https://www.is.fi/viihde/art-2000006349201.html
Jotenkin tulee tosi surulliseksi, kun lukee näistä testamenttiriidoista, niissä tulee jotenkin se ihmisen käsittämättömän raakuus, kyltymätön kylmyys ja epäinhimmillisyys esille. Mutta sinänsä hyvä, että niistä kirjoitetaan, koska kyllä se pistää myös itseään miettimään niitä siirtoja, joita tekee, ja osaa sitten ehkä paremmin varautua kaikkiin mahdollisiin seikkoihin, että ei jää mitään epäselväksi kenellekään ja missään. Luulen, että moni ei edes tajua, kun kirjoittaa sitä viimeistä tahtoaan, että mitä kiemuroita se voi tuoda tullessaan, ja saada niin pahaa jälkeä, että koko perhe tai ystävyyssuhteet menee sirpaleeksi.
Näissä, joissa on vielä perheyrityksistä kysymys, jossa jo isän isä tai äiti aloittanut yritykstoimintaa, ja saanut sen menestymään, siirtänyt sen eteenpäin, niin sitten loppu on sitten jotain ihan muuta, mitä he olisivat koskaan halunneet, ja sitten käy näin. Siinä ei ole enää pelkästään rahasta kysymys, mutta siitä arvokkaasta perinnöstä, jota omat vanhemmat ja isovanhemmat ovat jättäneet jälkeensä. Siinä on niin paljon arvokkuutta ja kunnioitettavaa historiaa, että on jotenkin aivan "pyhäinhäväistystä" alkaa romuttamaan koko sadan vuoden työ sirpaleiksi. Ymmärtäköö ihmiset, mitä he tekevät?
Tuskin.
Voi olla, että tässäkin keississä on niin paljon sekavaa soppaa, ja tietysti onkin. En usko, että tyttäret ovat tämän asian ajuri, voi olla, että ajurina toimii äiti ja tytöt menee perässä. En tiedä, en tunne, mutta jotenkin niin väärää kaistaa nyt mennään ja lujaa.
Nyt pitäisi vaan laittaa yrityskuviot kuntoon siinä, että yritystoiminta jatkuu katkeamattomana, eikä antaa vielä yrityksenkin hiipua siinä menessään, ei se ole kaukaa haettua vaikka kuulostaa sadan vuoden takaiselle yritykselle mahdottomuus. Kaikki on mahdollista. Mutta miksi se ukko on laittanut vaimoaan toimitusjohtajaksi, tuskin hänellä oli minkäänlaista ymmärrystä, miten yrityksen toiminta saadaa edistettyä uuden johtajan vetämänä. Luulisi, että mies olisi tämän ainakin ymmärtänyt, joka on ollut firmansa johdossa nuoresta pitäen.
Mutta oli niin tai näin, niin ihmisen viimeistä tahtoa on kunnioitettava. Ei sitä voi alkaa muuttamaan sanomalla "oli sekava ja hortoili". Ymmärrän, jos testamentti olisi yht´äkkiä muutettu jollekin ulkomaalaiselle rikollispomolle, niin silloinhan juttu olisi aivan eri, mutta että omille lapsilleen.
Jokuhan tässä on painanut tässä miehen päätöksessä, tuskin hän turhaa muutti 45 vuoden jälkeen tuosta noin vaan. Onko miestä loukattu pahoin? tai mies saanut tietää jotain erityisen loukkaavaa, en tiedä, mutta surullista.
Jotenkin vaan en usko, että tytöt olisivat tässä se ajuri, jotenkin haiskahtaa äidin touhuilta. Monesti, jos on vahva äiti, siis väärällä tavalla vahva, niin lapset ovat jopa loppuiän henkisesti ja psyykkisesti "äitinsä helmoissa", mikä ei ole hyvä juttu. Lapsi voi jäädä henkisesti "jyrän alle" niin, että he eivät edes itse sitä ymmärrä, ja näkevät äitiään "se kaikkein ihanin äiti". Olen nähnyt joitakin tallaisia tapauksia, ja jotenkin tuntuu pahalta, kun monesti lapsissa olisi niin paljon enemmän ja paljon parempaan, mutta menevät vain äidin varjossa, ja se tie on jo valmiiksi manipuloitu.
En tiedä, en tunne.
Jotenkin tulee tosi surulliseksi, kun lukee näistä testamenttiriidoista, niissä tulee jotenkin se ihmisen käsittämättömän raakuus, kyltymätön kylmyys ja epäinhimmillisyys esille. Mutta sinänsä hyvä, että niistä kirjoitetaan, koska kyllä se pistää myös itseään miettimään niitä siirtoja, joita tekee, ja osaa sitten ehkä paremmin varautua kaikkiin mahdollisiin seikkoihin, että ei jää mitään epäselväksi kenellekään ja missään. Luulen, että moni ei edes tajua, kun kirjoittaa sitä viimeistä tahtoaan, että mitä kiemuroita se voi tuoda tullessaan, ja saada niin pahaa jälkeä, että koko perhe tai ystävyyssuhteet menee sirpaleeksi.
Näissä, joissa on vielä perheyrityksistä kysymys, jossa jo isän isä tai äiti aloittanut yritykstoimintaa, ja saanut sen menestymään, siirtänyt sen eteenpäin, niin sitten loppu on sitten jotain ihan muuta, mitä he olisivat koskaan halunneet, ja sitten käy näin. Siinä ei ole enää pelkästään rahasta kysymys, mutta siitä arvokkaasta perinnöstä, jota omat vanhemmat ja isovanhemmat ovat jättäneet jälkeensä. Siinä on niin paljon arvokkuutta ja kunnioitettavaa historiaa, että on jotenkin aivan "pyhäinhäväistystä" alkaa romuttamaan koko sadan vuoden työ sirpaleiksi. Ymmärtäköö ihmiset, mitä he tekevät?
Tuskin.
Voi olla, että tässäkin keississä on niin paljon sekavaa soppaa, ja tietysti onkin. En usko, että tyttäret ovat tämän asian ajuri, voi olla, että ajurina toimii äiti ja tytöt menee perässä. En tiedä, en tunne, mutta jotenkin niin väärää kaistaa nyt mennään ja lujaa.
Nyt pitäisi vaan laittaa yrityskuviot kuntoon siinä, että yritystoiminta jatkuu katkeamattomana, eikä antaa vielä yrityksenkin hiipua siinä menessään, ei se ole kaukaa haettua vaikka kuulostaa sadan vuoden takaiselle yritykselle mahdottomuus. Kaikki on mahdollista. Mutta miksi se ukko on laittanut vaimoaan toimitusjohtajaksi, tuskin hänellä oli minkäänlaista ymmärrystä, miten yrityksen toiminta saadaa edistettyä uuden johtajan vetämänä. Luulisi, että mies olisi tämän ainakin ymmärtänyt, joka on ollut firmansa johdossa nuoresta pitäen.
Mutta oli niin tai näin, niin ihmisen viimeistä tahtoa on kunnioitettava. Ei sitä voi alkaa muuttamaan sanomalla "oli sekava ja hortoili". Ymmärrän, jos testamentti olisi yht´äkkiä muutettu jollekin ulkomaalaiselle rikollispomolle, niin silloinhan juttu olisi aivan eri, mutta että omille lapsilleen.
Jokuhan tässä on painanut tässä miehen päätöksessä, tuskin hän turhaa muutti 45 vuoden jälkeen tuosta noin vaan. Onko miestä loukattu pahoin? tai mies saanut tietää jotain erityisen loukkaavaa, en tiedä, mutta surullista.
Jotenkin vaan en usko, että tytöt olisivat tässä se ajuri, jotenkin haiskahtaa äidin touhuilta. Monesti, jos on vahva äiti, siis väärällä tavalla vahva, niin lapset ovat jopa loppuiän henkisesti ja psyykkisesti "äitinsä helmoissa", mikä ei ole hyvä juttu. Lapsi voi jäädä henkisesti "jyrän alle" niin, että he eivät edes itse sitä ymmärrä, ja näkevät äitiään "se kaikkein ihanin äiti". Olen nähnyt joitakin tallaisia tapauksia, ja jotenkin tuntuu pahalta, kun monesti lapsissa olisi niin paljon enemmän ja paljon parempaan, mutta menevät vain äidin varjossa, ja se tie on jo valmiiksi manipuloitu.
En tiedä, en tunne.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.