Luurankoni on paskana, mutta?

Olen taistellut hirmuisesti liikunnalla pahimimpen yli. Oli aika, jolloin aamuyöllä kipujen vuoksi opettelin pukeutumaan ja sehän vei puoli tuntia, että sain edes sukat jalkaan. Vähitellin köpittelin sisällä ja sitten ulos. Ensimmäiset sata metriä olivat yhtä tuskaa, mutta sitten alkoi helpottaa ja ei muuta, kuin aamukahveiden keittoon. Nyt tämä ei enää onnistu. Lonkkani on niin kamala, että en tahdo pystyssä pysyä. En mene kuvauksiin,enkä mihinkään arvauskeskuksiin. Lonkkani toki voisivat leikata, mutta koko luurankoa ei. Säästän nekin arvauskeskusrahat rollaattoriin, jolla ehkä jonkunaikaa pärjään. Ei kannata kenenkään kadehtia työkyvyttömyyseläkkeelle jääneen osaa. Kyllä työnteko olisi paljon helpompaa, kuinkarmeat kivut ja liikuntakyvyn menettäminen.