Tutustuttiiin alkuvuodesta, tuntuu ettei vieläkään kumpikan saa kunnolla nautintoa sängyssä tai sen ulkopuolella
.
Hän nauttii siteistä, kivusta yms. Mulle se ei tee mitään. Mä kaipaan läheisyyttä, intohimoa ja se taas on toiselle yhtä kiihottavaa ku pala juustoa.
Joskus hän laitto mut kiinni sohvalla ja ajattelin että ehkä hän tekee jotain kivaa kin olen kiinni. Ei... homma oli 100% mun kiinni laittoa.
Turhauttaa että "yhteinen kiva" on joko sitä että mä sidon hänet ja mietin ahdistuneena että mitä h*******ä pitäs nyt tehdä tai hän ottaa sinisiä nappeja että saa tehtyä mun kanssa mitään, mikä olis mun mielestä kivaa.
Vaikea nauttia kun tietää että toisella on tylsää.
Mä en tiedä mitä tehdä. En mä halua tällasta kahtiajakoa loppuelämäkseni. Onko ainoa vaihtoehto lähteä? Muuta syytä erota ei ole.
.
Hän nauttii siteistä, kivusta yms. Mulle se ei tee mitään. Mä kaipaan läheisyyttä, intohimoa ja se taas on toiselle yhtä kiihottavaa ku pala juustoa.
Joskus hän laitto mut kiinni sohvalla ja ajattelin että ehkä hän tekee jotain kivaa kin olen kiinni. Ei... homma oli 100% mun kiinni laittoa.
Turhauttaa että "yhteinen kiva" on joko sitä että mä sidon hänet ja mietin ahdistuneena että mitä h*******ä pitäs nyt tehdä tai hän ottaa sinisiä nappeja että saa tehtyä mun kanssa mitään, mikä olis mun mielestä kivaa.
Vaikea nauttia kun tietää että toisella on tylsää.
Mä en tiedä mitä tehdä. En mä halua tällasta kahtiajakoa loppuelämäkseni. Onko ainoa vaihtoehto lähteä? Muuta syytä erota ei ole.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Moikka, ikäväkseni realiteetit kannattaa tässä vaiheessa jo kohdata. Toi ei tule tosta muuttumaan ainakaan sun kannalta parempaan suuntaan, päinvastoin. Teillä on täysin erilaiset mieltymykset, jonka vuoksi seksielämänne tulee muuttumaan pitemmällä aikavälillä riitaisaksi. Kumppanisi ei pysty kytkemään pois päältä mieltymyksiään, kuten et sinäkään muuttumaan vasten tahtoasi orjaksi. Tiedän tämän omasta elämästäni, jos mieltymykset eivät kohtaa niin suhde on tuhoon tuomittu. Ei tule kestämään ja ahdistus sekä kaipuu mielihalujen tyydyttämiselle kasvaa ajan myötä, joka johtaa riitoihin ja turhautumiseen, epätoivoon ja jopa vihan tunteeseen. Eroa, etsi omat arvosi täyttävä mies ja nauti elämästä. Suo sama kumppanillesi, kerro hänelle että hänkin ansaitsee omille mieltymyksilleen vastinetta ja oikeanlaista tyydytystä.
Ikävä tilanne ,jos parisuhteessa mieltymykset eivät kohtaa,ja läheisyys ja seksi katoaa. Yks vaihtoehto on ,että etsit itsellesi mukavan ja miellyttävän rakastajan.
M45 09/019
Ei sekään auta pitkässä juoksussa, sillä parisuhteesta / liitosta katoaa seksittömyyden myötä kaikki lämpö ja liima. Ei hyvä yhtälö ollenkaan, miksi ihmeessä sitten olla parisuhteessa kaverin kanssa kun voisi olla yhdessä samanlaiset mieltymykset jakavan kumppanin kanssa.....food for thought
Seksivammainen tyttö on ollut jo kauan palstan riesana.
Jos jompi kumpi pitää kumppaniaan etupäässä pelkkänä tyydytyskoneena niin tilanne ei lupaa jatkossa hyvää.
Jos arkisissa asioissa on "sielujen sympatiaa" niin kyse on kumppanin kunniottamisesta ja kärsivällisyydestä.
Olen syntynyt 40-luvun alkupuolella. Jostakin syystä olin, ja olen edelleenkin, masterhenkinen mutta seurusteluaikana en tuonut sitä mitenkään esiin.
Muutaman avioliittovuoden jälkeen toin kotiin muutamia alan lehtiä ( ei ollut nettiä ) ja katselimme niitä yhdessä. Vaimostani sidotuksi tuleminen tuntui vieraalla ja jonkin ajan kuluttua hän suostui varovaiseen kokeiluun.
Hiljalleen vaimoni tottui siihen, että silloin, tällöin minä sidoin hänet osana esileikkiä ja lopulta myös yhdynnän ajaksi. Huolehdin myös hänen tuntemuksistaan.
Lopulta tilanne oli se, että jo nähdessään köydet vuoteella hän alkoi kostumaan alapäästään.
23:n vuoden kuluttua, kun hän joutui aloittamaan verenohennuslääkityksen ja masterointi loppui, niin vaihdoimme rooleja. Olemme molemmat yli 7-kymppisiä ja dominonti on viikoittain toistuvaa. Vaimoni voi toteuttaa omia mielitekojaan ja minä "tyhjenen" perusteellisesti.
Tämä vain omana kokemuksenani. Kun arki sujuu ja on aidosti kiintynyt kumppaniinsa niin mielihyvän tuottaminen kaverille saattaa viedä pitkälle.
Jos olet malttanut lukea näin pitkälle, niin palaa hengentuotteeni ensimmäiseen kappaleeseen. Se kuitenkin ratkaisee kaiken. Tyydytyskoneita löytyy mutta aidon elinkumppanin tavoittaminen ei ole itsestään selvää.
Nimimerkki: Yli 50:n vuoden kokemus.
Niin paljon aitoa kiintymystä ei sinun puoleltasi kuitenkaan löytynyt , että olisit muuttunut itse, vaan "totutit" vaimon omiin tarpeisiisi....
Kai tuokin on yksi keino, sieltä 40- luvulta.
Ainakin omalla kohdallani suhteesta katosi lopulta kaikki läheisyys, lämpö ja yhteenkuuluvuuden tunne. Mies olisi ollut tyytyväinen kun vaan jotain olisi tapahtunut. Mutta minä olisin tarvinnut jotain ihan muuta, ja kun en saanut en halunnut mitään. Valitettavasti en pystynyt asiasta puhumaankaan, ja lopulta ei pystytty puhumaan oikein mistään . Minusta tuli niin haluton, että senkin jälkeen kun olin ottanut lapsen kainaloon ja poistunut, kesti vuosia ennenkuin rupesin haluamaan ketään uudelleen edes kosketusetäisyydelle.