Mitkäköhän seuraavista olisivat hyviä luonnehdintoja itselleni maailmankatsomukseeni liittyen. Kaikki nämä kai tarkoittavat pitkälti samaa, vaikka vivahde-eroja löytyy.
"Olen ateisti." = En usko jumaliin.
"Olen skeptikko." = En usko jumaliin enkä muihinkaan hömpötyksiin.
"Olen agnostikko." = En usko jumaliin, vaikka en pysty jumalien olemattomuuttakaan todistamaan.
"Uskon Spinozan Jumalaan." = En usko persoonalliseen Jumalaan enkä mihinkään yliluonnolliseen, mutta pidän universumia sen verran hienona juttuna, että olen valmis kutsumaan sitä jumalaksi.
"Olen ateisti." = En usko jumaliin.
"Olen skeptikko." = En usko jumaliin enkä muihinkaan hömpötyksiin.
"Olen agnostikko." = En usko jumaliin, vaikka en pysty jumalien olemattomuuttakaan todistamaan.
"Uskon Spinozan Jumalaan." = En usko persoonalliseen Jumalaan enkä mihinkään yliluonnolliseen, mutta pidän universumia sen verran hienona juttuna, että olen valmis kutsumaan sitä jumalaksi.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Evankelista= valtakunnan ykköspelle
Teemu Laajasalo saa takatukka-ajatollah tittelin .
Miksei vaikka kaksikin.
Kyllä ateismi on jumalattomuutta.
Niin. Mikäköhän seuraavista on kauneinta:
1. Jumalattoman kaunis.
2. Jumalallisen kaunis.
3. Ateistisen kaunis.
Se on jumalaton onni jos ateistiksi ryhtyy.
Kauneus ei ole korkein arvo. Saatanakin on ylen kaunis.
Jos taas miettii sitä, onko taivaallinen parempi kuin helvetillinen, ja sitä, onko täydellinen hyvyys parempi kuin täydellinen pahuus, siis onko jumalallinen parempi kuin jumalaton, voi alkaa kello raksuttaa.
Järki vs. järjettömyys
Jumalattomalla ei ole jumalaa, jumalaisella taas on.
Järkikin sanoo kumpi parempi. Järjettömyys taas sitä ei hoksaa.
Jumalaton on parempi, mutta vain siksi että jumalallisen keskivertoa vetää alaspäin kaikenlaiset sekoilijat.
Jumala on täydellinen kaikissa ominaisuuksissaan. Totuus. Hyvä. Oikea. Ja kaikki ne muukin.
Vain järjetön voi ajatella, että olisi jotain parempaa kuin täydellinen hyvä. Mutta sen ajattelu on toki mahdollista. Niinhän se ensimmäinen synti menee.
🤔"Uskon Spinozan Jumalaan." = En usko persoonalliseen Jumalaan enkä mihinkään yliluonnolliseen, mutta pidän universumia sen verran hienona juttuna, että olen valmis kutsumaan sitä jumalaksi.🤔
Olemassaolon arvoituksellisuuteen havahtuminen lienee yksi ihmisen arvokkaista kokemuksista (ja kyvyistä?). Kun kosmoksen tai kaikkeuden laaja ja syvä ymmärtäminen on kaiketi ihmiselle mahdotonta, niin universumin ihmettely ja ihailu spinozalaisessa hengessä on hieno elämän sisältö. Ehkä Albert Einsteinkin ihaili universumia tällä tavalla spinozalaisittain.
Muutama lisää:
”Olen vapaa-ajattelija” = kannatan uskonnoista vapaata ajattelua
”Olen anti-teisti” = vastustan uskontoja
”Olen naturalisti” = en usko yliluonnolliseen
”Olen materialisti” = uskon kaiken koostuvan pohjimmiltaan materiasta
”Olen fysikalisti” = uskon kaiken olevan pohjimmiltaan fysiikalla selitettävää
”Olen sekulaarihumanisti” = kannatan ihmisyyteen perustuvaa moraalia
”Olen buddhalainen” = ... ööö...
Mietin edellisten ja aloittajan esittämien termien vivahde-eroja ja tulin siihen tulokseen, että naturalisti ja vapaa-ajattelija kuvastavat parhaiten omaa maailmankatsomustani.
Istisyyksien kautta ajattelu ei ole vapaata ajattelua. Ihmisten itsemäärittelyt sillä pohjalla, mitä ismejä he kumartavat, on yleisesti ottaen itsepetosta. Sinäkin ajattelet olevasi hyvä ihminen, kun keräät ismejä itseesi.
Kannattamalla "hyviä ismejä" ihminen luulee olevansa hyvä. Itsensä leimaaminen ismeillä on kuitenkin osoitus henkisestä vankeudesta, mikä ei millään tavoin olennaisesti eroa uskonnollisen seurakunnan vastaavasta me vs. muut -ajattelutavasta.
Jokaisella on maailmankuva ja monet käsitteitä kuvaavat vain sitä miten ajattelet maailmaa. Jokainen on joko ateisti tai teisti, agnostinen tai gnostinen.
"Jokainen on joko ateisti tai teisti, agnostinen tai gnostinen."
Jos noin ajattelet, niin mitä järkeä on olla agnostinen ateisti siis tietämätön ja jumalaton?
Agnostinen ateisti on ihminen, joka ei usko jumaliin, muttei väitä tietävänsä, ettei jumalia voisi olla olemassa. Tämä on nähdäkseni ainut järkevä kanta jumaliin. Aina voi kuvitella jumalan, joka olisi jopa teoreettisesti mahdollinen (!), mutta jonka olemassa olosta ei voi todistaa mitään suuntaan tai toiseen. Toki Occamin partaveitsi heiluu, jolloin tuollaisiin ei kannata lähtökohtaisesti uskoa.
Kuvitelmat eivät auta totuuden löytämisessä. Myöskään tietämättömyys ja tiedostamattomuus eivät siinä auta. Eikä totuuden kieltäminenkään auta.
Siksi on fiksua olla ateisti, koska selvästikään kukaan teistikään ei tiedä jumalten olevan olemassa.
Kyllä me tiedetään ja universaalisti tiedetään. Ihmiskunta on aina tiennyt Jumalan olevan olemassa.
Onko fiksuakin olla sellainen, joka ei tiedä.
Talentti, posse, leiviskä, putous.