Tuossa toisessa ketjussa oli niin paljon virheellistä tietoa näistä, että päätin tehdä oman ketjun.
1. GPS:n suuntatieto. Tämä tulee yleensä Kalman filtterin kautta. Lähtötietoina on silloin sekä viimeisimmät paikkatiedot että dopplerilla mitatut nopeusvektorit. Jälkimmäinen on suora hetkellinen mittaus, jolla saisi myös suoraan COGin. COG ei siis perustu peräkkäisistä paikannuksista laskettavaan suuntaan. Uudet GPS:t laskevat 10 Hz, joten sinänsä viivettä on vähemmän kuin itse näytössä, jossa luvut eivät voi vaihtua noin nopeasti. GPS-laskentaan lisätään yleensä vaimennusta, jota saattaa voida säätääkin. Tällä on hyvin suuri merkitys. GPS mittaa liikevektoria, joten veneen heilahtaessa se heilahtaa. Keulan kääntyminen näkyy vain liikevektorin muuttumisen kautta.
2. GPS-kompassi. Tuossa on kaksi antennia yhdistettynä samaan vastaanottimeen. Se laskee vastaanottimien suhteellisen paikkaeron n. 1 mm tarkkuudella käyttäen GTK menetelmää, jossa lasketaan kantoaallonpituuksien lukumäärät sateliitteihin. Suhteellinen ero ei siis kärsi yleisestä GPS:n epätarkkuudesta. Samaa menetelmää käytetään maanmittauksessa, jolloin toinen antenni laitetaan tunnettuun paikkaan. Näytettyä suuntatietoa vaimennetaan. Suuntatieto on kölisuunta ja anturista saadaan myös kallistuma yhteen suuntaan (kolmella anturilla 3D-asento).
3. Sähköinen kompassi. Noita on eri teknologialla. Perinteiden fluxgate on kelluvaksi ripustettu ja heiluu aallokossa, mikä johtaa suuren vaimennustarpeeseen. 3D-mittaava kiinteä anturi vaatii vähemmän vaimennusta ja gyrolla saadaan tarkka hetkellinen suunta molemmista. Näyttöön tulee kuitenkin aina joku vaimennus (ja viive). Fluxgate vastaa kutakuinkin perinteistä magneettikompassia ja hyvällä gyrolla päästään kutakuinkin hyrräkompassin ja GPS-kompassin tasolle, kun eranto ja eksymä ovat kompensoitu.
Nykyisin GPS:n ero GPS-kompassiin tai sähköiseen kompassiin gyrolla on lähinnä se, että se mittaa anturin liikesuuntaa eikä kölisuuntaa. Keulan kääntyminen ei siis suoraan näy COGissa, mutta aallon aiheuttama sivusuuntainen liike tai kallistus näkyy. Tuo tietysti riippuu myös anturin paikasta. Korkealla reagoi voimakkaammin kallistuksiin ja keulassa nopeasti kölisuunnan muutoksiin. Perässä voi reagoida jopa väärään suuntaan kölisuunnan muutoksiin.
1. GPS:n suuntatieto. Tämä tulee yleensä Kalman filtterin kautta. Lähtötietoina on silloin sekä viimeisimmät paikkatiedot että dopplerilla mitatut nopeusvektorit. Jälkimmäinen on suora hetkellinen mittaus, jolla saisi myös suoraan COGin. COG ei siis perustu peräkkäisistä paikannuksista laskettavaan suuntaan. Uudet GPS:t laskevat 10 Hz, joten sinänsä viivettä on vähemmän kuin itse näytössä, jossa luvut eivät voi vaihtua noin nopeasti. GPS-laskentaan lisätään yleensä vaimennusta, jota saattaa voida säätääkin. Tällä on hyvin suuri merkitys. GPS mittaa liikevektoria, joten veneen heilahtaessa se heilahtaa. Keulan kääntyminen näkyy vain liikevektorin muuttumisen kautta.
2. GPS-kompassi. Tuossa on kaksi antennia yhdistettynä samaan vastaanottimeen. Se laskee vastaanottimien suhteellisen paikkaeron n. 1 mm tarkkuudella käyttäen GTK menetelmää, jossa lasketaan kantoaallonpituuksien lukumäärät sateliitteihin. Suhteellinen ero ei siis kärsi yleisestä GPS:n epätarkkuudesta. Samaa menetelmää käytetään maanmittauksessa, jolloin toinen antenni laitetaan tunnettuun paikkaan. Näytettyä suuntatietoa vaimennetaan. Suuntatieto on kölisuunta ja anturista saadaan myös kallistuma yhteen suuntaan (kolmella anturilla 3D-asento).
3. Sähköinen kompassi. Noita on eri teknologialla. Perinteiden fluxgate on kelluvaksi ripustettu ja heiluu aallokossa, mikä johtaa suuren vaimennustarpeeseen. 3D-mittaava kiinteä anturi vaatii vähemmän vaimennusta ja gyrolla saadaan tarkka hetkellinen suunta molemmista. Näyttöön tulee kuitenkin aina joku vaimennus (ja viive). Fluxgate vastaa kutakuinkin perinteistä magneettikompassia ja hyvällä gyrolla päästään kutakuinkin hyrräkompassin ja GPS-kompassin tasolle, kun eranto ja eksymä ovat kompensoitu.
Nykyisin GPS:n ero GPS-kompassiin tai sähköiseen kompassiin gyrolla on lähinnä se, että se mittaa anturin liikesuuntaa eikä kölisuuntaa. Keulan kääntyminen ei siis suoraan näy COGissa, mutta aallon aiheuttama sivusuuntainen liike tai kallistus näkyy. Tuo tietysti riippuu myös anturin paikasta. Korkealla reagoi voimakkaammin kallistuksiin ja keulassa nopeasti kölisuunnan muutoksiin. Perässä voi reagoida jopa väärään suuntaan kölisuunnan muutoksiin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Monet laitteista on yhdistelmä erilaisia antureita. Joillakin päästään alle 1 asteen tarkkuuteen usean minuutin ajan ilman GPS signaaliakin.
Pelkästään yhdellä GPS antennilla päästään alle 2 asteen tarkkuuteen, kun siihen on integroitu kiirtyvyysantureita ja kompassi.
Vaikka vene keinuukin aalloilla, niin merellä GPS:n käyttä on aina helpompaa koska korkeusvaihtelua on vähän. Liatteet sentään toimivat ihan hyvin vuoristossa ja paikoissa, joissa signaali heijastuu eri kohteista.