Millaisia oireita masennus teille teki, mikä sai lähtemään hakemaan apua? Kuinka nopeasti lääkitys alkoi auttaa? Itse itkin yli 4kk lähes joka päivä, tämän laukaisi katkennut ihmissuhde. Luulin vain ikävöiväni ja surevani tätä ihmistä. Nyt jälkeen päin olen vasta tajunnut, että masennusta tämä on ollutkin. Itkuisuuden lisäksi valtava väsymys, jo pienikin kotityö sai voimat loppumaan ja piti olla hetki pitkällään. Koko talvena en ole harrastanut mitään, mikään ei ole huvittanut, en ole jaksanut, kaikki kotityöt on pitänyt tehdä väkisin, mutta tehtyä ovat tulleet, kun luonteeltani olen sellainen, että kaikki on oltava kunnossa... Myös omasta itsestä huolehtiminen on alkanut lipsumaan. Ulos on välttänyt takki, jota ennen pidin vain omalla pihalla, hiukset ei ole aina ollut niin tiptop kuin ennen jne. Syönyt valtavasti makeaa ja paino noussut monta kiloa. Heräilin yöllä klo 2-4 enkä saanut enää unta.
Sain Cipralexia reilu kk sitten ja olo alkaa olla jo parempi. Itkut on jäänyt lähes kokonaan, jaksan jo paremmin tehdä kotityöt ja jotain harrastaakin. Vieläkin heräilen yöllä, välillä ahdistaa, väsyttää. Tänäänkin otin kahden tunnin päiväunet. Mutta elämä tuntuu kirkastuvan ja nyt vasta tajuan miten väsynyt olen ollut, kuinka koko talvi on tuntunut häviävän johonkin... Mutta viime yönä valvoin, ahdisti ja tuntui, että otan takapakkia toipumisessa!!! En tiedä mistä tälläinen tunne tuli, mutta kaipa tämä olisi liian hyvin lähtenytkin menemään, en tiedä. Millaisia kokemuksia teillä on???
Sain Cipralexia reilu kk sitten ja olo alkaa olla jo parempi. Itkut on jäänyt lähes kokonaan, jaksan jo paremmin tehdä kotityöt ja jotain harrastaakin. Vieläkin heräilen yöllä, välillä ahdistaa, väsyttää. Tänäänkin otin kahden tunnin päiväunet. Mutta elämä tuntuu kirkastuvan ja nyt vasta tajuan miten väsynyt olen ollut, kuinka koko talvi on tuntunut häviävän johonkin... Mutta viime yönä valvoin, ahdisti ja tuntui, että otan takapakkia toipumisessa!!! En tiedä mistä tälläinen tunne tuli, mutta kaipa tämä olisi liian hyvin lähtenytkin menemään, en tiedä. Millaisia kokemuksia teillä on???
Vastaukset 3
Vanhimmat
Älä huolestu aaltoliikkeestä. Paraneminen on sellaista, että joskus otetaan kaksi askelta eteenpäin ja sitten yksi taakse, joskus ollaan vain paikallaan. Iloitse vain jokaisesta hetkestä, kun ei ahdista. Minulla se alkoi viidestä minuutista ja sitten kun ahdistaa, ajattele, että tänään tällainen päivä.
Pieni vinkki, vaikka menet ulos vanhassa takissa, pistä silti vähän hajuvettä, piristää kummasti omaa oloa.
Älä missään tapauksessa lopeta lääkitystä liian aikaisin, se on siellä tukena, jos jotain pahaa kuitenkin tapahtuu, et vajoa niin alas uudestaan.
Hyvää kevättä ja uskoa parempaan, vaikka matka tuntuisi pitkältä.
Millaisia oireita masennus teille teki, mikä sai lähtemään hakemaan apua?
olin kotona. en jaksanut käydä koulussa. en jaksanut olla sosiaalinen. mietin itsemurhaa. viiltelin itseäni.
oli vain lopulta niin paha olo että päätin hakea apua. joidenkin lääkärikäyntien jälkeen lääkäri ehdotti minulle osastohoitoa ja menin sitten jonkun ajan päästä sinne. olin siellä noin kolme kuukautta. sillä välillä yritin itsemurhaa. en vieläkään ole mitenkään täysin tasapainoinen ja parantunut mutta kuitenkin paremmassa kunnossa kuin neljä kuukautta sitten.
lääkityksen auttaminen. minä itse en oikein usko lääkkeisiin. mihinkään muuhun ne eivät ole auttaneet kuin unettomuuteen.
Niin. En itseasiassa edes tiedä, kuinka pitkältä ajalta oma masennukseni on peräisin. Syksy oli opiskelujen suhteen niin kiireinen, etten ehtinyt pysähtyä miettimään omaa elämääni. Olen kuitenkin tottunut siihen, että ulospäin kaiken on näytettävä mallikelpoiselta ja asiat on hoidettava. Lisäksi vaadin itseltäni melko paljon.
Lopulta joululoma meni itkiessä. En halunnut tehdä mitään enkä nähdä ketään. Siitä asti olen elänyt tasapaksussa sumussa. Joskus joku päivä on parempi, mutta yleensä huonompi. Luentoja ei enää ole, vaan gradua pitäisi kotona kirjoittaa, joten ketään en enää oikeastaan nää. Välillä tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta nousta edes sängystä saati sitten pukea. Yöunet ovat n.12h ja lähes joka päivä pitää ottaa päiväunet. Huonompana aikana en saa mitään tehtyä, parempana aikana gradukin edistyy. Sosiaaliset paineet valmistumiseen ovat kuitenkin niin kovat, että jotenkin on myös opiskelusta yritettävä selvitä.
Luulin alkuun, että syyt masennukseeni johtuisivat paineista ja peloista löytää (kesä)työ, harjoittelupaikka sekä saada opinnot valmiiksi. Nyt tajuan, ettei nämä kuitenkaan ole pohjimmaiset syyt, vaan taustalla on jotain muuta. Jotain, mitä en vielä tiedä.
Olen alkanut käydä terapiassa, mutta on vaikea puhua, kun ei tiedä, mistä pitäisi puhua. Vaikea selittää omia tuntoja tai olotilaa. Itselle ei vaan voi mitään. Nyt kämppis syyttää siitä, että pilaan myös sen kaikki päivät, kun en puhu ja ole sosiaalinen, vaan istun yksin huoneessani.
On vaikea olla sosiaalinen, kun ei löydä sanoja tai ei ole aihetta, mistä puhua. Mistään.