

Vaikuttaa siltä, että olet ollut pakkohoidettu.

Anonyymi kirjoitti:

Olet trolli mutta.. jos jollekin on tehty lobotomia, tunnen syvää sympatiaa. Psykiatria on vuosikymmenestä toiseen vahingoittanut ihmisten aivoja eri keinoin. Lobotomia on yksi kamalimmista tavoista. Joissain maissa on maksettu korvauksia ja pyydetty anteeksi jota on tuolla tavoin joskus silvottu.

Samalla tavoin hiljaisuudessa on haudattu esim homojen pitäminen sairaina (homoutta pidettiin mielisairautena) ja heidän "hoitonsa"

Psykiatria on myös iatrogeenisesti aiheuttanut ihmisille pahaa oloa pillereillään ja "hoidoillaan". Uusia ongelmia, aivovaurioita ja keskushermoston sotkemisesta neurotoksisilla pillereillä seuranneita oireita sekä traumoja niistä

Lue lisää

Enpä trollaile. Oon itse selvinnyt pahimmasta, eli saanut itseni syvästä kuopasta ylös vuosien työskentelyllä.
Kuljin aikoinaan kovissa lääkkeissä, näkyi päällekkinpäin. Siihen lisänä päihteet.
Eipä ollut elämää se, ei ainakaan kivaa elämää.

Ja ymmärrän että vaurioita voi jäädä, itsellänikin on varmasti lääkkeet vaikuttaneet vuosien saatossa hermostoon, muistiin ja jos vaikka mihin.
Mutta traumatisoituminen on aika pitkälle itsestä kiinni, miten asiat käsittää jälkeenpäin ja hyväksyykö entiset kokemukset jo taaksejääneinä tapahtumina vai jääkö sinne menneeseen märehtimään.

Itse en tunne katkeruutta enkä muuta vanhoja aikoja kohtaan, enkä kohtaamiani lääkäreitä, hoitajia sekä saamaani kohtelua, en voita sillä yhtään mitään. Päinvastoin on kivempi elää tässä hetkessä eikä pilata sitä menneillä.
Jos jää kiinni vanhaan niin ei tule olemaan ikinä tyytyväinen itsensä kanssa.
Paremmin pärjää kun ajattelee että enää ei mene niinkuin ennen vaan on mahdollista pärjätä edes vähän paremmin.
Ihan kaikesta ei saa traumoja jos niistä ei tee itselleen traumoja.

Anonyymi kirjoitti:

Enpä trollaile. Oon itse selvinnyt pahimmasta, eli saanut itseni syvästä kuopasta ylös vuosien työskentelyllä.
Kuljin aikoinaan kovissa lääkkeissä, näkyi päällekkinpäin. Siihen lisänä päihteet.
Eipä ollut elämää se, ei ainakaan kivaa elämää.

Ja ymmärrän että vaurioita voi jäädä, itsellänikin on varmasti lääkkeet vaikuttaneet vuosien saatossa hermostoon, muistiin ja jos vaikka mihin.
Mutta traumatisoituminen on aika pitkälle itsestä kiinni, miten asiat käsittää jälkeenpäin ja hyväksyykö entiset kokemukset jo taaksejääneinä tapahtumina vai jääkö sinne menneeseen märehtimään.

Itse en tunne katkeruutta enkä muuta vanhoja aikoja kohtaan, enkä kohtaamiani lääkäreitä, hoitajia sekä saamaani kohtelua, en voita sillä yhtään mitään. Päinvastoin on kivempi elää tässä hetkessä eikä pilata sitä menneillä.
Jos jää kiinni vanhaan niin ei tule olemaan ikinä tyytyväinen itsensä kanssa.
Paremmin pärjää kun ajattelee että enää ei mene niinkuin ennen vaan on mahdollista pärjätä edes vähän paremmin.
Ihan kaikesta ei saa traumoja jos niistä ei tee itselleen traumoja.

Lue lisää

Toi on kyllä todella niin totta kuin olla voi.

Anonyymi kirjoitti:

Psyykkinen sairaus on mielipideasia. Syöpä on objektiivinen havainto, eli ei mielipideasia. Psyykkisistä sairauksista ei ole mitään tieteellistä näyttöä. Eikö sinusta olisi epäilyttää, jos joku sanoisi sinulla olevan sairauden, josta hänellä ei ole tarjota yhtään näyttöä yhdestäkään aikaisemmasta tapauksesta maailmassa eikä toisaalta sinusta. Entä, kun hän väitteensä lisäksi kävisi kimppuusi perustaen päällekäymisen oikeutuksen edellä mainitsemaansa oletettuun sairauteen, josta ei ole tieteellisesti jälkeäkään? Jos et uskoisi, hän väittäisi, että se johtuu "sairaudentunnottomuudestasi" ja siten jatkaisi päällekäymistä. Kuulostaako sinusta kyseinen henkilö uskottavalta? Entä onko hänen toimensa sinusta oikeutettuja?

Minä näkisin tuollaisen henkilön kiihkoilevana ihmisten hyväksikäyttäjänä. Kaukana olisi, että uskoisin hänen juttujansa saatika, että näkisin hänen toimintansa oikeutettuna. Sivistyneessä oikeusvaltiossa sellaiset henkilöt laitetaan kaltereiden taakse.

Lisäksi erikseen mainitsen, ettei sivistyneesssä vapaassa valtiossa ketään pakoteta ottamaan aineita sen perusteella, että hän on sairas (oikeasti sairas = syöpä) tai kielikuvallisesti sairas (mielisairas, sielunsairas, henkisesti sairas jne.). Jonkun tahon määrittelemä "tarve" ei oikeuta. Ainoastaan asianomaisen lupa oikeuttaa. Jos joku käyttäytyy agressiivisesti, kuuluu asia poliisille. Vapaassa valtiossa itselleen saa olla vaaraksi. Psykiatriaa ei tarvita mihinkään.

Sinulla näyttäisi olevan sivistyksen perusasiat hukkuneet.

--Kommentoija Dgr3

Lue lisää

Voi kuinka monesti mulle sanottiin takavuosina että olen sairaudentunnoton. Siltikään ei kukaan päälle tullut fyysisesti, henkisesti sitäkin enemmän ja vielä sairaalassa.
Sun päälle on joku tainnut tulla kun kirjoitat noin kiihkoisasti.
Ja kun mainitset sivistyksen niin millähän sitä oon aina selvinnyt puhumalla, ei ole tarvinnut tapella eikä olla yhteyksissä poliiseihin tai minnekkään muuallekkaan.
Että mietihän sinäkin mitä tarkoittaa sivistys ja sivistynyt käytös....

Anonyymi kirjoitti:

Syöpä onkin selkeä sairaus, kun diagnoosin saa niin potilas uskoo lääkäriä että sairaus on olemassa.
Psyykkinen sairaus kun ei ole niin selkeästi havaittavissa, eikä voida edes verikokeilla ja kuvauksilla todeta, potilasta on vaikeampaa saada uskomaan että on mahdollisesti sairaus olemassa.
Ja kun potilas ei usko olevansa sairas niin tietenkään hän ei halua myöskään lääkkeitä, hyvin yksinkertainen ja selkeä asia.

Olin itsekin aikoinaan psyykkisesti sairas, olin lääkkeitä vastaan, hoitoa vastaan, kaikkea mahdollista ja mahdotonta vastaan.
Nyt jälkeenpäin kun mietin niitä vanhoja juttuja niin onhan tilanne ollut se etten ole oikein itse tajunnut silloin sairauttani ja tilaani.
Kun jotain ei hyväksy, oli se mitä tahansa, tässä tapauksessa psyykkistä sairautta, niin kyllähän jaksaa inttää vastaan ja vihata koko systeemiä.

Sitten kun tulin aikoinaan parempaan kuntoon ja vaikeat ajat olivat ohi niin paremmin oon pärjännyt noiden "kallonkutistajienkin" kanssa. Heidän kanssaan pystyy ihan asiallisesti keskustelemaan eivätkä he tyrkytä mitään lääkkeitä kun ei ole tarvetta.
Oma asennekin kun muuttuu oman terveydentilan lisäksi niin ymmärtää selkeämmin mikä mistäkin johtuu ja mitä minkäkin takia tehdään.
Ketäänhän ei pakolla lääkitä jos siihen ei ole aihetta eikä tarvetta.
Jos potilas riehuu tai käyttäytyy uhkaavasti, aggressiivisesti, on itsetuhoinen tai vaarallinen muille niin pakkohan siinä on lyödä rauhoittavaa lääkettä takapuoleen, jos tilannetta ei saada muuten rauhoittumaan.

Monet pakkotoimetkin ovat yleensä ihmisestä itsestään kiinni. Kun miettii syitä ja seurauksia.

Lue lisää

Hyvä jos sinulla on hyvät kokemukset. Mutta et sinä voi tietää kaikkien tilannetta, vaikka jotkut tittelinsä väärin ymmärtäneet koulutetut kokemusasiantuntijat niin luulevatkin. Jos potilas ei riehu eikä käyttäyty aggressiivisesti eikä ole muille vaarallinen eikä ole myöskään itsetuhoinen muutoin kuin vaarallisen psykiatrin mielestä siksi että yrittää kieltäytyä lääkityksestä, ja häntä kuitenkin piikitetään pakolla, kysymyksessä on asia joka pitäisi ankarasti kriminalisoida jos psykiatri ei suostu muuttamaan käyttäytymistään vai siksi että se on potilas- ja mielenterveyslain vastaista. Minulla on tästä laivan liikaa kokemusta, mutta en tiedä tapahtuuko sitä vielä, missä ja kuinka paljon. Luottamus heihin meni, ja valitettavasti se meni juuri sinuunkin.

Anonyymi kirjoitti:

Noiden lakien lisäksi tulee YK sopimus joka kieltää kieltää pakkohoidon ihmisoikeuksien vastaisena pakkolääkintä kielletään myös ja se voidaan tulkita julmaksi kohteluksi tai kidutukseksi.

Lue lisää

"..pakkolääkintä kielletään myös ja se voidaan tulkita julmaksi kohteluksi tai kidutukseksi."

On vain yksi loinen maan päällä, joka moiseen kykenee. Häntä nimitetään ihmiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Voi kuinka monesti mulle sanottiin takavuosina että olen sairaudentunnoton. Siltikään ei kukaan päälle tullut fyysisesti, henkisesti sitäkin enemmän ja vielä sairaalassa.
Sun päälle on joku tainnut tulla kun kirjoitat noin kiihkoisasti.
Ja kun mainitset sivistyksen niin millähän sitä oon aina selvinnyt puhumalla, ei ole tarvinnut tapella eikä olla yhteyksissä poliiseihin tai minnekkään muuallekkaan.
Että mietihän sinäkin mitä tarkoittaa sivistys ja sivistynyt käytös....

Lue lisää

"Voi kuinka monesti mulle sanottiin takavuosina että olen sairaudentunnoton."

Itse valitsen ennemmin sairaudentunnottomuuden kuin jatkuvan lääkepöhnän. Johan sitä pöhnää jo kymmeniä vuosia kestikin. Ei kiitos enää, nyt saa riittää.

Mikä sinussa menee rikki, kun keskustellaan turhista lääkityksistä ja diagnooseista? Epäiletkö omaa diagnoosiasi? Saatko elantosi jakelemalla diagnooseja ja reseptejä?
Mitä pelottavaa on aiheesta keskustelemisessa?

Anonyymi kirjoitti:

Mikä sinussa menee rikki, kun keskustellaan turhista lääkityksistä ja diagnooseista? Epäiletkö omaa diagnoosiasi? Saatko elantosi jakelemalla diagnooseja ja reseptejä?
Mitä pelottavaa on aiheesta keskustelemisessa?

Lue lisää

Oletko sama henkilö, jonka mielestä mielisairaudet ovat vain mielikuvia?

Anonyymi kirjoitti:

Oletko sama henkilö, jonka mielestä mielisairaudet ovat vain mielikuvia?

Olen eri kommentoija mutta kannatan mielikuva teoriaasi.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko sama henkilö, jonka mielestä mielisairaudet ovat vain mielikuvia?

Ei, en ole. Mutta olen sitä mieltä, että pääsääntöisesti, ellei kokonaan, diagnoosijärjestelmä ja se miten diagnoosit tehdään, on tieteen näkökulmasta pelkkää huuhaata.
Mutta et vastannut kysymykseeni. Rohkeasti vaan!

Anonyymi kirjoitti:

Ei, en ole. Mutta olen sitä mieltä, että pääsääntöisesti, ellei kokonaan, diagnoosijärjestelmä ja se miten diagnoosit tehdään, on tieteen näkökulmasta pelkkää huuhaata.
Mutta et vastannut kysymykseeni. Rohkeasti vaan!

Lue lisää

En mene rikki, enkä jakele diagnooseja, enkä saa elantoanikaan reseptien jakelusta. Kun henkilö hakee apua lääkäriltä mt-ongelmiinsa, niin silloin yleensä ensisijaisesti aloitetaan lääkityksellä. Asiakas hakee omatahtoisesti lääkitystä, jolloin se ei mielestäni ole turha.

Anonyymi kirjoitti:

En mene rikki, enkä jakele diagnooseja, enkä saa elantoanikaan reseptien jakelusta. Kun henkilö hakee apua lääkäriltä mt-ongelmiinsa, niin silloin yleensä ensisijaisesti aloitetaan lääkityksellä. Asiakas hakee omatahtoisesti lääkitystä, jolloin se ei mielestäni ole turha.

Lue lisää

Asiakashan ei ensisijaisesti hae lääkitystä eikä diagnoosia, vaan apua mielenterveysongelmaansa.
Sitten lääkärit sohivat diagnooseja ja reseptejä, joista voi seurata pahempia mielenterveysongelmia. Uskoisin -toki en tiedä- että ensisijaisesti asiakkaat hakeutuvat lääkäriin päästäkseen toimivaan terapiaan. Käytännössä Kelan tukema terapia on kustannusten vuoksi useimmille ainoa taloudellisesti mahdollinen vaihtoehto ja siihenhän ei pääse muuten kuin lääkärin, diagnosin ja lääkkeiden kautta, joista kaksi viimeisintä ovat usein lähinnä haitaksi.
Eli siis, asiakkaat EIVÄT hae omaehtoisesti lääkitystä.
Ja mielenterveysongelma ei lähtökohtaisesti ole sairaus.

Anonyymi kirjoitti:

En mene rikki, enkä jakele diagnooseja, enkä saa elantoanikaan reseptien jakelusta. Kun henkilö hakee apua lääkäriltä mt-ongelmiinsa, niin silloin yleensä ensisijaisesti aloitetaan lääkityksellä. Asiakas hakee omatahtoisesti lääkitystä, jolloin se ei mielestäni ole turha.

Lue lisää

Jatkoa ...
"niin silloin yleensä ensisijaisesti aloitetaan lääkityksellä. "
Miksi ihmeessä? Kun ei tuo käytäntö edes teoriassa voi toimia.

Anonyymi kirjoitti:

Jatkoa ...
"niin silloin yleensä ensisijaisesti aloitetaan lääkityksellä. "
Miksi ihmeessä? Kun ei tuo käytäntö edes teoriassa voi toimia.

Mikä se mielenterveysongelma mielestäsi on, kun se ei ole sairaus? Miksi siihen haetaan apua? Onko se mielestäsi ns. "normaali" tila ihmiselle?

Anonyymi kirjoitti:

Mikä se mielenterveysongelma mielestäsi on, kun se ei ole sairaus? Miksi siihen haetaan apua? Onko se mielestäsi ns. "normaali" tila ihmiselle?

Tässä ketjussa puhuttiin skitsofreniasta alkujaan, siitä en tiedä mitään.
Mutta onko esim. paniikkihäiriöitä pitkään jatkuneen väkivallan tai kiusaamisen vuoksi saava henkilö mielestäsi sairas? En viitsi luetella muita esimerkkejä.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä ketjussa puhuttiin skitsofreniasta alkujaan, siitä en tiedä mitään.
Mutta onko esim. paniikkihäiriöitä pitkään jatkuneen väkivallan tai kiusaamisen vuoksi saava henkilö mielestäsi sairas? En viitsi luetella muita esimerkkejä.

Lue lisää

Paniikkihäiriö on pelon aiheuttama käytöksen muutos ja sille on oma diagnoosilukunsakin terveydenhoidossa, eli kyllä se sairauksiin lukeutuu.

Anonyymi kirjoitti:

Paniikkihäiriö on pelon aiheuttama käytöksen muutos ja sille on oma diagnoosilukunsakin terveydenhoidossa, eli kyllä se sairauksiin lukeutuu.

Älä ole lapsellinen! Vaikka sille joku 12 amerikkalaisen lääketeollisuuden sponssaaman äijän ryhmä olisi askarrellut jonkin diagnoosimääritelmän, se ei silti tee paniikkihäiriöstä sairautta - se on edelleen vain fyysinen reaktio.
Toivon, että sinulla ei ole lapsia etkä koskaan niitä saa.

Anonyymi kirjoitti:

Paniikkihäiriö on pelon aiheuttama käytöksen muutos ja sille on oma diagnoosilukunsakin terveydenhoidossa, eli kyllä se sairauksiin lukeutuu.

Paniikkihäiriö ei ole luokiteltu yksittäiseksi sairaudeksi, se kuuluu ahdistuneisuushäiriöihin.

Anonyymi kirjoitti:

Älä ole lapsellinen! Vaikka sille joku 12 amerikkalaisen lääketeollisuuden sponssaaman äijän ryhmä olisi askarrellut jonkin diagnoosimääritelmän, se ei silti tee paniikkihäiriöstä sairautta - se on edelleen vain fyysinen reaktio.
Toivon, että sinulla ei ole lapsia etkä koskaan niitä saa.

Lue lisää

Paniikkihäiriössä oireet tulevat fyysisinä, mutta kyllä ne psyykkeestä johtuvat.
Siihen en ota kantaa, onko sairaus vai ei.
Ehkä paniikki on mielen keino suhtautua johonkin hankalaan tilanteeseen, tapahtumaan tms.
Itselläni paniikkihäiriö johtui aikoinaan kovasta jännittämisestä ja huonosta itsetunnosta.
Nekään eivät ole fyysisiä vaivoja vaan kyllä ne omassa päässä syntyivät.

Ääniharhojen ja hassujen ajatusten volyymi laskee silloin nollaan tai ainakaan niitä ei tiedosta, koska unessa ei tiedosta kuulevansa ääniä muutenkaan. Pirun tehokas lääke minkä tahansa sairauden hoidossa, jonka mittaaminen edellyttää ajattelua ja sen ilmaisua.