Olen saanut tietää, että lapseni isä kouluttaa koiraansa huutamalla ja lyömällä avokämmenellä, lyö kovaa ja lehtirullalla. Itsekkin olen muutaman kerran nähnyt lyömistä ja korvasta vääntämistä, mutta nyt kuulin (ex)lapsipuoleltani että lyöminen on jatkuvaa. Mitään virikkeitä tai leluja ei ole, pääsee lenkille liian vähän, repii huonekaluja ja näykkii paljon. On kaksi kertaa purrut lasta jalkaan kun on näykkinyt sukkaa.
Koira on sekarotuinen n. vuoden ikäinen, kodin vaihtaja. Edelliset omistajat olivat luopuneet, koska heillä oli muitakin koiria eikä tälle koiralle riittänyt enää aikaa.
On ollut nyt lapseni isällä kolmisen kuukautta.
Lapsi on niin ahdistunut koirasta, ettei halua käydä enää isällään ja tilanne oli pakko rauhoittaa lapsen osalta, kun ahdistus tuli liian voimmakkaaksi, joten tapaavat tällä hetkellä muualla ilman koiraa. Lapsi ikävöi isäänsä, mutta pelko ja ahdistus on tosi pahat, ei puhettakaan että yökyläilyt onnistuisi, mitkä oli säännöllisiä ja viikottaisia koiran tuloon asti. Tähän asti olen yrittänyt kannustaa lasta rohkaisemaan mielensä ja tutustumaan koiraan. Kuultuani tuosta koiran kohtelusta olen ruvennut miettimään voiko koira saada joku päivä tarpeekseen lyönneistä ja sitten kun esim. lapsi huitaisee ilmaa kädellään niin koira käy kimppuun, kun luulee että sitä lyödään.
Onko liioittelua kokonaan kieltää lapsen vierailut isänsä luona, eli ettei saa mennä käymään siellä niin kauan kun koira on. Itse en hirveästi koiria tunne, nyt heräsi tämmöinen huoli niin haluaisin mielipiteitä mitä te muut tekisitte tässä tilanteessa.
Ja järkyttää miten kauhealla tavalla kohtelee koiraa!
Koira on sekarotuinen n. vuoden ikäinen, kodin vaihtaja. Edelliset omistajat olivat luopuneet, koska heillä oli muitakin koiria eikä tälle koiralle riittänyt enää aikaa.
On ollut nyt lapseni isällä kolmisen kuukautta.
Lapsi on niin ahdistunut koirasta, ettei halua käydä enää isällään ja tilanne oli pakko rauhoittaa lapsen osalta, kun ahdistus tuli liian voimmakkaaksi, joten tapaavat tällä hetkellä muualla ilman koiraa. Lapsi ikävöi isäänsä, mutta pelko ja ahdistus on tosi pahat, ei puhettakaan että yökyläilyt onnistuisi, mitkä oli säännöllisiä ja viikottaisia koiran tuloon asti. Tähän asti olen yrittänyt kannustaa lasta rohkaisemaan mielensä ja tutustumaan koiraan. Kuultuani tuosta koiran kohtelusta olen ruvennut miettimään voiko koira saada joku päivä tarpeekseen lyönneistä ja sitten kun esim. lapsi huitaisee ilmaa kädellään niin koira käy kimppuun, kun luulee että sitä lyödään.
Onko liioittelua kokonaan kieltää lapsen vierailut isänsä luona, eli ettei saa mennä käymään siellä niin kauan kun koira on. Itse en hirveästi koiria tunne, nyt heräsi tämmöinen huoli niin haluaisin mielipiteitä mitä te muut tekisitte tässä tilanteessa.
Ja järkyttää miten kauhealla tavalla kohtelee koiraa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sama kuin kysyisit, tuleeko kaltoinkohdellusta lapsesta aikuisena vaarallinen. Ei sitä kukaan voi ennustaa, mutta kyllähän se riskiä nostaa.
Koiran perusluonteella ja sitä myöten mm. roduilla on hyvin paljon merkitystä siinä, miten se kohtelustaan huolimatta aikuistuu. Huomionarvoista tässä on kuitenkin se, ettei koiran lyöminen ole ihan syystä edes laillista. Tuollainen kasvuympäristö ei ole hyväksi sen enempää koiralle kuin lapsellekaan, sillä tokkopa kukaan järjissään oleva haluaa kummankaan ajattelevan aikuistuttuaan, että kaulukseen kiinni käyminen on sovelias tapa hoitaa asiansa. Tämän oppivat sekä koira että lapset totuttuaan väkivaltaan arkipäiväisenä asiana. Siinä olisi sekä eläin- että lastensuojelulla työtehtävä ex-ukkosi tykönä.
Jos omat taidot eivät riitä koiran kasvattamiseen ilman väkivaltaa, niin koiraa ei sitten pidä ollakaan. Koiran fyysinen kurittaminen on paitsi laitonta, myös ehdottomasti vahingollista vähintään koiralle itselleen. Sitä ei kukaan voi ennustaa, osuuko tämä tapahtuva vahinko lopulta omaan nilkkaan koiran käydessä entistä pahemmin ihmisiin kiinni vastapalveluksena. Onhan se toki kertomasi perusteella jo nyt oppinut, että fyysiseksi käyminen puolin ja toisin on OK, vaikka normaalissa sielun ja ruumiin voimissaan olevat ihmiset opettavat koirilleen nimenomaan päinvastoin. Ei koira voi oppia, ettei lapsen maistelu käy päinsä, jos ihmiset saavat käydä siihen kiinni. Tämän luulisi olevan vähän tyhmemmällekin äijälle täysi selviö.
Ilmoitus eläinsuojeluun tuosta äijästä, tuo täyttää jo eläinrääkkäyksen kriteerit. Koiralle papempi koti ja sassiin
Lastensuojelun kannalta yksi tärkeimpiä periaatteita on tasapainoisen kehityksen turvaaminen. Niinpä sinulla on jo lastensuojelulliset syyt olla päästämättä lasta huusholliin, jossa suoraan sanottuna annetaan mallia siitä, että toisen elollisen olennon hakkaaminen on hyväksyttävää.
Kuten tuolla ylempänä jo sanottiin, sekä lapset että koira ehdollistuvat toimintaan, jota näkevät ja kokevat. Lapset oppivat samanlaisiksi julmureiksi kuin hakkaajaääliö ja koira oppii (tai on jo oppinut), että aina saa selkäänsä. Siitä seuraa joko se, että koirasta tulee epävarma ja pelokas tai sitten se tosiaan vielä jokin päivä napsahtaa ja päättää, että nyt riitti. Sinulla on velvollisuus puuttua asiaan, joten ota yhteys kunnan eläinlääkäriin ja tee eläinsuojeluilmoitus ennen kuin joku muu tajuaa tilanteen ja tekee lastensuojeluilmoituksen. Molempiin on kriteerit täyttyneet.
Toivottavasti joku tekee lasun, mies ei kuulosta täyspäiseltä. Ei ole lapselle hyväksi kasvaa ympäristössä jossa hakataan eläimiä ja niille huudetaan. Eläinsuojeluilmoituskin on paikallaan.