Vuonna 2014

Kai

Sama juttu täällä. Pari vuotta olen ollut ilman oireita, mutta tarvitsen todella pitkät unet.

Anonyymi kirjoitti:

Sama juttu täällä. Pari vuotta olen ollut ilman oireita, mutta tarvitsen todella pitkät unet.

Joillakin se on noin. Minulla taas uni on huonoa ja vähäistä.

Anonyymi kirjoitti:

Joillakin se on noin. Minulla taas uni on huonoa ja vähäistä.

Nukun yli 12 tunnin yöunet, jos saan mahdollisuuden.

Ihminen voi muistaa kaksi vuotta hyvin elämänsä tapahtumia ja jotkut pitempään jos ovat koko ajan samassa ympäristöstä toistamassa ja vahvistamassa kokemaansa.

Jos elämä on intensiivistä ja ympäristö vaihtuu, kaksi vuotta on maksimi muistamiseen kuin eilisen päivän, koska nyky hetken intensiivisyys, kokemukset luovat uusia asioita, jättäen taaksen aikaisemmat asiat, kohtaamiset, hiipuvat ja maatuvat syksyn lehtien tavoin.

Anonyymi kirjoitti:

Ihminen voi muistaa kaksi vuotta hyvin elämänsä tapahtumia ja jotkut pitempään jos ovat koko ajan samassa ympäristöstä toistamassa ja vahvistamassa kokemaansa.

Jos elämä on intensiivistä ja ympäristö vaihtuu, kaksi vuotta on maksimi muistamiseen kuin eilisen päivän, koska nyky hetken intensiivisyys, kokemukset luovat uusia asioita, jättäen taaksen aikaisemmat asiat, kohtaamiset, hiipuvat ja maatuvat syksyn lehtien tavoin.

Eteenpäin on elävän mieli. Jokainen menee varmasti eteenpäin. Muistot jäävät jos ne ovat olleet jollain tavalla merkityksellisiä. Jos ne ovat jotenkin koskettaneet ihmistä.

Anonyymi kirjoitti:

Eteenpäin on elävän mieli. Jokainen menee varmasti eteenpäin. Muistot jäävät jos ne ovat olleet jollain tavalla merkityksellisiä. Jos ne ovat jotenkin koskettaneet ihmistä.

Muistikuvia jää aina, mutta ne eivät ole enää konkreettisella intensiivisellä tasolla. Kun ihmiset elävät eri ympäristöissä ja toisille muodostuu elämään erilaista sisältöä kuin aina sama maitokauppa, alkavat ihmiset olemaan kuin eri aikatasolla.

Katsovat asioita eri tavalla kuin paluu tulevaisuuteen leffassa, löyhää ja huonoa esimerkkiä käyttääkseni.

Jos vahvistatte kuvitelmia samoissa ympäristössä olemisesta erilaisilla kuvaelmilla etäällä toisesta toisen tietämättäkin kuten ap. En usko että maailmat enää kohtaa, vaan aikahyppy eri ympäristöjen osalta on tuonut kokemuksellisuutta ja etäisyyttä aikaisempiin.

Kuten käy esim teinistä aikuisuuteen vaiheessa kun aloittaa toisaalla oman itsenäisen elämän. Ne jotka jäävät samaan ympäristöön toistamaan asioita, kutistuvat joltain osin, koteloituvat nopeasti, toisaalta voivat saavuttaa toisenlaisia asioita tai sitten ei. Jolloin toisella muistikuvat ovat etäisiä pieniä kuvia, toiselle sama asia on toistona nenän edessä kuin mitään ei olisi muuttunut, koska sama ympäristö omat kokemukset ovat pysyneet samalla tasolla, toisella on kuitenkin ns aikataso eri asioiden suhteen.

Anonyymi kirjoitti:

Muistikuvia jää aina, mutta ne eivät ole enää konkreettisella intensiivisellä tasolla. Kun ihmiset elävät eri ympäristöissä ja toisille muodostuu elämään erilaista sisältöä kuin aina sama maitokauppa, alkavat ihmiset olemaan kuin eri aikatasolla.

Katsovat asioita eri tavalla kuin paluu tulevaisuuteen leffassa, löyhää ja huonoa esimerkkiä käyttääkseni.

Jos vahvistatte kuvitelmia samoissa ympäristössä olemisesta erilaisilla kuvaelmilla etäällä toisesta toisen tietämättäkin kuten ap. En usko että maailmat enää kohtaa, vaan aikahyppy eri ympäristöjen osalta on tuonut kokemuksellisuutta ja etäisyyttä aikaisempiin.

Kuten käy esim teinistä aikuisuuteen vaiheessa kun aloittaa toisaalla oman itsenäisen elämän. Ne jotka jäävät samaan ympäristöön toistamaan asioita, kutistuvat joltain osin, koteloituvat nopeasti, toisaalta voivat saavuttaa toisenlaisia asioita tai sitten ei. Jolloin toisella muistikuvat ovat etäisiä pieniä kuvia, toiselle sama asia on toistona nenän edessä kuin mitään ei olisi muuttunut, koska sama ympäristö omat kokemukset ovat pysyneet samalla tasolla, toisella on kuitenkin ns aikataso eri asioiden suhteen.

Poikani muisti melkein kaikki asiat mitä kysyin 2,5 v ylöspäin koska muistutin niistä nyt se on 12v. Kertoi minulle
” kai nyt kun en muuta osannut sanoa kuin- minä rakastin sinua”
ja oli kiukkunen minulle asiasta.
Sanoin aiemmin muistatko kun juoksi tytön perässä huutaen ”minä rakastan sinua” ”minärakastan sinua”
Tyttö huusi ”minä en rakasta sinua” ”minä en rakasta sinua”

Onhan se totta ettei se oikein muuta osannut puhua päiväkodista, se ei tykännyt olla kun haastattel ja kertoi pelänneensä tätejä kun ne oli niin isoja.

Isänsä sanoi on ne paremmat sanat osata kuin jotain muuta kuin joulukalenterista saksalainen vaihto-oppilas hokee- mitä kuuluu,mitä kuluu..

Anonyymi kirjoitti:

Muistikuvia jää aina, mutta ne eivät ole enää konkreettisella intensiivisellä tasolla. Kun ihmiset elävät eri ympäristöissä ja toisille muodostuu elämään erilaista sisältöä kuin aina sama maitokauppa, alkavat ihmiset olemaan kuin eri aikatasolla.

Katsovat asioita eri tavalla kuin paluu tulevaisuuteen leffassa, löyhää ja huonoa esimerkkiä käyttääkseni.

Jos vahvistatte kuvitelmia samoissa ympäristössä olemisesta erilaisilla kuvaelmilla etäällä toisesta toisen tietämättäkin kuten ap. En usko että maailmat enää kohtaa, vaan aikahyppy eri ympäristöjen osalta on tuonut kokemuksellisuutta ja etäisyyttä aikaisempiin.

Kuten käy esim teinistä aikuisuuteen vaiheessa kun aloittaa toisaalla oman itsenäisen elämän. Ne jotka jäävät samaan ympäristöön toistamaan asioita, kutistuvat joltain osin, koteloituvat nopeasti, toisaalta voivat saavuttaa toisenlaisia asioita tai sitten ei. Jolloin toisella muistikuvat ovat etäisiä pieniä kuvia, toiselle sama asia on toistona nenän edessä kuin mitään ei olisi muuttunut, koska sama ympäristö omat kokemukset ovat pysyneet samalla tasolla, toisella on kuitenkin ns aikataso eri asioiden suhteen.

Kirjoitan sitten sivusta.

valtakunta kirjoitti:

Poikani muisti melkein kaikki asiat mitä kysyin 2,5 v ylöspäin koska muistutin niistä nyt se on 12v. Kertoi minulle
” kai nyt kun en muuta osannut sanoa kuin- minä rakastin sinua”
ja oli kiukkunen minulle asiasta.
Sanoin aiemmin muistatko kun juoksi tytön perässä huutaen ”minä rakastan sinua” ”minärakastan sinua”
Tyttö huusi ”minä en rakasta sinua” ”minä en rakasta sinua”

Onhan se totta ettei se oikein muuta osannut puhua päiväkodista, se ei tykännyt olla kun haastattel ja kertoi pelänneensä tätejä kun ne oli niin isoja.

Isänsä sanoi on ne paremmat sanat osata kuin jotain muuta kuin joulukalenterista saksalainen vaihto-oppilas hokee- mitä kuuluu,mitä kuluu..

Madonnan yhdessä hyvässä biisissä this use to be my playground kaihoisasti muistellaan menneitä koska ne ovat menneitä and now you are old. Jossain vaiheessa ihmisen elämää kertaat elämäsi albumia, vahvistaaksesi mitä olet kokenut. Kunnes tulee se hetki kun millään sillä ei ole enää sellaista kaihoisaa asemaa elämässäsi. Et halua velloa muisteluissa, koska ne ovat tasksejäänyttä ajanjaksoa. On vain tämä nykyhetki, tulevaisuus.

Madonna lopettaa kaihoisasti kuin toivoen että playground elämä voisi sellaisenaan jatkua loputtomiin. Kuin se aika silloin oli intensiivistä eikä sitä intensiivisyyttä ole korvannut lähiajassa vielä mikään. Kun elämään tulee muuta, jää aikaisemmat ajanjaksot perspektiiviin muistikuviksi, satunnaisiksi esille oloiksi, ei nykyhetkessä vaikuttavaksi asianlaidaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Madonnan yhdessä hyvässä biisissä this use to be my playground kaihoisasti muistellaan menneitä koska ne ovat menneitä and now you are old. Jossain vaiheessa ihmisen elämää kertaat elämäsi albumia, vahvistaaksesi mitä olet kokenut. Kunnes tulee se hetki kun millään sillä ei ole enää sellaista kaihoisaa asemaa elämässäsi. Et halua velloa muisteluissa, koska ne ovat tasksejäänyttä ajanjaksoa. On vain tämä nykyhetki, tulevaisuus.

Madonna lopettaa kaihoisasti kuin toivoen että playground elämä voisi sellaisenaan jatkua loputtomiin. Kuin se aika silloin oli intensiivistä eikä sitä intensiivisyyttä ole korvannut lähiajassa vielä mikään. Kun elämään tulee muuta, jää aikaisemmat ajanjaksot perspektiiviin muistikuviksi, satunnaisiksi esille oloiksi, ei nykyhetkessä vaikuttavaksi asianlaidaksi.

Pariskuntienkin jos haluavat harmaahapsisena vielä olla yhdessä, tulee kasvaa yhdessä elämän edessä tai samalla tavalla koteloitua, jos niin ei tapahdu (samanaikaista askellusta, samoja suuntaviivoja) ihmiset erkaantuvat, vieraantuvat toisistaan.

Tuntuu kuin pakonomaisesti luotte kuvaelmia ihmisistä joista olette vieraantuneet, vain vahvistaaksenne oman elämänne albumeja, kun toisella on omansa. Luotte harhaa samassa ympäristössä olemisesta, missä jauhatte muun elämän sisällön puuttumisen takia haaveita, kuvitellen vastapuolen olevan samassa "sisällössä" ?koska itse olette sinne uppoutuneet mutta todellisuus eikä tosiasiat vastaa sitä. Miten voisikaan sellaisenaan olla koska vuorovaikutteisia kohtaamisia ei ole. Jos täällä tai muualla teette vaikutelma kuvaelmia. Todellisessa elämässä teette asioita mikä laimennuttaa, vieraannuttaa ihmisiä toisistaan, merkityksiä, enpä usko että kuvaelmien pohjalta kukaan haluaisi sen "sisältöistä" elämää jakaa.

Todellisessa elämässä kukaan saisi tuollaisesta ajatuksesta kiinni, että toisen haavekuvat sellaisenaan todentuisi oikeassa elämässä kun eivät ole siinä saman aikaisesti asioita (todellisia ) jakamassa. Jolloin momentumit on hukattu eivätkä ne koskaan sellaisinaan palaa. Tietysti romanttisissa elokuvissa momentumit palaa mutta silloinhan ihmisten välillä on on ollut jotain arvostusta, kunnioitusta, hyvää tahtoa molemmin puolin, jotta niin voisi käydä. Pitävät yllä arvokkuutta (integrity) itsessään ja toisessa. Integrity on tärkeä ellei tärkein ominaisuus.

Anonyymi kirjoitti:

Pariskuntienkin jos haluavat harmaahapsisena vielä olla yhdessä, tulee kasvaa yhdessä elämän edessä tai samalla tavalla koteloitua, jos niin ei tapahdu (samanaikaista askellusta, samoja suuntaviivoja) ihmiset erkaantuvat, vieraantuvat toisistaan.

Tuntuu kuin pakonomaisesti luotte kuvaelmia ihmisistä joista olette vieraantuneet, vain vahvistaaksenne oman elämänne albumeja, kun toisella on omansa. Luotte harhaa samassa ympäristössä olemisesta, missä jauhatte muun elämän sisällön puuttumisen takia haaveita, kuvitellen vastapuolen olevan samassa "sisällössä" ?koska itse olette sinne uppoutuneet mutta todellisuus eikä tosiasiat vastaa sitä. Miten voisikaan sellaisenaan olla koska vuorovaikutteisia kohtaamisia ei ole. Jos täällä tai muualla teette vaikutelma kuvaelmia. Todellisessa elämässä teette asioita mikä laimennuttaa, vieraannuttaa ihmisiä toisistaan, merkityksiä, enpä usko että kuvaelmien pohjalta kukaan haluaisi sen "sisältöistä" elämää jakaa.

Todellisessa elämässä kukaan saisi tuollaisesta ajatuksesta kiinni, että toisen haavekuvat sellaisenaan todentuisi oikeassa elämässä kun eivät ole siinä saman aikaisesti asioita (todellisia ) jakamassa. Jolloin momentumit on hukattu eivätkä ne koskaan sellaisinaan palaa. Tietysti romanttisissa elokuvissa momentumit palaa mutta silloinhan ihmisten välillä on on ollut jotain arvostusta, kunnioitusta, hyvää tahtoa molemmin puolin, jotta niin voisi käydä. Pitävät yllä arvokkuutta (integrity) itsessään ja toisessa. Integrity on tärkeä ellei tärkein ominaisuus.

Sota aikaan ne jotka jäävät tuijottamaan kaivattunsa kuvaa, kirjeitä, odottavat paluuta, jos toinen ei jää tuijottamaan pirtissänsä toisen kuvaa muistellen, haaveillen yhdessä olosta vaan elää nykyhetkessä antaantuu elämän vietäväksi, erkaantuu ja lähtee toisen mukaan. Toinen eli kotelossa olettaen paluuta siihen, kun toisen nykyhetki vei. Rakkauttahan ei sinänsä ole, ihmiset haluavat saada ja antaa jotain mikä vahvistaisi omaa arvokkuutta tasavertaisesti, miten sen kukin sitten mieltääkin.

Vuosien päästä toiselle tuo ajanjakso on kaukainen hämärä muistikuva, toiselle kuvan tuijottelijalle ehkä vieläkin toinen ihminen koetaan olevaksi omassa elämässä. Niinhän ei ole, vaan liiallinen kuvan tuijottelu luo harhaa.

Anonyymi kirjoitti:

Sota aikaan ne jotka jäävät tuijottamaan kaivattunsa kuvaa, kirjeitä, odottavat paluuta, jos toinen ei jää tuijottamaan pirtissänsä toisen kuvaa muistellen, haaveillen yhdessä olosta vaan elää nykyhetkessä antaantuu elämän vietäväksi, erkaantuu ja lähtee toisen mukaan. Toinen eli kotelossa olettaen paluuta siihen, kun toisen nykyhetki vei. Rakkauttahan ei sinänsä ole, ihmiset haluavat saada ja antaa jotain mikä vahvistaisi omaa arvokkuutta tasavertaisesti, miten sen kukin sitten mieltääkin.

Vuosien päästä toiselle tuo ajanjakso on kaukainen hämärä muistikuva, toiselle kuvan tuijottelijalle ehkä vieläkin toinen ihminen koetaan olevaksi omassa elämässä. Niinhän ei ole, vaan liiallinen kuvan tuijottelu luo harhaa.

Ja sitten kun sodasta palaavat eivät useinkaan vastaa enää sitä haavekuvaa, valmiutta koteloelämään, jolloin erkaantuminen tapahtuu vaivihkaa, koska toisella on kokemuksia, mitä ei voi sanoittaa osaksi koteloelämää eikä haaveellista elämänkulkua.

Anonyymi kirjoitti:

Ja sitten kun sodasta palaavat eivät useinkaan vastaa enää sitä haavekuvaa, valmiutta koteloelämään, jolloin erkaantuminen tapahtuu vaivihkaa, koska toisella on kokemuksia, mitä ei voi sanoittaa osaksi koteloelämää eikä haaveellista elämänkulkua.

Nykyajassa ihmisten tavoitteet ja halut hyvästä elämänkulusta ovat toisenlaisia kuin määritellyt koteloelämät. Ihmiset elävät intensiivisiä työjaksoja, motivoituvat itsensä kehittämisestä, jooga retriiteistä, maailman matkailusta, hakevat kukin omalla tavallaan intensiivisyyttä elämäänsä eikä jämähtäneitä kuvaelmia.

Ylintä johtoa myöten ollaan huolestuneita kun syntyvyys on vähäistä. Yksi ehdotus on ollut että kustannetaan nuoret miehet "vaihtoon" ulkomaille vaimon hakuun, jos täältä ei löydy ja sitä myötä syntyvyys saataisiin kasvuun, samaa porkkanaa ei naisille tarjota? Oletus on aina ollut että naiset haluaisivat automaattisesti määritellyn koteloelämän ja mukautuvat siihen.

Netflixissä pyörii sarja missä kovin naisasianaisen roolin ottanut Reese W (näyttelijä/tuottaja) haastattelee ja ihailee aikamme ajankuvaan vaikuttaneita naisia, jotka kääntävät mielemme ja sydämemme ennakkoluulottomasti kun mukana on mm Dolly Parton, jota ei heti ensimmäiseksi luulisi ns feministien ryntäävän haastattelemaan esikuvana olemisesta nuorille tytöille, sitä hän kuitenkin oli Reenelle sen vuoksi että uskalsi toteuttaa omia haaveitaan, tavoitella menestystä jne

Onko ajassamme jokin muuttumassa, mies ja nais energiat tasoittumassa, missä naisetkin voivat tukea toisiaan syömättä toisilta tilaa, jotta vain yksi mahtuisi huipulle kerrallaan.

Harva täällä aina ymmärtää mistä kulmasta esim mustat naiset puhuvat kun kertovat siitä ettei ollut heillä esikuvia siitä miltä tuntuu olla kun ei vastaa kauneus eikä muitakaan ihanteita, vaikka ovat mitä kauneimpia mutta ympäristö ei vahvista monimuotoisuudella sitä kuvaa.

Mielenkiintoisia näkökulmia.

Kuin myös sarjassa Crown, mikä on kuvattu, näytelty aivan uskomattoman hyvin, se intensiivisyys, tunnelman luonti, mikä luo ihmisten hahmot eläväksi.

Niin eläväksi että sensitiivisyys ihan kasvoi elämän edessä kun huomaa miten erkaantuneita ihmiset ovat toistensa inhimillisestä olemassa olosta, missä menetykset ovat riipaisevia, kuin toinen ihminen oikeasti hengittävänä olentona on merkinnyt toiselle kyynelten virran poskelle.