sillä erotuksella, etten odota hänen tekevän aloitetta. Minun se piti tehdä ja osittain teinkin, mutta en saanut riittävästi vahvistusta tunteilleni. Tuntui että jään kaiken kanssa yksin. En syytä siitä ketään muuta kuin itseäni, olisi pitänyt olla rohkeampi, mutta en ole ja asiaa on vaikeaa enää korjata, koska sopivaa mahdollisuutta ei tule enkä tahdo alkaa viestittelemään sellaiselle, josta en saa luettua että hän tuntisi edes osittain samoin. Kaikki merkit viittaavat siihen, ettei hän halua lähentymistä tapahtuvan normaalia arkista kanssakäymistä enempää.
Olen myös luovuttanut ja menen eteenpäin
Anonyymi
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voit myös olla väärässä.
Voi olla. Luotan kuitenkin siihen, että jos oikeasti hänelläkin halua on lähentyä se tulee vielä jotenkin ilmi jossain yhteydessä. Ja jos ei ole, niin sitten kai parempi ettei mitään tapahtunutkaan. Omat tunteet on olleet jo olemassa niin pitkään, että ne eivät mihinkään katoa yhdessä tai kahdessakaan kuukaudessa katoa, mutta kyllä ne ajan mittaan hieman laimenevat ja pystyn niiden kanssa taas elämään.
Mistä merkeistä puhut?
Teitä on niin paaaaljon.
Hyvää matkaa sinne jonnekin eteenpäin sulle. Toivotaan ettet ole väärässä eikä toinenkin ole riutumassa sun takia. Ehkä luulee ettei sulla ole tunteita lainkaan ja siksi himmailee... Mutta kaikkein hyvää sinne eteenpäin sulle.