Lukittu ovi, mutta tulen kuumentama.
Tuntematon osa, valloittamaton kuin karttojen kadonneet osat. Hyllyjen päälle piilotetut. Niin lähellä; niin kaukana.
Vain kaksi voi ovesta kulkea.
*k
Tuntematon osa, valloittamaton kuin karttojen kadonneet osat. Hyllyjen päälle piilotetut. Niin lähellä; niin kaukana.
Vain kaksi voi ovesta kulkea.
*k
Vastaukset 25
Vanhimmat
Milloin tuut
Minne?
No ovesta sisään
Ei se ole sellainen ovi, josta voi ihminen yksin kulkea. *k
Sinussa Alku kuin ensimmäinen ruutu, mutta kuka katkaisi filmin, leikkasi poikki näkemättä. Sanasi jäivät kesken, lauseet kuin kaiku minussa ja jäin odottamaan, pimeään saliin, tyhjän kankaan eteen, kysymykset sylissä kuin lattialle varisseet popcornit.
Mikä muutti kaiken, yritän yhä ymmärtää, mutta se osa on kadonnut, jäänyt liittämättä, enkä pidä tästä yliheitosta. Kuka kokosi osat näin huolimattomasti, ehkä väärässä järjestyksessäkinm kadotti kuvat, joita odotin. Sensuuriko? Suuri ylikoneenhoitaja? Joku amatööri rakkaudesta eläviin kuviin?
En pidä siitä lopusta jota kohti tämä elokuva on menossa. *k
https://youtu.be/2AOWWTilu6Q
Se tuntuu illuusiolta toisinaan - että mikään muuttuisi entisen kaltaiseksi tai paremmaksi, katoavalta kuin hauraat pergamentit, joita yksi kerrallaan käsin kopioitiin. Haaveeksi jäänyt rakkaus on aina kuin tarina, jota kukaan ei tallentanut kirjaksi, elänyt todeksi päivä kerrallaan.
En ole koskaan rakastanut - he ehkä ajattelevat nähdessään minut yksinäisen, sillä tämä ei ole totta heidän maailmassaan, vain oma muistoni, kokemukseni, tunteeni, jota on helppo vähätellä, ja vaikka kutoisin sen kankaaksi heidän eteensä, on sen arvo heille vähäinen, mutta minulle kaikki. *k
. . Sillä ilta on rakkauden aikaa. . .
Haaveksi jäänyt rakkaus. Traagista, mutta silti jotenkin niin naurettavaa...
”Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää”
"syksyä koko kaamos, muutama pikkupakkanen, unohdetaan...."
https://www.youtube.com/watch?v=2pKBnLNWzhY
Olen pohjattoman surullinen tästä kaikesta, A. *k
Jotain selvitettävää.
???????
Sinä kirjoitat kauniisti, mutta toteutumattomassa vellominen ei auta mitään eikä ketään eikä vie asioita eteenpäin sinun kannaltasi.
En usko, että mikään vie asioita eteenpäin kannaltani.
Kirjoitan, koska se auttaa näiden tunteiden kanssa. Tänne on kyllä tullut tuhlattua liikaa aikaa ja liikaa sanoja, mutta jotenkin tulee tunne, että jos vain nyt heti vaikenen, niin mitä sitten? Mitä jos hän olisikin tunnistanut minut täältä (häviävän pieni mahdollisuus, tiedän) ja luulisi, ettei minulla olekaan enää tunteita häntä kohtaan, vaikka olisikin? Tai mitä minä sitten teen, kun en enää tiedä mihin projisoida ajatukset ja tunteet?
Rakkautta ei voi päättää väkisin. Se joko loppuu tai ei lopu. Se vie aikaa tuntemattoman määrän verran. Jos olisi jokin toinen keino, siihen turvautuisin. Täällä lähinnä huijaan itseäni. Tuntuu edes hetken siltä kuin kirjoittaisin hänelle. *k
Kerro hänestä lisää.
Hänen etunimensä kirjaimet löytyvät omasta nimestäni. Ei muuta tarvitse sanoa. *k
En tiennyt sinun omaavan hellyyttävää ehkä vähän uhkaavaakin kirjoitustaito.
Se on suloinen, pelottava, lohduton syvyys, jossa vain yksi asia on alati läsnä. *k
“What is love? There is nothing in the world, neither man nor Devil nor any thing, that I hold as suspect as love, for it penetrates the soul more than any other thing. Nothing exists that so fills and binds the heart as love does. Therefore, unless you have those weapons that subdue it, the soul plunges through love into an immense abyss.”
― Umberto Eco, The Name of the Rose
Tule, tavataan puolimatkassa. On mennyt jälleen aikaa kun näimme, on mennyt aikaa myös unistamme. *k
https://youtu.be/W7ApDjdEDGg
Kuin hiljalleen etääntyvät mantereet, joita vaitelias meri yhä yhdistää - siltä tämä tuntuu. Sinä livut hiljalleen kauemmaksi ja kauemmaksi, omasta tahdostasi, ja minä odotan, katson kuin taivaalle taittuvaa maan varjoa, jonka yö lopulta omistaa ja jäljelle jää vain muisto valosta, kuva, jonka yritän säilyttää ja sanat ovat hauraita tiiliä, joista rakentaa, ja he katsovat niiden läpi, näkemättä, kuin läpinäkyvää lasista kappelia, joka muuttaa muotoaan katsojan mukaan. Mitä sinä näet?
https://youtu.be/P5J2JoK9dA4
Ja yö on hiljaa kuten päiväkin, en kuule jään murtuvan.
Niin hienoja kirjoituksia. Paljon syvyyttä.
En tiedä löydänkö enää ketään, jota rakastaa kuten sinua, mutta toisaalta en ehkä tahdokaan, sillä halusin sinut, sinetöidä loppuelämäksi, mutta aika oli väärä sekä oikea, toiselle toisin.
Elämäni on jo nyt hiljaisuuden ja etäisyyden ympäröimä, saari, jolle on vaikea rantautua ilman tietoa tuulesta, ilman kutsua saapua.
Ajattelin aina sanojen olevan polku, kartanmerkki, tie, jota myöten löytää, mutta ne ovatkin köysi, näkymätön silta, side tunteisiin, joiden en tahdo katoavan, karkaavan.
Olen kirjoittanut sinut lähemmäksi itseäni, kirjoittanut nämä tunteet kuin polttomerkin ihoon, kuparijauheella korostetun - älä unohda, ethän unohda, hälyssä maailman ulkopuolella, älä kadota varjoasi, muotoasi; ja sanat ovat kuin kekäleitä, joilla ylläpitää tulta pimeydessä, kylmän keskellä, kun äänettä murtuneet jäät helisevät rantaan kuin viesti universumin laidalta, ajan ja etäisyyden kuluttama, josta tavut ovat pudonneet välistä kuin Colosseumin laastit.
Ja minä pidän sinut kaikessa yllä - kuin unen ja ajatuksen, mahdollisuuden, sillanrakentajan, vesien jakaman, ehkä jos joskus, saavutkin. *k
https://youtu.be/x9J2jvgMJjI
Tie päättyy.
Seitsemän vuoden ikävä ja kaipaus ja halu, kaikki tunteet uurrettuina näihin luihin, näkymättömiin. En ole niistä vapaa - ehkä koskaan, mutta olen väsynyt tavoittelemaan. On aika levolle, jättää sivuun ne haaveet, jotka ovat kohonneet liian korkealle tavoittaa, mutta joiden muoto on yhä läsnä kuin piirustukset valtakuntaan, joka jäi syntymättä.
Voi hyvin rakkaani, A, jos vielä näemme. En enää tiedä minne sinun tiesi sinua vie, kauemmas vai lähemmäs, mutta tiedät mistä minut löydät. Olethan kulkenut täältä ohi, kerran pysähtynytkin ja juuri sillä hetkellä kun sinua eniten kaipasin. *k
https://youtu.be/RilnRVHhziY