Mä oon 14 vuotias tyttö, ja mä oon ollut itsetuhoinen 11 vuotiaasta. Kaikki on alkanut vain pienistä naaruista joista hiljalleen siirtynyt isompiin viiltoihin, joista on jäänyt kohonneita arpia käsivarsiin, vatsaan ja reisiin. Mä olin 137 päivää ilman itsetuhoisuutta, mutta jostain syystä se alkoi taas uudestaan ihan kuukauden sisällä. Mä en ole kertonut tästä kenellekkään, koska mun vanhemmat on näyttänyt sellaisia merkkejä että niistä se on säälittävää ja huomion hakua, jos on tullut vaikka uutisesta puheeksi. Oon käynyt monet kerrat ulkomailla, jolloin vanhemmat on ihmetellyt miks mä pidän pitkiä vaatteita kauheessa helteessä, enkä enään käy uimassa vaikka siitä ennen tykkäsin, johon mun pitää keksiä tyhmiä tekosyitä. Mä en tiedä mistä mun itsetuhoisuus tulee. Mä oon myös lähiaikoina vajonnut onnettomuuteen, ja n. Vuosi sitten mulla oli jaksoja jollon en syönyt yhtään, mutta sekin jäi pois. Se on kuitenkin alkanut uudestaan. Mä en saa unta enkä saa syötyä kunnolla. Mä en tiedä olisiko helpompi lopettaa elämä, sillä tuntuu että mun pää räjähtää kohta, enkä saa mitään mietittyä kunnolla. Mitä mun pitäis tehä, mikä mulla on?
Mitä pitäisi tehdä?
Anonyymi
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinulla ei vielä ole asiat näin pahasti. Mutta muista Jeesus voi ja myös tahtoo auttaa, jokaista jotka huutavat Häntä avuksi!
1933/-38 Kirkko Raamattu Markuksen evankeliumi.
5:1 Ja he tulivat toiselle puolelle järveä gerasalaisten alueelle.
5:2 Ja kohta kun hän lähti venheestä, tuli häntä vastaan haudoista mies, joka oli saastaisen hengen vallassa.
5:3 Hän asusti haudoissa, eikä kukaan enää voinut häntä kahleillakaan sitoa;
5:4 sillä hän oli monta kertaa ollut sidottuna jalkanuoriin ja kahleisiin, mutta oli särkenyt kahleet ja katkonut jalkanuorat, eikä kukaan kyennyt häntä hillitsemään.
5:5 Ja hän oleskeli aina,
yötä ja päivää,
haudoissa
ja vuorilla,
huutaen
ja runnellen
itseään
kivillä.
5:6 Kun hän kaukaa näki Jeesuksen, juoksi hän ja kumartui maahan hänen eteensä
5:7 ja huutaen suurella äänellä sanoi: "Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä vannotan sinua Jumalan kautta, älä vaivaa minua."
5:8 Sillä hän oli sanomaisillaan sille: "Lähde ulos miehestä, sinä saastainen henki."
5:9 Ja Jeesus kysyi siltä: "Mikä on nimesi?" Niin se sanoi hänelle: "Legio on minun nimeni, sillä meitä on monta."
5:10 Ja se pyysi pyytämällä häntä, ettei hän lähettäisi niitä pois siitä seudusta.
5:11 Niin siellä oli lähellä vuorta suuri sikalauma laitumella.
5:12 Ja ne pyysivät häntä sanoen: "Lähetä meidät sikoihin, että menisimme niihin."
5:13 Ja hän antoi niille luvan. Niin saastaiset henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin. Silloin lauma, noin kaksituhatta sikaa, syöksyi jyrkännettä alas järveen; ja ne hukkuivat järveen.
5:14 Ja niiden paimentajat pakenivat ja kertoivat siitä kaupungissa ja maataloissa. Ja kansa lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut.
5:15 Ja he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät riivatun, jossa legio oli ollut, istuvan puettuna ja täydessä ymmärryksessään; ja he peljästyivät.
Oiskos tämä s.kirkko syyllinen että jos sinua raiskatyd yaahtunu
Yritäpä käydä juttelemassa kouluterveydenhoitajalle, kait sellainen kouluista yleensä löytyy.
Vaikuttaa siltä että olet ahdistunut tai saattaa olla jotain masennuksen tynkääkin.
Itselläni oli myös nuorena viiltelyä ja se johtui siitä kun ahdisti paljon kun en oikein tuntunut pärjääväni elämässäni, oli ns. itsetunto alhaalla.
Sitä saattaa pyöritellä pään sisällä jotain vaikeampia asioita ja kun niitä ei oikein osaa kunnolla käsitellä eikä oikein edes ymmärrä miksi tuntuu pahalta niin joskus kääntyy sillä tavalla että haluaa vahingoittaa itseään.
Usein sanotaan että viiltelykin kumpuaa siitä kun on paha olla henkisesti niin sen haluaa sen sisäisen kivun tuoda ulos, ja kun viiltää niin se helpottaa, mutta kun se on vain niin lyhyt se hetki viiltäessä että pitäisi löytää muita keinoja asioiden purkamiseen. Itsensä satuttaminen ei ole koskaan hyvä juttu.
Sinullekkin kun tulee ikää lisää pikkuhiljaa niin varmasti myöhemmin ymmärrät näitäkin juttuja hieman paremmin.
Rohkeasti kannattaa hakea apua, se ei ole heikkouden merkki, päinvastoin se on vahvuus että uskaltaa apua pyytää, kertoa ääneen että on paha olla.
Tsemppiä sulle ja kivaa joulua!