Otsikon kysymys on yleinen, mutta voi erityisesti liittyä myös siihen, onko vauvakasstettujen lapsien jäsenyys kirkossa jonkinlainen este äidille erota kirkosta, vaikka isä on jo eronnut kirkosta?
ILmeisesti kynnys on korkealle. Mitkä asiat ja tiedoot voisivat laskea kynnystä?
Kirkon mielestähän, teologisesti on niin, että kaste on ja pysyy, vaikka lapsi erotettaisiin kirkon seurakunnan jäsenyydestä. Näin ollen henkilön ei aikuistuttuaan tarvitse ottaa aikuiskastetta, jos hän haluaa liityä kirkkoon.
Lapsen erottaminen kirkosta ei velvoita lasta koulusas siirtymään uskonnonopetuksesta elämänkatsomustiedon. Erottaminen ainostaan tuo huoltajille mahdolisuuden, vapauden valita uskonnon ja ET:n välillä.
Peruskoulun ja lukion päästötodistuksesa ei muuten merkitä, mikän katsomusaineen, uskonnon tai ET:n on suorittanut. Vain opintojeen sisältö on olut erilainen.
ILmeisesti kynnys on korkealle. Mitkä asiat ja tiedoot voisivat laskea kynnystä?
Kirkon mielestähän, teologisesti on niin, että kaste on ja pysyy, vaikka lapsi erotettaisiin kirkon seurakunnan jäsenyydestä. Näin ollen henkilön ei aikuistuttuaan tarvitse ottaa aikuiskastetta, jos hän haluaa liityä kirkkoon.
Lapsen erottaminen kirkosta ei velvoita lasta koulusas siirtymään uskonnonopetuksesta elämänkatsomustiedon. Erottaminen ainostaan tuo huoltajille mahdolisuuden, vapauden valita uskonnon ja ET:n välillä.
Peruskoulun ja lukion päästötodistuksesa ei muuten merkitä, mikän katsomusaineen, uskonnon tai ET:n on suorittanut. Vain opintojeen sisältö on olut erilainen.
Vastaukset 143
Vanhimmat
Jostain syystä avauksessa mainitut "esteet" tuntuvat vaikuttavan käytössä ainakin joidenkin kohdalla.
Mitä helv***iä se kuuluu vapareilla mitä vanhemmat tekevät. He päättävät kuuluvatko johonkin uskontokuntaan vai ei, ja kuuluvatko myös lapset siihen. Vaparien grandioottiset kuvitelmat ovat surkuhupaisia, ei ole teidän asianne kuka eroaa kirkosta jos eroaa. Ja yllätyksettömästi, TAAS ON KYSE NAISISTA. Vapareilla on todella pahoja vaikeuksia suhtautua naisiin asiallisesti ja samoin oikeuksin kuin miehiin. Itse asiassa en ihmettele tuolta pohjalta lainkaan sitä, että vaparit ovat naispappeutta vastaan. Elävät jotain satojen vuosien takaista elämää.
Ei ole puolueiden asia ketä äänioikeutettu äänestää, joten vaalikampanjat tulisi kieltää???
Ei ole autonvalmistajien eikä autokauppiaiden asia minkälaisen auton asiakas ostaa, joten autojen ominaisuuksista kertominen tulee kieltää???
Informaation antaminen mistään asiasta ei tule olla sallittua kunkin päätöksenteon tueksi, jotta kukin voi ihan itse heittää sokkona tikkaa päätöksiään tehdessään???
Ihan hassunhauskojahan nämä sinun kommenttisi ovat. Jatka samaan malliin, en pane lainkaan pahakseni. Kyllä huumoria, vaikka siten tahatonta, aina olla pittää!
Ei ole puolueiden asia ketä äänioikeutettu äänestää, joten vaalikampanjat tulisi kieltää???
Ei ole autonvalmistajien eikä autokauppiaiden asia minkälaisen auton asiakas ostaa, joten autojen ominaisuuksista kertominen tulee kieltää???
Informaation antaminen mistään asiasta ei tule olla sallittua kunkin päätöksenteon tueksi, jotta kukin voi ihan itse heittää sokkona tikkaa päätöksiään tehdessään???
Ihan hassunhauskojahan nämä sinun kommenttisi ovat. Jatka samaan malliin, en pane lainkaan pahakseni. Kyllä huumoria, vaikka siten tahatonta, aina olla pittää!
"Otsikon kysymys on yleinen, mutta voi erityisesti liittyä myös siihen, onko vauvakasstettujen lapsien jäsenyys kirkossa jonkinlainen este äidille erota kirkosta, vaikka isä on jo eronnut kirkosta?"
Koko keskustelu kirkoasta eroamisesta on järjetön, koska kenelläkään ei ole mitään syytä erota kirkosta. Kirkosta eroamisesta ei ole mitään hyötyä kenellekään, ellei nyt huomioida vaatimatonta kirkollisveroa, jota eronneen ei tarvitse maksaa.
Mutta jokainen järkevä ihminen haluaa maksaa kirkollisveron tai vaihtoehtoisesti kuulua ainakin johonkin ns. vapaan suunnan seurakuntaan.
Uskonnonvapaus on jokaisen ihmisen henkilökohtainen asia. Hä saa itse päättää suhtautumisestaan uskontoon tai kirkoon. Siihen ei tarvita mitään ulkopuolisia järjestöjä, kuten Vapaa-ajattelijain liittoa painostamaan ketään eroamaan kirkosta.
Erityisen vaikeaa kirkosta eroaminen on niille, jotka eivät siihen kuulu.
Voi näitä raukkoja.
Käytännössä kynnys on suuri. Sen osoittavat tilastot. Eli erottamisten määrä on pienehkö. Paperin vaatiminen vaikuttaa asiaan. Toki myös päiväkodin ja koulun ilmaisemat asiat saattavat vaikuttaa, lisätä epäröintiä, lapsen syrjinnän pelkoa.
Syrjinnän pelko pitää nostaa tapetille. Olipa aiheellista tai aiheetonta... Onko aiheetonta?
Kyllä. Äidit pelkäävät lapsensä syrjintää tarhassa ja koulussa.
Vaparit taas eivät pelkää, eivätkä taida oikein välittääkään. Teidänhän kuuluisi ajaa uskonnottomien etuja, mutta sen sijaan te kyyristelette naisten ja lasten selän takana pohtimassa, mikä maksaa kun naiset eivät eroa ja erota vielä lapsiakin. Saatteko te jumal*uta mitään aikaiseksi, vätykset?
Viime syksynä, marras-joulukuussa useat perheet rohkaistuivat ja aikaisempaa laajemmin ja aktiivisemmin puuttuivat kokemaansa syrjintäää koulussa tai päiväkodissa.. Tästä uskonnottomien vanhempien ryhmässä koottiin noin 70 tosikertomusta elämästä elämässä. Monessa tapauksessa asiaan saatiin tukea Kantelupukilta tai vapaa-ajattelijoilta. Ongelmiin ei voida helposti puuttua vain järjestön toimesta, mikäli lapsen huoltajat eivät ole itse mukana. toki kanteluita voi llopulta tehdä myös nomettömänä, Kantelupukin toimesta.
Ps. Antivaprin sättimisestä ei kannata välittä, se tekee vaan duuniaan.
"Antivaprin sättimisestä ei kannata välittä, se tekee vaan duuniaan"
Koittaa saada vaparit hoitamaan hommiaan trollaamisen sijaan. Jonkun sekin homma on hoidettava.
Tällä foorumilla on aikaisemmin kritisoitu sitä, että vapaa-ajattelijain ja Kantelupukin tukemat huoltajien yhteydenosot sekä kantelut ovat rasittaneet rehtoreita ja oikeudenvalvojia, aluehallintovirastoja. Periaatteessa hyvä, että tässä viestissäsi kannustat vapaa.-ajattelijoita tähän hyvään toimintaan entistäkin enemmän.
Pahaamme mukaan vapaa-ajattelijoina koitamme vaikuttaa ja edistää uskonnon ja vakaumuksen vapautta. Jäsemäärän lisääntyminen vahvistaisi toimintaedellytyksiä Jäsenenä ei ole pakko ryhtyä aktiiviksi. Mutta saa ryhtyä.
Jos kerran muu ei auta, silloin on avia ja muita auttavia tahoja rasitettava. Työtään nuo tekevät. Tai ainakin toivottavasti.
Kuinkas on, tarvitsetko potkua persuuksille, jotta virkistyt?
Kun monet kirkosta eronneet vanhemmat, jotka taannoin kastattivat lapsensa, ja jotka sen jälkeen jättäneet kirkon ja kristinuskon opin taakseen, kuitenkin jättävät lapsen kirkon huomaan ja koulun pakollisen uskonnonopetuksen piiriin, vastaus otsikon ksymykseen on, että kynnys on eri syistä yllättävän korkea. Sitä olisi paikallaan mataloida.
Ai onko syytä mataloida. No sitten vaan hommiin. Koittaa hoitaa hommat semmoiseksi ettei ole kynnyksiä. ju nou.
Monella on. Miten olisi, jos perheen uusi vauva jätetään kastamatta, niin voisiko aiemmin kastetut isosisarukset erottaa kirkosta, jos vanhemmatkaan eivät ole kirkkouskovaisia?
Kynnys on ollut. se näkyy tilatoista, mutta onko kyse suuruudesta vai millä sanalla sitä pitäisi kuvata? Laatua?
Sosiaalinen paine. Mitä muut meistä ajattelevat? Syrjitäänkö lastamme koulussa?
Tee niinkuin itse POHDINTOJEN JÄLKEEN sinusta tuntuu oikealta.
Tee niin, ettei tekemäsi asia vaivaa sinua, vaikka muiden mielestä se olisi oikein ja hyvin tehty. Tai väärin ja huonosti tehty.
Älä tee päätöksiä siksi, että ne ovat muotia, yleisiä, trendinä nyt tms.
Ei ole mikään ongelma tehdä niin kuin itse tuntee olevan oikein.
Nämä kirkko- ja kasteasiat ei ulkopuolisia oikeasti kovin paljon kiinnosta edes. Ei lapsia eikä aikuisia. Itselle ne ovat silti tärkeitä.
Vaitetään että vauvakastetun lapsen kaste jäää voimaan, vaikka lapsi erotetaankin kirkosta. Mikä on totuus?
Objektiivisesti ei, mutta subjektiivisesti liian usein kyllä.
Onko niin, että vanhemmat jo erottaisivatkin, mutta nuori mankuu rippileirille?? Kysynp vaa.
Luokkakaverien vanhemmat voisivat tehdä kimpassa päätöksen vaihdosta? Jos vaikka tullut koulun uskonnollisten tilaisuuksien kanssa kypsymistä...
Paree ajatella ihan jotain muuta.
Monille ilmeisesti on. Syynä on yksinkertaisesti syrjinnmän pelko.
Kynnys on edelleen olemassa varsinkin pienisssä kunnissa ja kaupunginosissa. Erojen määrällä ja kunnan koolla on varsin selkeä yhteys.
Tästä on hyvä heräättää keskustelua asianomaisilla foorumeilla. Ollisi hyvä kunnella, jos ja kun, miten vanhemmat avautuvat tunteistaan.
Voisi myös jutella isovanhempien kanssa, sillä voihan olla, että kaikki heistä eivät pidäkään lapsensa ja lapsenlapsensa kirkosta eroa "niin kamalana".
Liian ja liian, riippuu näkökulmasta. Mutta on siinä keinotekoinen kynnys.
Jos katsotaan taaksepäin, kynnys on ollut lliian korkea, koska niin harvat vanhemmat ovat päätyneet erottamaan vauvana kastamansa lapsen kirkosta.. Tämä on yksinkertainen ja todennettavissa oleva vasfaus otsikon kysymykseen. Miten jatkossa, on jo jatkokysymys.
Ehkä osa ihmisistä ajattelee, että "tehty mikä tehty", paitsi lapsi niin myös kasgfaminen. Tämä ei ole kuitenkaan suoriteltava asenne.
Kastamisen pitäminen jotenkin lopullisena ratkaisuna, meni syteen tai saveen, ei ole todellakaan suositeltava asenne.
Muodollista, juridista kynnystä ei liiemmälti ole, mutta jostain syystä henkinen kynnys tutuu mossa perheelle olevan turhanaikaisen korkealle. Jos joskus on kastatettu, si siihen kannata takertua. äin rohkenen ääneen ajatella. Jokainen perhe, huoltajat, tietenkin päättävät itse.
Sosisaalinen paine varsinkin maaseudulla vaikuttaa. Ehkä myös joidenkin sukujen piirissä..
Pelko lapsen syrinnästä voi olla aiheellista tai aiheetonta. mutta se on kuitenkin pelkoa, tunnetta.
Onneksi ei enää kaikille. Tänä kesä tapahtuu. Mys rippikoulun imu vähenee. Helingissä rippikoululeirillä on neljä päivää digiä ja kolmen päivän pikaleiri puolijoukkueilla.
Joillekin on ja joillekin ei. Monet voisivat olla kiinnostuneita myös ruotsin lukemista:
Ruotsin evlut kirkko julkaisi vuoden 2019 datan. Kirkon asema heikkeni kaikilla mittareilla mitattuna. Jäsenosuus laski 1,3 prosettiyksikköä, ollen enää 56,4 prosenttia. Ruotsin evlut kirkko siirtyy vähemmistöasemaan viiden vuoden päästä. Kasteosuus laski 40,0 prosenttiin. Rippileirin käyntiaste laski 22,3 prosenttiin. Kirkolliset vihkimiset laski 29,7 prosenttiin. Kirkolliset hautaukset laski 69,7 prosenttiin.
Aika haipakkaa! Huomattavan nopea vauhti. Iso kulttuurinen muutos, Sama kehitys Suomessa. Perässä tullaan!
Minusta tämä on korostuta ansaitsevalla tavalla hyvin sanottu: Lapsen erottaminen kirkosta ei velvoita lasta koulussa siirtymään uskonnonopetuksesta elämänkatsomustiedon. Erottaminen ainoastaan tuo huoltajille mahdollisuuden, vapauden valita uskonnon ja ET:n välillä. Vapaus on kuitenkin suuri arvo. Siksi vastalause holhoukselle.
Mitkä asiat ja tiedot voisivat laskea kynnystä? V: Tieto muista. Lisääntyy. Myps pohjoismainen trendi.
Tieto siitä, että todistuksessa ei kerrota, kumpaa on opiskellut, uskontoa vai elämänkatsomustietoa. (Mikä sinänsä hassua.)
Eiköhän sinunkin olisi viisainta olla puuttumatta perheen sisäisiin asioihin.
Pidä huolta vain siitä että protuleireillä sekasaunojaisissa protu-papit toimivat seisaaltaan ylimmäisinä löylynheittäjinä niin että munat heiluvat.
Löylynheittäjänä pitäisi olla joku 1970-luvun taistolainen partasuustalinisti, marxismi-leninisti. joka kertoisi Neuvostoliiton ja DDR:n nostalgisista ajoista Suomen nuorille tytöille ja pojille.
Silloin vapaa-ajattelun uskonnosta jäisi saunojille oikea kuva.
Kasteprosentin lasku vaikuttaa yhteen vuosikertaa kerallaan. Kouluikäisten lasten kirkosta erottaminen voi kohdistua moneen vuosiluokkaan samanaikaisesti. Ja peruskoulussa voi vaihtaa uskonnosta ET-ryhmään millä luokalla tahansa.
NYT on eroa laskettu, kun on oma lomake pelkästään lapsen/lasten erottamiseen: https://eroakirkosta.fi/dynamic/index.php/erolomake/tyhja
"...onko vauvakasstettujen lapsien jäsenyys kirkossa jonkinlainen este äidille erota kirkosta, vaikka isä on jo eronnut kirkosta? "
Siis jummijammi johan nyt on markkinat kun ei äiti ymmärrä erota kirkosta vaikka isä on jo eronnut! Siis äidin isä vai lasten isä?
Vai kuuluuko äiti kirkkoon koska lapset on kastettu? Entä jos nainen onkin aivan itsenäinen toimija, jos uskonnonvapaus kuuluu myös naisille?
Toki hehkutus uskonnottomien lasten syrjinnästä koulumaailmassa voi olla jonkinlainen este erotaa lapset kirkosta jollei satu olemaan taisteleva ateisti. Tuskin on, jos kerran kuuluu kirkkoon.
Edelleen: Sukupuolten välillä on eroa kirkkoonkuuluvuudessa, ihan kuten ikäluokkien välillä ja maaseutu/kaupunki -akselillakin. Tämä on fakta. Miksi meidän pitäisi kokonaan unohtaa näistä demografisista eroista yksi?
Faktojen mainitseminen voi olla vaarallista, saada jonkun pohtimaan asiaa...
Siksi, että se vaikuttaa typerältä ja loukkaavalta. Ettekö tosiaan välitä siitä, millaisen kuvan itsestänne annatte? Mistä tiedätte juuri isän eronneen? Onko lukuja isien ja lapsettomien miesten eroista? Jos mies liittyy vapaa-ajattelijoihin, onko naisen osa liittyä perässä?
"Informaation antaminen mistään asiasta ei tule olla sallittua kunkin päätöksenteon tueksi, jotta kukin voi ihan itse heittää sokkona tikkaa päätöksiään tehdessään???" Kuinka ihminen, etenkin nainen, tulisikaan toimeen ilman informaatiotanne? Ihan sokkoja olisivat kaikki. Eivät osaa etsiä tietoa, voi voi. Koulu ei ole onnistunut järin hyvin.
Toistan, kiihkouskonnottomat viestivät että heidän lapsiaan syrjitään kouluissa. Jos ei ole mitenkään kiihkeä kannassaan, tuskin haluaa lastaan syrjittävän. Olisi syytä miettiä mitä informaatiota antaa.
Yritätkö tuossa lopussa taivutella uskonnottomia vanhempia alistumaan uskonnolliseen painostukseen lapsiaan kohtaan?
En todellakaan. Mistä tässä aloituksessa nyt taas olikaan kyse? Äideistä, jotka kuuluvat kirkkoon (heitä ei siis lueta uskonnottomiksi) ja lapsista jotka kuuluvat kirkkoon. Kuinka heidät saisi eroamaan? Kuka siis yrittää vaikuttaa ja keneen?
Syrjinnän ja erilaisuuden pelko vaikuttaa pienillä paikkakunnilla varsinkin.
Ateistit ovat tulleet ulos vessasta ja uskontokuntaan kuulumattomuus on arkipäiväistynyt sitten 70-luvun. Niin, no arkipäiväinen tilahan vessakin on. Miksi yhä vaalitaan ajatusta erilaisuudesta?
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/2005_01/ateistit_ulos_vessasta.html
Kyllä tilastojen valossa kynnys on ollut turhan suuri. Liittyy lapsiin.
On jo ei. Joillekin on, joillekin ei. Tukea.
Kysymys on hyvä. Sitä varmaan mietitään lapsiperheissä. Pelätään syrjintää... Tästä kerrotaan myös uskontokuntaan kuulumattomien vanhempien ryhmissä.
Päiväkotien henkilöstömitoituksen pienehkö ajoittainen erityiskysymys on tilanne, jossa pitää järjestää kaksi rinnakkaista ohjelmaa. Tällainen tilanne syntyy, jos toimintaan liitetään yhden uskonnollisen yhdyskunnan (ev.-lut.) uskonnollinen tilaisuus päiväkodissa tai retki uskonnolliseen tilaisuuteen kirkossa tai sen ympäristössä (ns. pikkukirkko). Ohjeiden mukaan tällöin lapsille pitää olla samaan aikaan tarjolla vastaavaa ei-kirkollista ohjelmaa. Kahden samanaikaisen ohjelman henkilöstömitoitusta ei ole kuitenkaan pidetty tapana suunnitella varhaiskasvatuksessa.
Huonona ratkaisuna resurssipulaan on pidettävä sitä, että ei-kirkollisen ohjelman järjestämisvelvoitetta pyritään kiertämään, eri keinoin aiheuttamaan tilanne, että sitä ei ole asianmukaisesti tarjolla. Jos huonon tiedotuksen ja "saako osallistua" -kyselyjen jälkeen kuitenkin ilmoitetaan, että lapsi ei osallistu ev.-lut. uskonnolliseen tilaisuuteen, lapsi vain sijoitetaan toiseen lapsiryhmään ilman erityistä ohjelmaa. Tämä on syrjintää. Siihen konstiin ei voida enää nojata, jos perustuslain, varhaiskasvatuslain ja viranomaisohjeiden mukaan halutaan toimia.
Kun virallisissa (OPH:n) varhaiskasvatuksen perusteissa on säädetty, että toiminnan tulee olla "uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta", paras ratkaisu myös henkilöstömitoituksen kannalta on, että päiväkodin ohjelmaan ei liitetä yhden uskontokunnan uskonnollisia tilaisuuksia (eikä yhden puolueen valistustilaisuuksia). Ne voi hyvin jättää kodin ja uskonnollisen yhdyskunnan (ja puolueen) asioiksi.
On se ollut. Mutta kyllä vapaus viimeinkin voittaa! Askel kerrallaan.
Tilastojen valossa kyllä, mutta eivät tilastot juuri nyt kerro mistään suuresta murroksesta - nuorten ikäluokissa suoraan. Hieman vartuttuaan kyllä tapahtuu murroksia.
Miksi ateistit haluavat salata ateisminsa kaikissa mahdollisissa yhteyksissä? Hävettääkö heitä aatetoveriensa riehunta nettipalstoilla?
Olemme menossa kohti yhteiskuntaa, joka ei ole moninaisuuksien tasavertaisuutta, vaan kuten neuvostoyhteiskunta oli, samanlaisuuksien eriarvoisuutta. Kun ensin ollaan uskonnottomia ja sukupuolettomia, seuraavaksi kai sitten pitää kaikkien olla yhtä rumiakin ja kaikille tulevat täydellisen tasavertaisuuden takaavat raidalliset kansalaisuniformut...
Käytännössä kynnys on liian korkealla. ETn vetovoima on ollut liian pieni. Onneksi parantamisen varaa on.
Palkintona erotta.iselle on lapsen pääsy ET-opetukseen viimeistään elokuussa. Kaikille luokille.
Toisille on ja toisille ei. Tilanne elää kaiken aikaa. Tehdään muutosta yhdessä.
On se ollut. Uskontoa markkinoidaan tehokkaasti yleissivistyksellä, vaikka ET on yleissivistyksellisempi.
Uskonnollinen painostus nostaa kynnys. Monet ovat arkoja ja kilttejä.
On se jollain lailla ollut, kun ainakin toinen huoltajista on eronnut kirkosta, mutta lapsi on jätetty uskonnonopettajien huomaan.
On ollut, mutta höylätään sitä matalammaksi ķoko ajan.
Se on se yhteiskunnan rakenne ja sosiaalinen paine, sanoisivat Allard ja Littunen.
On se. Koska tilastot.
Korjaaminen tarkoittaa virheen myöntämistä?
Omituista pelkoa. Dosiaalinrn paine.
Madaltamiseen pyritään. Sekulaarin normaalistaminen.
On se vieläkin, mutta höylätään sitä vähä kerrallaan alemmaksi.
Ei taanoisen virheen korjaamisessa ole mitään hävettävää.
Kynnykset ovat korvien välissä.
Mutta miksi yhä lapsia ylipäätään hyysätään kirkon yhteyteen, annetaan heidän valita mitä valitsevat sitten joskus aikuisina? Eihän nykylasten vanhemmista uskovaisia ole kourallistakaan, kirkkoon kuulutaan jonkin merkillisen tottumuksen takia vaikka jumalanpalveluksissa tms. ei käydä tuskin kerran kertaa rippikoulun jälkeen, hautajaisiin ja ehkä häihin ne kirkossakäynnit rajoittuvat.
Asiallinen kysymys pohdittavaksi. Juu.
Tietoa siitä, mitä muut ajattelevat, on hyvä jakaa.
Turhan suuri, eräänlainen hidaste ja haitaksi.
Kynnys on sosiaalisesti liian korkea monilla paikkakunnilla ja monissa sosieteeteissä.
Vaihtelee paikkakunnittain. Tietysti perheittäin myös.
Lisäperuste! NYT on vuoden paras aika erottaa taannoin kastatettu lapsi kirkosta, koska heti sen jälkeen ehtii ilmoittaa koululle lapsen siirtyvän uskonnonopetuksesta elämänkatsomustiedon opetukseen.
Kirkon jäseninä oleville lapsille peruskoulu JA lukio tarjoavat katsomusaineeksi vain uskontoa pakollisena.
Liimaantu penkkiin kakit alla.
Joissain merkeissä on erimielisyys huoltajien välillä.
>>>>Onko kynnys lapsen erottamiseen kirkosta liian suuri?<<<<
On. Se voi avata lapselle ovet vapaa-ajattelun, elämänkatsomustiedon ja muiden kaiken maailman opintuulien riepoteltavaksi.
>>>Vain opintojeen sisältö on olut erilainen.<<<
Eihän tässä oluesta puhuta, mutta sanon vain että samaa päihdyttävää alkoholihuumetta ne oluet ovat merkistä riippumatta.
Tästä pitäisi vaparien omille ET-lapsilleen muistuttaa ja varoittaaa!!!
On jotain psykologisia esteitä liittyen äitiin ja lapseen. Nokka tai näitä kiinni.
Joillakin on ja joillakin ei. Nyt joulukuussa erottaminen voi olka protesti ETkiellolle. Kansalaisaloite.fi/fi/aloite/8860
Hyvä protesti muuten onkin. Kirkollekim olisi hyvä fiskaalisesti hyväksyä valinnan vapaus.
Juuri nyt kannuste kynnyksen ylittämiseen voisi liittyä lapsen koulun aloittamiseen elokuussa.
Päästetaan 1. luokan oppilas ET-opetukseen.
Erotetaa vauvakastettu lapsi kirkosta ennen kouluun laittoa, tai jo nyt ilmoitettaessa.
Joillekin on ollut liian korkea turhan pitkään. Mutta madaltuu.
Höylä käteen, ota. Madalletaan.
Lapsen ET-opetukseen pääsyn epääminen on liian väärin.
Valitettavasti syrjintää pelätäään vielä - aiheesta tai aiheetta. Ikävää.
Maaseurupaikkakunnilla korkeampi kuin kaupungeissa.
Liittämiseen on kytkeytynyt inha yhteispeli maistraatin/DVV:n ja kirkkoherranviraston välillä.
On tai ei, sekä että. Elämänkatsomustedon oppilasosuus on kolmessa vuodessa noussut yli 33 prosenttia.
ETn oppilasosuus lisääntyy ekaluokkalaisten kautta.
Sosiaalinen paine. Vanhempien huoli. Myös kaverien psine?
Nyt on liukkaat ja lämpimät kelit. Ei kun eroks.
Se mikään suuri ole.
On ikävää, jos sosiaalinen paine estää vapaan valinnan.
Joillekin on, kun viipyilee kuin syntisen parannus.
Oli se, liian pitkään, mutta nyt olen huomannut, että pahasti vieköön, ihan suotta.
Juurinyt - joillakin ehkä on, joillakin ei enää ole.
On ja ei ole. SRiippuu ihan asian haaroista.
Yllättävän monillä se on yllättävän suuri... Kun pitäisi tulostaa ja täyttää PAPERI ja vielä lähettääkin se.
Aattele ite, pitää tulostaa paperi ja käyttää kuulakärkikynää sekä postittaa tai viedä Digi-ja väestötietovirastoon.
NO huh, huh.
JOs ihme tapahtuu, niin eron jälkeen voitte ilmoittaa koululle, että lapsi siirtyy elämänkatsomustiedon opetukseen heti kevätlukukauden alusta alkaen.
Nuoret kirkon ja uskonnonopettajien tehosekoittimessa.
On siitä vaivaa..
Toivottavasti yhä useammalle ei enää.
Oli se jotenkin, ennen kuin nyt mentiin yli että heilahti.
Reippaasti se sujui.
No mutku joutuu paperin kanssa ähräämään.
Vuosi 2023 -ei haittaa.
Oli se, mutta ei ole enää.
Turhan monella kyllä toistaiseksi.
Perhekohtainen asia, kuten lasten uskontokasvatuskkn. Ei päiväkodin.
Paikoin sosiaalinen paine estää, kun vanhemmat pelkäävät lapsen joutuvan silmätikukzi.
Nyt. Ilmoita. Elokuuta eeteehen.
Lapseen kohdistuva sosiaalinen paine.
Laskenut. Yli nyt vaan.
Mataloituu vähitellen.
Lapsen voi erottaa ilman äidin eroa. Ja äiti voi erota kirkosta ilman lapsen aseman muutosta.
Siinä ei pitäisi olla mitään pelottavaa.
Liian monelle on liian suuri, koska eroja voisi olla enemmänkin.
Kyllä, Suomessa kohdistuu yhä monenlaista sosiaalista painetta.
Kirkkoherran velvollisuus on "muistuttaa", kos vauvan kastetoimitusta ohjaa viivästyä.
Milläs tapaa kersa on kirkkoon /uskontoon sidottu ? Ei mitenkään jos vanhemmat eivät syötä uskomuksiaan häneeeeeen !
Sitäpä voi perheissä taas pohdiskella, jos vaikka myös toinen vanhempi pohdiskelee jäsenyyden lopettamista.
On ollut, mutta onko enää?
Mitä muutkin sanovat?
Kyllä ikävä kyllä monilla.
Nyt onkin kynnysten ylittämisen aika.
Osa voi kokea sen liian demonstratiivisenä, että ristiäisten jälkeen ei olekaan rippijuhlaa. Mutta tämän voi kyllä ylittää, ja asiasta voi kertoa ajoissa. Voi vaikka viita ET-opetukseen pääsyyn, kun koulu alkaa.
"Virheen" myöntäminen ei niihin helppoa oke.
Tästä kynnyksestä on varmaan joskus hyvä keskustella ihmisten kanssa.
Yksi yhtä ja toinen toista.