Itse olen melko yksinäinen naispuolinen oman masennukseni kanssa ja tällä hetkellä sairaslomalla.Miten te muut saatte päivät kulumaan?onko teillä vertaistukea?
Masennusta sairastavat
Anonyymi
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minulla ei ole ollut koskaan ongelmia ajan kulumisessa. Pikemminkin siinä, että saisin asiat hoidettua loppuun. On noloa ja häpeällistä, ettei jaksa ja pysty. Se eristää ihmisistä, sekä tutuista että tuntemattomista. Eli silloin, kun ihmisiä eniten tarvitsee, niitä on vähiten ympärillä.
Suomalainen mielenterveyshoito on pillereiden syöttämistä, eli on hämmästyttävää edes kuulla termiä vertaistuki. Lääketiede ei taida käsitettä tuntea. Itse en olisi edes elossa ilman paria hyvää ystävää. Kaikki "entisen elämän" ystävät katosivat, ja välit sukulaisiin viilenivät. Joitain ihmissuhteita jokainen kuitenkin tarvitsee.
Itselläni on useampi diagnoosi, ja lääkärin vastaisista ennusteista huolimatta sain eläkkeen, kun viimeisestä työsuhteesta oli kulunut 10 v. Vaikka elämän kriisiytymistä eläke ei estä, niin se luo kuitenkin jotain vakautta ja ennustettavuutta, eli helpottaa elämääni ja oloani. Mielenterveyskuntoutujien ryhmiin en ole osallistunut, mutta jonkin verran olen eläkeläisryhmissä, vaikka olen muita reilusti nuorempi. En pysyisi "tässä järjessäni", jos olisin yksin kotona. Eristäminen ja lääkitsemisen eivät ole hoitoa, kuntoutusta tai toimintakyvyn ylläpitoa. Siihen tarvitaan myös ihmisen omia pyrkimyksiä.
Hyväää vuotta 2020 sinulle! Muista iloita kaikesta hyvästä! Helposti ikävät asiat saavat ihmisen mielessä liiallisen painoarvon ja hyvät asiat unohtuvat.