siihen ajatukseen etten sua saa. Miksi tunnuit mulle niin omalta.
Loppuelämä meneekin sitten totutellessa
Anonyymi
30<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Surullista.
Aikansa kestää sekin " suru"
sitä ei saa jos ei halua
"Sua" suunnasta mistä?
Täällä toinen samanlaisin ajatuksin. En saa, enkä edes näe jatkossa häntä 😔
Meillä oli hetkemme, niistä jäi kauniit muistot.
Surulliset lähinnä.
Meidän hetkemme olivat hyviä, hauskojakin kohtaamisia. Niitä muistoja vaalin, niistä saan voimaa vaikka ei enää nähdä.
Joillekin sopii muistoissa ja menneess elely vaikka loppuelämän sisällöksi. Toiset taas pyrkii parempaan olotilaan.
Olet liian levoton.
vain rakastuneena
Et ole rakastunut.
no ihastunut? Kelpaako se?
Et taida tuntea itseäsi kovin hyvin. Silloin voi olla vaikeaa ymmärtää toisiakaan.
Olet väärässä. Tunnen itseni hyvin.
Et osaa arvostaa toista ihmistä.
Millä perusteella muka levoton? (Sivusta).
Ei ole esteitä, on vain hidasteita. ;)
Isoja töyssyjä on!
Niitä on melkein kaikilla elämässä ja parisuhteissa. ;)
Se on totta ❤
Tämä on kyllä ehkä elämäni oudoin kokemus sekä vaikein ja surullisin. Yritän kuitenkin repiä voimaa siitä tiedosta että ( ehkä ) vielä hetkeksi löysimme toisemme täältä. Saimme jakaa vielä pienen tarinan yhdessä. Ja tieto siitä ettei rakkaus ole kuollut antaa lohtua. ❤️
Miksi et halua hänen kanssaan mitään jos kerran molemmat kaipaatte toisianne?
Niinhän tuo tuntuu mutta ei kait se mahdotonta ole, mikään siis?
Samat sanat kuin aloittajalla. Se oli hyvin ajateltu. Joku tuntuu niin omalta, vaikka ei sitä ole eikä tule.
Suru pitää surra, sitten vaan nopeasti eteenpäin, taakseen katsomatta. Tekee vaan itselleen hallaa, jos jää elättelemään toiveita. Jos joku on sinusta oikeasti kiinnostunut, siitä ei ole epäselvyyttä.
Tuntuu lannistavalta luopua, kun on kokenut jonkun omaksi ihmisekseen,tiedän, liiankin hyvin...Mutta jos hän olisi omani ollut, hän olisi kanssani nyt. Joten, eteenpäin elävän mieli.
Et voi tuota tietää eikä aloitus ole silleen sulle!
Ei sulle kaikkien tarvi kirjoitella, näin...
Putruu, palstapoliisi! Roiku ihan rauhassa kuvitelmissa ja haaveissa, limerensissä, ja anna todellisen elämän lipua ohi.....Taidat olla jo aika syvällä kun anonyymit kirjoittelijatkin tunnistat.Pusipusi.
Ohhoh 😅 sivusta tämä.
Illusio. Se on ihastumisen tuoma illuusio. Mielessäsi olet luonut niin vahvan emotionaalisen tunnesidoksen häneen, että tuo oma tunteesi hänestä ja häneen on tutun ja turvallisen ja kodikkaan oloinen. Olet siis luonut sen itse.
Mutta tieto tuosta ei auta, tunteet kuin vain on, ei ne analysoimalla muuksi muutu. Niiden muuttumiseen tarvitaan muutakin kuin analysointia siittä, miksi tunnen jotain.