En jaksa kaivata en jaksa ajatella. En jaksa tuntea. Huudan apua pyydän apua kukaan ei tajua. Kuin seinille puhuisi.Vaikka sanon suoraan että olen loppu. Kilometrien päähän näkyy kuinka loppu olen enkä jaksa enää edes välittää. En enää edes peittele itkua mutta sekin jää huomaamatta kaikki näkevät vain hymyni ja keskittyvät siihen. Lopulta viimein kun tarpeeksi itseäni toistin ja samaa asiaa jankkasin muutkin huomasivat etten enää pärjää yksin tarvitsen heitä.
Murruin paineen alla
Anonyymi
24<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Voimasi siis loppuivat. Liian kova pala oli?
Vaikka sitten niin.
Mikä sai sinut antamaan periksi ja luovuttamaan?
Koska se on oikea ratkaisu.
Kuvittelit itsestäsi liikoja. Se että myönsit tappiosi, teki sinusta häviäjän. Ja hehän eivät mitään haluamaansa saa. Niin se maailma toimii.
En ole kuvittelet itsestäni mitään.Koskaan kuvitellutkaa.Kyllä olen häviäjä ja luuseri. Sama ällötys vuodesta toiseen.
Jokainen on oman onnensa seppä. Loit kaikki esteet itsellesi ja hävisit niille. Taidat olla ihan hukassa?
Käännäpä nyt vielä vähän enemmän sitä veistä siellä haavassa. Hei hei.
Kasvukipuja. Muista se.
Niin että tämä oli joku opetus jonka halusit antaa minulle. Aivan kun en olisi niitä tarpeeksi saanut. Kyllä jatkossa pidän kaikki tunteeni hyvin visusti omassa tiedossa. Enkä vaivaa ketään millään.
Sinä olet vain siinä vaiheessä tällä hetkellä. Tulet huomaamaan kun olosi helpottaa! Ei mitään hätää... :)
Kyllä kait se joskus helpottaa. Tiedän sen.
Toi on niin typerä sanonta. Miettisit vähän enemmän asioita, niin tajuaisit ettei se mene aina noin. Sivusta.
No missä perustelusi on? Antaa tulla vain.
En jaksaisi täällä vääntää tällaisesta asiasta, koska olen täällä kaipaamassa yhtä ihmistä. Mutta on esimerkiksi sairauksia, jotka voivat vakavasti häiritä ihmisen kykyä olla onnellinen. Joku voi saada aivoinfarktin ja saada päävamman, joka aiheuttaa samankaltaisen oireiston, kuin masennus. Vastaava voi käydä myös esim. frontotemporaaliseen dementiaan sairastuneella. Monet sairaudet tekevät onnellisuuden hyvin vaikeaksi, esim. muistisairaudet tai hoitoon huonosti reagoiva skitsofrenia. En usko, että sinäkään olisit onnellinen psykoosissa, jossa harhat ovat luonteeltaan vainoavia tai muuten ikäviä.
Joku voi menettää vaikka kaikki lapsensa kolarissa. Tässä kohtaa voi tietysti sanoa, että siitä selviää ja voi olla taas onnellinen. Kuitenkin uskon, että lapsistaan välittävään vanhempaan tämä jättää pysyvät arvet, eikä välittävä ihminen välttämättä pysty olemaan kovin onnellinen.
Sekin, millaiset kyvyt ihmisellä on ratkaista elämässään eteen tulevia ongelmia, riippuu osittain geeneistä. Joillain on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia (heikkolahjaisiksi taidettiin aiemmin nimittää), ja tällainen henkilö ei vain osaa ratkoa ongelmia, kuten terve ihminen. Aivovammakin tai jokin sairaus voi tuhota kognition niin, että ihmisen älyllinen taso putoaa.
Jollain on hankala autismin kirjon häiriö, joka häiritsee pahasti hänen kykyään hankkia ystäviä tai parisuhdetta, vaikka hän kuinka yrittäisi.
Siinä esimerkkejä. En ole koskaan kenenkään järkevän, älykkään, empaattisen ja vaikean elämän eläneen kuullut käyttävön tuota sanontaa. Sen sijaan sitä kuulee paljon yksinkertaisilta ja empatiakyvyttömiltä ihmisiltä, sekä niiltä, jotka ovat saaneet hyvät lähtökohdat elämään, ja joilla on ollut tuuria elämässä.
Huomaan hänestä väsymyksen. Huomaan hänestä tyytymättömyyden elämäänsä tällä hetkellä. Huomaan muutostarpeen ja sen ettei rohkeus ehkä ole vielä riittänyt siihen mitä itse haluaa. En tiedä onko taustalla tarve miellyttää muita, ehkä vanhempiaankin? Sanon ehkä, koska vain arvaan.
Näen hapuilua eri vaihtoehtojen välillä (enkä puhu itsestäni), mutten ole vielä nähnyt määrätietoista suuntaa: tuonne minä itse haluan suunnata. Tuota kutsutaan kolmenkympin kriisiksi. 😉 Ihan normaali vaihe elämässä, eikä taatusti viimeinen ikäkriisi. Silloin voi tuntua, että maa jalan alla tärähtelee.
Usko pois, ei se maa katoa jalan alta, arvomaailmasi näyttää ainakin sivusta vakaalta ja perustellulta. Tuskin tulee tarvetta siihen koskea, veikkaan. Itse löysin oman suuntani aikanaan nimenomaan arvopohjasta. Se on hyvä suuntamerkki.
Se mitä itse opin 30-kympin kriisissä, on että työ on vain työtä. Vaikka arvostan ahkeruutta, lojaalisuutta ja työn tekoa arvoina, ei se silti tee onnelliseksi. Joskus on osattava sanoa myös ei, ja näytettävä omat rajansa. Onnelliseksi minut tekee rakkaus ja hyvät ihmissuhteet ja erityisesti lapseni. Hänen on itse löydettävä mikä hänen onnensa on.
Jos hän haluaisi itse minusta ystävän, kannustajan ja ehkäpä valmentajan, olisin siihenkin valmis. Se vaatisi minulta paljon tunteideni takia, mutta sen silti tekisin. Näen vierestä, että hän tarvitsisi ihmisen kuka uskoo hänen unelmiinsa ja kannustaa pääsemään sinne mihin tavoittelee. Sitä juuri valmentajalla tarkoitan.
Niin hänellä kuin sinulla ap, väsymys menee varmasti ohi. Tiedä mitä itse haluat ja uskalla astua uuteen suuntaan kun itse sitä haluat. Matka on prosessi, jossa tulet löytämään itsesi. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että se askel kantaa.
Mutta pystyisitkö todella valmentamaan minua. Tuntuu etten pääse ilmaan ilman sinua.... Minusta ei taida olla tähän
Pysähdyn jään tähän.
Hyvä kirjoitus. Kyllä todellakin elämä tuntuu täysin erillaiselta. Outoa vaikka periaatteessa mitään ei ole tapahtunut mutta joku omassa ajatellussa täysin muuttunut.Jopa lähipiiri on alkanut sanoa että sinut pitää pian saada sieltä taas elämään eivät kuulemma ihmette yhtään miksi olen uupunut . Sitten vielä lähiaikoina tapatuhtuneet jutut. Niin soppa on valmis . Mutta eiköhän tästä nousta .
Jos hän niin haluaisi itse, niin mikä ettei. Hänkin on antanut minulle paljon voimaa, ja on ehkä ohjannut tietämättään elämääni oikeaan suuntaan. Hän sai minut ymmärtämään mitä puuttuu ja mitä minun on tehtävä oman onneni eteen.
Ota yhteyttä en olepaha lainkaan hähhähähähää
Jumalan siunausta kaikille.
Antakaa anteeksi itsellenne ja muille. Asioita ei silti tarvitse hyväksyä. Olkaa kiitollisia niistä asioista, jotka ovat hyvin.
Rakasta lähimmäistä. Rakasta itseäsi.
Siinä avaimia alkuun.
Voimia!
Otan sut ystäväkseni kun sitä haluat. Oikeat ositteet ja kirjeitä sitten vanhalla tavalla ei mitään sähköjuttuja.
Vastaa t'h'n jos tykkäät siit.
Älperkele sitten vastaa hapan naama
Vastaa mihin. Eihän minulta ole miää ole kysyttykään.