Pian vietetään kristikunnan suurta juhlaa, joulua. Sen lähestyminen näkyy lähes kaikkialla, erityisesti kaupoissa. Joulun sanoma ei ole ristiriidassa lahjojen antamisen kanssa, jos alkuperäinen sanoma ei jää juhlassa paitsioon. Lahjojen antaminen ja läheisten muistaminen kortilla luo molemminpuolista iloa. Erityisesti vähävaraisten ja heikossa asemassa olevien auttaminen pohjautuu lähimmäisenrakkauteen.
Joulunvietossa on pääasiana Jumalan tuleminen ihmiseksi. Jeesuksen syntymä ei ollut sattuma vaan Jumalan antaman lupauksen täyttymys. Kristus todella syntyi maailmaan. Jumala antoi hänet meille Vapahtajaksi. Enkelit välittivät viestin Betlehemin kedolla oleville paimenille: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” (Luuk. 2:11.) Syntiinlankeemuksen perintönä ihminen on turmeltunut.
Se näkyy laajana Jumalan sanasta luopumisena ja synnin vaikutuksina. Jumala ja hänen sanansa opetukset jäävät yhä enemmän syrjään. Joulun kristillinen sanoma ei ole enää monissa joulutapahtumissa lainkaan esillä. Joulun sanoma on kuitenkin valtava ja koskettaa koko ihmiskuntaa.
Jeesus syntyi valoksi pimeydessä vaeltavalle kansalle. Enkelien toivotus kunnian antamisesta Jumalalle on yhä ajankohtainen, vaikka ensimmäisestä jouluyöstä on kulunut yli 2 000 vuotta. Sanomaan sisältyy Jumalan kutsuva rakkaus, joka on tarkoitettu kaikille ihmisille. Jouluevankeliumin lukeminen on arvokas asia kodissa.
Jouluevankeliumissa pääsemme sanomaan niin kuin paimenet Betlehemin kedolla: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” (Luuk. 2:15.) Jouluevankeliumista avautuu joulun syvin sanoma ja todellinen jouluilo.
Tänäkin jouluna Jeesus-lapsi on keskellämme. Voimme yhtyä paimenien tavoin kiittämään Jumalaa: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa” (Luuk. 2:14).
Jumalan siunaamaa ja rauhallista joulunaikaa Suomi24:n väelle!
Joulunvietossa on pääasiana Jumalan tuleminen ihmiseksi. Jeesuksen syntymä ei ollut sattuma vaan Jumalan antaman lupauksen täyttymys. Kristus todella syntyi maailmaan. Jumala antoi hänet meille Vapahtajaksi. Enkelit välittivät viestin Betlehemin kedolla oleville paimenille: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” (Luuk. 2:11.) Syntiinlankeemuksen perintönä ihminen on turmeltunut.
Se näkyy laajana Jumalan sanasta luopumisena ja synnin vaikutuksina. Jumala ja hänen sanansa opetukset jäävät yhä enemmän syrjään. Joulun kristillinen sanoma ei ole enää monissa joulutapahtumissa lainkaan esillä. Joulun sanoma on kuitenkin valtava ja koskettaa koko ihmiskuntaa.
Jeesus syntyi valoksi pimeydessä vaeltavalle kansalle. Enkelien toivotus kunnian antamisesta Jumalalle on yhä ajankohtainen, vaikka ensimmäisestä jouluyöstä on kulunut yli 2 000 vuotta. Sanomaan sisältyy Jumalan kutsuva rakkaus, joka on tarkoitettu kaikille ihmisille. Jouluevankeliumin lukeminen on arvokas asia kodissa.
Jouluevankeliumissa pääsemme sanomaan niin kuin paimenet Betlehemin kedolla: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” (Luuk. 2:15.) Jouluevankeliumista avautuu joulun syvin sanoma ja todellinen jouluilo.
Tänäkin jouluna Jeesus-lapsi on keskellämme. Voimme yhtyä paimenien tavoin kiittämään Jumalaa: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa” (Luuk. 2:14).
Jumalan siunaamaa ja rauhallista joulunaikaa Suomi24:n väelle!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vapahtajan syntymä tuo jouluilon tai sitten ei. Sitäpaitsi Vapahtaja syntyt Lehtimajajuhlan aikana.
Juutalainen mene kakalle.
Se on aivan totta syys- lokakuussa Jeesus syntyi, eli Sukkot (hepr. סוכות) juhlien aikoihin.
Kuitenkin Joulua (lisääntyneen valon juhlassa) muistelemme Jeesuksen syntymää ja vietämme sitä Hänen syntymän kunniaksi.
Melkolailla ansioton edes epäjumalanpalvonnan kohteeksi on tuo jesusianistien satujen ja tarinoiden vapahtaja, jota kukaan ei huomioinut väitetyistä ihmeteoista huolimatta, eikä hän edes syntynyt lähelläkään talvipäivänseisausta, kuten Pasi jo tuossa huomautti.
Melko noloa juhlia satuhahmoa, joka on luotu ihmisen toimesta kymmeniä vuosia hänen väitetyn kuolemansa jälkeen ja vieläpä aivan vääränä ajankohtana!
otsikko ainakin täyttä totta, - eikä ainoastaan Jouluiloa, vaan: kaikkina päivinä.
Joulunvietossa on puolensa ja etenkin omassa lapsuudessani ja oman lapseni joulut loivat kivoja muistoja. Aika harvoin kuitenkaan olen pystynyt hiljentymään joulun kristilliseen sanomaan. Pääsiäisenä se on onnistunut useampana vuotena.
Kaikenlainen "pitää" on joskus todella stressaavaa. Rasittuneena tai ahdistavassa elämäntilanteessa (esim. nyt sairautta ym. läheisilläni) joulusiivoamiset ja ruokien miettimiset pyhiksi lähinnä stressaavat. "Joulahja" kanssaihmisiltä olisi joskus, kun vain saisi olla omissa oloissa rauhassa. Toisaalta muistan monelta vuodelta, miten sanottiin, ettei ketään juuri jouluna saisi jättää yksikseen. Yksi tuttuni ei päässyt viime joulun tienoilla psykiatriseen hoitoon ja hän päätyi päättämään päivänsä tässä ajassa, kun hoitoon ei päässyt syystä tai toisesta.
Hyvää joulua ja uutta vuotta toivotan niin aloittajalle kuin kaikille muillekin joka tapauksessa. Muistakaan kanssaihmisiänne, jos jaksatte ja pystytte jollakin tavoin.
On varmaan ihmisen luonteesta ja elämäntilanteesta kiinni, haluaako viettää joulunsa ihmisten seurassa vain ihan yksikseen rauhassa, kuunnellen joululauluja jne. Olisi tärkeä tunnistaa ne ihmiset, jotka kärsivät yksinäisyydestä. Heidät voisi ehkä ottaa jollakin tavalla mukaan omaan joulunviettoonsa?
Joulu tuo mieleen ihania muistoja lapsuudenkodista. Niitä joulun ajan siivouksia ei tarvitse noudattaa kuin sen verran, ettei oman perheen viihtyvyys kärsi. Ja kaiken jouluruuan ja leivonnaisten ei tarvitse olla itse valmistettuja. - Muistetaan joulun sanoma ja mietitään sen jälkeen, minkä verran on tarpeen valmistella joulua!