suurin ahdistus tulee siitä kun pelkään että vihaat mua jos en pysty nyt antamaan enempää. Tai sitten vihaat mua kun pelkäät että vielä jossain vaiheessa toimin, vaikka et halunnutkaan mitään. Siksi pitäisi saada selvyys tähän. 😔
Tulen rakastamaan sua aina kävi miten kävi
Anonyymi
10<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Osioon rakkaus ja rakastaminen
no, mikset kysy tai ole aktiivisempi??
Älähän pelkää, kuka sinulle vihainen olisi? Minä en pelkää ketään, mutta jotain kuiten pelkään näin minäkin.
Ei kai kukaan ala vihaamaan sillä perusteella, että itse ei halua ja toinen yrittää? En minä ainakaan.
Haluan sen miehen enkä ala vihata, vaikka hän sanoisi ettei pysty antamaan enempää.
Ei se mitään, ymmärtäisin kyllä tuon joten en usko olevani ainoa.
Tosiasiahan kuitenkin on että hän ei ehkä jää odottamaan mahdollista yhteydenottoasi jossain myöhemmässä vaiheessa vaan tulee kohtaamaan jonkun toisen. Varmaan tiedätkin tuon.
en usko, että kukaan vihaa sua yhtään, teit niin tai näin. En mä ainakaan vihaisi mitenkään häntä.
Kenen vuoksi haluat selvyyden, itsesi vai hänen? Pelkosi ovat ristiriitaiset. Toinen sisältää oletuksen, että rakastamasi ihminen vastaa tunteisiisi ja toinen, että ei. Minusta kuulostaa siltä, että sinun kannattaa käsitellä asia itsesi kanssa ja jättää se siihen. Toinen tuskin kaipaa mitään selvittelyitä.
Usko mua, ei hän sua vihaisi!
Jos asia aiheuttaa ahdistusta kannattaa se musta selvittää. Riippuen tietysti mikä on syynä ettet voi tällä hetkellä antaa enempää..?
Seikkailijat ja naimisissa olevat älkööt vaivautuko! 🔕👎💩💩👎🔕
Jos hän kertoisi, että rakastaa vaikkei voi alkaa suhteeseen, olisi kannalta onnellisempi tilanne kuin ei. Haluaisin kahdestaan keskustella syistä ja peloista. Kun minäkin rakastan, tunteen kertominen toisi molemmille luultavasti lohtua. Tunteen paljastuttua voisi myös luultavasti halata, edes hetken läheisyys olisi ikimuistettava juttu (kun tunteet on näin suuret).
Jos hän kertoisi, että pystyy vain suhteeseen ilman sitoumuksia, miettisin asiaa, mutta luultavasti lähtisin silti mukaan. En häviäisi varmaankaan mitään. Nuorempana olisin sanonut ehdottomasti ei, mutta tässä elämäntilanteessa ja vaikeitakin elämäntilanteita nähneenä osaa rakkautta arvostaa, vaikka sitä ei toteuteta perinteisellä
mallilla. Samoin ehkä suhtautuisin platoniseen rakkauteen ystävyyden muodossa. Se vaatisi toki henkistä vahvuutta, koska tunne pitäisi pitää piilossa.
Ainakin itselle helpottaisi kun saisi olla avoin ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Tunteille ei voi mitään, ne vaan on.