Joulun aikaan

Näin joulunalla on monilla kiire. Toiset puskevat viimeisiä työpäiviään, jotta saisivat lomailla joulun pyhät. Toiset ovat töissä joulunakin. Jotkut toiset taas voisivat ilomielin mennä töihin joulunakin, jos, niin, jos niitä töitä olisi.
Toiset taas aloittavat joulunvieton jo hyvissä ajoin, ettei joulu vain menisi hukkaan tai muuten vain tahtovat aloittaa joulun rauhassa.
Jotkut voivat pahoin. Joulunakin. Ei kiinnosta, ei innosta, ei ole ketään ketä tavata tai nähdä, pyytää edes joulukahville.
Toiset sitten turruttavat pahaa oloaan alkoholilla, kai se vähän mieltä rauhoittaa, vaan pyhien jälkeen taas sama himo iskee...
Mietin, näin joulun alla, jos jostain löytää voisin, tuuhean metsäkuusen, kirkkaan tähden taivaalta, pienen kynttilänvalon, lumilyhdyn.. Olisiko siinä joulumieltä? Vai, löytyykö se paperin tuoksusta, pipareista, glögistä, kinkusta, joulumusiikista...ehkä joulu hartaudesta?
Lumihiutaleista, joulukukista?
Entä, jos joulu tulisikin siitä, että hyväksyisi itsensä? Ei rakentaisi joulua suurin odotuksin, ei odottaisi liian suuria?
Mitä, jos yksinäisyydenkin keskellä, voisi katsella sitä kirkasta tähteä taivaalla ja vaikka toivoa jotain, ihan itsekseen, ketäpä se haittaisi?
Jos riitojen sijaan lähtisikin joulukävelylle, pukisi päälle paljon lämmintä mieltä? Mikä ikinä onkaan sinun tilanteesi tänä Jouluna, toivon , että tämä pieni kirjoitus toisi vaikka pienen valonvälähdyksen juuri sinun Jouluusi! Hyvää ja rauhallista Joulua!
Mistä sinun Joulusi koostuu?