Terijoen hallitus 1.12.1939–12.3.1940
Puheenjohtaja ja ulkoasiainministeri: Otto Wille Kuusinen [SDP puheenjohtajana 1911-1913]
Varapuheenjohtaja ja valtiovarainministeri: Mauritz Rosenberg
Puolustusministeri: Akseli Anttila
Sisäasiainministeri: Tuure Lehén
Maanviljelysministeri: Armas Äikiä
Valistusministeri: Inkeri Lehtinen
Karjalan asiain ministeri: Paavo Prokkonen
Terijoen teatteri
Josif Stalin uskoi Suomen kansan jakautuvan, kun Terijoella perustettiin Otto-Wille Kuusisen johtama kansanhallitus. Toisin kävi.
Kuusinen oli lähtenyt muiden Kansanvaltuuskunnan jäsenten lailla Venäjälle, kun punainen Suomi oli romahtanut keväällä 1918. Hän oli onnistunut pääsemään niin V.I. Leninin kuin Josif Stalinin suosioon. Kuusinen oli toiminut Kommunistisen Internationaalin Kominternin korkeissa tehtävissä.
Kymmenet tuhannet suomalaiset olivat joutuneet 1935 käynnistyneiden Stalinin puhdistusten kohteeksi. Vaihtoehtoina olivat olleet vankileiri tai niskalaukaus. Ensimmäisenä oli teurastettu punaupseerit. Korkea poliittinen asemakaan ei taannut pelastumista.
Esimerkiksi Kansanvaltuuskunnan puheenjohtaja Kullervo Manner SDP puheenjohtaja 1917-1918 oli tuomittu 1935 näytösoikeudenkäynnissä salaliitosta suomalaisten fasistien kanssa. Hän menehtyi Uralin kupeessa Uhtpetšin työleirillä jo ennen talvisotaa. Karjalan autonomisen neuvostotasavallan johtaja Edvard Gylling oli viety Moskovaan, jossa hänet oli teloitettu 1938.
Puheenjohtaja ja ulkoasiainministeri: Otto Wille Kuusinen [SDP puheenjohtajana 1911-1913]
Varapuheenjohtaja ja valtiovarainministeri: Mauritz Rosenberg
Puolustusministeri: Akseli Anttila
Sisäasiainministeri: Tuure Lehén
Maanviljelysministeri: Armas Äikiä
Valistusministeri: Inkeri Lehtinen
Karjalan asiain ministeri: Paavo Prokkonen
Terijoen teatteri
Josif Stalin uskoi Suomen kansan jakautuvan, kun Terijoella perustettiin Otto-Wille Kuusisen johtama kansanhallitus. Toisin kävi.
Kuusinen oli lähtenyt muiden Kansanvaltuuskunnan jäsenten lailla Venäjälle, kun punainen Suomi oli romahtanut keväällä 1918. Hän oli onnistunut pääsemään niin V.I. Leninin kuin Josif Stalinin suosioon. Kuusinen oli toiminut Kommunistisen Internationaalin Kominternin korkeissa tehtävissä.
Kymmenet tuhannet suomalaiset olivat joutuneet 1935 käynnistyneiden Stalinin puhdistusten kohteeksi. Vaihtoehtoina olivat olleet vankileiri tai niskalaukaus. Ensimmäisenä oli teurastettu punaupseerit. Korkea poliittinen asemakaan ei taannut pelastumista.
Esimerkiksi Kansanvaltuuskunnan puheenjohtaja Kullervo Manner SDP puheenjohtaja 1917-1918 oli tuomittu 1935 näytösoikeudenkäynnissä salaliitosta suomalaisten fasistien kanssa. Hän menehtyi Uralin kupeessa Uhtpetšin työleirillä jo ennen talvisotaa. Karjalan autonomisen neuvostotasavallan johtaja Edvard Gylling oli viety Moskovaan, jossa hänet oli teloitettu 1938.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.