Miten toimia, kun nyt tuli pysyvä eläke?

Syö lääkkeet ja tottele tohtoria.
Terv Tieto

Miten eläkkeelle pääsy onnistui?

Syö lääkkeet ja tottele tohtoria on paras neuvo mitä ajatella saattaa.

Mikä se sellainen sairaus on, jonka uskoo parantuneen eläkkeelle pääsyn myötä ja siksi voisi lopettaa lääkityksensä?

Aloitus on provo tietysti.

Kun eläke on pysvä, voit tehdä mitä lystäät. Jos haluat, lopeta lääkkeet ja hoitajalla käynnit, jos haluat.

Olet oikeassa. Näin sanoo kokenut lääkärikin:
https://www.youtube.com/watch?v=51ZgU5YOId8

Uskon, ettet ole provo. Itse 45 v ja tänä keväänä pysyvä eläke. Sanottiin, että fyys. syillä ei edes sairaslomaa ja psyyk. syillä ei eläkettä, mutta niiden yhteisvaikutuksesta tuli eläke (minua ei olisi saatu työllistettyä monien rajoitteiden vuoksi). Itse olen myös erittäin hoitokielteinen, mutta pakkohoitoon ei ole ollut perusteita.

Eläke ei poista pakkohoidon mahdollisuutta, joten tee päätökset siihen nähden. Mieti itse, hyödytkö hoitokontaktista. Eläke ei poista muita elämän kriisitilanteita. Itselläni oli määräaikainen edunvalvonta, ja jotain tukea olisin tarvinnut sen jälkeen. Tuli yllättävä kriisitilanne ja sain itseni tosi isoon ja kalliiseen ja vaikeasti selvitettävään pulaan.

Lääkkeitä ei pidä lopettaa omin päin. Lääkkeiden nopea lopetus voi sotkea pään tosi pahasti. Suosittelen, että pidät hoitosuhteen ja kerrot, että haluat lopettaa vähitellen lääkityksen. Eläke ei ole kaiken ratkaiseva taivas, vaan erilaisia kriisejä, ongelmia ja ahdistuksia tulee. Ja niistä pitäisi jotenkin selvitä. On helpompaa, jos silloin on saatavilla tuttu hoitosuhde.

olen itse työkyvyttömyyseläkkeellä skitsofrenian takia ja hoito jatkuu koko loppuelämän eläkkeestä huolimatta, lääkityksen takia on pakko käydä hoidossa.

Muistaakseni provojen huuhaasta poiketen, ns. minimi latvakakkos työkyvyttömyyseläke myönnettiin toistaiseksi voimassa olevana...ääh jaksa enää papereita tms. kaivella, muistini mukaan noin se meni.

Lopullinen eläke astuu voimaan kun virallinen eläkeikä tulee saavutettua, siis jos pysyy hengissä sinne asti, mikä ei ole ollenkaan niin sanottua mielenterveysongelmaisten kohdalla ne kun yleensä kuolevat n. 10 -20 vuotta aiemmin kuin muut keskimäärin.

Tähän ennenaikaiseen kuolemaan muuta väestöä aiemmin taas on useita syitä, vähäisin niistä tuskin on vastapelurina olevan terveydenhoitosysteemin rooli ja sen muuttuminen suorastaan omalle terveydelle ja hengelle haitalliseksi näiden mielenterveysjuttujen, lausuntojen ja eläkepäätösten myötä ja ohessa. Joka välissä tuputtavat niitä mielenterveyslääkkeitä, siihen jos lähtee niin ongelmat vain pahenevat.

Jos et saanut kovin kummoista apua siltä systeemiltä edes fyysisiin vaivoihis niiden mielenterveysjuttujen käsittelyaikoihin, et taatusti tule saamaan mitään apua suurimpaan osaan fyysisiä vaivojas mielenterveyseläke päätöksen jälkeenkään, päinvastoin. Ja erityisesti koko se mielenterveyspuoli kuvio, se on aikas paska juttu se, ainakin mulle oli julkisella puolella. H-miehet kun on siellä omine alistamis käytäntöineen vain ja ainoastaan haittaamassa ongelmaisen heterouroksen asioiden käsittelyä, niille ne siellä laittaa sun jos olet tarpeeksi ongelmainen.
Vaikka mitä kirjaavat ylös systeemin tietokantaan, nämä kirjoittelut muuten pysyvät siellä sitten ikuisesti kaikkien systeemin asianosaisten luettavissa myöhemminkin - pois niitä et sieltä enää saa.

Ainoa mitä se fyysisen terveyden hoito käytännössä on siitä eteenpäin, mitä hittoo sä tänne tulet vaivoines, ei tässä nyt yhdellä käynnillä ole varaa alkaa kovin paljoa mihinkään, painu ny jo hittoon täältä, tuossa on aspiriinipurkkimääräys mukaan, vaivaan kun vaivaan.
Mitään et sieltä osalta niistä pyöveleistä saa ilmaiseksi, ne pitää suorastaan pakottaa järjestämään sullekin edes jonkintasoista hoitoa. Vapaaehtoisesti ne ei sitä tee, niille on nääs annettu sellainen ohjeistus siellä ja sitä ne noudattaa.

Sen jollain ihmeen kaupalla järjestyneen hoidonkin ne yrittää tehdä sun kannaltas sellaiseksi, että pysyisit poissa. Tällä tarkoitan siis näitä joidenkin pienempien muuttotappio paikkakuntien lähinnä terveyskeskuspuolen "hoito" käytäntöjä.

Tämä kokemus, millaiseksi mielenterveysongelmainen - erityisesti urospuolinen - kokee lopulta koko sen systeemin, se on se juttu mikä johtaa siihen ennen aikaiseen kuolemiseen.

Ne vaan tulee samaan lopputulokseen, mitä moni muukin kaltaisensa "pitäkää sitten koko paska järjestelmännä, tottapahan sitten mahdollinen perikunta aikoinaan aukoo käärinliinat ja tutkituttaa mikä meni vikaan".

Ja sanovat lopulliset adjööt koko terveydenhoitojärjestelmille, niin julkisille kuin yksityisillekin - ja kenties kaikille muille ihmisillekin.

Tämäkin on osa sitä mielenterveysongelmaisen elämää, ainakin joillain seutukunnilla.

Tämä kirjoittelu ei ole sitten tämän nettipaskateknologian aukkoja hyödyntäville nettikusiais mätäläjä kyttääjille muulla tavoin omistettu, kuin että toivottavasti saatte joka ainoa parantumattoman syövän ja joudutte kitumaan riittävän pitkään sen kanssa ja OIKEIN PASKAA JOULUA niin nyt kuin toivottavasti riittävän lyhyeksi jäävässä tulevaisuudessanne myös.

Lähinnä herätykseksi tällaisen systeemin osallisille, systeemin kehittäjille ja sitä jatkuvasti muuttamaan pyrkiville - nettikusiaiset ohessa voi mun puolesta painua helvettiin verkostoineen.

minä elän aika todennäköisesti pitkään skitsofreniasta huolimatta ja nimenomaan sen stigamsta johteun mikä oikeuttaa nämä mielenterveypalvelut.

sairaus ei enää niitä oikeuta, vaan stigma.

melkein 30 vuotta vielä hoitoa jäljellä, ja en tiedä mitä sanoisi. )=

hyvää joulua ja olet pärjännyt hyvin kaikesta huolimatta, kaikki jotka ovat pitkään eläneet tässä järjestelmässä ovat pärjänneet hyvin.

No tietysti jos hoitokontaktit ovat vaikka sellaisia mätäpaiseita kuin mielenterveysammattilaiset useimmiten, niin kaikki kontaktit kannattaa lopettaa. Jos on joku poikkeustapaus eli esim. ihan oikea, aito ihminen kyseessä, niin sitten ehkä ei.

Lääkkeet, joista ei ole mitään apua, kannattanee myös lopettaa. Jos joku lääke sattuu olemaan toimiva, niin sitä varmaan ei kannata lopettaa.

Jne.

Yleensäkin mielenterveyspalveluista suuri osa olisi hyvä lopettaa, jotta kärsivät ihmiset ja yhteiskunta tukenaan voisivat niiden sijasta keskittää voimansa avun etsimiseen ongelmiin, näiden tuhojärjestelmien sijasta.

Eipä kai ole mitään velvollisuutta käydä psykiatrilla tai syödä lääkkeitä jos se ei tunnu auttavan tai tuntuu että siitä on pikemminkin enemmän haittaa kuin hyötyä.