jos mieli on maassa, jos elämässä tökkii? Kysyn ihan aiheesta. Jos on itse aina antavana osapuolena, eikä koskaan saa itse mitään. Ei koskaan sitä, mitä toivoo ja haluaa. Kaikki tärkeä otetaan. Siis tarvitseeko ihmetellä!
Tarvitseeko ihmetellä
Anonyymi
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuttu juttu minulta aina otetaan.
Samoin olen itsekin ajatellut jo vuosien ajan tai oikeastaan paljon kauemmin. En ollut käsittänyt sitä kunnolla, mutta se että viihdyn erittäin hyvin yksin kertoo siitä. En jaksa ihmissuhteita muiden kuin ihan lähisukulaisten kanssa, mitään muuta en jaksa enkä usko että tulen koskaan jaksamaankaan. Tunnen itseni todella hyvin ja pidän kiinni rajoistani äärimmäisen tarkasti.
Jos et jaksa ihmissuhteita muiden kuin lähisukulaisten kanssa niin olen surullinen puolestasi. Sukulaiset saattavat olla este parisuhteelle ainakin jos olet keski-ikäinen. Parisuhteessa pitäisi olla vain sinä ja ystäväsi eikä sukulaisia lainkaan, koska he tuovat omat mielipiteensä ja yrittävät erottaa teidät jolleivät jostain syystä hyväksy suhdetta.
Enhän minä halua enää parisuhdetta. Yksi kauan kestänyt riitti minulle. Sitähän olen "sanonut" jo vuosien ajan. Ei ole minkäänlaista mielenkiintoa sellaiseen, ei sitä ole ollut kunnolla kertaakaan eroni jälkeen. Äitini eli tyytyväisenä yksin kaksikymmentä vuotta isäni kuoleman jälkeen. Hänelle ei tullut edes mieleen, että pitäisi uusi mies hankkia, eikä hänenkään äidille. Naiset voivat tutkimuksenkin mukaan paremmin ilman parisuhdetta. Miksi siis pitäisi ottaa joku "vaivoiksi", kun pelkästään ajatuksen tasolla ajatus sellaisesta ahdistaa!
Itsekin kokenut sukulaisistani sen, että osan kanssa olen paljon tekemisissä (lapset, lapsenlapsi), joidenkin kanssa vähän vähemmän (sisko), jonkun kanssa velvollisuudet (äiti). Loppujen kanssa Facebookissa korkeintaan :). Ei sukulaisuus tee ihmisistä sukulaissieluja. Voi vittu oikeasti mitä hienoperseitä sitä suvusta löytyykään. Ylpeästi kannan mustan lampaan villojani :D
Ikävä että noin on. Mutta mitä aina annat ja mitä haluat?
Tissimaitoa tietysti!
Ei ole sellaista ihmistä olemassakaan, että olisi aina antavana osapuolena, eikä koskaan saisi itse mitään. Sekunnit, päivät, kuukaudet vuodet kuluvat ja muistot pysyvät kirkkaina tai ne haalistuvat, jopa unohtuvat. Mikäli asiaa tarkastelee totuudenmukaisesti pidemmällä aikavälillä niin jokaisen janaltä löytyy saamista ja antamista, mutta ne eivät usein kulje samaan tahtiin. Toinen, miten kukin tykönään määrittelee antamisen ja saamisen. Kolmas Myös määrällä on vaikutusta arvioitaessa antamista ja saamista.
Neljä aineellinen vai aineeton saaminen ja antaminen. jne...
Oletko antanut tai saanut edellisen sekunnin/tunnin/vuorokauden aikana jotain?
Pitäkää rajat kiinni pillut ja suu kiinni.