Hesarissa hyvä artikkeli tänään miten tylyys ja röyhkeys saa liian helposti valtaa nettikeskusteluissa ja muutenkin somessa.
Sosiaalisen median väittelyitä seuratessani mietin usein, mitä ihmettä tapahtui kiltteydelle
Hyvät tavat ovat tapa pitää kiinni ihmisyydestämme, ja juuri nyt niitä tarvittaisiin enemmän kuin pitkään aikaan.
"Filosofi Nicolas Bommarito kirjoittaa vaatimattomuudesta elämänasenteena. Suomen kielen sana ”vaatimattomuus” on tässä hyvä sana. Vaatimaton ihminen ei vaadi toisilta mitään, tai ainakaan paljoa.
Bommarito sanoo viisaasti, ettei se vähennä elämän sisältöä. Päinvastoin. Kun alkaa pitää muita ihmisiä ja maailmaa itseään tärkeämpinä, ne avautuvat kuin ensimmäistä kertaa. Kun minä en vie tilaa, sitä jää maailmalle enemmän.
Se ei tarkoita seesteistä vetäytymistä vaan hallinnasta luopumista, ja se voi olla todella pelottavaa. Tuntuu kuin uppoaisi veteen osaamatta uida.
Kun kohtaan tuntemattoman ihmisen, epävarmuus on avoimuutta ja rehellisyyttä. Mikä minä olen sanomaan, mikä heille on parasta ja oikein? Minun on pidettävä suuni kiinni, jotta voin kuulla, mitä maailma sanoo.
Parhaassa tapauksessa onnistun pitämään mielenikin hiljaa. Silloin kuulen myös, mitä maailma kuiskaa.
Tästä näkökulmasta katsottuna kohteliaisuudessa ei ole kyse pinnallisesta muodollisuudesta. Kyse on toisten kunnioittamisesta ja arvostamisesta, tilan antamisesta. Silloin keskustelukin on kohteliasta vuorovaikutusta."
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006355912.html
Sosiaalisen median väittelyitä seuratessani mietin usein, mitä ihmettä tapahtui kiltteydelle
Hyvät tavat ovat tapa pitää kiinni ihmisyydestämme, ja juuri nyt niitä tarvittaisiin enemmän kuin pitkään aikaan.
"Filosofi Nicolas Bommarito kirjoittaa vaatimattomuudesta elämänasenteena. Suomen kielen sana ”vaatimattomuus” on tässä hyvä sana. Vaatimaton ihminen ei vaadi toisilta mitään, tai ainakaan paljoa.
Bommarito sanoo viisaasti, ettei se vähennä elämän sisältöä. Päinvastoin. Kun alkaa pitää muita ihmisiä ja maailmaa itseään tärkeämpinä, ne avautuvat kuin ensimmäistä kertaa. Kun minä en vie tilaa, sitä jää maailmalle enemmän.
Se ei tarkoita seesteistä vetäytymistä vaan hallinnasta luopumista, ja se voi olla todella pelottavaa. Tuntuu kuin uppoaisi veteen osaamatta uida.
Kun kohtaan tuntemattoman ihmisen, epävarmuus on avoimuutta ja rehellisyyttä. Mikä minä olen sanomaan, mikä heille on parasta ja oikein? Minun on pidettävä suuni kiinni, jotta voin kuulla, mitä maailma sanoo.
Parhaassa tapauksessa onnistun pitämään mielenikin hiljaa. Silloin kuulen myös, mitä maailma kuiskaa.
Tästä näkökulmasta katsottuna kohteliaisuudessa ei ole kyse pinnallisesta muodollisuudesta. Kyse on toisten kunnioittamisesta ja arvostamisesta, tilan antamisesta. Silloin keskustelukin on kohteliasta vuorovaikutusta."
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006355912.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.