Viimeisen viikon miettinyt mikähän ikuinen naureskelun kohde minäkin olen. Onko se kerran kiusattu aina kiusattu? Mikä minussa on vikana. Yrittänyt pysyä mahdollisimman piilossa elämästä ettei kukaan pääse enää kiusaamaan mutta ei onnistu sekään. Henkisesti aivan loppu.
Miksi tää on aina tätä
Anonyymi
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voimia sinulle! Maailmassa vaan on paljon ilkeitä ihmisiä. Ja jos poikkeaa keskiverrosta, ahdasmieliset ilkeät ihmiset saattavat alkaa kiusata. Minun mielestäni erilaisuus on hyvä juttu, vaikkei se aina olekaan helppoa. Valitettavasti myös herkät, kiltit ihmiset joutuvat usein empatiakyvyttömien ihmisten kiusaamiksi. Se on niin väärin ja kiltteys on todella hyvä ominaisuus. Pidä itsestäsi sellaisena kuin olet, vaikka kiusaajat eivät pitäisikään. Muista, että vika ei ole sinussa vaan heidän kieroutuneessa ajatusmaailmassaan.
Komppaan! Aikuisella kiusaajalla pitää olla jotain pahasti vialla päässä. Ei tasapainoinen ja täysjärkinen aikuinen saa sellaisesta mitään.
Jotenkin tuntuu vain niin pahalta kun juuri monen vuoden jälkeen saanut itseni kasattua ja mulle jopa sanottiin että sinusta näkee että oot saanut itsevarmuutta. En jaksanut enää välittää muiden mielipiteistä. Mutta aina sitä näköjään löytyy joku ihminen joka pääsee kuitenkin satuttamaan.
Älä välitä. Nää kiusaavat on niitä joilla asiat huonosti. Monesti myös niitä, jotka eivät osaa selvittää omia olotilojaan muuten kuin toisia arvostelemalla. Eivät välttämättä edes uskalla kohdata itseään. Usein vielä kadehtivat kiusattuaan.
Kyse on monesti myös sosiaalisesti kyvyttömistä ihmisistä, jotka ovat tottuneet muita kiusaamalla pönkittänään heikkoa itsetuntoaan. Ovat saattaneet oppia tapansa jo kotoa.
Paras neuvo, yritä vältellä heitä niin paljon kuin voit.
Hali😘❤💌
Älä välitä. Kun on jo kouluaikoina eristetty porukasta ja haukuttu nonstoppina rumaksi kolme vuotta, kestää tuon kidutuksen aikuisiälläkin.
Vielä vuosikymmenten jälkeenkin voit kohdata samaa kiusaamista, osoittelua ja pahan puhumista mitä silloin. Huvittavinta että nyt kiusaavat sentään jo keski-ikäisiä miehiä, ei mitään poikasia. Ja sitten vielä ihmetellään varovaista suhtautumistani miehiin. Turha tulla enää vapaalla kertomaan miten fiksu ja kaunis on. Eipä sitä enää usko.
Juu itsekin päättänyt pitää kaikkea vaan vittuiluna tästä lähtien oli hyvää tai pahaa.
Päin näköä vittuilu meneekin huumorista, ainakin itsellä. Kestän kyllä piikiytelyä ja osaan nauraa itselleni ihan röhönä. Mutta... paskan levittäminen ja jatkuva arvostelu selän takana, se vasta raukkamaista on. Sitä tekee reppanat isot lapset, ei miehet.
Minulla auttoi kun aloin arvottamaan ihmisiä. Sen sijaan että loukkaantuisin huonosti käyttäytyvien ihmisten toimista, pidän heitä idiootteina, jopa säälimisen arvoisina urpoina, jotka eivät vain tiedä paremmasta ja joiden osa tässä elossamme ei ole missään mielessä kadehdittava.
Aikuisten urpojen kohdalla näin. Lapsilla on aina toivoa, aivot saavuttavat huippunsa vasta n. 25 vuoden kohdalla.