sitähän me kaikki olemme. Kun mietitään kuinka monta ihmistä meistä moni tapaa tai näkee päivittäin niin kohtaamisia on lukuisia. Miksi kukaan meistä loppujen viimeksi olisi mitenkään erityinen kellekkään? Voit tavata mukavia, ihastuttavia ihmisiä päivittäin, joitain heistä tapaat kerran, joitain säännöllisesti jossain yhteyksissä. Lienee ihmisen omien ajatusten harhaa, että jollekin olisi merkittävä, säilyisi rakastettavana. Tulee niitä sydämen sykäyttäviä monille koko ajan vastaan. Yhtä asiaa kummeksun täälläkin: miksi sitten niin kovasti itketään ja raivotaan täällä niiden lähteneiden kumppanienkin perään? Onko kyse vaan helppoudesta, toinen on siinä saatavilla, ei tartte nähdä vaivaa, vähän niinku sohvakalusto. Muutoin ihan sama, vaikka rakkauskin olis kuollut.
Yksi muiden joukosta
Anonyymi
11<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kun vauvana yksilöidymme ja irrottaudumme hoitajastamme, meistä tulee yksilöitä jotka kykenevät kiintymään muihin ihmisiin. Kiintymissuhteen katkettua tunnemme itsemme hylätyiksi ja se sattuu. Tärkeää silti on kyetä kiintymään ja rakastamaan, vaikka siihen liittyy myös kielteisiä tunteita.
Et ole ilmeisesti koskaan ollut aidosti rakastunut/rakastanut ketään? Kun niin tapahtuu, ymmärrät. Täällä tosin ei aina ole aidot ja syvät tunteet kyseessä. Osa myös sekoittaa ihastumisen rakkauteen.
Toivon, että jokainen saa edes kerran elämässään kokea aidon rakkauden.
Rakastunut ihminen ei loukkaa toista.
Miksi vastasit noin juuri minulle? Olen hieman ihmeissäni.
Tuota mitäpä, jos et tee tulkintoja aidosta rakastamisestasi tuntemattomista ihmisistä. Tämä ap:lta. Jos tarkkoja ollaan niin monet väkivaltaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa käyttävätkin voivat rakastaa. Rakkaus ei vain ilmene samoin, kun heillä on jotain muita ongelmia. Mitäpä jos muutenkin luet alotuksen tarkemmin, et ainakaan ymmärtänyt mun pointtia lainkaan.
Ihminen voi kuvitella rakastavansa, mutta oikeasti rakastava ihminen ei loukkaa.
Väärin, oikeasti rakastava voi hyvinkin loukata. Loukkaamista on hyvin erityyppistä. Monet loukkaa vahingossa, ei ihmiset oo virheettömiä. Vahingossa loukkaamisen voi joskus havaita anteeksipyynnöstä. Tahallaan ja tietoisesti loukkaaminen on se sitten kehen tahansa kohdistuvaa kertoo ihmisestä itsestään.
Muuten olen sitä mieltä että joka ainoalla kohtaamisella on oma merkityksensä, joka ikisellä ja ainoalla 😎
Noinhan se on, niistä poimiintuu vaan sitten joku joka sopivasti osuu kohdilleen eli ihan samoin ymmärrät alotuksen. Ei oo mitään ihmeellistä rakkautta missään, vaikka itekin oon kuvitellut että olis.
Miksi ei voisi olla rakkautta. Ensin pitää tutustua ihmiseen.
Just niin. Se voi olla yhtä lailla sitä iltapäivällä, aamupäivällä, huomenna tai ylihuomenna tapaamasi kanssa. Ja kun suhde päättyy niin samoin sitten, uutta rakkautta huomenna, ylihuomenna...