Niin alkoi uusi vuosi ja ehkä olisi aika unohtaa edellisen vuoden raastavat tunteet ja ikävöinti. Olisikin niin helppoa, mutta kun tunteet eivät mene pois käskemällä, ehkä aika ainoastaan tekee tehtävänsä. Nämä viime kuukaudet ovat olleet raskaita, olen uinut aika tummissa vesissä. Olen aina ollut aika iloinen ja positiivinen ihminen, joten tämä raskasmielisyys itsessäni on ollut vaikea kohdata. Työ, jota kohtaan olen tuntenut suurta innostusta, ei ole enää tuntunut samalta, paljon unettomia öitä, turhia haaveita, en ole voinut kovin hyvin. Suuri rakastuminen/ihastuminen ei aina kysy lupaa, tulee yllättäen joskus aivan mahdottomaltakin kuulostavissa tilanteissa. Nämä luultavastikin yksipuoliset tunteet ovat kuluttaneet valtavasti energiaani ja olen ehkä jäänyt liiaksikin vellomaan tähän voimakkaaseen tunteeseen. Tiedän näitä kirjoituksia täällä luettuani, että moni painiskelee samanlaisten ikävän ja rakkauden tunteiden kanssa. Helppoa se ei ole mutta ehkä pitää tosiaan luottaa siihen, että aika tekee tehtävänsä.
Tunteista ja ikävästä
Anonyymi
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tunnisteita ?
Nainen olen. En sen kummempia tunnisteita halua enää laittaa itsestäni enkä toisestakaan, se aika meni jo.Tämä kirjoitteluni on vaan sellaista tunteiden purkua. Olen mietiskellyt paljon, miksi näin kävi, että menin päätäpahkaa rakastumaan näin voimakkaasti itselleni lähes tuntemattomaan ihmiseen. Ei sellaista ennen ole tapahtunut, en ole sen tyyppinen ihminen ollenkaan. Jokin hänessä vaan vetosi minuun voimakkaasti ihan alusta lähtien.Vaikka tiedän ettei meidän välille tule koskaan mitään rakkaussuhdetta syntymään, kaipaan häntä silti edelleen vielä. Joku tarkoitus tälläkin kohtaamisella varmaan oli, ainakin se etten enää ihmettele ihmisiä, jotka sanovat rakastuneensa ensisilmäyksellä.
Etkö halua tietää hänen puolta asioista? Vai onko hän sanonut jo ettei hän tunne samoin?
Tietenkin haluaisin tietää, mutta emme ole missään yhteyksissä.
Monta samanlaista kohtaloa näköjään. Minulla olisi yhteys, mutta ei se ole silti helppoa kun ei toisen tunteista ole tietoa. Tuntusi hölmöltä avautua toiselle suurista tunteista jos toinen ajattelisi vain hyvänpäivän tuttuna.
Miksi painit syvissä vesissä? Mistä tiedät että tunne on yksipuolinen? Pidä rakkaimmastasi huolta. Muulla ei ole merkitystä.
Miten haluaisit asioiden etenevän?