Aloitetaan kirjoituskilpailu. Aiheena on siis "Voittoisat perussuomalaiset".
Kilpailun kesto on tammikuun loppuun saakka. Tervetuloa.
Jani heräsi kellarin häkkivarastossa, kun jostakin ulkoa kuului taas ilmahälytyssireenin karmiva ujellus.
Hän muisti, että heidän on aika pyrkiä löytämään kaksi Varisverkoston aktiivia, jotka olivat joutuneet rintamalle. Stefan oli eilen soittanut ja kertonut päässeensä karkaamaan joukko-osastostaan yhdessä Arin kanssa. Komppania oli ollut siirtymässä etulinjaan Kausalan seudulla, kun Stefan ja Ari olivat karanneet pimeässä yössä marssitauon aikana. He olivat sopineet tapaavansa Tampereella tänään tai huomenna.
Jani oli heti tarmokkaana, vaikka ajatukset olivatkin synkkiä. Sama tilanne oli ollut voimassa jo pitkään, mutta se oli muuttunut koko ajan huonommaksi heidän kannaltaan. Parin viime vuoden aikana perussuomalaisten kannatus oli hiljalleen noussut yli neljäänkymmeneen prosenttiin, jopa lähemmäs viittäkymmentä, eikä meneillään oleva sota Venäjän kanssa ollut ainakaan nostanut vihervasemmiston kannatusta.
Päinvastoin. Kun ilmapiiri oli kiristynyt Itämeren ja Skandinavian alueella ja Venäjä oli ottanut haltuunsa Baltian maat, kansalaiset olivat ymmärtäneet, että nyt oikeasti tarvitaan kovia päätöksiä ja on laitettava Suomen etu etusijalle. Siinä vaiheessa monikulttuurisuuden ihannointi ja maailmanparantaminen oli sysätty syrjään ainakin toistaiseksi. Monikulttuurisuutta oli kyllä tarjolla idän suunnasta, mutta sille oli laitettu stoppi, ja tylyllä tavalla vieläpä.
"Perkele... jos perussuomalaiset eivät olisi vallassa, vaan me saataisi päättää, ei tätä typerää sotaa olisi koskaan aloitettukaan", Jani mietti häkkivarastossa katsellen vielä nukkuvia Valtsua ja Veetiä.
"Olis vaan venäläiset tulleet tänne, saatana. Tehtäis yhteistyötä ja roudattais persut helvettiin ainakin täältä Helsingistä. Jonnekin Savukoskelle reservaattiin, saisivat siellä pilkkoa puita ja lämmitellä uunia niin kuin sata vuotta sitten."
Perussuomalaisten johdolla Suomi oli kuitenkin tehnyt mitä kuuluukin tehdä jos sen alueelle hyökätään. Venäjän röyhkeä Ahvenanmaan valtaus ei jättänyt Suomelle muita vaihtoehtoja kuin vastata sotilaallisella voimalla. Raju toiminta syksyisellä merellä tuulen ja kylmien aaltojen armoilla oli vaatinut uhreja, ja sittemmin Venäjä oli aloittanut suurhyökkäyksen myös Etelä-Karjalan ja Kainuun rintamilla.
Oli esitetty sellaisiakin näkemyksiä, ettei Suomen olisi kannattanut sekaantua Itämeren konfliktiin, vaan olisi pienempi paha jos venäläisten annetaan toimia vapaasti Ahvenanmaalla. Laki kuitenkin velvoitti poliittisia päättäjiä ja puolustusvoimia käyttämään sotilaallista voimaa tässä tilanteessa. Suomen puolelta oli myös tehty ilmapommituslentoja ja erikoisjoukkojen operaatioita miehitetyn Viron tueksi.
Jani herätti Valtsun ja Veetin, ja kertoi näille, että on aika lähteä Tampereelle.
- Eiköhän lähdetä Thaimaaseen, musta tuntuu, et nyt ois sen aika, Veeti sanoi.
- Thaimaaseen, vittu... huokaili Veeti. Hän vaikutti poissaolevalta, mutta Jani ja Valtsu tiesivät, ettei se johtunut sotaväsymyksestä. Veetillä oli omat ongelmansa kannabiksen ja lääkkeiden kanssa, mutta sitä ei nyt haluttu ajatella. Kun tosipaikka tulee, niin kaveria ei jätetä.
- Ei, kun me lähdetään nyt Tampereelle ja koitetaan löytää Ari ja Stefan. Sitten katsotaan, voidaanko toimia Suomessa vaikka sabotaasitehtävissä ja propagandan levittäjinä, vai painutaanko Ruotsin puolelle, Jani sanoi.
Jani, Veeti ja Valtsu onnistuivat liftaamaan Tampereelle. Kuskille he sanoivat olevansa menossa ilmoittautumaan perusteilla olevaan kuudenteen jalkaväkidivisioonaan. He jäivät kyydistä Hervannan kohdalla ja kävelivät metsän halki betonisten kerrostalojen varjoihin. Jani oli yrittänyt soittaa Stefanille, mutta ei ollut saanut yhteyttä. Johtuiko se poikkeustilaolosuhteista?
Heillä oli kuitenkin ollut aiemmin puhetta, että kun Stefan pääsee livahtamaan käpykaartiin, he tapaisivat Arin opiskelija-asunnolla Hervannassa.
Jani ja kumppanit löysivät oikean kerrostalon. Kolmanteen kerrokseen noustessa Jani järkyttyi näkemästään: Arin asunnon ovi oli ilmeisesti räjäytetty auki, ja porraskäytävän seinissä näkyi luodinreikiä.
- Täällä on taisteltu, Jani sai sanottua.
- No vittu, eivät ainakaan antautuneet tosta vaan niille natsisioille, Veeti sanoi.
- Niin siis ilmeisesti sotilaspoliisit on löytäneet Arin ja Stefanin... ja sitten pum pum.
- Oikein, mieluummin ampuu niitä natsipellejä kun venäläisiä, Veeti mehusteli.
- Ois saatana munkin pitäny käydä intti, nyt ois sieltä saanu rynkyn jolla voi ampua persuja, hähäh!
Janille Hervannan tapahtumat olivat kova isku. Olisi ollut todella hyödyksi liittyä yhteen kahden käpykaartilaisen kanssa. Sitä paitsi Arilla ja Stefulla oli ollut rynnäkkökiväärit, runsaasti ammuksia ja useita käsikranaatteja. Niillä olisi saanut aikaiseksi lamaannuttavan iskun puolustusvoimia vastaan.
(jatkuu...)
Kilpailun kesto on tammikuun loppuun saakka. Tervetuloa.
Jani heräsi kellarin häkkivarastossa, kun jostakin ulkoa kuului taas ilmahälytyssireenin karmiva ujellus.
Hän muisti, että heidän on aika pyrkiä löytämään kaksi Varisverkoston aktiivia, jotka olivat joutuneet rintamalle. Stefan oli eilen soittanut ja kertonut päässeensä karkaamaan joukko-osastostaan yhdessä Arin kanssa. Komppania oli ollut siirtymässä etulinjaan Kausalan seudulla, kun Stefan ja Ari olivat karanneet pimeässä yössä marssitauon aikana. He olivat sopineet tapaavansa Tampereella tänään tai huomenna.
Jani oli heti tarmokkaana, vaikka ajatukset olivatkin synkkiä. Sama tilanne oli ollut voimassa jo pitkään, mutta se oli muuttunut koko ajan huonommaksi heidän kannaltaan. Parin viime vuoden aikana perussuomalaisten kannatus oli hiljalleen noussut yli neljäänkymmeneen prosenttiin, jopa lähemmäs viittäkymmentä, eikä meneillään oleva sota Venäjän kanssa ollut ainakaan nostanut vihervasemmiston kannatusta.
Päinvastoin. Kun ilmapiiri oli kiristynyt Itämeren ja Skandinavian alueella ja Venäjä oli ottanut haltuunsa Baltian maat, kansalaiset olivat ymmärtäneet, että nyt oikeasti tarvitaan kovia päätöksiä ja on laitettava Suomen etu etusijalle. Siinä vaiheessa monikulttuurisuuden ihannointi ja maailmanparantaminen oli sysätty syrjään ainakin toistaiseksi. Monikulttuurisuutta oli kyllä tarjolla idän suunnasta, mutta sille oli laitettu stoppi, ja tylyllä tavalla vieläpä.
"Perkele... jos perussuomalaiset eivät olisi vallassa, vaan me saataisi päättää, ei tätä typerää sotaa olisi koskaan aloitettukaan", Jani mietti häkkivarastossa katsellen vielä nukkuvia Valtsua ja Veetiä.
"Olis vaan venäläiset tulleet tänne, saatana. Tehtäis yhteistyötä ja roudattais persut helvettiin ainakin täältä Helsingistä. Jonnekin Savukoskelle reservaattiin, saisivat siellä pilkkoa puita ja lämmitellä uunia niin kuin sata vuotta sitten."
Perussuomalaisten johdolla Suomi oli kuitenkin tehnyt mitä kuuluukin tehdä jos sen alueelle hyökätään. Venäjän röyhkeä Ahvenanmaan valtaus ei jättänyt Suomelle muita vaihtoehtoja kuin vastata sotilaallisella voimalla. Raju toiminta syksyisellä merellä tuulen ja kylmien aaltojen armoilla oli vaatinut uhreja, ja sittemmin Venäjä oli aloittanut suurhyökkäyksen myös Etelä-Karjalan ja Kainuun rintamilla.
Oli esitetty sellaisiakin näkemyksiä, ettei Suomen olisi kannattanut sekaantua Itämeren konfliktiin, vaan olisi pienempi paha jos venäläisten annetaan toimia vapaasti Ahvenanmaalla. Laki kuitenkin velvoitti poliittisia päättäjiä ja puolustusvoimia käyttämään sotilaallista voimaa tässä tilanteessa. Suomen puolelta oli myös tehty ilmapommituslentoja ja erikoisjoukkojen operaatioita miehitetyn Viron tueksi.
Jani herätti Valtsun ja Veetin, ja kertoi näille, että on aika lähteä Tampereelle.
- Eiköhän lähdetä Thaimaaseen, musta tuntuu, et nyt ois sen aika, Veeti sanoi.
- Thaimaaseen, vittu... huokaili Veeti. Hän vaikutti poissaolevalta, mutta Jani ja Valtsu tiesivät, ettei se johtunut sotaväsymyksestä. Veetillä oli omat ongelmansa kannabiksen ja lääkkeiden kanssa, mutta sitä ei nyt haluttu ajatella. Kun tosipaikka tulee, niin kaveria ei jätetä.
- Ei, kun me lähdetään nyt Tampereelle ja koitetaan löytää Ari ja Stefan. Sitten katsotaan, voidaanko toimia Suomessa vaikka sabotaasitehtävissä ja propagandan levittäjinä, vai painutaanko Ruotsin puolelle, Jani sanoi.
Jani, Veeti ja Valtsu onnistuivat liftaamaan Tampereelle. Kuskille he sanoivat olevansa menossa ilmoittautumaan perusteilla olevaan kuudenteen jalkaväkidivisioonaan. He jäivät kyydistä Hervannan kohdalla ja kävelivät metsän halki betonisten kerrostalojen varjoihin. Jani oli yrittänyt soittaa Stefanille, mutta ei ollut saanut yhteyttä. Johtuiko se poikkeustilaolosuhteista?
Heillä oli kuitenkin ollut aiemmin puhetta, että kun Stefan pääsee livahtamaan käpykaartiin, he tapaisivat Arin opiskelija-asunnolla Hervannassa.
Jani ja kumppanit löysivät oikean kerrostalon. Kolmanteen kerrokseen noustessa Jani järkyttyi näkemästään: Arin asunnon ovi oli ilmeisesti räjäytetty auki, ja porraskäytävän seinissä näkyi luodinreikiä.
- Täällä on taisteltu, Jani sai sanottua.
- No vittu, eivät ainakaan antautuneet tosta vaan niille natsisioille, Veeti sanoi.
- Niin siis ilmeisesti sotilaspoliisit on löytäneet Arin ja Stefanin... ja sitten pum pum.
- Oikein, mieluummin ampuu niitä natsipellejä kun venäläisiä, Veeti mehusteli.
- Ois saatana munkin pitäny käydä intti, nyt ois sieltä saanu rynkyn jolla voi ampua persuja, hähäh!
Janille Hervannan tapahtumat olivat kova isku. Olisi ollut todella hyödyksi liittyä yhteen kahden käpykaartilaisen kanssa. Sitä paitsi Arilla ja Stefulla oli ollut rynnäkkökiväärit, runsaasti ammuksia ja useita käsikranaatteja. Niillä olisi saanut aikaiseksi lamaannuttavan iskun puolustusvoimia vastaan.
(jatkuu...)
Vastaukset 1
Vanhimmat
(...jatkoa)
Jani teki päätöksen: he lähtisivät Ruotsiin hakemaan sabotaasi-iskuissa tarvittavia välineitä. Samalla reissulla voisi keskustella yhteistyöstä Ruotsin antifa-aktivistien kanssa.
Takku.fissä oli ollut jo alustavasti puhetta joidenkin ruotsalaisten vapaaehtoisten tulosta Suomeen, jotta voitaisi aiheuttaa ongelmia Suomen sotamenestykselle ja sitä kautta perussuomalaisten suosiolle. Antifalla oli sotatilanteesta huolimatta halua osoittaa, että perussuomalaiset olivat väärässä ja sotatoimiin ryhtyminen oli virhe.
Rasismia oli pidetty syynä sille, että Suomi ylipäätään lähti sotaan. Miksei konfliktia ratkaistu neuvottelemalla, yhdessä venäläisten kanssa? Mikseivät kaikki kansat voi kulkea käsi kädessä hyväntahtoisina, rinnakkain ja tasa-arvoisina kohti parempaa tulevaisuutta?
Laivalla ei nyt voinut mennä Ruotsiin, joten Jani, Veeti ja Valtsu suunnistivat kohti Tampereen rautatieasemaa. Kiivettyään verkkoaidan yli he pysähtyivät vielä pohtimaan tilannetta.
- Siis sehän on helvetinmoinen matka, jos me mennään Lapin kautta Ruotsiin, Tukholmaan ja sieltä takaisin, Valtsu mietti. - Mä luulen nyt kyllä, et mä en tuu sielt takasinpäin enää. Mä lähden etelään, kyl mä jotain keksin.
- Mä oon muutenkin maailmankansalainen... ei must niinkään tunnu et oisin suomalainen. Miks just suomalainen? Sikskö kun mä satuin just sinne syntyyn? Mä voin ihan yhtä hyvin olla jenkeis, Norjassa, Fuengirolassa... missä vaan. Mitä helvettiä mä teen Suomessa, tääl vielä joku persujen aloittama sota menossa. Tasan tarkkaan en vittu persujen takii tapata itteeni tuolla rintamalla, Valtteri tuhahti. Veeti nyökytteli innokkaasti vieressä.
- Hyvä vaan, mitä enemmän perussuomalaisia ja niiden äänestäjiä kuolee tuol noi.
He nousivat Ouluun menevään junaan. Jani antoi Valtsulle pistoolin.
-Ollaan valmiina jos jotain tapahtuu, hän sähähti.
He eivät istuneet, sillä juna oli täynnä evakoita; naisia, lapsia, vanhempia miehiä.
Juna lähti matkaan, mutta Parkanon asemalla junaan oli noussut sotilaspoliisin kolmimiehinen partio. Melko pian he kiinnittivät huomiota nuorehkojen miesten seurueeseen, joka tuntui olevan menossa väärään suuntaan: poispäin Kymenlaakson suunnalla riehuvista taisteluista.
- Spollet tulee, saatana, Jani sanoi.
- Sanotaan et ollaan menossa Pohjoisen armeijakunnan avuksi Kainuuseen.
Sotilaspoliisit kysyivät papereita ensi Janilta, mutta tämän peittelemätöntä vihaa uhkuva katse epäilytti heitä kovin. Jani ei tiennyt, onko hän etsintäkuulutettu, ja jos on, niin miksi tarkkaan ottaen.
Veetin pokka ei kuitenkaan pitänyt, vaan hän kiskaisi hätäjarrusta. Ihmiset huusivat ja kaatuilivat, tavarat lensivät ja hätäännys levisi junassa. Valtteri laukaisi pistoolin kolmesti, ja sotilaspoliisit saivat osumia tai heittäytyivät suojaan. Jani aukaisi vaunun oven kun juna oli pysähtynyt.
He ryntäsivät pimeään ja märkään metsään, saaden sarjatulta peräänsä. Valtteri vastasi tuleen muutamalla summittaisella laukauksella.
Erinäisten vaiheiden jälkeen kolmikko saapui vihdoin Tornionjoen rannalle. He löysivät veneen ja soutivat Ruotsin puolelle.
"Nyt me ollaan vapaita", Jani ajatteli.
Hänen mielessään kävi mahdollisuus lähteä minne tahansa. Ehkä hän voisi asettua Ruotsiinkin. Mutta ei. Hän halusi tuhota perussuomalaiset, tai vähintäänkin laittaa kapuloita rattaisiin. Mitä ikinä se vaatiikaan. Hän oli myös pettynyt siihen, että Ruotsi antoi sotilaallista apua Suomelle. Valtapuolue ruotsidemokraatit teki tiivistä yhteistyötä perussuomalaisten kanssa. Ruotsin ja Suomen puolustusyhteistyö oli elintärkeä osa taistelua venäläisiä vastaan, varsinkin merialueilla ja ilmavoimien operaatioissa.
Voimakas valo syttyi hämärässä illassa. Jani, Valtteri ja Veeti yllätettiin, kun Ruotsin rajavartioston partio astui esiin rantapusikon takaa. Valtterikin hämmentyi, eikä koittanut enää kaivaa pistoolia esille. Hän ei ollut odottanut, että sitä voisi tarvita vielä Ruotsin puolella.
- Asylum, asylum, Veeti toisteli rajavartijoille, kokeillen ymmärtäisivätkö nämä mistä on kyse.
Ruotsin ja Suomen välille oli kuitenkin tehty palautussopimus, jonka perusteella Suomi käännyttää Ruotsista tulevat turvapaikanhakijat takaisin rajalta. Ja myös Suomesta ilman asiakirjoja tulevat kulkijat palautetaan takaisin Suomeen. Evakoillakin piti olla kansanhuoltokeskuksen leimalla varustettu littera mukanaan, mikäli tarkoituksena oli hakea turvapaikkaa Ruotsista. Näin pysyttiin perillä siitä, keitä maassa on ja keitä on lähtenyt.
Jani tovereineen talutettiin käsiraudoissa rajajoen sillalle, missä heitä vastassa oli nuorista varusmiehistä koostuva partio, johtajanaan kokeneempi alikersantti.
- Jaaha, saadaanko täältä täydennysmiehiä, vai mitä, alikersantti sanoi.
Hän vaihtoi muutaman sanan ruotsalaisten kanssa, teki asennon, käytti kättä lipassa ja käänsi katseensa anarkistikolmikkoon.
- Vai maanpettureita. Thaimaahanko jätkät oli menossa surffailemaan? No, katsotaan miten teille käy.
(jatkuu...)