Mä oon huomannu et mun elämä on jatkuvasti sekasin ja vuosia jo. Mä en saa kun pätkätöitä ja sit taas työtöm pätkätöissä työtön samaa paskaa. Lisäks musta tuntuu ettei ketää kiinnosta mun elämä. Oon masentunut ollut vuosia jo. Ihmiset haukkuu mua. Tyttöystävät jättänyt mut. Mulla ei ole ainuttakaan kaveria. On niin paha olla että en jaksa. Mielialat heittelee. Saatana hermostua nollasta sataan haukun naisia ja oon aivan hullu. Mä en jaksa enää. Mulle on todettu epävakaan persoonan piirteitä, mitä mä teen?
Mä olen aivan sekasin.
Anonyymi
27117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Välil mietin miks oon olemas ku kaikki vain haukkuu ja haukkuu ja paskaa. Tekis mieli vaan kuolla. Ja naisetkaa ei tälläsestä hullusta sekopäästä kiinnostu.
En kyllä osaa sanoo mikä tuohon ja tähän nyt parasta hätäenssiapua olisi. En oo itte paljo hipassukkaa naista viimmesseen 36 vuoteen. Sen verran että ihonkaipuuta on. Se toki ressaa enkä tiiä miksi jokin kaipuu on vaikka henkisesti en usko minkäänlaisen yhteiselämän, edes seurustelun käyvän. Mitä tekee seksuaalisuudellaan ellei siitä voi hyötyä. jollei sillä voi kuin vahingoittaa itseään olemalla nälässä. Kaipaus tuottaa tietenki aluksi iloista ajankulua mutta päätyy sitten vaan ehkä käteenvetoon tai muuhun itsehärskeilyyn vaikka ei se orkasmi enää tällä iällä oo se suurin tarve. Hipsuttelu se varmaan lähinä on, jota eii oo saanu kyllin
Raivokohtailut on mullekki tuttuja, harvoin kyllä ihmisille tai muiden seurassa kärähdän. Äärettömä harvo. Enemmä mielistelen jopa tuntematomille ja ahistun jos en pysty miellyttään niitä. Jälkeen päi tosin fakkiinnun miellyttelyihini ja vaivun joihinni itseinhon ja muiden sekavien tunteiden tilaan, josta ennenpitkään jälleen ulospääsen jollain kepulikeinolla, raivo- tai työskentelykohtauksella, tai pakenemalla jonnekin mielikuvitusmaailmoihin ja kaikenlaisien pitkien listojen ulkoaopetteluun.
No jaa tulipa taas jonnillainen novelli, en tiiä palveliko se ittiäni tai ketään
No eipä itselläkään paljon paremmin mene kuin sullakaan?
Monen pitäis lukee kirja 'Häpeän monet kasvot,,,
Siinä kerrotaan myös läheisriippuvuudesta,se on sairaus sekin.
Parempi kun pysyy näkymättömissä
Varmaan ensiksi on parasta ottaa sinulle määrätyt lääkkeet, että voit paremmin ja pystyt käsittelemään ongelmiasi.
Mulla on ssri lääke ei se tunnu auttavan. Silti paha olla. En saa mitään apua ja terapiaa. Elämä sekaisin. Olen pätkätyöläinen enkä saa edes vakituista työtä. Kukä tällästä sekopäätä kattelee.
En tiedä usein miks oon olemas ja miks musta tuli tällänen sekopää haukkuja heikkolahjainen ku en omistanu vuoteen yli, ei ketään kaveria ja mitään.
Mä nykyään vain dokaan yksin ku ei ole kavereitakaan ja elämää ja haluisin löytää naisen, mut seki turhaa kun elämä ei tasapainossa. Vakituista työtä ei kavereita ei naista ei mitää. Aina yksin.
Eikö edes aktiivimalli ja te-toimiston tehostetut auttamistoimet saanut sinun asioita paremmalle tolalle?
Et sinä ihan yksin ole. Kyllä joku sinut muistaa. Ainakin te-toimisto ja Kela.
Mua masentaa kun menetin kaverit ja kaikki, ei oo paljo ketää kelle soitella, on aika yksin, vanhemmat vaan, ja sitte tuntuu et ihmiset vihaa minua, kohta kai työtki loppuu, en tiedä mitä teen, en halua jäädä himaan masentuu lisää jos työt loppuu, ja tuntuu ettei naisia saa ja pyörii elämäs semmosta ympyrää, oon masentunut ja syön ssri lääkettä venlaa...
Ihmisiä ei näytä edes kiinnostavan mikään. No menen hakeen lisää apua alkuvuodesta se varma.
Liity johonkin ryhmään itse menin aa ryhmään ja alkoi elämä järjestyy ja yksinäisyys loppua kun uskalsin olla rehelinen että yksin en pärjää eli kalstan joukoon meniin esim hurstin ruokajakeluun . tai ompeluseuraan .
Ei mua kiinnosta semmonen.
Me trollaamme kansaa siitä huolimatta.
Il ja is ja yle
Tiedätkö alkup. että käyttämäsi lääkkeet juuri ylläpitävät tuota olotilaasi, turruttavat ja lamaannuttavat kehosi ja aivosi. Se kestää niin kauan kun syöt niitä. Kuka h...u lääkäri kirjoittaa reseptejä vuodesta toiseen koska et saa lääkkeitä apteekista ilman reseptiä? Tällaiset lääkärit eivät ymmärrä näiden lääkkeiden päälle mitään.
Koita kohentaa elämääsi pienin askelin. Esim. aloita uusi harrastus, hae opiskelemaan, vaihda paikkakuntaa, hae terapiaan, hae kuntoutukseen (Kela) tms. Tässä vain ehdotuksia. Tee itsellesi suunnitelma ja yritä toteuttaa se. Kavereiden/ vertaistuen löytäminen on todella tärkeää, siksi kuntoutus/ opiskelupaikka/ ryhmä tms.
En tiedä en saa töitä menetin vain työt saatana ja menetin mun naisenkin.
Lääkkeillä lamaannutettu ihminen ei ole kykenevä noin aktiiviseen toimintaan, jos kykenisi, ei hän lääkkeitä tarvitsekaan.
Emmä halua enää näin, joskus mietin vain kuolemaa. Ihmiset ei halua olla missää tekemisis, en saa vakityötä kaikki haukkuu en jaksa enää.
Ehdotin sinulle aiemmin jotain ryhmätoimintaa tai elämänmuutoksia. Muista myös ulkoilla ja harrastaa edes vähän liikuntaa, vaikka kävelyä, mielellään päivänvalossa jos työn takia mahdollista. Lisäksi tarkista ruokavaliosi ja syö ainakin D-vitamiinia isolla annostuksella, mielellään myös B-ryhmän vitamiineja ja omega-3:sta. Suomessa ei valo riitä tähän aikaan vuodesta ja sillä on monia haitallisia vaikutuksia elimistöön ja mielialaan.
Ei moni muukaan saa vakityötä, ei se ole mikään onnistumisen mittari. Välillä työssä, välillä työttömänä, niinhän se usein menee.
No joo mutta ex jo piti mua hulluna kun ei tähän ikää mennes vakityötä ja jätti mut. Siis mävoin todella pahoin.
Auttaisiko terapia sinua? Siellä voisit puhua ongelmistasi ja terapeutin kanssa yhdessä miettiä, miten löytäisit muutosta elämääsi. Olen kuullut, että onnistunut terapia voi muuttaa koko elämän.
Mut ex jätti kun se löysi uuden ja paremman. Kaikki meni, asunto ja työpaikka myös, sillä olin hänen firmassa töissä.
No auttaisi kyllä, on jopa ihmetelty miksen käy terapiassa kun käytös on kamalaa ja voin tosi pahoin, ongelmia monilla osa-alueilla ja työtkää ei koskaa jatku ja oon huono tai musta ei tykätä, potkujaki elämässä tullut, sekä ihmistenkaa ongelmia oon vaikee tapaus ja en jaksa tätä elämää enää. en pääse eteenpäin ja aikustu mitenkään.
Joo ainaski vois vähentää juomista ja alkaa liikkuun enempi ja syömää vitamiineja.
bvittu tästä elämästä ei tule mitää. mietin kohta miten hyppään sillalta alas, en nyt jaksa ees ihmisiä kaikki menee päi vittua, ku en tuu koskaa naistakaa saamaa.
Tuntuu ettei tästä elämästä tuu niinku mitään. jatkuvasti paska olla, ja ei huvita mikää.nyt vielä lihonnu joulukuun takia ja kaikkee, ja jotenki hyvin laiska olo päivittäin, eikä kiinnosta mikään.
Ku oon täs kaikkee miettinyt, lihonut ja ryypnny joka vloppu, tullut laiskaksi sen juomisen takia, meni työt nyt alta loppu soppari, viel toistaseks hyvin asiat rahaa ja ruokaa jne, sit äiti sanoo sun pitäs kyl saada jatkuva työ ja kasvaa aikuseksi jne, että oon niinku joka kakara. No nyt kyl vähennän juomistaki pilaa vaan kaiken, heikkolahjaisuudelle en voi mitää mä oon mikä oon,..