Kiitos kauniista muistosta

Olen valehdellut elämäni aikana paljon etenkin tunteistani. Olen valehdellut niin paljon, että lopulta totuus tunteistani on hämärtynyt minulle itsellenikin. Haluan näin monen vuoden jälkeen vain sanoa, että pidin paljon näkemästäni -sinusta. Sinuun en päässyt oikeastaan tutustumaan juurikaan. Uskon, että näit paljon lävitseni, ne tunteeni ja ristiriitainen käytökseni oli varmasti hyvin ilmeinen. Kyllä sen itsekin ymmärsin, vaikka ehkä luulit muuta. Olin epätoivoisella tavalla omituinen, mutta niin ilmeinen, näin luulen sinun ajatelleen. Voin olla väärässäkin, hyväksyn myös sen. Kuitenkin se, mikä on aitoa, on se tunne, joka jäi elämään. En pyydä sitä anteeksi. Pyydän anteeksi niitä monia rooleja, joita olen näytellyt vuosien varrella. En henno ajatella, että olisin merkinnyt sinulle kovinkaan paljoa, joten kirjoitukseni on enemmänkin tunteen purkua kuin ajatusta siitä, että tämä kirjoitus merkitsisi hänelle jotain.

Täällä minua on sattunut moni asia. Eniten se, miten olet halunnut jättää minut yksin. Olen kokenut sen hylkäämisenä ja rangaistuksena, vaikkakin se on ollut varmasti tarpeen. Silloin minusta on tuntunut yksinäiseltä, olen kokenut oloni hylkiöksi. Se on kasvattanut minua luulen. Kasvattanut uskomaan, ettei rakkaus kuulu minulle. Nöyräksikin se on kasvattanut, ehkä.

Olen mikä olen, mitä muuta voisin olla. Näyttelen, koska en tiedä, mitä muuta tekisin.

Tahtoisin kuitenkin kiittää sinua näin vuoden lopulla kauniista muistosta. Se on tunnemuisto. Se tuntuu ilolta ja hyvältä ololta, toivoltakin se tuntuu; se muisto. Muistossa olen rakastettu ja pidät minusta. Sen muiston haluan pitää sydämessäni aina. Olkoonkin niin, että olisin unohdettu ja ei-kaivattu. Muistan tuon tunteen elävästi, kun vielä toivoin. Se on hyvin kaunista; se toivo ja odotus.

En tiedä, miksi olet halunnut niin ilmeisesti kertoa täällä kaipauksestasi toiseen. En minä halua kuvitella mitään, mutta ehkä sinulla ei ole muuta tapaa elämääsi ja tunteitasi toisiin naisiin. Minä olen tuntenut oloni mustasukkaiseksi. Se on tietysti minun ongelmani, johon olen vastannut näytelmällä oman pienen kuplani sisällä.

Haluaisin, että olisit onnellinen. Haluaisin olla sitä itsekin. Olen pahoillani siitä, että mielessäni yhdistän nämä kaksi toisiinsa.

H/yvää vuoden loppua!