Parisuhde kriisissä, avioerosta puhuttu

Oletko harkinnut kaljatölkin jättämistä kokonaan?
Mikä estää lähtemästä, vaikka fillarilla jos et muuten perässä pysy, vaimon juoksulenkille mukaan?
Sama uimisen kanssa, uimahallissa voi olla hitaamminkin uivat samaan aikaan.
Jos vaimo polkee tavallisella triathlon-fillarilla, sinä voit vetää sähköpolkupyörällä niin pysyt vauhdissa mukana.
Siinä teillä olisi kahden keskistä aikaa tuntitolkulla viikottain.

Sama lasten harrastuksiin kuskaaminen yms.
Kai teillä henkilöauto on, sinne vaan autoon mukaan muiden joukkoon.

Oletko varma että se on triatlom?

Ap, häpeä, vaimosi on ahkera, pyörittää arkea, hoitaa enimmäkseen lasten harkat, vaaterumban, ruuat pyykit.
Sinä pakoilet autotalliin kaljojen kanssa.
Kauan ei vaimo enää sinua katsele, kunhan lapset vielä hiukan kasvaa-sen se kestää.
Itselläni olisi jo pasmat valmiina lähtöön.

Kyllä vaimolla on jo aikaa sitten mennyt halut tuollaiseen mieheen. Ainut mitä nyt voit tehdä ,on alkaa tehdä ne kotityöt. Pyykkäät, laitat ruuat, siivoat, lataat ja tyhjennät astianpesukoneen, kuskaat harkkoihin lapset jne. Miksi ne vaimon on pääsääntöisesti pitänyt tehdä tähän asti ansiotyönsä lisäksi.

Kerro sitten , haluttaako sinulla edelleen yhtä paljon.

Vähän samankaltainen tilanne meillä, joten en osaa auttaa. Puoliso tehnyt vuoro sekä reissutyötä js arki ollut enempi minun vastuullani. Nyt kun reissutyöt loppui niin tosi vaikeaa sopeutua itsellä siihen että toinen on enempi kotona. Mulla on omat harrastukset ja menot sekö lasten kanssa meillä on omat rutiinit joihin puolison on vaikea hypätä mukaan . On vähän niin kuin minä ja lapset ja puoliso on irrallaan perheestä .
Vieraannuttu siis ollaan. Js tällä hetkellä en edes jaksaisi yrittää lähentymistä. Seksi on hyvää mutta ei kiinnosta kun ei ole tunteita, joten sitä on liian vähän puolison mielestä. Meillä myös puoliso katoaa autotalliin tissuttelemaan. On varmasti myös tosi turhautunut.
Mutta siis en osaa sanoa mikä tähän auttaisi. Välillä tuntuu että teki puoliso niin tai näin niin en osaa oikein olla tyytyväinen js siitä on huono omatunto. Tunteita on vaan niin vaikea löytää uudestaan. Ehkä eniten toivoisin aikaa ja tilaa itselle.

Mieti vain yhtä asiaa: mikä on lapsille parasta? Vain sinä voit sen ratkaista. Alkoholismi on arvatenkin jopa kuolemaa pahempi valinta.

Perhe-elämä tappaa miehen sielun, mutta niin sen kuuluukin. Kun lapset lähtevät omilleen, voit arvioida, menikö elämä hyvin vai huonosti.

Nyt taasen unohtuu että perheessäänne on lapsia.
Näyttää siltä että et siedä vaimon harrastusta ja sitten saat sen kaljapullon.

Oikeastaan onko tuosta kaljasta tullut se suurin asia elämässäsi. Mitä haet ja etsit. Toki lapsenne ovat vielä niin peniä, että ette pääse yhdessä, sekin aika tulee ja voisitte siitä keskustella, miten mennään siihen saakka.
Presidenttimme puhe puhe tänään olisi oiva opohja saada teilläkin keskustelu aikaan, siinähän hän toi esiin, että ei aina tarvitse olla samaa mieltä, mutta miten asiat hoidettaisiin niin, että se yhteinen asia sujuu.

Ny kalajat pois käytöstä ja sinä tartut kotona kodin hoitoon ja pyritte tekemään siellä yhdessä asioita mahdollisimman paljon, jospa se viamon harrastukseen menokin olisi vähän väährempää, hänkin voisi omalta osaltaan joustaa ja aikaa lapsille.

Akkas on jo lähtökuopissa..

Treenaa nykyisin ittensä kuntoon, että on haluttavampi muiden miesten silmissä.. Tähtää jo selvästi uuteen suhteeseen.

Anna mennä, pidättelemällä ja perässä roikkumalla teet sille vaan tilanteen helpommaksi, kun olet niin helppo..

Oletko ap harkinnut , että ottaisit ohjat käsiisi, tekemällä ne käytännön kotihommat jotka on vaimo jo 10 vuotta tehnyt . Nyt on sinun vuoro ja vaimo voi auttaa minkä jaksaa. Juuri samaan tapaan, kuin sinä olet tehnyt tähän asti.

"...yleensä riidan aiheena se, että mä en tee tarpeeksi parisuhteen eteen ja juon vapailla ollessani 2x viikossa autotallissa olutta..."

No etpä teekään, vai mitä? Ihmeellistä, ellei riitaa olisi.

Entä jos alkaisit itse toimia perheen hyväksi? Kuskaisit lapsia harrastuksiin, veisit heitä tapaamaan sukulaisia, kävisitte leffassa, laittaisit nukkumaan, syöttäisit, pesisit pyykkiä, siivoaisit... - niin että vaimo voisi harrastaa omiaan sillä aikaa. Ja tietysti jättäisit pakenemisen autotalliin kaljapurkkiesi kanssa.

Ts. sovitelkaa kotityöt/lasten viemiset/tuomiset kalenterinne tasapuolisesti. Ainakin suunnilleen. Varatkaa omaa aikaa molemmille ja tietty parisuhdeaikaa sekä huom. myös koko perheen yhteistä aikaa. Koska se onnistuu muilta, miksei onnistuisi teiltä? Tarvitaan vain vuorovaikutusta, kumpainenkin huomioi toisen.

Itseäni läkähdytti kertomassasi lasten harrastukset. Tuli sellainen tunne, että juoksette pakoon toistenne kohtaamista järjestämällä lapsia harrastuksiinsa. Olisiko näin? Onko lasten todella harrastettava noin paljon?

Kun omat lapseni olivat pieniä, raha oli tiukassa, eikä autoakaan ollut... Lapset säästyivät näin hienojen harrastusten rumbalta. Keskityimme elämään ja kotoiluun. Tosin useinmiten ilman lasten isää, jolla oli aina kiire.

Kiitos kommenteista. Tarkennetaan sen verran, että harkkakuskaukset on ollut suureksi osaksi meikäläisen homma, ja ainoastaan töissä ollessani vaimon tai muiden auttajien homma. Tähän vaimon 5x harkat viikossa päälle, osa hänen harkoista kestää 2 tuntia ja siirtymiset päälle. Tästä se ongelma on syntynyt. Minä kuskaan lapsia harkkoihin, ruokin ne, jotta vaimon omat harkat onnistuu. Sitten iltatoimet päälle, ja kas vaimon akku on tyhjä. Ei jää yhteistä aikaa. Vaan elämä on yhtä suorittamista, myös minun osalta.

Vuorotyöni ansiosta mulls on toki omaa aikaa, silloin kun lapset ovat koulussa ja vaimo töissä. Mutta klo 16-20 on joka ikinen päivä kauhea hulabaloo, jossa ei ole mitään rakoa millekään asialle, koko ajan ollaan melkein myöhässä jostain. Ja itsekin suoritan siinä sen minkä kerkeen, auttaen vaimoa ja lapsia. Sitten kun kello tulee 21, on kaikki unten mailla, paitsi minä. Sitten siinä tulee se turhautuminen aika helposti, kun en koe tarpeelliseksi mennä nukkumaan kuin vasts joskus puolen yön aikaan. Varsinkin jos seuraavana päivänä pitää vasta iltapäivällä töihin.

Eli ei tässä siitä ole kyse, ettenkö tekisi mitään. Arkemme vain pyörii eri tahtia, ja se turhauttaa minua. Ja vaimo näkee asian taas siten, että typerä mies kun juo ja pakenee sillä todellisuutta. Toki meneehän noita kaljoja viikossa se 15-20, että typeräähän se siltä osin toki onkin. Mutta vaikea tätä on vain ollut ilman nollaamista kestää. Pitää keksiä ehkä muita tapoja, liikunta voisi auttaa.

Tuntuu hieman siltä, että vaimo pakenee klo21 ns, unten maille, siis nukkuu 8,5 päivittäin. Pitäisi riitttää 7,5 -näin se on meillä kaikilla ruuhkavuosina.
( voipihan se vaimo paeta nettiin silloin ,kun sinä menet autotalliin kaljoittelemaan.
Pakenette selvästi molemmat. Hyvin tyypilllistä ruuhkavuosissa , joka johtaa siihen , että jompi kumpi tai molemmat haksahtaa vieraisiin. Ei hyvä.

Vielä on toivoa ,jos MOLEMILLA on tahtoa.

Kalenteri esiin, sopikaa kerran viikossa yhteinen hetki 20-22 seksiä vaan vaimoa varten.
Oluelle aikaa vain yhden illan viikossa.
Kerran kuussa käytte yhdessä kävelyllä tai syömässä tai vaikka ruoka ostoksilla yhdessä.
Sitoutukaa lupauksiin.

"yleensä riidan aiheena se, että mä en tee tarpeeksi parisuhteen eteen ja juon vapailla ollessani 2x viikossa autotallissa olutta, koska olen turhautunut. "

Nämä vaatimukset parisuhteen eteen tekemisestä voi jättää omaan arvoonsa cosmopolitan-osastolle.

Sen sijaan 15-20 olutta viikossa on liikaa. Ymmärrän hyvin ja allekirjoitan tarpeen välillä paeta omiin oloihinsa rentoutumaan, mutta noin suurella määrällä on haittavaikutuksensa. Voisiko tuon määrän vaikka puolittaa?

Triathlon ja muukin kestävyysurheilu on siitä huonoja harrastuksia, että niihin saa helposti menemään kaiken ajan mitä irti lähtee. Ja ikinä ei tule valmista, aina pitää yrittää parantaa tuloksia...

Asiantuntijoilla on eri näkemyksiä siitä, tarvitsevatko lapset järjestettyjä harrastuksia ylipäätään. Toivottavasti teillä ei niitä ainakaan montaa ole per lapsi.

Terveisin Sepi

Vaikka kirjoitit pitkän teksti, niin kovin hyvää käsitystä teidän tilanteesta en saanut:

Veikkaan kuitenkin, että ongelmanne on se, että naisella on kotona sohvaperuna miehen sijaan.

Aikansa sinua katseltuaan vaimosi on päättänyt, että sinä et ole vastuussa hänen onnestaan, vaan hän on hankkinut itselleen harrastuksen, johon tuntee intohimoa.

Vaimosi vaikuttaa suorittajatyypiltäja ilmeisesti hän suorittaa seksinkin sinun kanssasi, koska niin kuuluu tehdä, vaikka ei tunne kaljoittelijan vartaloon halua.

- Sanoisin, että jätä alkoholi KOKONAAN, vaikka et mikään varsinainen juoppo olekaan.
- Ota vastuuta perheen arjesta. Usein naiset ovat parisuhteen ohjelmatoimistoja ja miehet ja lapset seuraavat perässä ja usein vielä valittavat. Tiedätkö koska on seuraava vanhempainilta? Tarvitsevatko lapset uudet kesävaatteet? Koska olet viimeksi jutellut lasten luokanvalvojan kanssa? Oletko jo miettinyt mitä teette kesälomalla? Miten vaimosi tulokset trialthonissa ovat kehittyneet? Onko hänellä tarpeeksi hyvä pyörä? Mitä teette pääsiäisenä? Miltä näyttää teidän ruokalistanne viikon eteenpäin?
- Hanki itsellesi harrastus, jota kohtaan tunnet intohimoa. Naiset pitävät siitä. Tietysti urheiluharrastus muokkaa mukavasti kehoa, mutta liity vaikka Uniceffin vapaaehtoiseksi.

Tämä voi olla teidän kohdalla jo myöhäistä. Vaimollasi saattaa olla jo timmi ja intohimoinen mies katsottuna tai ainakin haaveissa, mutta kannattaa yrittää.

Ote rennommpi muija!

Voi aloittaja miten tuttua. Tuota kaljapurkkia en pidä ongelmana, mutta yhdessä viihtymättömyyttä kyllä. Itse oli se puhaltaja ja ehdin vielä kaljapurkkejakin siemaista, mutta en sen kummemmaksi juopoksi ole tullut. Sitä vaan alkoi molemmin puolin se toinen tuntua niin arkiselta. Se toinen tykkäsi lukea sohvalla, ei juurikaan alkoholia, pelata tietokonepelejä ja poikien kanssa korttia ja minä tykkäsin liikkua, rientää tapahtumissa ja matkustaa, kun taloudelliset mahdollisuuden meillä oli hyvät. Olisin halunnut parisuhdeneuvontaan, mutta toinen tykkäsi ettei vanhan rakkauden lämmittäminen onnistu. Siinä lapset hoidettiin hyvin ja meille kahdelle ei sitten jäänytkään mitään yhteistä. Eroon se johti.
Voisi ajatella että yksi turha ero, mutta uusi elämä on, kukapa tietää, onko parempi nyt vai olisiko ollut silloin. Oikein kovasti toivon teille oikeaa ratkaisua.

Hommaa autotalliisi voimanostoteline, pari tankoa ja läjä rautaa. Rupea bodaamaan ja pössyttelemään. Mieli virkenee, keho voimistuu ja ensi kesänä voit iskeä jonkun nuoren hipie-tytön rannalta.

Onko se triatlon sittenkin toinen mies ???

Vaimosi on selkein sanoin kertonut sinulle, missä mättää. Mitä kohtaa et tajunnut? Lopeta se juominen ja ala olemaan täysipainoisesti mukana perheesi toiminnassa. Miksi ihmeessä vaimon pitää kantaa päävastuu huushollin, kuskausten ja lastenhoidon pyörittämisestä? Kun kerran sinä teet vuorotöitä, niin pystyt hyvin kotona ollessasi siivoamaan, tekemään ruoat valmiiksi, pyykkäämään ja tekemään vaikka mitä, vaikka et pystyisi sen illan harrastuskuskauksiin osallistumaankaan.

Mikä estää sinua lähtemästä mukaan lenkille? Varmasti tekisi sinullekin hyvää aloittaa liikuntaharrastus ja samalla saisitte yhteistä aikaa vaimon kanssa. Se jos mikä lähentää pariskuntaa toisiinsa. Ei todellakaan voi odottaa, että toinen innostuu seksistä ylikuormittuneena ja väsyneenä, kun toinen samaan aikaan luistelee tehtävistään pakenemalla autotalliin tissuttelemaan ja jättämällä aamutoimet yksin väsyneen puolison kontolle.

Voi pyhä jysäys, et ymmärrä ,että asut Suomessa ja ympärilläsi on älykkäitä suomalaisia naisia.

Aloitus on naisen kirjoittama ei mies noin runoile.

Arki tuottaa hyviä pikapanoja, joiden rinnalla jokin parisuhde on paperia.

Usein, kun täällä lukee ihmisten avautumisia parisuhdekriiseistä, tulee mieleen josko se samainen viesti tulisi näyttää sille, jonka kanssa se ongelma on. Sama tulee nyt mieleen.

Kun tilannettasi mietin, tulee mieleen, että ongelma on erilaiset päivärytmit. Jos vaimosi ennen kuutta aamulla herää, ei siinä jaksa enää illalla mitään tehdä. Sinä olet ollut jossain muussa, kuin aamuvuorossa ja olet saanut rauhassa päivällä lepäillä. Ei vaimosi silloin jaksa enää sinua viihdyttää.

Harrastus vaimollesi on ehkä sama, kuin sinulle se kaljanotto: omaa aika itselle. Ei vaimosi voi olla olemassa vain toista tai toisia varten: myös hänellä on oikeus elämään tai paremminkin omaan aikaan. Jos on lapsia, ei se tarkoita sitä, että elämän tulisi pyöriä koko ajan heidän ympärillään. Se tarkoittaisi toiselle ihmiselle tai ihmisille elämistä noin 20 vuoden ajan. Siinä on pakko olla jotain omaakin.

Puhut seksistä. Hyvin usein nainen on biologisen tehtävänsä suorittanut lisäännyttyään ja seksin merkitys pienenee. On myös biologian näkökulmasta tosiasia, että nainen menettää usein seksuaalisen kiinnostuksen siihen mieheen, jonka kanssa on jo lisääntynyt. Toisen uroksen kanssa lisääntyessään naaras takaa edes jollekin jälkeläisistään hyvät geenit. Usein puhutaan haluttomista naisista. Eivät ne halut ole hävinneet, mutta mielessä ei ole seksi enää niin usein, sen saman kumppanin ollessa vierellä. Tämä ei ole siis mielipideasia. Mielestäni hän on sinut asettanut elämässään etusijalle tässäkin asiassa. Olen itse nainen ja en ole samaan kyennyt. En kykene suoriutumaan ilman halua ja se halu hävisi jo vuosia sitten.

Kirjoitin vain ajatuksiani - en taida osata neuvoja antaa. Ehkä voisit saada jotain näkökulmaa asiaan psykoterapiasta. Kävisit siellä tuntoja lävitse. He ovat koulutettuja kuuntelemaan ja keksimään erilaisia toimintamalleja eri tilanteisiin.

Sen voin kertoa, että aika menee nopeasti. Se menee paljon nopeammin, kuin ikinä uskot.

Toivotan sulle kaikkea hyvää ja toivon sitä mielessäni koko perheellesi.

Tulee kyllä mieleen, että ovatko vaimosi harkat tosiaan vain harkkoja, vai olisiko hänellä toinen mies niissä triathlon piireissä? Ja ollut jo pitkään. Siksi salaaminen on niin helppoa, kun on sitä kauan jo tehnyt. Ja puoliso kittaa kaljaa autotallissa turhautuneena. Toivon tosiaan olevani väärässä, mutta pelkään olevani oikeassa. Olen yleensä aika hyvä arvaamaan asioiden oikean laidan.

Voisko sitä harrastamista ja urheilemista ja mukuloiden kuskaamista millään keinolla vähentää ja ottaa aikaa perheelle ja parisuhteelle ettei tarvitsisi tällaisen syyn takia eroa ruveta tekemään? Kun ihan todella tuntuu että kaikki muu laitetaan perheen ja parisuhteen edelle? Tämä koskee myös sun vaimoas! Teidän kummankin pitää muuttua. Ei riitä että vain toinen muuttuu.

Kyllä se siitä iloksi muuttuu. Meilläkin suhde on mitä parahin ja lapset yhdistää iäksi. Tarinaa riittää ja kiva kuulla kuulumiset, 10 vuotta eron jälkeen.

Se lähtee kumminkin , ota nyt itteäs niskasta kiinni ja kysy vaimolta mitä se haluu mennä kilometritehtaalle vai yrittää perheen vuoksi?

Onko tämä trolli? Jos on, niin ok -ihan nice - se siitä. Jos ei, downsifftailkaa... muuttakaa esim. Nilsiään tai jonnekin, missä psykososiaaliset virikkeet eivät lyö läpi perhe-elämän ja parisuhteen tehden niistä suoritushelvettiä, jonnekin missä ei ole autotalleja tai minkäänlaisia myyntiliikkeitä, paitsi kauppa-auto x 1 / vko. raaka arki nostaa perhe-elämän uuteen kukoistukseen. Hyvää keväänjatkoa.

Vaikuttaa siltä että tämä on tulehtunut haava teidän välillänne. Kerrot alussa että te olette hyvä tiimi. Sinun vaimosi ei todellakaan voi hyvin ja siksi hän on niin kamala energinen hän hukuttaa itsensä ja tunteensa touhuamiseen ja yrittää siellä tavalla elää pinnalla, on aivan sama juttu kun ihminen ei osaa uida mutta rapittelee kovasti. Vaimosi on kuin ahdistettu hiiri. Hänkään ei enään tiedä mikä olisi hyvä. Teiltä on kadonneet oikeat raiteet yhdessä eteenpäin menemiseen ja näin olette kadottaneet toisenne ja sen hyvän joka teillä oli aikaisemmin.

Ehkä olisi hyvä jos ottaisit asunnon ja antaisit vaimosi hengittää ja löytää itsensä ja ehkä siellä tavalla löytäisitte tien ja raiteet sekä uudelleen elämisen. Se ei ole helppoa mutta joskus välttämättömän tärkeää.
Jos valitsette asua erikseen niin on tosi tärkeää pitää yhteyttä vaikka juoda kahvia yhdessä sekä keskustelua.

Kirjoitat tosi hienosti kaiken. Et sorra vaimoasi vaan luen että te molemmat olette pahasti eksyksissä.

Toisen kunniotus on kamala tärkeää parisuhteessa se on A ja O. Jos se puuttuu niin silloin puuttuu kaikki. Luen että sinä kunniotat vaimoasi ja jollakin tavalla olet surullinen siitä että hän touhuaa niin paljon. Ota hänet hellästi syliisi vaikka seisten ja aina ei tarvitsee sanoa niin paljon kunhan vain ollaan lähellä ja että välitetään, voit myös kertoa hänelle mitä hän sinulle merkitsee ja että olet iloinen hänestä.

Kannattaa ainakin kokeilla me naiset olemme monimutkaisia emmekä aina osaa kertoa sitä niin kuin se pitäisi kertoa. Jos et enään piiloutuisi kaljasi kanssa vaan olisit hänen ystövänsä ja seisiosit hänen vierellään. Hän tarvii sinua vaikkei se siltä nyt tuntuisikaan. Toivon teille kaikkea hyvää ja toivon että löydätte yhteiset elämän raiteet.

Kokeile vierasta pillua! Itsekin teen niin. Kyllä niitä aikoja riittää!

Vai että tuollainen ongelma. Vaimon harrastus thriathlon, hänen vetovastuu kaikista lapsista, heidän harrastuksistaan ja kotitöistä. Vaimon oma työ siihen päälle. Kuten usein, teidänkin ongelma johtuu vuorovaikutusongelmasta. Asioista ei ole riittävästi puhuttu eikä aikatauluja ole suunniteltu. Siksi ne ovat kehittyneet vaimosi ohjaamiksi. Hänellä onkin ollut tarmoa ja energiaa johtaa ja ohjata kaikkea, sekä aikatauluttaa se omaan rytmiin sopiviksi. Siitä sinä sitten valitat ja vetäydyt autotalliin kaljalle. Voi tavaton. Olisiko kuitenkin paljon parempi, että arvostaisit ja kunnioittaisit vaimosi saavutusta, sitä mitä hän tekee hyväksenne?

Vanhassa rukouksessa sanotaan (poistettu uskonnollisimmat kohdat):
"...en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,
sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi..."

Elikkäs. Haluat enemmän parisuhdeaikaa. Millaista aikaa se tarkalleenottaen olisi? Parisuhdeaikahan voi olla mitä vaan yhdessä vietettyä aikaa, josta molemmat pitävät. Vähäpätöisintä ei ole mihin vuorokauden aikaan haluaisit parisuhdeaikaa viettää? Aika turha kuvitella, että vaimosi herättyään varhain aamulla töihin jaksaisi viettää klo 21 jälkeen auvoisaa ja ihanaa aikaa kanssasi, vaikka se sinulle sopisi oikein hyvin. Ts. parisuhdeaikaa täytyy viettää ennen klo 21. Millaista aikaa haluaisit vaimollesi antaa, sellaista mistä hän pitäisi - ja sinä pitäisit?

Itse olen harrastanut tanssia ( muutakin liikuntaa) lapsesta asti (vanhempani eivät kuskanneet ikinä harrastukseen, heillä oli omat työnsä). Ainoastaan lasten ollessa pieniä, ja hoitaessani heitä käytännössä 24/7 muutaman vuoden (mies yrittäjä), harrastus oli luonnollisesti pienemmällä moodilla. Ei olisi ollut mahdollista tanssia 5-6x viikossa kuten vuosia olin tottunut. Lasten kasvaessa he saivat harrastaa ihan mitä vain tarpeeksi järjellisen hintaista, tarpeeksi lähellä kunhan itse "raahautuvat" harrastukseensa. Itse aloin tanssia taas enemmän. Jos mies olisi valittanut (ei koskaan valittanut) tanssiharrastukseni vievän liikaa parisuhdeaikaa, olisin vastannut hänen työnsä vievän vielä paljon, paljon enemmän. Jos tarkemmin miettii, niin tuollainen keskustelun avaus ei olisi rakentava, vaan johtaisi kriisiin ja pahempiin ongelmiin.

"Onko vain niin, että minun pitää muuttua ja sopeutua vaimoni ohjaamaan junaan"

Ehdottomasti sinun pitää muuttua siinä mielessä, että voisit antaa vaimolle ja lapsille itsestäsi enemmän. Osallistua. Rakastaa ymmärtää heitä. Kaljan juominen autotallissa ei ole sitä.

Muka niin fiksun oloisesti kirjoitat...luultavasti kaljatölkki kädessä kirjoitit!
Lopeta se lipittäminen ja ala olemaan läsnä perheellesi! Olisit ylpeä ja iloinen vaimostasi. Koska suurin osa Suomi-naisista makaa ylipainoisina sohvalla. Ovat uupuneita lasten takia ja kun vain on aikaa, katsovat telkkaria ja syövät...

Nyt kannattaisi ryhdistäytyä ja jättää se kaljan kittaaminen. Vaimo ei tykkää eikä tykkää kukaan toinen nainenkaan. Pikku hiljaa valut alkoholismin puolelle. Tiukat keskustelut avioliiton jatkumisesta. Joskus voi olla parempi erota. Ehkä olette jo ns. kasvaneet eri suuntiin. Jos ei ole rakkautta enää, niin mitäpä sitä jatkamaan. Lapset kyllä pärjää ja voivat paremmin kun vanhemmatkin voivat hyvin. Voihan se tosiaan olla niin, että jotain siellä triathlon piireissä on muutakin mukavaa kuin vain treenit...

Kuule ap, eikös autotalli ole aika ikävä paikka juoda olutta? Kannattaisko miettiä oman asunnon hankkimista.

Ota ero ja hanki afrikkalainen vaimo.

Höpö, höpö, joku tuossa kirjoitti ,että on parempi erota , jos ei ole rakkautta. Sanon tässä 50 vuotta naimisissa olleena , että se ns, rakkauden huuma kestää normaalitapauksessa max 1000pv, useimmiten vähemmän. Siksipä esim, viime vuonna erosi n10 julkkista ja oli kuulemma raastavaa.

Ei se normielämä erosta parane. Hyvin käy niin rakastuu uuteen ja taas se sama arki tulee eteen ( eri asia on väkivalta jne.)
Herran jumala , mitä järkeä on rikkoa rakennettu koti, rikkoa rakkaiden lapsien elämä , rikkoa oma elämä. Sillä , joka pettää ja on siinä huumassa just, sillä on helppoa , aikansa, mutta muilla pää hajoo. Hurjaa vaikertamista se uusperheen elo vasta onkin. Sun lapset ja mun lapset ja yhteiset ja niiden kaikkien harrastukset ja ja ja. Ei kannata. Ihastunu olen muutamia kertoja, muttei ole tullut mieleenikään erota.

Ilman muiden kommentteja lukematta, omasta kokemuksesta nyt haluan vastata.
Kirjoituksesi oli hyvin osuva meidän kriisiin, mistä selvittiin ehkä 4v sitten.
Meillä saman verran lapsia ja suunnilleen saman ikäisiä.
Itse vaimona en kokenut tuntentevani miestäni kohtaan enää syvää rakkautta. Halusin oman asunnon ja todella pian ymmärsin, kuinka paljon hän minulle olikaan merkannut ja raijasin kamani takaisin kotiin.
Jos teidän tilanteessa ei loppu tulema ole sama, on kuitenkin parempi erota hyvissä väleissä, kuin katkeroitua jälkikäteen.
Parisuhde on kuitenkin kahden ihmisen yhteinen asia, eikä yksin voi pelastaa sitä kukaan. Joskus a ihmiset kasvaa erilleen, eikä löydä enää toisen luo, joskus käy paremmin.
Mutta elämä vielä hymyilee joskus, se on varma.

Öh.....

Olen pitkään miettinyt,miksi ylipäätään ihmiset tekevät lapsia,etenkään useampaa.
Miksi käyvät vuorotöissä tai järkkäävät arkensa niin että ihan varmasti alusta asti tietävät,ettei suhde kestä sellaista rumbaa.
Miksi otetaan asuntolaina jne jne ja sitoudutaan niin ettei ulospääsy tietä ole,ja VARMASTI nämä valinnat tehdessä jo tiedetään mihin kaikki johtaa?!

Enkä nyt siis tarkoita aloittajan kirjoitusta vaan ylipäätään.

Mikä siinä on että kaikki tämä pitää tehdä tiedostaen miljoonista esimerkeistä mihin se johtaa😳??

Me olemme alusta asti tienneet tuon kaiken,jo hyvin nuorena ja välttäneet suden kuopat.

Nyt onnellisina ja yhdessä vapaina muutetaan tästä pimeydestä pois,nautitaan elämästä,toisistamme,ym ym.

Eihän tollanen tai mahdollisesti vielä pahempikin oravan pyörä voi viedä kuin huonoon suuntaan.
Etenkään nykypäivän länsimaisessa "suorita suorita"yhteiskunnassa.

Ei ongelma teillä ole pari bisseä tms vaan täysin mahdoton kombo sekametelisoppaa.

En ihmettele että menee hermot ja parisuhde.

Elämä eletään vaan kerran joten malttia peliin kun mietitään uravalintoja,lasten tekoja,asuntolainoja ja ylipäätään tällaista kaikkea.

Mitä siinä vingut. Oikea elämä on juuri tuollaista. Ja tuollaista sen pitääkin olla.

Sinulla on täsmälleen samanlainen ongelma kuin minulla.

Ensinnäkin. Hoida niitä kotitöitä. Mitä jos sinä asuisit jonkun kaverisi kanssa. Olettaisitko että hän hoitaa ruuan, tyhjentää/täyttää astianpesukoneen, imuroi jne?

Tee ne hommat mitkä sillä hetkellä sinua närästää! Imuroi hetki ja laita vähän sitruunalta haisevaa pesuainetta veteen ja läträä sitä lattiaan hetki kun vaimo on poissa.

Toiseksi. Teillä kahdella on täsmälleen sama ongelma kuin mitä meillä oli. Minä olin se joojoo mies, jolle sopi ihan mikä vaan. Kun vaimo kysyi ruokaa, minä tietenkin sanoin että minulle käy ihan mikä vaan. Kaikki sopi, koska ruoka on hyvää!

Mutta naiselle tuo on huono merkki. Kaikille kavereille se tietenkin sopi, koska miehet ymmärtävät sen. Mies sanoo mitä tarkoittaa! Mutta naisille tuo lause ei tarkoita sitä mitä se tarkoittaa miehille. Naisille tuo lause tarkoittaa sitä ettei miehellä ole mitään päämäärää, mitään vastuuta, mitään suuntaa, mitään mistä päättää! Ei sellainen löntystelijä ja hippi sytytä naista ollenkaan.

Siitä syystä tee tällä tavalla.

Aina kun nainen ehdottaa/pyytää, tai kertoo jostakin tarpeesta, silloin sinä pyydät häneltä vähintään kolme vaihtoehtoa. Okei, et tiedä mikä vaate pitäisi lapselle ostaa kaupasta ja vaimosi käy sitä ostamassa. Pyydä häneltä kolme vaihtoehtoa, joista hän ottaa kuvan ja lähettää sinulle puhelimeen. Sen jälkeen SINÄ teet sen valinnan siitä mitä ostetaan. Okei, teillä on nälkä ja vaimo ehdottaa että pitäisi tehdä ruokaa. Sinä kysyt häneltä kolme vaihtoehtoa joista sinä päätät mitä tehdään.
Aina kun on jokin päätös, sinä päätät vaimon vaihtoehtojen pohjalta mitä tapahtuu seuraavaksi!

Nykynaiset ovat onnettomia, koska miehet käyttäytyvät kuin miehet. Mutta nainen haluaa miehen joka osaa päättää. Naiset haluavat olla välillä hoidettavina ja hellittävinä ja sillä sinä osoitat sitä hellyyttä että otat sen vastuun päätöksistä omille harteillesi.

Sinä et vaikuta kaljankaan kanssa sellaiselta mieheltä joka olisi muutoin parisuhteessa paha ja itsekäs, vaan että olet kiltti ja hyvä isä lapsillesi. Mutta tuolla kiltteydellä on kääntöpuolensa, joka on alistuvat ovimatto, jolle käy ihan mikä vaan.

Sinulle voi käydä ihan mikä vaan jatkossakin, mutta ei vaimosi sitä halua kuulla että sinä et osallistu. Hän haluaa kuulla sen että sinä osallistut ja sitä varten pyydä häneltä aina kolme vaihtoehtoa joista sinä teet päätöksen.

Oletetaan sitten tilanne että vaimo on antanut kolme vaihtoehtoa päivän ruuaksi. Eli lihapullat, makaronia tai salaattia. Sinä päätät että lihapullat. Sitten vaimo käy kaupassa töitten jälkeen ja tuokin makaronia. Silloin sinun tehtävä on pysäyttää hänet ja pyytää selitys miksi lihapullien sijasta tulikin makaronia. Ei sinun tarvitse suuttua tai mitään muutakaan macho paskaa touhuta siinä, vaan koska sinulla on päätöksestä vastuu, sinä pyydät selityksen. Kun vaimo sitten sanoo että makaronit olivat alennuksessa, sinä hyväksyt sen. Tällöin vaimo näkee että sinä otat ohjat, mutta myös vastuun ja ettei vaimon tarvitse enää ressata joka asiasta kotona.

Naiset tulevat nyt tuota kritisoimaan, koska eivät ymmärrä tuota periaatetta. Mutta jos se on pelastanut oman liittoni ja muutamien muiden miesten liittoja vuosien varrella, samaan aikaan kun olette käyneet pariterapiassa josta vaimo on saanut idean että hän muuttaa pois kotoa ja johon liittonne tulee päättymään, niin mitähän vaihtoehtoa teidän pitäisi kokeilla?

Erillään asuminen ei tuo teille rakkautta takaisin. Koko ajatus on täysin typerä. Erillään asumisen tarkoituksena on ns. nollata tilanne, eli antaa tilaa ajatella. Mutta parisuhteessa toiselle tilan antamiseen on muitakin keinoja kuin rikkoa perhe, josta taas lapset kärsivät ja paljon!

Teidän lapset ovat sen verran vanhoja jo että he pärjäävät hetken itsekseenkin.

Jos te haluatte omaa aikaa, silloin tehkää näin.

Ensi sunnuntaina te kumpikin piirrätte paperille lukujärjestyksen jossa on sarake puolen tunnin välein. Te ette osta kalenteria kaupasta, vaan te väkerrätte omat lukujärjestyksen itse keittiön pöydän ääressä!

Maanantai aamusta lähtien, te alatte täyttämään sarakkeita sillä mitä te teette sillä viikolla. Ei etukäteen, vaan aina kun jotain teette. Sarake täyttyy aina sillä mikä loppuu ensimmäisen täyden puolentunnin aikana! Esimerkiksi jos teette ruokaa 16:00 ja se valmistuu 17:05, niin kirjoitatte niihin 16:00 - 17:30 sarakkeisiin että ruuan valmistus ja vaikka väritätte sen sarakkeen.

Viikon päästä kun lukujärjestys on valmis, te mietitte sitä mitä tapahtui ja alatte sovittamaan tilaa. ns. lauantai-seksille. Ja siitä ei sitten jousteta. Sille tehdään aikaa, tai toteutumatta jättämisestä saa rangaistuksen. Kuukauden päästä te sovitte ajan "keskiviikkoseksille" ja jälleen, siitä ei jousteta. Se tapahtuu tai tulee rangaistus sille joka on siitä laistanut.

Jatkan toiseen kommenttiin....

Näyttää status parantuneen työttömän statukseen verrattuna sillä eläketuki napsahti tilille n. 3:30 tänään. Ja komiat 834 rapiat oli tilille kirjautunut. Elämä on muuttunut paljon laadukkaammaksi kun työkkärin paska ei ole enää ollut hengittämässä niskaan ja keksimässä vitutusta työttömille. Mutta kaikilla ikäsilläni ei ole ollut yhtä hyvää tuuria kuin minulla eläketuen suhteen, vaan he jatkavat työttökärin idioottien vallassa vanhuuseläkkeelle asti. Tuolle asialle pitäisi tehdä jotakin, että ainakin iäkkäiden tulisi saada karistettua työkkärin idiootit pois niskaansa hengittämästä.

Niin se elämä muuttuu vuosien mittaan. Sitten tulee toisenlaisia tuntemuksia, joskus voipi olla viisainta jos yhteistä säveltä ei millään löydy niin erota. Puhutaan eroon kasvamisesta. Kyllä molemmilla pitää olla hyvä suhteessa ja luottamus ennen kaikkea. Jos ei ole niin ratkaisu on selvä. Onnea tulevaan.

Lisää kaljaa autotalliin ja köyriä vieraita kisimirrejä.

Lähtökohdat suhteen korjaamiselle on teillä ihmeen hyvätkin.

Miksi sinä et voisi aloittaa jotain omaa urheiluharrastusta ja saada itsesi sitä kautta ns. kuntoon? Samalla jäisi se kaljanjuontikin pois. Tällöin, kun molemmat panostavat itseensä, siinä sivussa panostetaan parisuhteeseenkin (ajan kanssa) ja tilanne voi teillä vielä korjaantuakin. Vrt. esim. sellaiseen tilanteeseen, jossa nainen vain näprää kaiket päivät puhelintaan, sohvalla makaillen...

Elämä on täynnä valintoja, ja niiden kanssa elämistä. Jos arkenne tuntuu liian kiireiseltä, voitte sen halutessanne muuttaa. Se toki edellyttää sitä, että pidätte arkeanne ja yhteistä aikaa sen verran arvokkaana, että se esim. voittaa omien harrastusten merkityksen.

Ei ole lainkaan monimutkaista ymmärtää ja toteuttaa elämäntapaa, jossa tärkeimmät asiat tulevat ensin. MOnelle tärkeintä on perheen ja parisuhteen hyvinvointi, toisille taas oma harrastus tai esim. panostus työhön myös vapaa-ajalla. Jokainen tosin taitaa korostaa perheen ja läheisten merkitystä, puheissa, mutta käytännön toiminnot kertovat toista.

Toihan on kuin minun elämäni. Avioero kaksi vuotta sitten.

Tätä se on valitettavasti itselläkin hyvin pitkälle samanlaiselta kuulostaa kun oma elämäni

Ikävä kuulla että tilanteesi on noin hankala. Asian korjaaminen ei ole helppoa. Kaikki on kiinni siitä mitä vaimosi haluaa. Jos vaimosi on jo ehdottanut asumuseroa niin hän on pohtinut asiaa pitkään.

Näkisin tilanteen niin, että vaimosi kokee elämässään jonkinlaista tyhjyyttä. Hän ehkä pohtii, että tässäkö se nyt oli, tätäkö se on päivästä päivään. Tätä tyhjyyttä hän lähti ensin täyttämään uudella harrastuksella. Kun hän sai siitä jotain irti niin hän päätti panostaa siihen enemmän. Nyt tämäkään ei riitä vaan hän ehdottaa erilleen muuttamista. Näin hän pääsisi sinusta irti.

Tämän jälkeen peliin tulee tyttöjen illat tai jopa tanssiharrastus. Sieltä sitten löytyy könsikkäitä. Pian joku näistä muuttaa hänen kanssa yhteen.

Mitä sinä voit tehdä? Ei auta muuta kuin keskustella vaimosi kanssa. Kysy suoraan haluaako hän eron. Tämä kysymys on tarpeeksi hätkähdyttävä.

Hänen reaktio ja vastaus kertoo sinulle paljon. Jos vastaus on kyllä niin ei sinulla ole juuri mitään tehtävissä. Hän on asian valmiiksi pohtinut. Peli on silloin pelattu.

Jos vastaus on ei niin sitten voit hieman puhaltaa. Voitte yhdessä miettiä mitä voitte tehdä liittonne eteen. Ei tilanne voi jatkua niin, että toinen reenaa trithlonia ja toinen vetää kaljaa. Jotain yhteistä aikaa ja tekemistä pitää löytää. Seksi tietysti on yksi sellainen, mutta puuttuuko vaimoltasi kipinä siihen. Jos näin on niin miten sen saisi sytytettyä uudestaan?

Toivottavasti näistä oli edes jotain apua.

Hei, kannattaisiko mennä parisuhdeleirille ja -terapiaan ? Esimerkiksi. Paljon teillä on hyvää, ei kannattaisi luovuttaa ihan helpolla, ei välttämättä parane vaihtamalla. Eikä varmaan paranekaan. Parisuhde-aikaa tarvitsette vain.

Hei,

aloin pohtia miten elämäsi muuttuisi jos olisitte erossa.

Mitä mieltä itse olet?

Mahdollisesti alkaisit kohentelemaan sijoitustasi markkinoilla.

Saattaa olla, että alkujärkytyksen ja pubiruusujen jälkeen suhdetta alkoholiin ja liikuntaan voisit myös pohdiskella.

Ja jos haluaisit olla mukana lasten elämässä enemmän, niin suhdetta vuorotyöhön voisit myös miettiä. Toki voi olla ettei siihen löydy muuta ratkaisua, kuin uudelleen kouluttautuminen. Annat elämäntavallasi mallia myös lapsillesi.

Vaimosi vapaa-ajan ohjelmointi voipi olla myös hätäratkaisu elämän muuten vähäiseen inspiraatioon ja pakoa suhteesta. Toki hyväkuntoinen pärjää myös paremmin elämän haasteissa. Eteenpäin sanoo elävän mieli elämän haasteissa.

Jos tietäisit, että taistelulla voisit saada tilanteen hallintaan ja vaimosi takaisin viereesi myös makkarissa, niin taistelisitko. Ja jos, niin millä keinoin?

Elämä on lyhyt ja aikuisen toimintakykyinen aika vielä lyhyempi.

Elämänpullasta voi ottaa rusinoita, mutta ne täytyy etsiä.

Jospa löytäisit oman aktiviteetin ja siirtyisit passiivisesta toimijasta aktiiviseksi.

Menestystä valintoihin ja mieti ketä ja mitä neuvoja otat "mentoriksesi".

Terveisin eronnut yksin elävä kuuskymppinen mies

Kyllä se on niin että sinun pitää muuttua jos meinaat pelastaa liittosi. Se että kaljottelet autotallissa ja kiukuttelet ei pelasta liittoasi.
Minä olisin tehny tuon vaimon ratkaisun jo aikaa sitten. Nyt sinun täytyy kattoa peiliin ja miettiä mitä sinä todella haluat elämältäsi.

harva meistä kohtaa sitä todellista oikeeta kumppania.
Ollaan vaan vuosikausia olemisen pakosta jonkun kanssa ja tehdään lapset siihen.
Kuluu vuosia ja ihmetellään kun kumppani tuntuu kämppikseltä.
Harvoilla on sitä oikeeta kemiaa.

Sitä oikeeta ei saa toivomalla.

Missä kohdassa se teidän "hyvä tiimi" on? Lueskelin kertomustasi ja totesin, että teidän perhe on jo nyt vaimo ja lapset. Sinä olet perheessä vieraileva tähti, jolla on muutama sivurooli silloin tällöin. Kiukuttelet ja turhaannut, osoitat mieltäsi. Ei muuten ole yhtään rakentavaa. Siten saat myös vaimosi arvostuksen laskemaan nollaan tai sen alapuolelle.

Vaimosi haluaa erota. Erossa ottaisit x määrää yksin vastuuta lapsista ja se helpottaisi vaimosi tilannetta. En usko, että vaimo enää kauaa kestää tai sietää sinua saman katon alla narisemassa, kun "saa" itse hoitaa kaiken ja sinulta vain paskaa niskaansa. Ainoa keino saada vaimon tunteet puolellesi, on asennemuutos. Osallista itsesi mukaan perheeseen. Tee, toimi, järjestä. Kiitä vaimoa. Touhua lasten kanssa. Olisiko mahdotonta? Liian myöhäistä? Usein miehet odottelevat liian kauan ja kuvittelevat olevansa hyviä puolisona/isänä, vaikka kumppani haluaa erota, eikä välit lapsiinkaan ole kummoiset. Tai sitten niitä ei juuri ole.

AP, jos haluat pelastaa liittosi on ainoa vaihtoehto lopettaa kaljoittelu ja autotalliin pakeneminen. Kerrot, ettei vaimosi osaa puhua tunteista ennen kuin ne pursuaa väkisin ulos. Urheilu on helppo tapa purkaa tunteita ja saada hyvää oloa, kun sitä ei muuten elämässä saa. Sekin voi olla pakenemista.

Kerroit, että vaimo on kantanut vastuuta lapsien harrastuskuskauksia lukuunottamatta. Liikuntaharrastus voi olla myös yksi tapa löytää tasapainoa tähän epäkohtaan. Hän saa syyn sille, että kannat vastuun sen aikaa. Miksi et oma-aloitteisesti ota vastuuta? Miksi katsot, että se kuuluu yksin vaimosi harteille? Eikö sellainen ajatustapaan ole hyvin itsekäs? Uskon, että pelastaaksesi liittosi pitää sinun itse muuttua myös tuolta osin. Enkä usko, että samaa kaavaa jatkamalla tulet onnistumaan uudessakaan liitossa.

Ainoa mitä voit tehdä on muuttaa itseäsi ja omaa toimintaasi. Mieti onko liittosi pelastamisen arvoinen? Jos on, ei auta kuin itse muuttua ja antaa toiselle aikaa nähdä muutoksen pysyvyys. Jos ei ole, sitten ero kannattaa hoitaa nopeasti.

Naisen halun palautumista helpottaa, se että arjen kotityöt ei uuvuta. Osoita hänelle hellyyttä ja läheisyyttä ilman että se tarkoittaa vaatimusta seksiin. Järjestä kahden keskinen illallinen ja lapset hoitoon tai vie vaikka teatteriin. Näytä, että hän on tärkeä. Kysy voisiko joku, vaikka palauttava treeni tehdä yhdessä. Jos hän veisi lapset harrastukseen ja aloittaisi oman treeninsä silloin ja sinä hakisit lapset, saisitte 1-1.5h lisäaikaa. Jos molemmat lapset on harrastuksissa samaan aikaan, on teillä mahdollisuus tehdä jotain kahdestaan. Ole aktiivinen ja aloitteellinen. Se kertoo vaimollesi, että vielä haluat panostaa suhteeseen. Jos halua ei palaa kohtuullisessa ajassa muutoksen jälkeen, et voi tehdä enempää. Kaikki ei halua teki mitä vaan.

Ehdota parisuhdeleiriä, jossa hän oppisi kertomaan tunteista ja tarpeistaan. Kuulet luultavasti asioita, joita et halua kuulla, mutta joiden käsittely on avain uuden onnenne löytymiseen.

Teillä kummallakin on osansa suhteen huonossa tilassa. Silti, luulen ettei liittonne jatku ellet itse halua muuttaa. Onko liittosi muuttumisen arvoinen?

Jaha, ja taas yks erolööppi, Sami kuronen siis oli yhdessä kumppaninsa kanssa 2 v , aikuiset ihmiset ja sitten huudellaan ,että tulipas ero. Milloin ne oppii ,että se rakkaushuuma kestää vaan max, 2-3v

Tuolle mies ottaa ohjat ja käskee vaimon selittää miksi on tuonut makaronia kaupasta vaikka sovittiin lihapullista. Ihan sairasta soopaa. Miksi ihmeessä vaimo sinne kauppaan menee? Jos mies haluaa lihapullia päivälliseksi tehdä, niin kyllä kai mies osaa mennä kauppaan ja ostaa jauhelihan ja ne perunat itsekin hakea ja tehdä niitä lihapullia, kele!

Sitten höperöt seksivinkit. Sun mielestä 8v ja 5v ovat niin isoja, että ne tulee toimeen pari kertaa viikossa vähintään 1,5h yksikseen/keskenään silloin kun isi ja äiti viettävät lukkojen takana laatuaikaa. Ja saatteeksi kersoille annetaan kova ukaasi ettei vanhempia häiritä tai tulee kova rangaistus.
Pelolla kasvattaminen ei ole tätä päivää. Kun riittävän monta kertaa kiellät pienestä pitäen lapsia, ettei isiä eikä äitiä saa häiritä, niin tosi huonosti voi lapselle käydä. Ei taatusti teininä kerro vaikka olisi ollut raiskaajan kynsissä, tai jalka kahdessa eri palassa, vanhemmilleen mitään, kun isiä ja äitiähän ei saa häiritä omilla pikku ongelmilla.
Ja ihan vaan tiedoksi sinulle. 5 vuotiaalle puolitoista tuntia (1,5h) on todella pitkä aika olla yksin! Ei 5v tunne kelloa, ei ymmärrä ajan kulumista, eikä edes sitä miksi vanhemmat ovat lukkojen takana. Se on rangaistus lapselle kun vanhemmat estävät lukitulla ovella lasta tulemasta luokseen.

Eikä 8 vuotiastakaan voi pistää 5 vuotiaan kanssa esim. pihalle monta kertaa viikossa ja sanoa, että tulette kotiin vasta 1,5h tunnin kuluttua, ette sekuntiakaan ennen. 8 vuotias ei ole riittävän tietoinen tämän päivän kaupunkiympäristön vaaroista. Ei sen ikäiselle voi noin suurta vastuuta sälyttää pienemmästä sisaruksesta. Piste!

Jos aikuisia panettaa, niin aikuiset huolehtivat ensin lapset nukkumaan tai hoitoon ja vasta sen jälkeen menevät naimaan. Se on näin yksinkertaista. Piste.

Ja noi sun sanktiot oli syvältä. Siis oikeestiko 5v ja 8v huolehtisivat yksin kotityöt ja tekesivät ruuat koko perheelle, jos eivät olleet hiljaa vanhempien seksihetkinä? Joo, tietenkin lapset voivat tehdä kotitöitä, mutta vanhempien läsnäollessa ja valvonnassa. Jos aloittajaa ei huvita tehdä kotitöitä, mutta lasten olisi pakko hoitaa aikuisten hommat. Ihan syvältä. Ton ikäset voivat huolehtia omista leluistaan ja vaatteistaan, 8 vee koulujutuistaan, mutta esim. viikkosiivous, imurointi, lattioiden pesu, pölyjen pyyhintä koko huushollista eikä edes omasta huoneestaan ole 5 vuotiaan homma! Eikä ruuanlaitto isille ja äidille ole 5 vuotiaan työtä. Ei todellakaan.

Tänä päivänä käydään kouluja ja tietoa on saatavilla monella eri tavalla niin parisuhteesta kuin lasten hoidostakin ja myös siitä seksistä.

Jos aikuinen ihminen ei osaa tehdä muuta kuin istua autotallissa kaljatölkki kädessä iltaisin, vaikka hänellä on 8 ja 5 vuotiaat lapset ja vaimo, niin ongelman ydin on siellä autotallissa oleva.
Aloittajalla olisi useita erilaisia perhe-elämän ja parisuhteen kannalta huomattavasti positiivisempia vaihtoehtoja toimia toisin, joten jos muutosta haluat niin ei muuta kuin omaa käytöstä muuttamaan ja aivoja käyttämään.

Mikäli nyt oikein käsitin, niin lasten harrastuksissa käyttäminen ei ole yksin vaimosi harteilla, eikä se olekaan suhteessanne iso ongelma.
Teidän iso ongelmanne on vaimon jatkuvat menot, milloin oman harrastuksen parissa, milloin joku muu meno johon hän roudaa lapsenne mukanaan. Hän ei siis viihdy enää kotona.

Ikävä sanoa, mutta vaimosi vaikuttaa jo luovuttaneen suhteenne tiimoilta. Älä hyvä mies syyllistä itseäsi asiasta, elämä menee vain joskus niin että jompi kumpi osapuolista kyllästyy arkeen ja haluaa katsoa olisiko elämällä muuta tarjottavaa. Anna vaimosi mennä, ja katso positiivisesti tulevaisuuteen. Tuosta tilanteesta ei ole paluuta entiseen, korkeintaan voitte pitkittää vääjäämätöntä eroa. Pitkittäminen vain pahentaa tilannetta...

Korkki kiinni. Itse vastaat oman kehosi ja mielesi kunnosta. Ei kenellekään muulle tarvitse luvata olla juomatta. Muista antaa erossa omaisuutesi ennakkoperintönä lapsille, niin ei tule juotua niitäkin rahoja. Seuraavaksi menee työpaikka.

Sama henkilö tällä videolla https://youtu.be/cX8QSeHsm-o

Samantyylisten asioiden parissa mekin kamppaillaan; ruuhkavuosien taistelu ajanpuutteesta, jaksamisesta ja toisen huomioimattomuudesta. Oma aika, pari aika, lapsille aika, työlle aika, kodin laittoon aika... kuskaamiset, pyykkäykset, siivoamiset, ruoanlaitot, nukuttamiset...

Mun mielestä tärkein kysymys on se et mitä te haluutte? Mikä on se tulevaisuuden visio, jota kohti suunnata?

Sen jälkeen lähteä rakentamaan reittiä, mikä auttaisi pääsemään siihen suuntaan, joka olisi se yhteinen päämäärä. Esteet on tarkoitettu voitettavaksi-asenteella.

Se mikä elämässä on tärkeää ja mitä haluaa, sille löytyy yleensä aikaa. Ensin tarvitsisi sanonnan mukaan laittaa purkkiin isot kivet, lopuksi mahtuu vielä pienempiä kiviä ja vaikka hiekkaa. Jos purkin täyttää kaikella tilpehöörillä, niin kunnon asiat jää mahtumatta mukaan. Eli tietoinen priorisointi ja lisäksi seuranta siitä kuinka on oikeasti aikaa käyttänyt ja suunnitelmat toteutunut, onko leikkinyt lasten kanssa vai ollut facebookissa vaikka ajatteli että leikkisi lasten kanssa tai huomioiko puolisoa esim. hieromalla vai kuluiko ilta oikeastaan katsoen jalkkismatsia?
Pohtikaa kumpikin tärkeysjärjestykseen asiat, joista haluatte pitää kiinni. Monenneksi esimerkiksi työ tulee? Jos perheen ja omat asiat ovat tärkeämpiä kuin työ, voisiko hakea vaikka työtä jossa olisi säännöllinen työaika. Auttaisiko se?

Avoin keskustelu on mielestäni tosi tärkeä asia. Se että pystyy toiselle kertomaan oikeasti ne ajatukset ja tuntemukset ja ei niin mukavatkin asiat lisää luottamusta ja ymmärtämystä. Toki olisi myös tärkeää että kuuntelisi puolisoa ja keskusteluilmapiiri olisi keskusteluilmapiiri, ei riitaisa. On myös tärkeää että sanotaan hyvät asiat. Kätevä periaate asioiden sanomiseen on ladata ne niinkuin hampurilainen, eli ensin jotain hyvää, sitten asia joka mietityttää ja lopuksi vielä hyvää. Haasteellisten asioiden sanomisessa kannattaa käyttää minä-viestiä.
Minä viesti alkaa: Minusta tuntuu ... Esim. Minusta tuntuu harmilliselle, kun en saa huomiotasi tarpeeksi. Vertaa eroa jos asian olisi sanonut: Sä et koskaan huomioi mua tarpeeksi.

Ottakaa yhteistä aikaa, järjestäkää sitä. Lapset voi laittaa hoitoon vaikka muutamaksi yöksi ja lähdette vaikka reissuun kaksin puolison kanssa. On turha kuvitella että väsyneenä päivän rumban jälkeen tulisi hoidettua kaikki keskustelut, huomioimiset, tekemiset, seksi, hassuttelut... ottakaa pitkäkestoisesti aikaa toisillenne, silloin on mahdollista saada toisen keskeytyksetöntä huomiointia paremmin.

Mä luen nyt Anniina Jakosen kirjaa Onko meillä huominen, siinä oli loistavia arjenkuvauksia, jotka osaltaan kyllä niin osuvasti napsahtaa kohdille meidänkin perhe-elämässä. Kirja kertoo kriisiin ajautuneesta, väljähtäneestä avioliitosta, siitä miten samassa sängyssä nukkuvan ihmisen luo voikin olla niin loputtoman pitkä matka. He päättävät tehdä asioita parisuhteen eteen ja olettaisin että jotain muuttuu parempaan matkan varrella. Tämä teos on ollut loistavaa pohdintaa asiasta. Luin myös miehelleni pätkiä kirjasta.

Me ollaan mieheni kanssa nyt yritetty panostaa toisiimme aikaa. Käytiin reissussa uutena vuotena kun oli lomaa, oltiin vaan kaksin ilman lapsia muutama yö. Sovittiin siellä reissussa että joka torstai ja lauantai on meidän yhteistä aikaa klo 21- (23). Mies valittaa kun mulla menee kaikki muut asiat hänen edelle, mä taas koitan kertoa että hänen pitää varata mun kalenterista aikaa että tiedän priorisoida hänet etusijalle. Kalenteri täyttyisi muista asioista ja toisen pyynnöistä Esim. viime la blokkasin 3 ehdotusta; en nähnyt ystävääni kun kasiin asti, en ottanut yökylään muiden lapsia, enkä lähtenyt ilta/yölenkille toisen kaverini pyynnöstä... koska tiesin, että olen varannut ajan puolisolleni ja hän myös minulle tietokoneen sijaan. Ainakin tammikuu mennään näin, katsotaan kuinka onnistuu kun arki ottaa ohjat ja väsymys painaa. Yritetään ainakin.

P.S. Kannattaa pohtia onko teillä väsymystä/ burn outtia, sillä silloin toisen huomioiminen on vielä haastavampaa kun koittaa jaksaa selviytyä edes omista suoriutumisista. Ja jos kierroksia alkaa kertyä liikaa, saattaa sekin olla merkki väsymyksestä, tulee tunne että on pakko suorittaa ja pakko porskuttaa, ei voi pysähtyä, eikä edes ehkä osaisi pysähtyä.

P.P.S. Miten huomioit kumppaniasi? Miten voisit ilahduttaa häntä? Milloin voisit yllättää hänet? Mitä voisit antaa hänelle? ... vaikka ihan arjen keskellä pienesti.

Luota, usko, halua ja tähtää tulevaan. Mieti myös mihin toisessa ihastuit ja rakastuit. Kerro kuinka tärkeä hän on ja mitä hänessä rakastat!
Tekstin perusteella vaikutit mieheltä, jolle puoliso on tärkeä. Hienoa että otat kantaaksesi kuskauksia yms. lasten arkeen liittyviä asioita, se auttaa toista jaksamaan toivottavasti myös sinun huomioimisessa. Ja kiitä puolisoasi hänen tekemisistään. Positiivinen palaute lisää positiivisuutta. Kerro myös avoimesti mitä haluat. Silloin tarpeisiisi on helpompi vastata.

Kaikkea hyvää teille! <3 :)

Hei ap, miten teillä on nyt lähtenyt menemään. Oletteko muuttaneet tapojanne?

Minua vähän hämmästyttävät monet tämän ketjun kommentit. Moni nimittäin tuntuu vierittävän tilanteen yksinomaan ap:n syyksi, mutta ap:n puolisohan se on vapaa-aikansa täyttänyt triathlon-harjoittelulla, eikä parisuhteelle jää sen vuoksi aikaa.

Näin ollen ollaan hakoteillä kun vain syytellään ap:tä siitä että tämä ei osallistu kodin, parisuhteen tai lasten hoitoon.

Terveisin Sepi

Hakoteillä siksi, ap:n että vaimo on lakannut hoitamasta parisuhdettaan neljä vuotta sitten. Tissuttelu ja tiuskiminen ovat tästä seurausta. Kyllä, triathlonharrastus alkoi kaksi vuotta sitten, mutta parisuhteelle lakkasi vaimon puolesta löytymästä aikaa jo neljä vuotta sitten.

Ap myös kirjoittaa että hän vie lapset harrastuksiin, paitsi silloin kun se ei ap:n työvuoroihin sovi. Kotitöiden jakautuminen ei suoraan käy ap:n kirjoituksista ilmi. Moni kommentoija kyllä näyttää tekevän siitä oletuksia.

On mielestäni väärä lähtökohta ajatella, että ap:n pitäisi tilata vaimolta parisuhdeaikaa. Kyllä kummallakin pitäisi olla omaa halua järjestää parisuhdeaikaa.

Ja vielä kaljanjuonnista sen verran, että mainitsin jo edellisessä kommentissani että ap:n mainitsema määrä on liikaa.

Terveisin Sepi

Jumalan siunausta kaikille.

Antakaa anteeksi itsellenne ja muille. Asioita ei silti tarvitse hyväksyä. Olkaa kiitollisia niistä asioista, jotka ovat hyvin.
Rakasta lähimmäistä. Rakasta itseäsi.

Siinä avaimia alkuun.

Voimia!

Olemme maapallolla, jotta oppisimme asioita toinen toisiltamme. Oravan pyörä ei ole tärkeää. Jumala rakastaa meitä kaikkia ihan yhtä paljon. Rakkaudettomuudesta ei tarvitse kärsiä. Rakkaus on meissä jokaisessa, Jumalan rakkaus.

Olisiko jokin yhteinen harrastus jota voisitte yhdessä harrastaa. Se olisi teidän yhteistä aikaa sovitte aikataulun siihen ja lapset hoitoon. Otatte sen aluksi johon keskitytte. Kumpikin jättää omat harrastukset vähemmälle. Yleensä juuri yhdessä harrastaminen tuo hyvän olon tunteen. Kokeilkaa erilaisia harrastuksia ja mikä kiinnostaa parhaiten valitsette sen. Toki voin kokemuksella kertoa kun mies on kilpailu henkisempi on erittäin kova vastus. Mutta ajan myötä kun uskalsin enemmän ja voitinkin sanoi mies kuinka hyvältä tuntui kun sai olla ylpeä minusta ja se tunne toi meille lisää yhteisiä harrastuksia. Meilläkin meinasi tulla "tyhjänpesän traama josta selviydyttiin juurikin yhteisellä harrastuksella.

Siinähä käy useimmiten niin , että vaimo elää ja toimii perheelleen 110%: sesti nii kauan ,kuin lapset on pieniä. Mies harrastaa, käy poikien kanssa siellä ja täällä , siis ottaa vapauksia. Usein molemmat käy töissä.
MUTTA, nykynainen onkin viisastunut . Heti kun lapset alkaa pärjäämään itsekseen , alkaa hän toimia niinkuin mies on toiminut viimeiset 5-10v. Lopputulos on tämä .
Mies alkaa ihmettelemään, että mitenkäs tässä näin kävi.
Olen sivusta seurannut useita tapauksia, nämä naiset omaavat aina hyvän itsetunnon ja heillä on myös ura.
Hm, kannattaa miettiä miehet, miten toimitte ,kun lapset ovat alle 7v vielä.

Meillä myös ollaan ajauduttu lähes täysin puhumattomaan tilaan.
Minua ei huvita puhua miehelle enää mistään, eikä muuten seksikään kiinnosta, kun vituttaa miehen käytös koko aika.

Mies jättää tavaransa käsistään mihin sattuu kotiin tultuaan, ja sitten kun ei jotain seuraavana aamuna kiireessä löydä (auton avaimet, kotiavaimet, lompakko, tietsikan poweri, hiiri, työkalut joita sillä taskuissaan välillä on jne).
Mies tiuskii tosi äkäisesti minulle aamuisin, mihin sinä -taas- sen olet siirtänyt - on se kumma kun tästä huushollista ei mitään löydy - onko se pakko -aina - hävittää kaikki minun tavarat jne!!!
Minä en koske enää edes siivotessa miehen kamoihin. Joskus joku se tavara löytyy esim. sohvan alta, niin minä sanon miehelle lyhyesti, että sun ruuvimeisseli on sohvan alla. En nosta sitä ylös, ennen noukin niitä yhteen kasaan, nyt en siirrä enkä toista enää mistä ne löytyy. Jos siitä kyseisestä ruuvarista sitten huuto nousee, totean tylysti, että minähän sanoin sinulle jo viikko sitten sen olevan sohvan alla. Silti se on mun vika, minä sen sinne olen piilottanut.
Miehen käytös ottaa mulle ihan sikana pattiin ja viimeksi tänä aamuna sanoin, että kuule jos sun elämä mun kanssa on noin helvetin vaikeeta, niin muuta muualle.

Siitä alkaa kuulua seuraava urputus kyllä sitä nyt loukkaannutaan herkästi mistään ei saa koskaan mitään sanoa on se kumma kun joku ei pysty tunnustaan että on siirtänyt mun tavaroita jne jne jne. Siis häh! Sanoin sille viimeksi että pitääkö mun kutsuu joku krp ottaan sormenjäljet vai mitä pitäisi tehdä että uskot etten mä ole yhteenkään sun tavaraan koskenut!

Olen tuonut eteisen lipaston päälle laatikon jo kuukausia sitten ja sanonut sille, jos laitat kaikki kamasi kotiin tullessa tai käytön jälkeen siihen, niin siitä ne löytyy aamulla eikä tarttee aina huutaa mulle.
Ei käy, ei osaa, ei viitsi, ei pysty. Työavaimet ja auton jäävät jonnekin tai ovat seuraavana päivänä väärän takin taskussa, kännykkä voi olla vessassa, tietsikan poweri ja hiiri löytyy olkkarin pöydältä, kotiavaimet keittiön tasolla tai eteisen hattunaulakon päällä jne.
Tätä saamarin etsintää tehdään joka ikinen työaamu ja minä kuuntelen tiuskintaa. Tätä kun jatkuu päivästä, viikosta, kuukaudesta toiseen niin alkaa vituttamaan täälläkin päässä. Meillä on parisuhdetta kestänyt nyt 4 vuotta ja mulla alkaa mitta olla ääriään myöden täynnä.

Ruoka. Milloinkaan en osaa tehdä just sitä ruokaa mitä mies haluaa. Jääkaapin ovessa on lista mitä olen ajatellut mitä me viikon aikana syödään. Tämä siksi kun minulla on keliakia maitoallergia ja teen itse kaikki ruuat. Pääasiassa meillä on monipuolisesti kasviksia ja lihaa. Miehen suunnalta jatkuva napina, miksi aina tätä, miksei kunnollista makaronilaatikkoa. Olen tuhat kertaa sanonut, etten oikeesti halua tehdä montaa ruokaa, kun on kiire iltavuoroon tms. Ei sen ole pakko syödä samaa kuin minä, mies tulee samaan aikaan töistä kotiin sillon kun mä olen aamuvuorossa, ja on illat kotona sillon kun mä olen iltavuorossa, tekisi välillä ruokaa itsekin. Mutta ei, ei kuulemma jaksa, mutta mulle kyllä jaksaa kitistä.
Ei tippaakaan huvita tehdä enää mitään safkaa sille, koska mikään ei kelpaa.

Lapsia ei ole eikä tule. En ole ollenkaan varma enää mitä tästä parisuhteesta tulee.

Hommaa itsellesi arvoisesi kumppani. Ei tuollaisen kitisijän kanssa kukaan jaksa elää. Ja taatusti hullummaksi muuttuu.
Varmaan oli ihana liirum laarum ensimmäiset vajaa tuhat päivää, kun aivot oli rakkaudesta sekaisin. Vai oliko?

Ap tässä, sen verran oikaisen, että olen myös välillä ollut pidempiä aikoja juomatta. Se ei ole muuttanut arjen tilannetta mitenkään, eikä sekään vaikka olen lapsille iltasadut lukenut, ja vessat pessyt sekä imuroinut. Mitä enemmän teen kotitöitä ja arjen pyöritystä, ajatellen että saamme tyhjiä rakoja päivään, helpottamaan. Niin vaimo on aina keksinyt niihin tyhjiin rakoihin lisää täytettä. Eräänkin kerran olin aamupäivästä siivonnut asunnon ja menin illalla lasten kanssa elokuviin, jotta vaimolle jäisi omaa aikaa. Niin eiköhän vaimo ruvennut pesemään ikkunoita, kun ei osaa vain olla. Tämä vain yhtenä esimerkkinä. Kai sitä turhautuu, kun toinen polttaa kynttilöitä koko ajan molemmista päistä, eikä oma auttaminen tuonut ratkaisua, vaan hän vain painoi sitä enemmän kaasua, mitä enemmän autoin. Välillä mä oon asioista sitten turhautunut, ja juonut, mutta se on ollut semmoista aaltoilua, ei jatkuvaa.

No, kolmatta osapuolta ei ole. Treenit voi halutessaan tarkistaa kartalta, ja näkee missä on mennyt ja millä sykkeellä. Tuskin nyt pyörän selässä 40km lenkillä matkavauhdissa ainakaan. Ja tuskin uimahallissa eikä kuntosalillakaan, varsinkin kun sijainti näkyy jos haluaa katsoa. Vaimo on itse sanonut, että jos eroamme niin ei hän toista miestä ala katsella.

Nyt on sitten parisuhde tauolla, kun jumi ei etene, vaan menee jutellessa vain pahemmin umpisolmuun. Vuorotellen asumme talossa, lapset koko ajan samassa paikassa. Vaimon olo helpottaa kun hänen ei tarvi nähdä minua, ja keskusteluyhteya on aika harvaa ja pikaista käytännön sopimisia. Mulla taas tää järjestely ei paranna mun oloa yhtään, vaan pahentaa sitä. Mun oli pakko suostua tähän, koska tuntui että ollaan umpikujassa, ja vaimon olo ei muuten parane. Vaimo on sanonut jonain päivänä, ettei halua erota ja kokeillaan tätä nyt vaan, mutta toisena päivänä että kaikki riippuu siitä saako hän oman päänsä selvitettyä ja pääseekö yli. Ota siitä nyt sitten selvää.

Eniten mietin, että vaikka vaimoni olo paranisikin ja hän pääsisi asiasta yli. Ja itse pysyn vaikka raittiina, ihan vaikka periaatteen vuoksi. Niin mitä tämä aiheuttaa mulle. Että nyt kun joudun tukahduttamaan moneksi kuukaudeksi tunteeni, niin saanko niitä sitten enää eloon jos vaimoni sanookin jonain päivänä, että nyt hän rakastaakin minua taas. Että sittenkö vain sormia napsauttamalla mun pitäisi syttyä rakastamaan häntä. Vaikka nyt joudun kärsimään monta kuukautta kaipussa ja ikävässä, mitä hän taas ei tällä hetkellä koe. Ja puhuu muutenkin hyvin kylmästi ja tylysti mulle, koska oon ilmeisesti sen aikaisemmalla käytökselläni ansainnu. Toki mä kestän tämän kun yritän tukahduttaa tunteeni, mutta saanko sitä tunnetta sitten takaisin, kun aika koittaa ja se vaimolle sopii? Nythän mä tässä tavallaan katkeroitan itseni, kun vaimolle en voi tällä hetkellä osoittaa mitään tunteita, tai jos osoitankin ikävissäni, niin hän ei niitä juuri noteeraa. Vaimo vain sanoo, että hän tarvii tähän aikaa. Ja hän on toki sanonut että haluaa vielä antaa yhdessä asumiselle tämän jälkeen mahdollisuuden, että josko se siitä. Mutta kuinka mun omien tunteiden käy, kun pitää useampi kuukausi niitä pidätellä ja odotella. Ja kestää vaimon tylyä käytöstä pitkä aika, sekä ottaa kaikki syyt niskoilleen, ja yrittämällä tehdä kaiken asioiden eteen, saamatta kiitosta. Kauanko sellaista jaksaa, mitä käy omille tunteille?

Enpä nyt tajua tuota kiittelemistä siitä jos sinä(kin) teet kotitöitä. En mä ainakaan jaksaisi joka päivä kehua, että miten hienosti oot siivonnu, tai olipas hyvin pestyt pyykit, ei ollut yhtään värjääntyneet pilalle.

Ei kotityöt ja lasten hoito oo mikää kausiluonteinen juttu. Vanhemmuus ja vastuu kersoista ja himasta alkaa ekan lapsen syntymästä ja jatkuu katkeematta siihen saakka kun ne saa tuupittuu täysijärkisinä aikuisina ovesta ulos maailmalle elään omaa itsenäistä elämää.

Jonkun ne työt kotona(kin) on tehtävä, joten mieluummin sitten parisuhteen molempien osapuolien kuin vain toisen pelkästään yksi. Siinä riittää että tekee, ei niitä tarttee joka päivä toisen huomioida ja luetella, että voi kun kiva kun oot noin kauheesti ahertanu. Tottakai joskus on mukavaa kun toinen huomaa, ja tää toimii molempiin suuntiin, mutta rajansa kaikella.

Voihan kotiduunit ulkoistaa jos se joku kynnyskysymys on, siivooja siivoo, safkat voi hakee vaikka snagarilta, pyykit viedä pesulaan, palkata lastenhoitajan himaan, jos saldo riittää. Harvalla pienipalkkasella duunarilla saldo riittää.

Mitä tohon rakkauteen tulee, rakkaus kestää aikamoiset haasteet, sitä ei tarttee surra etukäteen. Tunteita voi osoittaa vaikka toinen ei ihan samalla viivalla just sillä hetkellä oliskaan. Voi koskettaa ilman seksuaalisia pyyteitä, puhuu nätisti ei tarttee tiuskii eikä syyllistää.
Pistä oma pääs jäähylle, älä ennakkoon funtsaa mitä jos en enää rakasta, mitä jos se ei enää rakasta, anna toiselle aikaa, elä päivä kerrallaan, rauhotu, sano ittelles, että nou hätä, tästä selvitään vaikka ero tuliskin.

Ota vastuuta lapsistas ja kotinne arjesta silleen pysyvästi joka päivä, eikä vaan kausittain vaimolle näyttääkses.
Sulla on kolme lasta, niille sun pitää olla läsnä ja olla hyvä isä, tukena ja turvana. Jos teille lopullinen ero tulee, niin sitten tulee, osaat kuiteski jatkossaki olla ja elää lastes kanssa. Se tossa teidän tilanteessa on se juttu johon sun pitää satsata, eikä murehtii koko aika mitä sun vaimo susta aattelee.

Apua saat www.apueroon.fi. Haet paikkakunnan mukaan eri vaihtoehdoista sinulle sopivimman.

Veikkaan, että olette kliseisesti kasvaneet erillenne ja jos molempien tahtotila ei ole samanlainen, niin tilanne ei tule muuttumaan. Voi olla, että vaimosi ei tunne enää niitä tunteita, mitä tarvitaan hyvään suhteeseen ja hän sen vuoksi irrottautuu pikkuhiljaa suhteesta.

Päästäisin itse tuossa tilanteessa irti ja antaisin toisen mennä. Jos aloite eroon tulee sinulta, se voi havahduttaa vaimosi siihen, ettet sinä ja sinun tunteesi ole itsestäänselvyyksiä. Sellaisinahan hän niitä nimittäin tällä hetkellä pitää.

Jokainen meistä tarvitsee joskus omaa tilaa ja sen vuoksi ei kannata syyllistyä siitä, että joskus ottaa pari olutta itsekseen. Jokaisella on oma tapa nollata tilanne ja se on ihan okei.